Seppo Savikon rata

Kävimme joulukuussa Laura Juutin pitämän ratatreenin, jossa Seppo Savikko oli suunnitellut radan. Vaikeusaste oli noin 3.lk, mutta ei vaikeimmasta päästä. Kinkkisiä kohtia oli ja etenkin niissä oltaisiin kisatilanteessa mitattu kääntyvyysnopeuksia ja niillä ratkottu sijat.

Itse treeneissä painotettiin onnistumisiin, etenkin alkuun. Hiukan epäilin radan alkua tuon pussi/putki siirtymäväliä, joten aloittelin rataa vasta putkelta. Kutoselle kokeiltiin eri ohjauksia: päällejuoksua, jäämällä normaalisti putken puolelle lähettämään, seiskalla joko kiepautus tai sitten takaaleikkaus ja koira kiertää taaimmaisen siivekkeen. Kaikista luontevinta meille oli päällejuoksu kutoselle ja siitä pyöritys seiskalle. Ysi-putkeen lähetys onnistui joka kerta hyvissä ajoin eikä tarvinnut yhtään käydä saattamassa. Myöskin pakkovalssi kympille meni nappiin! Nro 12 piti aika tiukka valssi tehdä äänimerkein, jotta sain Nitan tekemään tarpeeksi tiukan kurvin. Jaakotus-valssi passaa kanssa, kuhan tietää mitä tekee keinulle - kummalla puolella haluaa olla. Totesin itse, etten ala keinulle väsertämään persjättöä vaan otan mielummin nro 15 takaaleikkauksella. Nro 17 kaare jäi kokoajan pitkäksi, siinä olisi saanut kirittyä aikaa tiukemmalla ohjauksella. Hiukan pimeä putkikulma meni nappiin aina.

Ohjauskuvioita sitten ratkottiin siitä eteenpäin. Renkaalle ei voinut jäädä odottamaan YHTÄÄN vaan oli jo juostava eteenpäin, jotta kerkeisi tekemään pakkovalssin nro 23. Kerran taisin olla ajoissa, mutta tein pakkovalssin huolimattomasti ja peitin riman kropalla, jonka takia Nita lukitsi sen takaakiertona. Lopetettiin rata ennen keppejä. 

(muuten ennen joulutaukoa olevien ratatreenien kepit menivät radalla 4 kertaa, huom 4 kertaa aivan loistavasti!!)

Hirmu kiva rata ja saatiin jälleen paljon irti. 

Joulutauolla käytiin viime sunnuntaina sama rata juoksemassa. Nita vähän vaisu ollut muutenkin uuden vuoden jälkeen (meillä paukutellaan yhä) ja se jotenkin näkyi. Kuitenkin huippuhyvää työtä.

Videolta näen heti kuinka mummohölkkäilen, tossua toisen eteen niin löytyy koirastakin varmasti uusi vaihde. Myöskin ohjauksissa oltava tarkempi. Merkki ja sitten pois alta. Ei jäädä kudeksimaan, jää Nitakin ihmettelemään ja hidastamaan. 

Video on omista treeneistä 4.1 kyseisellä radalla

Tauko on tehnyt hyvää

Ohjattuja treenejä odottelin vähän sekaisin fiiliksin kun motivaatio näin syksyllä on ollut nollassa. Etenkin kun on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista sekä kepitkin junnaa eikä meidän kesätavoitteet kisoista täyttyneet.

Onneksi en kuitenkaan antanut itseni valahtaa sateen mukana vesilammikoon vaan keräsin itseni.

Treenien aiheena oli niistosokkari sekä estepuolella keinu sekä A-este.

Harjoituksessa ei juuri ongelmia ollut vaan Nita suoritti koko ajan aivan nappiin ja luki ohjausta hyvin. Olin itsekkin jopa oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Keinu suijui oikein mallikkaasti ja A-este sitäkin paremmin. Tauko todella tehnyt tehtävänsä kun Nita oli aivan intoa täynnä, mutta kuunteli mallikkaasti. Niin hienoja ja säpäköitä onoffeja ei se olekkaan A-esteelle tehnyt!

Kuten olen aikaisemminkin sanonut täällä, ryhmän taso häiritsee. En yritä omaa egoa pönkittää (tsiisus ei, on meilläkin ongelmia!), mutta verrattuna viime ryhmään, jossa suoritimme pätkissä möllitason tittelistä huolimatta noin 2-3.lk ratoja ryhmän eri tasoisuuden takia. Nyt tehtävät toistavat itseään eikä tarjoa tarpeeksi haastetta ja oppimista. Ajan kuitenkin 20-30min suuntaansa hallille ja turhauttaa kun treeneistä on vaikea saada mitään irti. Tottakai on päiviä kun yksikään este ei suju. Nyt kuitenkin tuntuu, että junnaamme paikallamme...

