Spookeilua

Tuttua kauraa, rakettien jälkeiset jälkihuumat kestävät meillä hyvinkin pitkään. Ei siis jatkuvaa lasien kilistelimistä ja juhlimistä tätä vuotta vaan lähinnä Nitan ajatusmaailman selventämistä.

Uusi Vuosi on ajankohta, josta Nitalla kestää lopullisesti toipua hyvinkin pitkään. Se on kyllä palautunut, kykene leikkimään yms mutta on tavallaan ääniherkempi sekä huomattavasti epävarmempi epäilyttäviä asioita tai ääniä kohtaan. Nyt kun taas lunta on mukavasti (kuvat lauantailta), mutta iski plussakelit - tippuu katolta lunta ja osuu kerrostalon räystäisiin. Tätä Nita nyt kummastelee ja säikkyy. 

Kaiken huippu on tällaisten inhottavien asioiden yhdistyminen kaikkeen muuhunkin. Tänään päivälenkillä molempien koirien kanssa, ei Nita suostunut talon vieressä olevaan metsään lähteä. Se oli irti ja kääntyi tyylikkäästi takaisin kotiin eikä tullut edes karjumalla takaisin. Sieltä sen sai väkisin hakea takaisin hihnaan kiinni. Ei auttanut edes Vickyn läsnäolo. Metsässä sitten V:n riehuessa meni mulla aika rattoisasti kiskoessani Nita perässä kun se yritti joka metri vetää uukkarit takaisin. Metsässä ei ole tapahtunut mitään ja siellä on aina hauskaa - no eipä nyt ollut.

Tässä mielentilassa Nita ei ole kovin sosiaalinen pentua kohtaan, joka ärsyttää toki sitäkin kun leikkikaveri uupuu. 

Vicky muuten vaihtaa hampaita ahkerasti ja yllyttää omaa puremisvimmaansa - ihan kuin sitä ei olisi jo ennestään ollut :D

Palaillaan hieman uutisten kera myöhemmin tällä viikolla!

Seppo Savikon rata

Kävimme joulukuussa Laura Juutin pitämän ratatreenin, jossa Seppo Savikko oli suunnitellut radan. Vaikeusaste oli noin 3.lk, mutta ei vaikeimmasta päästä. Kinkkisiä kohtia oli ja etenkin niissä oltaisiin kisatilanteessa mitattu kääntyvyysnopeuksia ja niillä ratkottu sijat.

Itse treeneissä painotettiin onnistumisiin, etenkin alkuun. Hiukan epäilin radan alkua tuon pussi/putki siirtymäväliä, joten aloittelin rataa vasta putkelta. Kutoselle kokeiltiin eri ohjauksia: päällejuoksua, jäämällä normaalisti putken puolelle lähettämään, seiskalla joko kiepautus tai sitten takaaleikkaus ja koira kiertää taaimmaisen siivekkeen. Kaikista luontevinta meille oli päällejuoksu kutoselle ja siitä pyöritys seiskalle. Ysi-putkeen lähetys onnistui joka kerta hyvissä ajoin eikä tarvinnut yhtään käydä saattamassa. Myöskin pakkovalssi kympille meni nappiin! Nro 12 piti aika tiukka valssi tehdä äänimerkein, jotta sain Nitan tekemään tarpeeksi tiukan kurvin. Jaakotus-valssi passaa kanssa, kuhan tietää mitä tekee keinulle - kummalla puolella haluaa olla. Totesin itse, etten ala keinulle väsertämään persjättöä vaan otan mielummin nro 15 takaaleikkauksella. Nro 17 kaare jäi kokoajan pitkäksi, siinä olisi saanut kirittyä aikaa tiukemmalla ohjauksella. Hiukan pimeä putkikulma meni nappiin aina.

Ohjauskuvioita sitten ratkottiin siitä eteenpäin. Renkaalle ei voinut jäädä odottamaan YHTÄÄN vaan oli jo juostava eteenpäin, jotta kerkeisi tekemään pakkovalssin nro 23. Kerran taisin olla ajoissa, mutta tein pakkovalssin huolimattomasti ja peitin riman kropalla, jonka takia Nita lukitsi sen takaakiertona. Lopetettiin rata ennen keppejä. 

(muuten ennen joulutaukoa olevien ratatreenien kepit menivät radalla 4 kertaa, huom 4 kertaa aivan loistavasti!!)

Hirmu kiva rata ja saatiin jälleen paljon irti. 

Joulutauolla käytiin viime sunnuntaina sama rata juoksemassa. Nita vähän vaisu ollut muutenkin uuden vuoden jälkeen (meillä paukutellaan yhä) ja se jotenkin näkyi. Kuitenkin huippuhyvää työtä.

Videolta näen heti kuinka mummohölkkäilen, tossua toisen eteen niin löytyy koirastakin varmasti uusi vaihde. Myöskin ohjauksissa oltava tarkempi. Merkki ja sitten pois alta. Ei jäädä kudeksimaan, jää Nitakin ihmettelemään ja hidastamaan. 

Video on omista treeneistä 4.1 kyseisellä radalla

Kuinka tavoitteet täyttyivät vuonna 2014?

Noh eipä kovin hääppöisesti, mutta tarviiko sitä aina?

Vastaavan postauksen 1.1.2014 tehtynä löydät täältä. Vuoden 2014 tavoitteet Nitan kanssa olivat seuraavat:

Saada kepit kuntoon

Pitkä ja kivinen tie se olikin, mutta nyt alkavat olla "kunnossa". Opeteltiin kepit väli kerrallaan, mutta lopputuloksena oli niin hitaat ja epävarmat kepit, että otin ne uudestaan opetukseen. Aloitin vinokepeillä hakien Nitalle puuttuvaa hypäytystekniikkaa, mutta hallilla vinokeppien puuttuessa ei rataan yhdistäminen onnistunut. Haettiin siis myös vauhtia esim. putki-kepit-putki yhdistelmällä. Vaihdettiin taktiikka siis kujakeppeihin. Vaikein osuus oli kujan suoristaminen ihan kokonaan. Kuitenkin 10cm kuja tarjosi enemmän vapautta ja helpotusta Nitalla niin että suorat kepit tuntuivat liian haastavilta. Kuitenkin paras taktiikka oli tehdä putki-kepit-putki tai vastaavia yhdistelmiä ja ottaa Nita hieman jopa kiihtyneessä tilassa kepeille. Ehdottomasti ei treenien lopuksi vaan korkeassa vireessä. Treeni tuotti tulosta ja viimeiset treenit joulukuussa radalla olivat oikein loistavat! Keppiprojektin eteneminen löytyy tunnisteista kujakepit, vinokepit ja pujottelu

Korkata agilityssa 1.lk ja ottaa monta starttia alle

Kisaura virallisissa aloitettiin oman seuran Purina Openissa kesäkuussa jostain päähänpistosta johtuen. Hieman epävarmaa menoa ja ne kepit olivat aivan toivottomat silloin. Tuloksena oli 5 (koiraan koskeminen) ja HYL keppivirheestä. Kisoihin en mennyt kauden aikana, koska en halunnut keskeneräisellä koiralla vaan oikeasti treenata kepit kuntoon huolella.

Halli- ja odotuskäyttäytyminen kuntoon

Tämän treenaus jatkuu tänäkin vuonna.. Parannusta on toki, mutta todellisuushan on se ettei tuosta rauhallista saa, jos pitää muiden treenejä katsoa. 

Eksyä takaisin tokon pariin

Eksyttiin kyllä, mutta innostus vähän lopahti vaihtaessani työpaikkaa. Kuvioihin tuli myös iltavuorot, joten treenejä jäi kesällä välistä. Nitalla on hurjasti potentiaalia, mutta en vain saa sitä kunnolla irti siitä. Vain omalla kentällä tekee, muualla hyvin häiriöherkkä eikä yhtään innokas työskentelemään.

Kenties mölliALO tai jopa virallinen

KoivisCupiin osallistuttiin tänä vuonna vain kerran mölliALO-luokkaan. Tuloksena oli 188p/200p, josta irtosi 1.tulos sekä 1.sija epiksissä. Tulosrivi oli 9-10 välillä kiltillä tuomarilla. Virallisiin jopa ilmoittaduttiin, mutta sitten kuvittelin Nitan tekevän juoksuja ja se kadotti intonsa kokonaan. Peruin kokeen.

Rally-tokon virallistuttua RTK1

Laji jäi ihan totaalisesti..

Käydä Helsingin Koirauimalassa!

Ei käyty, mutta uitiin kyllä! Nita ui vihdoin ja viimein vapaaehtoisesti kesän pahimpina helleviikkoina eikä sitä ajoittain meinannut saada vedestä pois!!

Moments  <3

*************************************************************

Tavoiteet vuodelle 2015

Nita

keppikulmat radalla

startteja 1.luokassa

säännöllinen hieronta

edes yhdet näyttely

Vicky

peruskoulutus sis. sisäsiisteys, hihnakäyttäytyminen, luoksetulo, peruskäskyt yms.

rauhoittuminen tarpeen mukaan

pentukurssi

mätsäreitä harjoituksena

lähempänä kevättä/kesää kevyesti agilityn aloitus

loppuvuodesta rymäpaikan saaminen myös V:lle

Itselleni voisin ottaa tavoitteeksi ja uuden vuoden lupaukseksi oman kunnon kohentaminen (tämä perinteinen :D), oman ohjauksen parantaminen sekä se kauan toivotun ja kaivatun oman hevosen hankinta.

Tervetuloa vuosi 2015!

Paukkuarkuus

Nyt alkaa olla taas se aika vuodesta, jota monet koiranomistajat kiroavat sekä laittavat addresseja menemään rakettien myynnistä. Ilotulitteiden myynti alkoi jo 27.12, mutta sallittu räjäyttelyaika on vain ja ainoastaan 31.12 klo 18.00 - 1.1 klo 02.00

Todellisuus?

Ainakin Vuosaaressa alkaa rakettien pauketta kuulua jo myynti-iltana. Ja sitä jatkuu vielä viikon ainakin Uuden Vuoden jälkeen. Asuntomme sijainti on vielä sellainen, että vieressä on kaupungin puistoniittyä, peltoa, urheilukenttää yms, jossa paukuttelu on oikein ihanteellista. Nyt kun vielä näyttää säät suosivan, voin kuvitella paukuttelun olevan aika suurta.

Nitahan on paukkuarka omasta virheestäni/huonosta tuurista johtuen. Ei siis pentuna kummemmin paukkuarka vaan ekana Uutena Vuotena nukkui paukkeessa ikkuna auki. Vasta kun se ulkona säikähti ilotulitusta yllättäen onkin meno ollut alamäkeä. Aikaisemmat postaukset aiheesta voitte lukea täältä 2013 ja 2014

Vicky lohduttaa tärisevää Nitaa tänä iltana

Paukkuarkuus meillä siis aiheutunut huonosta tuurista säikähdyksen kautta. Tästä johtuen paukkuarkuus "tarttuu" muuhunkin arkeen eli kaikkeen mikä muistuttaa vastaavaa ääntä. Alkuun kaikki kovemmat äänet olivat pelottavaa kuten keinun vinkuna, kattiloiden kolahtelu. Näistä onneksi vastaehdollistamisella päästy. Telkkarista saa kuulua vaikka mitä pauketta eikä Nita juuri reagoi nauhalta soitettavaan ilotulitteeseen. Se todellinen pauke on paha, jota se ei itse aiheuta. Myös talviaikaan jääkiekkokaukaloista kuuluvat äänet sekä Santahaminasta kantautuvat laukaukset aiheuttavat hermostuneisuutta. Yksi laukaus tai raketti saa Nitan katsomaan taivaalle ja hieman varautumaan, mutta lenkki jatkuu aika normaalisti. Useampi saa Nitan vain paahtamaan varautuneesti eteenpäin eikä ota enää muhun kontaktia tai innostu leikkimään. Se vain halua kävellä tilanteesta pois. Kotona paukkeet aiheuttavat alkuun tärinää, jolloin Nita hakeutuu turvalliseen paikkaa tilannetta potimaan ja pahimmassa lukossa alkaa läähätys eikä namit kelpaa sekä alkaa kontaktin välttäminen.

Nyt onkin mielenkiintoinen tilanne kun on pentu talossa.Vicky on tietyllä tavalla paljon Nitaa rohkeampi ja ennen kaikkea toipuu jännittävistä tilanteista todella nopeasti. Muutamiin kuuluneisiin paukkeisiin ei Vicky ole reagoinut millään tavalla - ei sitten millään tavalla. Hyvä vain. Toivottavasti se ei anakaan ota mallia isommasta vaan toisinpäin helpottaisi myös Nitan oloa.

Tänäkin vuonna Nita saa Serene-Umia helpottamaan.

Paimenkoirien sanotaan olevan ääniherkempiä kuin muut rodut. En tiedä onko tähän tieteellistä tutkimusta, mutta vaikuttava tekijä on varmasti myös se että paimenkoirien kuuluu reagoida nopeasti ja vahvasti. Ne ovat pääsääntöisesti vilkkaita koiria, joiden reaktiot ovat paremmin huomattavissa.

Tutkimuksien mukaan kuitenkin ääniarkuus on periytyvää ja Vickyn valinnassa painoikin emän puolelta luonne ja paukkukestävyys kuin isot näyttelytittelit yms.

Osassa koirissa on vain pientä hermostuneisuutta, osa pystyy keskittymään hyvin ruokaan tai leluihin radion ollessa päällä, osaa helpottaa rakettien näkeminen - osaa se vain pahentaa. Sitten on se kasti, joka ei pysty syömään, leikkimään ja käpertyy vain nurkkaan potemaan tilannetta. Pahimmassa tapauksessa tekee jopa tarpeensa jännityksen olevan liian suuri.

Paukkuarkoja koiria on todella paljon rotuun katsomatta ja tämä aika vuodesta on aivan kauheaa - etenkin kun sääntöjä ei noudateta ja raketteja paukutellaan milloin sattuu eikä ajatella sitä mitä se aiheuttaa lenkillä olevalle koiralle. Inhottavaa kun mekin joudutaan nyt jo vähentämään iltalenkkeilyä ja painottaa aamu- sekä päivälenkin pituuten valoisalla ajalla.

Vuosi vaihtuu meillä verhot kiinni, telkkari kovalla, normaalia arkea pyörittäessä sekä tukien Nitaa Serene-Umilla sekä vain pitämällä itsemme rauhallisina.

Onko teillä paukkuarkoja koiria? Miten teillä on vuosi vaihtunut?