Perjantain agilityssä oli taas paljon hyvää ja huonoakin, huonoa lähinnä taas Nitan odotuskäyttäytymisessä ja radalla jälleen hyvää.
Nita on selkesti herkistynyt viime viikkoisen "episodin" jälkeen, lähes jokainen vastaantuleva koira täytyy haukkua ja selkeästi Nita on kovin jännittynyt. Agilityssä kuitenkin vireen nousu teki asiasta vielä pahempaa ja kerkesin jo omissa ajatuksissani lopettaa koko lajin ja erakoitua jonnekkin Keski-Suomen metsään piiloon.
Onneksi toinen kouluttajista kuitenkin jaksoi tsempata. Pohdittiin siitä, ettei Nita ole missään nimessä toivoton tapaus, se rentoutuu nopeasti kun halli hiljenee ja on muuten erittäin hyvä luonteinen. Agility vain kiihdyttää sitä niin paljon, etenkin kun toinen koira meni radalla. Vinkeiksi saatiin vaan sinnikkäästi harjoittelemista peruskäskyillä kuten istu tai maahan keskeyttääkseen haukkumisen ja kehua heti kun koira rentoutuu. Toinen ehdotus oli myös välttää odottelua hallissa eli tuoda koira melkein suoraan autosta radalle. Radalle Nita on aivan hiljaa eikä päästä yhtään ainutta inahdusta, se on myös lähdöissä ym hyvin hallittavissa vaikka lähistöllä olisi odottavia koiria. Treeniä treeniä, se ei taida ikinä loppua.
Itse treenit menivät hyvin, rata ei ollut mikään taktinen vaan suoria ja isoja kaarevia linjoja. Pointti oli estesuoralla missä esteet ovat asetettu hieman sikin sokin ja eri suuntiin suoralla, huomioida oma hartialinja ja sillä viestiä koiralle. Nita ensin luukutti paljon vain ohi esteista (tai ALI!), mutta kun itse tajusin töitäkin tehdä välillä niin homma alkoi sujumaan mallikkaasti. Nita lukee aika hyvin jo ohjausta.
"Kyllä te viel kolmosiin pääsette" -oli varmaan hienointa!
Tänään käytiin aikaisin aamulla tallilla tunnin kävelyllä radalla. Oli ihanan aurinkoinen ja raikas syysilma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti