Spookeilua

Tuttua kauraa, rakettien jälkeiset jälkihuumat kestävät meillä hyvinkin pitkään. Ei siis jatkuvaa lasien kilistelimistä ja juhlimistä tätä vuotta vaan lähinnä Nitan ajatusmaailman selventämistä.

Uusi Vuosi on ajankohta, josta Nitalla kestää lopullisesti toipua hyvinkin pitkään. Se on kyllä palautunut, kykene leikkimään yms mutta on tavallaan ääniherkempi sekä huomattavasti epävarmempi epäilyttäviä asioita tai ääniä kohtaan. Nyt kun taas lunta on mukavasti (kuvat lauantailta), mutta iski plussakelit - tippuu katolta lunta ja osuu kerrostalon räystäisiin. Tätä Nita nyt kummastelee ja säikkyy. 

Kaiken huippu on tällaisten inhottavien asioiden yhdistyminen kaikkeen muuhunkin. Tänään päivälenkillä molempien koirien kanssa, ei Nita suostunut talon vieressä olevaan metsään lähteä. Se oli irti ja kääntyi tyylikkäästi takaisin kotiin eikä tullut edes karjumalla takaisin. Sieltä sen sai väkisin hakea takaisin hihnaan kiinni. Ei auttanut edes Vickyn läsnäolo. Metsässä sitten V:n riehuessa meni mulla aika rattoisasti kiskoessani Nita perässä kun se yritti joka metri vetää uukkarit takaisin. Metsässä ei ole tapahtunut mitään ja siellä on aina hauskaa - no eipä nyt ollut.

Tässä mielentilassa Nita ei ole kovin sosiaalinen pentua kohtaan, joka ärsyttää toki sitäkin kun leikkikaveri uupuu. 

Vicky muuten vaihtaa hampaita ahkerasti ja yllyttää omaa puremisvimmaansa - ihan kuin sitä ei olisi jo ennestään ollut :D

Palaillaan hieman uutisten kera myöhemmin tällä viikolla!

Toivepostaus nro 1: Mitä tekisin toisin toisen koiran kohdalla?

Kukaanhan ei koskaan tee virheitä ja kaikkien koirat ovat täydellisiä?

Yeah you wish.

Nita pentuna

Niin olen myös minäkin tehnyt ja tulen varmasti tekemäänkin. Ero on kuitenkin siinä mitä niistä ammentaa, oppiiko niistä, saako niistä ainesta parempaan vai rypeekö itsesäälissä ja mahdollisesti jopa toistaa samoja virheitä? Postauksen tarkoituksena on nyt pohtia rehellisesti mitä virheitä olen tehnyt Nitan kanssa tai nätisti sanottuna mitä tekisin toisen koiran kohdalla toisin.

Alkuun on varmaankin sopiva aika paljastaa, että pääsen näitä kokeilemaan sitten käytännössä hyvinkin pian sillä parin kuukauden päästä meillä onkin toinen nahkapallero :)

Olemme siis avomieheni kanssa varanneet jo parisen kuukautta sitten sopivasta yhdistelmästä pennun ja pentue syntyi sunnuntaina. Yhdistelmä oli sinänsä meille tärkeä sillä se on samalta kasvattajalta kuin Nita ja pentueen isä on Nitan täysveli Arvo eli Sandcastle's Suits Me.

Jos kaikki menee hyvin ja pennut selviävä ensimmäisistä rankoista viikoista, meille kotiutuu loka-marraskuun vaihteessa pieni soopelityttö.

Sitten postauksen aiheeseen. 

Toisten koirien ohittaminen.

Nita ei päässyt koskaan moikkaamaan hihnassa lenkillä toisia koiria tai ihmisiä. Kuitenki se oppi niissä tilanteissa kiihtymään ihan kauheasti ja kaikki olisi pitänyt käydä moikkaamassa läpi. Toisen koiran kohdalla vahvistan kontaktin ottamista minuun jo heti pienestä pitäen ja käyn erityisesti hihnalenkeillä koirien kanssa. Nitan kanssa aina koiratapaaminen tarkoitti riehumista metsässä tai koirapuistossa. Toisen koiran tapaaminen ei siis ollut hillitty lenkki vaan aina vaan super kivaa. Joten voiko koiraa syyttää, että ohitustilanteissa sama innostuminen tulee läpi? Ei - ongelma on ollut hihnan toisessa päässä. Myöhemmällä iällä lisätään tähän toisten koirien päälletulot Nitan kanssa. Alkuun ongelmia ei ollut, mutta eihän se koirakaan huonommilla hermoilla kaikkea kestä tuntemattomien koirien kanssa, joiden käyttäytymisestä ei voinut mennä takuuseen. Nyt vielä juoksujen tulo aiheuttama hormonipää ei vaan kestä ja vieraiden koirien kanssa Nitan mielipide on ratkaista vähänkään epämukava tilanne rähisemällä.

Vältän siis toisen koiran kanssa koirapuistoja ja suoritan sosialistamista tuttujen koirien sekä ihmisten kanssa. Nitan kanssa ei oikein ollut tätä mahdollisuutta kun tuttavilla ei koiria ollut.

Sienna ja Nita viime talvena

Seuraavan koiran kanssa panostan leikkimisen opetteluun. Leikkiminen - jokainen koirahan sen osaa. Vai osaako? Leikkiminen on yllättävän vaikeaa saada siihen tilanteeseen, että koira palkkautuu rehellisesti siitä ja tekee leikkimisen eteen mielellään työtä. Leikkiminen täytyy rakentaa.

Nitan kanssa leikkimistä ei kehittävästi rakennettu vaan oli sellaista normaalia leikkimistä. Eihän meidän pitänyt edes harrastella mitään, joten ei tällainen käynyt edes mielessä ensimmäisen koiran kohdalla.

Rauhassa totutan seuraavan koiran agilityhallin meluun ja vilskeeseen sekä muiden koirien häiriöön. Nitan kanssa kävimme pentuagilitykurssin aivan suljetussa ja hiljaisessa tilassa, jossa toiset koirat olivat näköseinän takana. Nita ei siis juuri saanut häiriötä osakseen. Ongelmaksi se muodostui kun saimme treenipaikan HAU:sta ja paikkana oli Purina Areena. Iso kaikuva maneesi ilman näkösuojia oli aivan liikaa Nitalle. Jätin sen tyhmänä vielä seinään kiinni odottamaan rataanrakentamisen + apupalkkauksien ajaksi. Big mistake. 

Rakennan siis kärsivällisyyttä koiralle ensin tekemällä aivan kaikkea muuta kuin agilitya ensimmäisen vuoden, Käyn kuitenkin paikkoja ja menoa näyttämässä ja panostan häiriössä tekemiseen sekä kontaktin harjoitteluun.

Nita agilityn pentu- tai jatkokurssilta.

Nyt ei suurempia pointteja tule mieleen tätä postausta kirjoittaessa. Voihan niitä vielä ilmetä myöhemminkin. Paljon on kuitenkin mielestäni tehty oikein. Koiran oma luonne ja valmiudet ympärillä tapahtuvaan merkitsevät paljon. Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja voihan sitä olla,että joudun totetamaan ettei vaikka agility ole toisen koiran laji.

Seuraava koira voi olla hyvin vaikea ja temperamenttinen, jolloin lähtökohdat täytyy miettiä uudelleen ja todella ammentaa kokemuksia Nitan kanssa. Tai vaihtoehtoisesti koira voi olla helpohko, jonka kanssa kaikki menee kuin tanssi. Olen itse kehittinyt ja oppinut koiranomistajana sekä harrastajana. Nitan kanssa teimme kaiken ensimmäistä kertaa niin yhdessä kuin ensimmäistä kertaa minä ikinä. 

Yllämainitut asiat ovat sellaisia, joiden korjaaminen huomioon ottaminen vaikuttaa moneen muuhunkin hyvinkin arkipäiväisiin haasteisiin tai erityistilanteisiin kuten irtokoirat, ilotulitukset ym. Aika näyttää miten lähtee sujumaan seuraavan koiran kanssa ja etenkin kahden koiran yhteiselo. Siitä voisikin erillisen postauksen tehdä. Nyt vaan pidetään peukkuja, että kaikki menee hyvin ja saadaan pikku tyttö kotiutumaan meille.

Minkälaisia virheitä te olette huomioineet koirakkona tai mitä tekisitte hieman toisin seuraavan koiran kohdalla?

Vähän kuulumisia

Vihdoin päivitystä myös tännekkin. Paljon on tapahtunut ja tehty parin viikon aikana, mutta tunnetusti myös liika tekeminen veroittaa omaa jaksamista ja tänne postausta. Ytimekkäästi sanottuna lähiviikkoihin on mahtunut: agilitya, tokoa, epistokoa, ylläpitohevosen lähtö, uuden työn aloittaminen, 11h työpäivää, talleilua ja treeniä. Huh.

Kuvat KoivisCupin epiksistä

Keppitreenit ovat olleet tauolla, mutta ohjatuissa treeneissä on käyty ja opittu. Saatiin jopa mentori-Inkan kanssa erittäin hyödylliset treenit pystyyn.
Tokossa ollaan käyty ahkerasti keskiviikon ohjatut treenit ja yhdet epikset omalla kentällä. Tästä sitten oma postauksensa vähän jälkijunassa.

Suurin kuulumisen aihe on ehkä Nitan käyttäytyminen - tai sen puute. Kovasti toivon, että ne juoksut vihdoin tekisivät tulojansa. Ensimmäisistä juoksuista on kohta kulunut 15kk eikä seuraavia näy. Ensimmäiset Nitallahan tuli 11kk iässä. Kilpirauhastesteissä käytiin tässä välissä, mutta tulokset olivat normaalit. Kuitenkin kontrollitestit otetaan puolen vuoden päästä mikäli juoksuja ei edelleenkään tule. Eläinlääkärin mukaan Nita on kyllä täysin vastakohta kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalle koiralle - aktiivinen, energinen, hyvässä karvassa ja lihassa. Ainoastaan ne juoksujen puuttumiset.

Nita on alkanut olemaan todella kärtty - siis oikeasti todella BITCH. Ei kotiolosuhteissa tai treeneissä vaan muita koiria kohtaan. Kesä meni paljon tallilla, jossa Nita oli melkein aina mukana ja pääsi leikkimään erittäin tutun saksanpaimenkoiranuoren kanssa. Ikinä ei ole ollut ongelmaa eikä nuorikko ole Nitaa lähtenyt haastamaankaan vaikka nuoren ekat juoksut tuli ja menivät. Kuitenkin yksi aamu heti kun päästin Nitan autosta ulos, oli se jo kiinni Siennassa. Samaa ilmennyt nyt sitten monen muun koiran kanssa kenen kanssa ollaan turvallisesti ja valvotusti kokeiltu. Toinen koira ei provosoi, ei välttämättä edes katso Nitaa päin, Nita on ensin aivan normaali leikkisä itsensä, mutta aivan sekunnissa aloittaa rähinän. Ei roiku kiinni vaan rähisee korvan vieressä ja louskuttaa. Täysin ilman syytä. 

Nyt sitten lisänä oirelistaan on tullut Nitan matala vire, väsymyys ja nyt merkkaaminen (tai sitten yliarvioin). Ehkä ne juoksut sittenkin?

Nita ja Sienna aikaisemmin kesällä

Torstaina käytiin kuitenkin kaverini ja Siennan kanssa remmilenkillä, jossa sitten päästettiin koirat irti kun tilanne tuntui olevan hallussa. Koiruudet leikkivät aivan normaalisti kun kävelimme vain reippaasti eteenpäin eikä Nita tuntunut ottavan nokkiinsa vaikka Sienna hyppi naamalla innostaen leikkimään. Matala vire kuitenkin näkyi siinä ettei Nitaa kiinnostanut riehuminen kuin 10min, jonka jälkeen matasykkeinen mummokävely tuntui kiinnostavan enemmän.

Siennan kanssa rähinään on varmasti ollut monta tekijää, yksi varmaan se ettei Nita viihdy enää tallilla kovin paljoa sen jälkeen kun sai laitumelta sähköiskun langasta. Lenkiltä palaessa takaisin tallille, Nitan ilme ja olemus muuttui aivan merkittävästi ja se selkeästi kertoi epävarmasta olostaan. Tilanne ollut varmaan silloin vain liikaa? Paljon tässä kesän aikana on tullut pohdittua collien hermorakennetta ja kuinka paljon yksilö, kasvatus ym vaikuttavat asiaan.

Kerroin kokemuksista Sk. Collieiden terveys-facebookryhmässä, josta onneksi sain vertaistukea ja kuulla, että monella nartun omistajalla on ollut vastaavaa ennen juoksuja ja ilmeisesti tasaantuneet aina. Monet olivat steriloineet tästä syystä. Paljon pohdittavaa tulevaa varten.

Tekevälle sattuu

Pikainen postaus meidän huonosta tuurista.

Nita oli eilen tallilla mukana ja käytiin taas maastolenkki kävelemässä koiruuden sekä hevosen kanssa. Päätin lähteä vielä extempore-reissulle uittamana koiria kavereiden kanssa. Reissussa mukana Nita, Sienna ja kaksi Tanskandoggia. Reissu alkoikin kivoissa merkeissä koirien juostessa ihan täysiiiii kyllästymiseen asti ennen kuin oltiin edes rannassa asti. Höpsöt.

Nitahan ei ole vesinokkaeläimestä periytynyt lapsonen, joten se tuttuun tapaansa tyytyi kahlailemaan ja mukamas olemaan vesileikeissä mukana. Antoi muiden leikkiä lelullakin ok, kun kerran neitiä ei kiinnostunut moisen noutaminen vedestä. Olemattomasta kahlailusta huolimatta taisi mennä merivettä tai roskia kurkkuun kun Nita alkoi yökkäilemään. Tämähän on siis tilanne, jota kukaan nainen ei halua jakaa vaan olla rauhassa - samaa mieltä taisi olla myös Nita. Toinen Tanskandogeista sattui kävelemään aivan Nitan ohi kerran ja sitten toisen kerran kesken neidin yökkäilyn. Tämä oli aivan liikaa herkälle omatunnolla ja piti aloitta rähisiminen. Noh vastassa oleva (tuttu kuitenkin) nuori doggi ei ajatellut jäädä yhtään vähemmälle, joten rähinäkonsertti siitähän tulikin sitten. Siennakin yritti tilannetta pelastaa menemällä väliin.

Tanskandogilla kun ei tarvitse olla kuin suu auki ja pienemmän koiran juosta siihen niin sitten sattuu. Tuloksena oli kulmahampaan kokoinen kirjaimellisesti reikä Nitan kaulassa. Just.

Kulmurin reikä on onneksi todella siisti eikä vuoda yhtään. Soitin vielä päivystävälle eläinlääkärille tikataanko moisia ollenkaan, kuulemma ei. Saatiin ohjeeksi huuhdella 2-3 kertaa päivässä erittäin laimealla betadinella ruiskun kanssa. Mahdollisesti tarvitsisi antibioottikuurin, mutta ei kuitenkaan tikkejä. Aina auttavaa Miisaa ja omaa eläinlääkäriä vielä konsultoitaessa (sekä yön yli seuratessa) putsaillaan itse ja laitellaan antiseptistä Bacibact-pulveria. 

Nyt pientä treenitaukoa ettei koiran syke nouse korkealle ja aiheuta verenvuotoa. Ihme kyllä haava on täysin kuiva..

En vaan käsitä tätä tuuria näiden elukoiden kanssa. Nimimerkillä hevonen myöskin levossa..

Don't reach too far

Sunnuntaiksi saatiin vihdoin järkättyä treeni mentorimme Inkan kanssa. Olin odottanut näitä taas pitkään ja kelikin tuntui suosivan niin jäätiin ulkokentälle. 

Aluksi haettiin taas kontakteja etupalkalla. Etupalkka on meille ollut aina vähän niin ja näin enkä aivan ymmärtänyt sen tarkoitusta. Ongelmana on tosiaan Nitan riippuvaisuus omasta "vedosta" edellä tai vieressä, koska onoff on opetettu sille naksuttimella, mutta oma presenssi on ollu siinä vahva. Nyt otettiin alastuloa namipurkilla - purkki oli noin 2-3m päästä alastulosta. Tavoitteena on saada puomi niin, että sanalla "kiipee" Nita ymmärtää puomille menon ja että puomi sisältää onoff-asennon päässä. Ei siis enää erillistä käskyä alastulolla ja irroteta sitä puomista. Nitalla kesti hahmottaa mitä siltä haettiin ja jouduttiin auttamaan sitä tutulla "koske" -käskyllä alkuun. Myöskin vapautussana "mennään" vaihtuu nyt sanaan "vapaa", koska mennään-sanalla on niin vahva merkitys koiralle "mennään mamin kanssa tai mukana". Koiran tulisi irtaantua myös puomilla. Kontaktejen opettaminen - tai oikeastaan hiominen, taitaa olla loputon työ?

Kentällä oli valmiina aikaisempien ratatreenien rata numerokyltteineen. Se vaikutti oikein mukavalta, joten lähettiin sitä työstämään.

Ongelmaksi tuli Nitan vire. Ei päästyä alkua pidemmälle kun tokan esteen niistossa Nita tuli esteestä jatkuvasti ali. Korjauksella aina hyppäsi, mutta ei lähdöstä. Kulma oli toki tosi vaikea maksikoiralle ja käännös erittäin tiukka. Vire oli matalalla ja Nitaa sai kerjätä lähdöstä vaikka yleensä se räjähtää käsiin.

Lopetettiin treenit yhteen onnistuneeseen kertaan.

------------

Maanantaina oli ulkopuolisen koutsin ratatreenit, jotka HAU tarjosi. Olin odottanut näitä treenejä kovasti ja toivoin Nitankin vireen olevan parempi.

Rata oli super mielenkiintoinen ja odotin innolla pääseväni työstämään sitä. 

Radan alku alkoi ihan ok, mutta tyssättiin putkesta tuloon. Otin vastakädellä vitoselle, mutta sitten olinkin jo myöhässä pakkovalssista kutoselle. Jäätiin tätä hinkkaamaan ja Nita tuntui yhä alavireiseltä. Sitä sai taas anoa lähtemään lähdöstä. Yritin pitkin rataa kehua sitä ja palkata aina kun mahdollista vaikka virheitä sattuisikin. Nitalla oli ulkokentällä keskittyminen muualla ja toisen kentän koirissa. 

Päästiin rataa noin puoleen väliin muutamien toistojen kautta ja sitten vihellettiin peli poikki nr 16 putken jälkeen. Siihen saatiin vähän iloisempi palkka ja Nitakin oli reippaampi.

Olo oli todella huono ja itkuhan siinä tuli kentältä lähdettäessä. Olen ollut onnellinen omistessani koiran, jolla intoa riittää lajiin ja vauhti ei lopu kesken. Nyt vauhtia ei ole nimeksikään eikä koira tunnu nauttivan tekemisestä. En tiedä johtuuko kenties vihdoin ja viimein juoksujen tulemisesta vai mistä. Tsemppaan Nitaa parhaani mukaan ja treenaamme sen 1-2 viikossa, ei enempää. En tiedä.. 

Huonoja päiviä on kaikilla, mutta kyllä hitto vie harmitti antaa huono kuva koirakosta ulkopuoliselle ohjaajalle ja tutulle yleisölle.

Nita saa nyt 2-3 viikon treenitauon agilityyn ihan totaalisesti. Ei harjoitella keppejä kotona eikä mitän mikä liittyy agilityyn. Se on ollut normaalia vaisumpi ja vähävireisempi, joten en missään nimessä halua sille ikävää oloa treeneissä ja rikkoa sen innokkuutta lajiin pakkosyöttämällä sille treenejä.

Analysointia koirapuistossa

Käymme muutaman kerran kuukaudessa läheisessä koirapuistossa Nitan kanssa. Lähipiirin kavereilla ei hirveästi koiria ole, joten ehdottomasti koirapuistoilusta on tullut tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä. Onneksi sentään kodimme lähellä oleva puisto on suhteellisen rauhallinen ja ihmiset ymmärtäväisiä - illalla siellä on rajumpia koiria, jotka poistuvat puistosta heti kun muita olisi tulossa. Hyvä niin.

Tänä aamulla laitoin tossua toisen eteen pitkästä aikaa kohti puistoa. 

Koiria olikin useampi (aussi x 2, pk collie, kultsu x 2 + joku muu) ja pääsin hyvin pohtimaan Nitan käyttäytymistä. Nita rakastaa painimista, sen se oppi aikoinaan eräältä saksanpaimenelta ja nyt painiminen on ihan ykkös juttu, välillä sentään malttaa juostakkin. Nita helposti lähtee alistamaan toista koiraa, jos se osoittautuu vähänkään helposti maahan meneväksi. Mutta heti, jos joku koira on pienestikkään päällekäyvämpi niin Nita on se kuka istuu jähmettyneenä häntä koipien välissä. 

Nita on hyvin oppinut pitämään liian innokkaat urokset pois selästä, napsii ilmaa hampailla, mutta ei ole liian herkkähipiäinen kun ennen. Mutta, jos tilanne käy selkeästi Nitalle epämukavaksi esim tilanteessa, että uros ei ota kuuleviin korviinsa tai Nita joutuu keskelle koiralaumaa niin silloin se kyllä vinkaisee varoittavasti ja haluaa selkeästi pois tilanteesta. Myöskin tilanteet, että leikkiminen menee pikkaisen liian pitkälle, Nita vaikka kaatuu tai menee ympäri leikin tohinassa, saa sen selkeästi varpaillensa ja pälyilemään. Tuollaisen jälkeen Nita selkeästi haluaa omaa tilaa rauhoittua ennen leikin jatkamista. Mikäli toinen koira tätä tilaa ei anna sille, silloin Nita hyvin varoittavasti napsii ilmaa heti - äänikin menee sellaiseksi epätoivoiseksi vinkunaärähdykseksi. Tälläisessä tilanteessa yritän kutsua Nitan luokseni vähän hakemaan tilaa.

Tässä päästääkin nyt siihen mielenkiintoiseen kohtaan mitä jo vähän avattiin agilitykouluttajan kanssa. Se miksi Nita on alkanut hieman "rähisemään" on selkeästi viesti myös minulle: 

"mami, anna mä hoidan tämän pois kun sä et selkeästi sitä osaa".

Täytyy kyllä sanoa, että tämä herätti. Tänään Nita yritti hakea koirapuistossa hetkeksi tilaa itselleen kun yksi uros sinnikkäästi seurasi sitä. Nita hakeutui selkäni taakse enkä tajunnut siinä yrittää pitää urosta poissa - mitään kun ei tapahtunut niin johan se neiti syöksähtää takaani ajamaan uroksen pois. Tänään myös ensimmäistä kertaa Nita tuli jalkojeni väliin ajamaan urosta pois. Onneksi tässä vaiheessa jo havahduin horroksestani ja häädin yli-innokkaan uroksen pois häiritsemästä.

Nita selkeästi ei luota siihen, että huolehtisin sille sen ansaitseman rauhoittumistilan kun se tuntee olonsa epämukavaksi. Se haluaa olla luonani rauhoittumassa, mutta kokee itse tarpeelliseksi puolustaa kärkkäämmin sekä itseään että minua - koska en ole tehnyt sitä sen puolesta.

Ihan pätevää

Perjantain agilityssä oli taas paljon hyvää ja huonoakin, huonoa lähinnä taas Nitan odotuskäyttäytymisessä ja radalla jälleen hyvää.

Nita on selkesti herkistynyt viime viikkoisen "episodin" jälkeen, lähes jokainen vastaantuleva koira täytyy haukkua ja selkeästi Nita on kovin jännittynyt. Agilityssä kuitenkin vireen nousu teki asiasta vielä pahempaa ja kerkesin jo omissa ajatuksissani lopettaa koko lajin ja erakoitua jonnekkin Keski-Suomen metsään piiloon.

Onneksi toinen kouluttajista kuitenkin jaksoi tsempata. Pohdittiin siitä, ettei Nita ole missään nimessä toivoton tapaus, se rentoutuu nopeasti kun halli hiljenee ja on muuten erittäin hyvä luonteinen. Agility vain kiihdyttää sitä niin paljon, etenkin kun toinen koira meni radalla. Vinkeiksi saatiin vaan sinnikkäästi harjoittelemista peruskäskyillä kuten istu tai maahan keskeyttääkseen haukkumisen ja kehua heti kun koira rentoutuu. Toinen ehdotus oli myös välttää odottelua hallissa eli tuoda koira melkein suoraan autosta radalle. Radalle Nita on aivan hiljaa eikä päästä yhtään ainutta inahdusta, se on myös lähdöissä ym hyvin hallittavissa vaikka lähistöllä olisi odottavia koiria. Treeniä treeniä, se ei taida ikinä loppua.

Itse treenit menivät hyvin, rata ei ollut mikään taktinen vaan suoria ja isoja kaarevia linjoja. Pointti oli estesuoralla missä esteet ovat asetettu hieman sikin sokin ja eri suuntiin suoralla, huomioida oma hartialinja ja sillä viestiä koiralle. Nita ensin luukutti paljon vain ohi esteista (tai ALI!), mutta kun itse tajusin töitäkin tehdä välillä niin homma alkoi sujumaan mallikkaasti. Nita lukee aika hyvin jo ohjausta.

"Kyllä te viel kolmosiin pääsette" -oli varmaan hienointa!

Tänään käytiin aikaisin aamulla tallilla tunnin kävelyllä radalla. Oli ihanan aurinkoinen ja raikas syysilma.

Vilivilperi rauhoittuu

Miten helpoittavaa onkaan kuulla mieheltä miten hyvin heillä on mennyt lenkeillä Nitan kanssa. Hän on huomattavasti ollut aktiivisempi koiran kanssa ja jopa kääntynyt minun puoleen kysymään neuvoa mitä tehdä - voitteko kuvitella mies kysyy neuvoa? ;)

Harjoiteltiin kerran luoksetuloa illalla tyhjässä koiratarhassa. Neuvoin miestä välillä kutsumaan Nitaa luokse ja istumaan hänen eteensä. Palkka ja vapautus. Näitä toistoja ja vaikeuttaen tätä ottamalla pannasta kiinni ja sitten vasta palkka + vapautus. Ohjeet ovat kuulemma auttaneet kovasti ja nyt Samulikin pitää Nitaa mielellään vapaana metsässä.

Toinen ongelmahan on ollut Nitan hepuleiden saantiin, jolloin se purkaa energiaansa hiukan väärään paikkaan. Muistutuksena aikaisempi postaus samasta aiheesta.

Samuli on yrittänyt kieltää rankasti Nitaa kun sen puree lahkeesta tai pohkeesta. Tämä on monesti joko vain kiihdyttänyt sitä lisää tai sitten ei poistanut ongelmaa kuin hetkellisesti.

Suosittelin hänelle kokeilemaan olla huomioimatta koiran hepulointia ja haukkumista - olettaen, että kestää sen mahdollisen näykkäysyn reagoimatta siihen.

Yllättävää kyllä tämä keino on toiminut huomattavasti paremmin kuin kieltäminen tai toruminen. Samuli kun ei lähde yhtään mukaan tuohon perseilyyn vaan menee täysin passiiviseksi niin kauan kun koira riehuu ja lopuksi toteaa vaan hyvin rauhallisesti esimerkiksi "joko riitti". Nita on hyvin nopeasti huomannut, että tämähän ei tästä etene mihinkään ja homma on täysin turhaa.

Näykkiminen on vähentynyt Samulia kohtaan ja melkein loppunut täysin. Hepulointihaukkumisetkin ovat huomattavasti lyhyempi kestoisia kun tytöllä raksuttaa päässä.

Voin itse niin huokaista helpotuksesta toisen puolesta kun ei aina tarvitse kokea lenkitystä vastenmieliseksi eikä koira pääsisi purkamaan energiaansa vapaana. Joskus pieninä hetkinä toivoisin Nitan jo kasvavan aikuiseksi, mutta heti seuraavana sekuntina kadun tätä toivetta. Onhan se ihana katsoa kun toisessa on vielä sitä lapsenomaisuutta :)

Harrastekoiran vaikeudet kahden henkilön taloudessa

Meillä koira hankittiin perheenjäseneksi, seuraksi, lenkkeily- ja tallikaveriksi. En ajatellut sen kanssa alkaa tavoitteellisesti mitään lajia harrastamaan, arkitottelevaisuudet vain kuntoon pentukoulun kautta ja vietettäisimme rauhallisen elämän. Toisin kävi kun oma kilpailuvietti ja Nitan innokuus sekä lahjakkuus alkoivat kääntää kelkkaa harrastamisen puoleen.

Tavoitteellisessä harrastamisessa on hyvät ja huonot puolensa. Hyviin puoliin luokittelen hauskanpidon ja innokkaan yhdessä tekemisen koiran kanssa. Suhteeni Nitaan on parantunut huomattavasti harrastamisen myötä ja koira nauttii tekemisestä kanssani. Sitä on sydäntä lämmittävää katsella ja kokea.

Haluaisin kuitenkin käsitellä niitä huonoja puolia, etenkin mitä on ilmennyt kun samassa taloudessa asuu koiran kanssa kaksi ihmistä - toinen treenaa ja toinen ei. Mitä ongelmia voisi syntyä?

Nita on pennusta lähtien ollut tietyllä tavalla kovapäinen ja purkanut energiaa välillä vääriin paikkoihin. Tavaroita se ei ole pentuaikana juuri tuhonnut *koputan puuta*, mutta pöllöenergia purkaantuu sitten lenkillä tyhmyyksiin. Aikoinaan Nitaa oli hieman vaikea pitää irti, koska sen kiinni saaminen oli hankalaa. Se kyllä pysyi lähellä eikä karannut minnekkään, mutta tuntui aina tietävän milloin se pitäisi saada hihnan päähän. Tällöin alkoi järkyttävät hepulijuoksut ympyrää ja vierellä haukkuminen. Tähän olen itse löytänyt toimivan ratkaisun - jonkin aikaa pidin aina herkkuja mukana ja kutsuin koiraa luokse monta kertaa lenkin aikana. Otin esimerkiksi pannasta kiinni, annoin namin ja päästin taas vapaaksi. Hetken aikaa kun tuohon jaksoi panostaa, lopputuloksena oli suhteellisen hyvin hanskassa pysyvä koira vapaana. Nykyään itselläni vastaavia ongelmia ei ole.

Miehelleni on taas niitä ongelmia kasaantunut Nitan kanssa. Hän ei voi juuri pitää Nitaa irti samantapaisen ongelman vuoksi ja Nita purkaa pöllöenergian puremalla pohkeeseen tai tarttumalla lahkeeseen. Sitä se tekee myös hänelle hihnassa.

Mitä tulee vapaana pitämiseen, ongelma on varmasti korjattavissa samalla tekniikalla kun itsekkin olen sen korjannut. Pitäisi olla hyvinkin helppo. Mutta tuo näykkiminen jalasta. En osaa itse jotenkin ottaa tuohon kantaa, koska Nita ei ole ikinä hampailla koskenut lähellekkään lahjetta tai jalkaani. En tiedä mikä kyseisen toiminnan juuri sillä hetkellä laukaisee, joten on ollut erittäin vaikea lähteä neuvomaan miestä miten korjata asia. Kuulemma reilu kieltäminen on lopettanut toiminnan sillä hetkellä, mutta ei kuitenkaan ole poistanut ongelmaa.

Varmasti heidän keskenäinen suhde paranisi, jos mies ottaisi enemmän kontaktia koiraan. Kouluttaisi sitä, vaatisi ja palkkaisi. Nita oppisi työskentelemään ja hakeutumaan samalla tavalla mieheni seuraan kuin itseni. Tekisi arjesta palkitsevaa miehen kanssa. Nitan ollessa pieni, pienikin koulutus ja puuhailu mieheltä auttoi vastaavassa tilanteessa. Nyt tullaan siihen harrastekoiran ongelmaan..



Mieheni on vaikea luoda auktoriteettiä ja koulutuksellista suhdetta Nitaan meidän harrastuksien vuoksi. Mikäli hän antaa samoja käskyjä kuin itse kisatilanteessa, tuloksena on varmasti hämmentynyt koira. Vaadin tietynlaista keskittymistä ja tarkkuutta liikkeissä tavoitteiden mukaisesti. Huomioin oman käytökseni ja elekielen - mieheni tekisi samat käskyt aivan eri tavalla eri tavoitteiden takia.

Vaihtoehtoina on siis miehen "kouluttaa" samoilla käskyillä ja tehdä Nitalle hänen kanssaan toimimisesta kannattavaa. Tällöin on vaarana meidän kisakäskyjen tehokkuus ja oikeaoppisuus.

Tai rakennuttaa meille TOKO:ssa uudet, täysin erilaiset käskyt - jotka eivät mene sekaisin muiden käyttämissä. Tämä taas työllistää ja hidastaa nykyistä kehitystämme huomattavasti. Se voi jopa pilata jo vahvaksi tulleet liikkeeet.

Rajojen testaaminen ja auktoriteetin puute muita ihmisiä kohtaan tuli myös ilmi ollessamme Turkissa. Nita oli hoidossa aikuisella pikkuveljelläni ja myös isäni kävi auttamassa häntä lenkityksien kanssa. Samaa hepulointia ja pohkeista näykkimistä esiintyi viikon edetessä ja energian kasaantuessa. Huoh. Oli ikävä kuulla moista käytöstä kun itse on rentoutunut lomalla. Nita on yleensä ollut hyvin vieraskorea, mutta selkeästi energian kasaantuminen on tehnyt tehtävänsä. Yritän tähän puida myös ratkaisua, jotta he eivät ala karttamaan Nitan hoitamista. Nita-lapsi kun antaa paljon myös iloa ja hellyyttä elämään <3

Nuori koira on kuitenkin aina nuori koira, jotain täytyy mielestäni antaa "anteeksi" ja laittaa iän piikkiin. Totta kai ongelmia korjataan, mutta myös aika korjaa paljon.

Koulutusvinkkejä

Koiranomistaminen ja kouluttaminen ei ole kyllä helppoa - ainakaan fiksun koiran. Voi huoh kun tuntuu välillä, että tarvitsisi hermolomaa tuosta junnusta. Heh kuka haluaa hoitoon?

Väillä tuntuu, että kaikki on ok ja olen tyytyväinen ensimmäisen koirani käyttäytymiseen ja siihen mitä olen sen kanssa saanut aikaiseksi. Välillä taas alkaa usko loppua kun ongelmia ilmenee ja pitäisi löytyä taitoa sekä jaksamista niiden korjaamiseen. Välillä tuntuu ihan rehellisesti, että Nita kulkee keskisormipystyssä. Hain henkistä tukea agilityryhmämme jäsenestä, jonka kanssa puittiin ongelmia mitä on ollut ensimmäisten ja toisten juoksujen välissä. Ilmeisesti aika yleistä keskisormen näyttelyä nartuilla on tuossa iässä.

Noh meillä on nyt ongelmaksi muodostunut "mörköikä" tai vahtiminen, kumpaa se nyt sitten on. Välillä Nita on selkeästi epävarma ja murahtelee/tuhisee äänelle. Välillä taas se on selvää vahtimista. Nyt tämä vahtihaukku ja örinä on siirtynyt kotoa ulos.. Otetaan esimerkki tilanne viime illalta tai oikeastaan kaksi. Agilityn tauolla Nita näki pimeässä puiden vieressä kaksi koiraa treenaavan tokoa. Noh mentiin kolme metriä eteenpäin ja koirien äänet (ei haukkumista) kuului puskien takaa niin johan Nita alkoi pöhisemään ja pitämään matalaa haukkua. Samanlaista örinää piti kun kotipihassa otin sen autosta ulos ja se näki kävelytiellä pariskunnan puiden lomasta ja heidän pienen koiransa.. Mitä tälle voisi tehdä? Sain vinkkejä, että tulisi ihan kieltää ja sitten palauttaa koira kehumalla. Että kiellolla olisi kunnon merkitys. Mutta ollaan siinä tilanteessa ettei kielto auta, ei auta nakilla huomion siirtäminen itseeni... Pitäisiköhän sisällä aina käskeä/siirtää koira omalle paikalleen jäähylle.. En tiedä.

Toinen on hihnakäyttäytyminen toisia koiria ohittaessa. Nita on muuten hihnassa ihan hyvin, välillä täytyy muistuttaa vierellä kävelemisestä, edessä ei vedä yhtään. Nita on aina ollut yli-innokas muita koiria kohtaan. Myönnän virheeni tässä, että en ole käynyt esim ryhmälenkeillä harjoittelemassa vaan aina toisen koiran tapaaminen on merkinnyt leikkimistä. Tästähän tämä ongelma on varmaan muodostunutkin. Nyt Nita haluaa leikkiä kaikkien kanssa ja useasti tilanne menee siihen, että Nita aloittaa silmillä vaanimisen ja painostamisen kun vastaan tulee koira. Jos toinen koira ei kestä tuijottamista, se paineistuu ja alkaa haukumaan Nitalle - tässä kohtaa Nita aloittaa haukkumisen takaisin ja yrittää rynnätä mun edestä ohi. Tähän varmaan vaan nakin kanssa ohittamista ja paljon kehuja hyvistä ohituksesta, treeniä treeni treeniä.. Yhteislenkit toisten koirien kanssa varmasti auttaisivat myös asiassa.

Onko lukijoista innostunutta auttamaan meitä tässä? Jos sinulla on rauhallisempi koira ja asustelet Itä-Helsingin suunnilla, otappa yhteyttä :)

Höpsöt tavat

Aloin tässä hymysuin miettimään Nitan hassuja ja höpsöjä tapoja. Ne saavat aina hymyn huulille ja piristää kummasti päivää :)

• Nitan hellyyttävä tapa tervehtiä tuttuja ihmisiä - se haluaa aina kulkea ihmisen jalkojen välistä ja pyörähtää siitä yhä uudestaan rapsutuksien kera. Se voi tehdä sitä vaikka 20 min, jos vain jatkaa rapsuttamista. Se tunkee päällä ihan kunnolla jalkojen väliin pyörähtämään. Joskus liiallisen innostumisen johdosta tämä tapahtuu vähän vauhdikkaammin miespuolisten henkilöiden kanssa - vieras saa iskun kuonosta herkkään paikkaan... :P

• Nita tykkää vaanimisleikeistä pallon kanssa. Sille heitää pallon ja Nita noutaa sen, mutta se jää pallo suussa paikalleen vaanimaan ja lähtee joko hiipimään matalana kohti heittäjää tai sitten on vain paikallaan matalana. Jos itse tekee äkkiliikkeen tässä kohtaa - ilo on irti ja Nita lähtee täysiä juoksemaan häntä pystyssä tuomaan palloa.

• Nitalla on ehkä söpöin ilme ikinä kun se antaa tassua. Se keskittyy siihen niin kovin, että tuloksena on hyvin lapsenomainen ylisöpö ilme. Etenkin kun pyydetään antamaan toinen tassu :)

• Vieraassa paikassa, jos Nita nukkuu sängyssä itseni vieressä, se änkeytyy mahdollisimman lähelle ja nukkuu koko yön pää rintakehäni tai kaulani päällä.

• Aina käydessään rennosti makuulle, Nita örähtää söpösti. Joskus se on todella kova örähdys :D Tämä tapahtuu lähes 90 % kun se käy maate omatahtoisesti.

• Nita on alkanut piilottamaan kaikki luonnonluut mitä sille antaa. Se ei ala syömään niitä heti vaan alkaa piilottamaan niitä :P Marketin valkoiset luut syödään kyllä heti.

• Piilottamisen yhteydessä Nita alkaa vinkumaan epätoivoisesti, jos ei sen mielestä sopivaa piilopaikkaa luulle löydy :)

• Monesti Nitan pedistä kuuluu hiljaisuuden keskellä ihmeellistä örinää ja puhinaa - Nita on kirjaimellisesti selällään pedissä tassut kohti taivasta ja örisee.

• Nita on aina iloinen nähdessään tuttuja ihmisiä, mutta pikkuveljeni on kaiken huippu. Nita menee aivan sekaisin ja örisee sekä vinkuu kun veli saapuu ovesta. Pyydän Nitaa aina istumaan eteiseen ja odottamaan lupaa mennä tervehtimään - kun veljeni saapuu niin Nita ihan tärisee innosta eikä malta pysyä paikallaan vaan hinaa itseään eteenpäin istuma-asennossa :D

Nita vaanii

Näitä olisi varmasti paljon lisää, nämä ovat yleisimmät mitä keksin. Haastan teidät kertomaan joko kommentteihin mitä hassuja tapoja koirillanne on tai tekemään omaan blogiin postauksen asiasta :)

Salon kisat jäävät nyt välistä

Ulkona sataa vettä... Yih. Salossa oli tarkoituksena korkata ensimmäiset epäviralliset agilitykisat starttiluokassa (vain hypyt ja putket matalilla korkeuksilla), mutta päätettiin nyt jättää ne välistä.

Ulkona sataa vettä, myös Salossa. Nitalla kun on ollu vähän vaikeuksia keskittymisen suhteen radalla, niin ajattelin ettei vesisade ainakaan auta asiaa. Päätin, etten lähde hakemaan huonoa rataa alle 1,5h ajomatkan päästä.. Onneksi maksua ei tarvinnut maksaa etukäteen.

Enpä tiedä onko hyvä päätös vai ei, noita nuorille koirille tarkoitettuja luokkia ei kovin paljoa ole. Ehkäpä menen huomenna Purinalle ottamaan treeniä alle ja tiistaina olisi ehkä tosimölli-luokka Tattarisuolla. Siinä myös 10 estettä, pelkkää hyppyä ja putkea sekä korkeudet max 40cm. Iltakisat kysessä, ei sitä tiedä vaikka sinne eksyisi.

Sitten kyllä alkaa Nitalla ansaittu treeniloma :) Keskitytään koiratarhailuun, lenkkeilyyn ja perushauskaan puuhailuun. Treeneihin palataan sitten puolen kuun jälkeen ottamaan treeniä alle sekä agilityssä että tokossa. Elokuussa onkin sitten muutamia tapahtumia ja lisään vielä kalenteriin Koiviksen TokoCupin toisen osakilpailun, johdetaan osakilpailua niin kai se sinnekkin täytyy mennä pisteitä keräilemään :)

Ei mitään kehuttavaa

Hmm muutama lause eilisen ohjatuista agilitytreeneistä:

Hävetää.

Turhauttaa.

Nita karkasi toiselle kentälle.

Juoksi kumoon sheltin, jonka päälle muutama koira on jo tullut.

Erittäin paska fiilis.

Treenit pilalla.

Mitä helvattua teen ton koiran kanssa.

Alkutreenit meni aika huonosti oman ohjauksen vuoksi ja sitten tollainen tapahtuma vielä. Siis kohta heitän hanskat tiskiin, toinen kerta jo että neiti ottaa hatkat. Toiset koirat ovat jotenkin agilityn yhteydessä niin paha häiriö.

Tapahtuma lyhyesti - Nita hyppäsi renkaan läpi katse minussa ja heitin sille lelun palkaksi. Nita vilkaisi lelua ja sitten toisen kentän koirakkoa. Sitten läks. Karjuin koiraa takaisin, mutta ei. Väliaita oli päistä auki ja sinne meni. Juoksi sheltin kumoon ja hetken karjuin koiraa takaisin. Sitten vielä pujahti pannasta irti. Sentään silloin karjumalla pysähtyi. Nita samantien autoon jäähylle ja treenit loppuivat. Kävin pahoittelemassa tilannetta ja keskusteltiin ohjaajan kanssa. Totta kai sheltti oli sellainen, jonka päälle on muutama kerta tullut koira agressiivisesti ja arkuutta tämän takia tullut..

Saanko kiroilla julkisesti?

Huoh..

Siis voi arg olen jo nyt pinna kireällä Nitan juoksujen takia vaikka niitä on kestänyt vasta vajaa viikon..

Nitan käytös on muuttunut vähän kahteen suuntaan. Kotona se on paljon hellyydenkipeämpi ja koko ajan iholla kiinni. Toisaalta myös hieman väsyneempi ja nukkuu iltaisin enemmän. Ulkona taas tulee ilmiö, joka on omat pinnani vetänyt tiukaksi. Nita on alkanut heti juoksujen alettua vetää ihan hirveästi ulkona ja viis veisata käskyistä. Hihnakäytös on vielä sellainen asia itselleni etten todellakaan siedä, että koira vetää. Se on ihan vihoviimeinen asia. Ja nyt neiti päättää tehdä sitä ja koko lenkki menee muistuttaessa miten pitäisi kävellä. Siis arg... Tähän vielä lisäksi kiinnostus uroskoiria kohtaan on lisääntynyt, mikä oli totta kai odotettavissa.

Tarkoitus oli juoksujen ajankin treenata, käydä lauantaina ulkomätsäreissä, sunnuntaina itsenäiset agitreenit hallilla ja ensi viikolla pentuagilitykilpailut. Noh suunnitelmat taitavat mennä uusiksi. Halissa pitää pitää suojia juoksuisella nartulla, mutta meidän neiti päätti pöksyjen olevan vähintääkin pahin asia maailmassa eikä suurinpiirtein mene askeltakaan ne jalassa. Lihapullan perässä saattaa jalka liikkua toisen eteen metrin verran, mutta sitten neiti mielummin istuu ja katsoo hyvin säälittävästi metrin päässä olevaa lihapullaa..

Mätsärit taidan perua, koska Nita tuskin kovin nätisti siellä esiintyy tällä fiiliksellä ja sunnuntai halli on nyt jo varattu/maksettu. Hukkaan varmaan menevät ne rahat. Kisathan on aika ilmiselvästi peruttava.

Tilasin vähän istuvamman malliset suojat, mutta siinä meneekin sitten oma aikansa, että ne tulevat. Kaupoistahan oli kaikki loppu, tietysti.

Turhauttaa kenties?

Olen muutenkin ollut harvinaisen väsynyt ja huonolla tuulella. Jotenkin mieltä pahoittavia asioita on esiintynyt enemmän kuin piristäviä. Alkaa olla pirteysvarastot vähissä.

Hui kummitus!

Pientä blogihiljaisuutta on ollut, tällä kertaa ihan järkevä syykin. Olen ollut viikon jotenkin harvinaisen väsynyt, palellut koko ajan ja jokainen aamu herännyt päänsärkyyn. Energiaa ei ole tahtonut riittää enää töiden jälkeen mihinkään..

Olen kuitenkin Nitan kanssa harjoitellut hieman kovia ja outoja ääniä.

Ensimmäisen treenin Nita sai viime lauantaina kun olin kaverin tallilla käymässä. BTW, Nita niin tykkäsi olla tallilla pitkästä aikaa! Oikein silmät kiiluivat innosta kun tyttö pomppi menemään ja oli touhuissa mukana :)

Työnnettiin kaverin kanssa kottareita, jossa päällä oli talikko. Tämä efekti pitää tunnetusti todella kovaa pauketta ja kitinää kun talikko hyppii metallia vasten. Nita ei ollut onneksi moksiskaan vaikka juoksi kahden kottarin välissä - pitemminkin yritti vaan leikkiä kottareiden kanssa :)

Löysin Youtubesta hieman keinun ääntä muistuttavan pelottavan oven narinan, tästä pääset ääneen. Olen muutamana iltana tätä soitattanut Nitalle aika miedolla äänellä koko ajan nakkeja syötellen. Ensimmäisellä kerralla Nita jyrsi pakastettua sian jalkaa, mutta lopetti syömisen kun ääni jatkua. Nita reagoi moniin ääniin juuri tuolla tavalla, jos ääni on kertaluontoinen - se ei sano siihen mitään, mutta jos ääni jatkuu pitkäkestoisesti - alkaa pyöriminen. Se ei pyöri häntä koipien välissä, mutta jotenkin näyttäisi purkavan stressiä sillä tavalla. Täytyisi saada kontakti otettua koiraan tämän pyörimisen aikana ja teettää jotain helppoa tehtävää, että kierre ei jatkuisi.

Seuraavan kerran Nita suhtautui jo paljon paremmin ja sain laitettua voluumia enemmän. Syötin nakkia kädestä koko ajan ja kehuin heti kun Nita katsoi äänen suuntaan. Ensi kerralla ehkä naksutin tähän vielä..

Tänään illalla olisi vielä tarkoitus hieman ääniharjoitella ennen illan agilitytreenejä :)

Pientä parannusta mörköilyyn

Olen itse stressannut kovasti Nitan olotilaa, en ole kestänyt ajatella miten toinen voi pelätä kotona ja olla ulkona normaali. Ollaan Samulin kanssa panostettu tämä viikko olemaan rauhassa kotona, tekemällä normaaleita asioita, mutta välttämällä Nitan stressaamista. Joten tämän viikon treenisuunnitelmat kuopattiin heti ja ollaan vain keskitytty ulkoiluun sekä koiratarhailuun.

Pikkuhiljaa Nita on alkanut palautua, ihan baby steps. Ensin loppui häntä koipien välissä kulkeminen kotona ja makuuhuoneeseen uskalsi neiti mennä kääntymään. Saatiin myös lenkeillä liinat kiinni - temput pois kotimatkalla. Aina kun neiti stoppasi kotiin päin kääntyessä, jatkoimme yksinkertaisesti matkaa koiraa "raahaten". Eteenpäin on mentävä. Heti kun hihna löystyi ja Nita käveli eteenpäin annoimme namin ja paaaljon kehuja. Leikittiin myös kotimatkalla paljon hämäystarkoituksessa. Nyt Nita kävelee tyytyväisesti kotia kohti, jopa häntä pystyssä ja täysin rentona.

Yöt ja kaiken vapaa-ajan Nita vietti edelleen olohuoneessa, ei kuitenkaan makuuhuoneessa enää pelkää. On vain hieman varautunut. Rohkeasti käy luita hakemassa sieltä ja katseli jopa telkkaria meidän kanssa sängyssä :)

Leikkiminen maistuu kotona huonosti, namit kyllä menee. Syöminen on vähän on off. Välillä Nita syö isolla ruokahalulla ja taas toissa aamuna leivänpaahdin oli pelottava eikä koira uskaltanut syödä aamuruokaansa loppuun... Huoh. Baby steps..

Läpimurto tapahtui viime yönä :) Eilen illalla pyysin Nitaa menemään makkariin omaan petiinsä, annoin namin ja kävin pedin eteen istumaan. En päästänyt Nitaa pois pedistä 15min, vaan pyysin sitä rentoutumaan siinä. Tämä meni ihan hyvin, Nita kävi oma-aloitteisesti pedille makaamaan muutamaksi minuutiksi ja nousi sitten hetkeksi katsomaan ikkunalle päin. Tippuva lumi pelottaa vieläkin. En painostanut Nitaa enempää vaan nousin ylös ja käytiin nukkumaan. Nita siirtyi heti olohuoneeseen. Heräsin kuitenkin aamuviideltä ja huomasin, että Nita nukkui omassa pedissä!! Oli kyllä sellainen riemuvoitto, että herätin Samulinkin keskellä yötä kertoakseni tämän :D Ai, että miten voi pienet asiat ilahduttaa.

Nita nukkui makkarissa omassa pedissä aamuun asti, aamuruuista tosin söi vain 2/3. Pikkuhiljaa :)

Kiitos lukijoille rohkaisevista kommenteista! :) Ne tsemppasivat paljon. Ensimmäinen koira kun on kyseessä niin tällaisissa tilanteissa kaikki apu on tarpeen. Pitää itsekkin osata rauhoittaa itsensä :P

Taisi tulla mörkökausi..

Nyt tyttö koettelee emännän ahdistuskynnystä. Nimittäin mörköaika on saavuttanut Nita, tai ainakin niin epäilisin. Olen kuullut, että monella pennulla tulee mörkökausi, että kaikki pelottaa ja suurin osa alkaa haukkumaan pelottaville asioille. Noh meidän tyttö ei hauku, vaan vetää stressipesäksi.

Lauantaina illalla alkoi armoton läähättäminen ja tärinä. Todennäköisesti säikähti Samulin korottamaa ääntä - pleikkarille, ei Nitalle :) Mutta herran jestas ei koira ole ikinä siihen reagoinut. Nyt toinen läähätti viimeistä päivää.. Nita kuitenkin rauhoittua ja kävi omaan petiinsä syömään luuta nukahtamiseen asti. Ajattelin, että huh se oli siinä. Oireet olivat kuin kertausta uuden vuoden aatosta.
Nita kuitenkin herätti meidät 2.30 yöllä toisella puolella sänkyä läähättämällä ja tärisemällä. Se ei rauhoittunut millään eikä mennyt enää omalle paikallensa. Todettiin, että tippuva lumi metalliräystäälle pitää niin kovaa ääntä, että se on pelästyttänyt toisen. Nita rauhoittui olohuoneessa ja mekin jäätiin sohvalle nukkumaan. Oletin seuraavana aamuna Nitan olevan normaali. Kaikkea muuta :(

Sunnuntaina aamulla Nita oli tosi varovainen ja pelästyi aina tippuvaa lumen ääntä. Se ei edes pyytänyt aamulla ulos, söi kyllä onneksi ruokansa. Se on ottanut omaksi turvalliseksi paikaksi olohuoneesta sohvan edustan, siinä se vietti koko päivän eikä liikkunut juuri minnekkään. Keittiöön saattoi vielä tulla, mutta makuuhuoneeseen ei.. Pyysin pikkuveljeäni läymään, koska tiedän kuinka Nita innostuu siitä. Tämä auttoikin ja Nita tuli iloisena makuuhuoneeseen, mutta ei selkeästi halunnut jäädä sinne. Ei ruvettu missään vaiheessa maanittelemaan sitä. Illalla tuli Karkki ja Lumi-chihu käymään tarkoituksella piristääkseen Nitaa. Päivälenkillä Nita oli ulkona normaali, mutta veti liinat kiinni heti kun käännyttiin tutulle tielle kotiin päin.. Meinasi itku tulla lenkillä kun oma koira ei halua kotiin tulla enkä tiedä mistä se voisi johtua.. Onneksi Lumi-chihu auttoi ja Nita olikin sen kanssa täysin normaali kotona. Tuli oikein kiire syödä luita ja leikkiä kilpaa. Huokaisin jo helpotuksesta, että tyttö palautuu normaaliksi. Nita jäi kuitenkin olohuoneeseen nukkumaan eikä sitä yritettykkään saada makkariin. Jätettiin vain kaikki ovet auki. Noh herättiin taas tismalleen samaan aikaan klo 2.30 kun Nita läähätti taas sängyn vieressä :(

Tänään tyttö on onneksi ollut jo aavituksen pirteämpi ja rohkeampi. Se ei enää kulje häntä kopien välissä kotona ja pelästy joka ääntä, mutta olohuoneessa se pysyy. Nyt sentään luut alkaa maistua ja se jopa haki luita lisää makuuhuoneesta. Ehkä tämä tästä.. Epätoivo on jotenkin ahdistavinta, en keksi mitään syytä mikä olisi voinut järkyttää toista noin paljon. Nita on aika pehmeä, mutta aina toipunut heti säikähdyksestä ja oppinut sietämään ääniä hyvin. Asumme toki kerrostalossa, eihän sitä voi mennä takuuseen onko joku kolistellut rappukäytävässä tai muuta.

Eläinlääkärillekkin soitin, mutta sain vain töykeän ilmoituksen tulla käymään. En näe siinä järkeä, koska Nita on iloinen oma itsensä muualla kuin kotona. Eli turhaan ell toteaa koiran täysin terveeksi ja me maksamme itsemme kipeäksi. Toivottavasti Nita alkaa palautua, omat hermotkin alkaa olla jo riekaleina huolesta :(

Onko teidän pennuilla/koirilla ollut vastaavaa?

Kuulumisia lumen keskeltä

Pahoitteluni tästä viikon hiljaiselosta, olen itselleni saanut mukavan keuhkoputkentulehduksen, joten Nitan kanssa tekemiset ovat olleet vähäisiä. Samuli enemmän keskittynyt sen kanssa touhuumiseen, että olen saanut levättyä :)

Helsingissä tuli oikein urakalla lunta, en voi olla muuta kuin tyytyväinen! Kyllä sitä vettä ja pimeää sai kestää turhankin kauan. Kohta on jo Joulu.. Jipii :) Sisäinen lapsi asustaa vielä aikuisessakin..

Nita on ollut aivan innoissaan lumesa. Se jaksaisi loputtomiin napata lentäviä lumipalloja, pieni on ihan innoissaan ja sen riemua on mukava katsoa :) Käytiin tuossa yksi päivä kunnon metsässä kävelemässä, meillä nämä ihan lähimmät ovat aika pieniä. Alla on muutama täysin muokkaamaton video kyseisestä reissusta. En omista videokameraa, joten nuo on kuvattu vanhalla Olympus-pokkarikamerallani. Laatu on myös sen mukaista. En viitsinyt järkkäriä ottaa lumisateeseen (eikä siinä ole videokuvausta). Varjelen sitä kovasti :D

Muuten Nita on käyttäytynyt todella hyvin lähiaikoina. Ei olla tosiaan nyt "treenattu" ohituksia tai muuta, mutta tyttö on ollut loistava! Toisten koirien ohitukset ovat toimineet hyvin, Nita katsoo vielä aika intenssiivisesti ja innokkaasti, mutta olen hieman muistuttanut hihnalla ja sanonut tomerasti "Ei mene". Tämä on toiminut paremmin kuin hyvin ja Nita on malttanut pysyä vierellä rauhassa ohituksen ajan. Myöskin vapaana oleminen ja kytkettävyys on parantunut. "Odota"-käsky on toiminut ja Nita odottaa rauhassa (ainakin osan kerroista :D ) ja saan kytkettyä hyvin kiinni ilman ihmeellisiä kommerverkkejä. Näin ollen luoksetuleminen "tänne"-käskyllä on vahvistunut, kun Nita ei yhdistä sitä enää hihnaan kytkemiseen. Olen hyvin tyytyväinen tässä yskimisen lomassa :D
Yksi kömmähdys kävi eilen. Samuli oli viemässä Nitaa ulos, he olivat nähneet toisen koiran ja Nita oli jäänyt jäpittämään paikallensa. Ei siis yrittänyt singota koiran luokse. Samuli oli yrittänyt jatkaa matkaa normaaliin taoaan, mutta Nita-tyttö päätti sukeltaa pannastaan pois! Colliella kun on kuuluisan suippo pää, joka mahdollistaa Hudinimaisen pakenemisen pannasta. Noh Nita sitten hurmioituneena juoksi koiran luokse... Samuli kävi sen sieltä hakemassa torujen kera..

Pannasta puheen ollen, nyt on Nitallakin hieno heijastinpanta! Käytiin tosiaan ostamassa Hurtan lifeguard panta pinkkinä ja Hurtan outdoor heijastintalutin pinkkinä (vähän tummempi ehkä). Kovasti Samuli sanoi, ettei hihnan kanssa kävele ovesta ulos, pannan kanssa voisi vielä. Kappas kummaa joka päivä noilla varusteilla menty ;)
Täytyy kuvia ottaa myöhemmin. On tyttö nyt hieno! Eikä lainkaan hemmoteltu ;)

Super collie!

Ihan ensiksi täytyy sanoa, että mukavasti on lukjoita kertynyt! Kiva tietää, että meidän touhuumiset kiinnostaa :) Lukijoita on tällä hetkellä 23, kaksi uutta lukijaa vielä niin saadaan viimein arvonta suoritettua, postauksen löydät tästä!

Viime päivinä on väsyttänyt ihan kamalasta, jotenkin tuo loputon synkkyys ja sateinen ilma ulkona saa minut aivan veteläksi. Huomenna pitäisi tulla lunta -samaa rataa koko loppuviikko, en pistä pahakseni! Olisi mukava saada taas lunta maahan ja vähän valoa pimeisiin iltoihin. Oikein odotan mitä Nita sanoo, kun tulee ensimmäiset kunnon hanget. Äsken tyttö yritti kovasti napata räntähiutaleita :)
Odotatteko te jo lunta ja kunnon talvea? 

Väsymys selkeästi verottanut omaa jaksamista, Nitalla on ollut viime päivät aika kevyitä. Lenkitys aika normaalisti, mutta ei sen kummempia temppuja. Illalla on niin hirveän pimeää ennen kuin on töistä kotona..
Onneksi Nita ei kerää kauheasti energiaa vähän kevyemmistä päivistä vaikka pirteä se on.

Käytiin tuossa äsken koiratarhassa ja täytyy kyllä hehkuttaa kuinka super Nita oli! Okei, koirapuisto oli tyhjä tossa 21 aikoihin... Mutta se paikkana herättää Nitassa niin pahasti sisäisen riehupeikon, että hyvä aloittaa ilman häiriötekijöitä. Mentiin koiratarhalle taas naksuttamalla joka kontaktista, jonka Nita otti oma-aloitteisesti. Myös naksutus aina kun tyttö jaksoi rentoutua ja kulkea rauhassa vierellä. Tarhan edustalla (missä Nitalla on yleensä ihan tulipalokiire) odoteltiin rauhassa ja naksauttelin kun koira rentoutui ja jaksoi odottaa portille pääsyä. Muutama askel kerrallaan ja pysäytin heti, jos odottaminen unohtui.
Tarhassa kutsui Nitaa välillä luokse, räpläsin pantaa -naks ja nami. Isot leikit päälle. Toistelin samaa muutaman kerran, välillä laitoin hihnaan kiinni ja päästin taas vapaaksi. Nita tuli tosi hyvin luokse vaikka kesken maailmaa mullistavan hajun!
Otin myös käskyihin mukaan odota-käskyn. Paikka-käsky toimii meillä kun kontakti on jo valmiina ja koiran täytyy olla ihan paikallaan siinä asennossa. Odota-käsky on meillä pantaa pukiessa, tassuja putsatessa ja ulkona, jos täytyy päästä koiran lähelle jtn tekemään. Samaa sovelsin ensimmäistä kertaa kiinni ottoon. Ajattelin, että jospa se toimisi paremmin kuin luokse tulo. Mielelläni erottaisin sen kiinni otosta, ihan koiran turvallisuuden vuoksi myös :)
Nita yllätti mut ihan täysin ja toimi todella hyvin! Sanoin odota ja menin koiran luokse, taas räpläsin pantaa ym, naks ja nami. Hirmuisat leikit ja riehumiset, joista Nita innostui kovasti :) Välillä niin paljon, että kuvioihin tuli mukaan taas haukkuminen-pyöriminen-leikki. En lähtenyt tähän mukaan vaan jäin seisomaan vaan paikalleni. Kun Nita oli lähellä haukkumassa, sanoin tiukasti odota -tadaa Nita hiljeni! Äkkiä sen luokse, naks ja nami + leikki. Toistin aina kun tuo episodi tuli, toimi joka kerta! Pieniä asioita, mutta olin todella yllättynyt positiivisesti. Tämä antaa taas vähän motivaatiota jatkaa samaa tahtia :)

Pikku lepakko :D

Päätin nyt ilmoittaa Nitan tammikuussa alkavaan pentuagility-kurssille :) Uskoisin tämän olevan meidän laji!
Onkos teissä lukijoissa agilityn harrastajia? Kuinka olet aloittaneet lajin? 

Mietiskelyä

Ollaan tämä viikko yritetty olla pyytämättä Nitalta mitään, palkittu sen tehdessä oma-aloitteisesti ja yritetty tehdä itsestämme mahdollisimman kiinnostavia. Tuloksia on tullut, suuntaan ja toiseen.

Aloitetaan hyvistä. Lenkillä Nita ottaa nyt paljon enemmän itse kontaktia, kun ei koe sitä vain käskyksi. Otettiin osa ruokanappuloista mukaan ja muutaman metrin välein saatiin kontakti -naks-nami. Nita tapitti ihan hirveästi ja kekkasi asian nopeasti. Myös koirien ohituksien jälkeen otti kontaktin paljon nopeammin ja omasta aloitteesta. Käytiin myös koiratarhassa, jossa Nita vietti paljon enemmän aikaa myös mun luona kontaktia hakien, jopa itse tuli sivulle perusasentoon ja tapitti suoraan silmiin :) Koiraseura ei tosin ollut ehkä kaikista kiinnostavinta, kaksi aikuista koiraa, joita ei kovasti huvittanut leikkiminen.

Sitten kolikon kääntöpuoli. Vaikka Nita ottaa ehkä kontaktia enemmän ja pitää kiinnostavampana kuin ennen, pieni kunnioitus puuttuu ja koirasta näkee millon se viilaa linssiin ja pahasti. Paras kaverini Karkki kävi iltaa viettämässä, tällä kertaa ilman Nitan BFF Lumi-chihua. Pohdittiin illan aikana paljon koirajuttuja ja miten koirankoulutus sekä ajatusmaailma eroaa hevosmaailmasta mihin itse olen tottunut ja juurtunut. Esimerkiksi pitää ymmärtää miten käyttäytyä saaliseläimen = hevosen kanssa ja miten saalistajan = koiran kanssa. Jos hevonen ei anna tarhassa kiinni, on parempi alkaa "ajamaan" hevosta pois, komentaa se eteenpäin ja määrätä sen tahdista. Näin hevosesta saa paremmin yliotteen ja kunnioitus kasvaa kun se ei saa itse hallinnoida vauhtiansa. Koiran kanssa on eri, jos koira ei anna kiinni vaan esimerkiksi pomppii vaan edessä kuten Nita. On turha lähteä perään, se tajuaa vain sen leikkinä. Olen todennut ainakin Nitan tapauksessa parhaaksi tässä tilanteessa olla huomioimatta. Pomppimisen ja haukkumisen lopetettuaan jatkan vain kävelemistä kuin mitään ei olisi tapahtunut ja käsken Nitan mukaan. En anna "arvoa" koiran omapäiselle hölmöilylle. Itse päätän milloin leikitään ja milloin se loppuu.

Olen myös ehkä jättänyt muutamia asioita puolitiehen. Jos käsken Nitaa pois kerjäämästä, olen todennut riittäväksi, että koira poistuu 2m päähän kun oikeasti haluaisin sen poistuvan huoneesta tai ottamaan kunnolla etäisyyttä. Olen ehkä myös tietyissä tilanteissa vahingossa vahvistanut ei haluttua -käytöstä: Nita tekee jotain kiellettyä, kiellän ja käsken sen pois, Nita menee pois ja tulee luokseni, kehun sitä. Sama toistuu viimeistään 5 sekunnin sisällä. Kun taas ärähdän kerralla kunnolla enkä huomioi koiraa hetkeen, se jättää aloitetun asian rauhaan. Enkä monesti "uskalla" ärähtää koiralle tarpeeksi, ehkä se johtuu myös perusluonteestani. En pidä arvostelusta tai liiallisesta neuvommisesta, mutta silti haen hyväksyntää teoilleni.

Ilta oli täynnä pohdiskeluja, koirat ja ihmiset ovat niin yksilöitä -pitää etsiä molemmille toimiva vaihtoehto.

Kerran sadassa vuodessa Nita pääsee nauttimaan sohvalla olosta, joskus syliin nostetaan :)

Muistakaa käynnissä oleva arvonta, postaukseen pääset tästä! :)