Olenkin laittanut ryhmäpaikoista vastaavalle viestiä sekä muutaman hakemukseen muihin seuroihin.

Agilitya kuukauden tauon jälkeen

Kuten otsikko kertookin, taukoa hallilta ja ylipäätänsä agilitysta on ollut noin kuukauden verran. Paska maku jäi suuhun edellisistä treeneistä, motivaatio ollut kaukana ja kaipa sitä kiirettäkin on ollut. Nyt kuitenkin vihdoin työvuorot yms natsaisivat ja huomenna olisi ohjatut treenit. Ajattelin käydä vähän pohjia ottamassa tänään ettei mene huomenna pipariksi räjähdysherkän collien vuoksi.

Onneksi kävin - nimittäin oli ruudilla varustettu koira, joka ei meinannut nahoissaan pysyä ja oli HYVIN häiriöherkkä. Halissa oli toisella kentällä kaksi koiraa treenaamassa ihan ääneti, mutta suippokuonon sanasen arkkuhan avautui välittömästi kimeään kuoroon halliin tultaessa. Hiljeni onneksi, mutta voi mahdottomuus kun piti keksittyä mitä on tekemässä. Lapsi ei olisi malttanut ollenkaan. Nyt siis on tiedossa taas tällainen kausi, jolloin Nita yli-huomioi kaiken. Olisko joku joskus edes helppoa?

Tehtiin ihan lyhyet n.15min treenit,. Muistuteltiin mieleen keppejä hyvin kapealla kujalla, jotta pujottelu olisi alkuun helpompaa. Menikin ihan näppärästä, virheitä toki sattuu ja nyt yllättävää kyllä sisääntuloissa. 

Kokeiltiin myös pätkää: mutkaputki - kujakepit - mutkaputki - hyppy - 6 keppiä ja palkka.Saatiin ekalla keralla 6-kepin sarjalle ohi meno, jonka jälkeen jo ihan pujottelemisen näköistä!

Postauksien kuvien virkaa vastaavat omena-puhelimen kuvat, joita on tullut näpsittyä ahkerasti ja painavan järkkärin raahaaminen jäänyt vähemmälle näin syyskaamoksessa.

Timo Rannikon tekniikka 1.11.2014

Oli kyllä paras Timon rata missä ollaan oltu, saatiin harjoiteltua jälleen juuri oikeita asioita.

En enää muista kummasta me aloitettiin, mutta mentiin Nitan kanssa mustat neliöt sekä mustat pallot.

Kerrataampas nyt vaikka mustilla neliöilla varustettu rata.

Kakkoselle reipas valssi tai jaakotus (riippuen koirasta) ja kolmoselle joko pakkovalssilla tai sitten saksalaisella. Nitan kanssa otettiin kakkosella jaakotus, jonka Nita on oppinut suhteellisen hyvin ääni-hidastuksen kanssa. Sain aika reippaasti etumatkaa kolmosen pakkovalssiin, mutta pakkovalssit kun ovat tunnetusti meille ne vaikeimmat, jäin aivan liian kauaksi aikaa varmistelemaan lukitseeko koira merkin ja hyppääkö se vielä esteen, että tuli jo kiire juosta neloselle. Muutamana kertaan tätä hiottiin, mutta nähtiin parhaaksi kokeilla saksalaista. Timo sai taas piirtää hiekkaan viivaa etten käy liikaa koiraa viemässä takaakierron alkuun ja peitin itse helposti kierettävän siivekkeen koiralta. Aikaisemmin ohjaus ja sitten pois alta. Sitten saksalaisen ns. persjättö kohdassa taas oli ohjaajan moka. Kyllä pitäisi jo luottaa, että koira osaa ja tulee - itse vain liikkua. Nelosella päällejuoksun Nita luki aina moitteettomasti. Putken jälkeen sain aika hienoja hidastuksia kutoselle ja siihen perään epäonnistuneita sylkkäreitä seiskalle. Idea loistava, mutta toteutus taas vajaa. Täytyy muistaa antaa sylkkärissä koiralle enemmän tilaa tulla ja kääntyä.

Mustilla ympyröillä varustettu rata vaati jo enemmän kieputtamista.

Kakkoselle takaakierto (muista antaa koiralle tilaa!), jonka jälkeen Nita pääsi kolmoselle jo aivan liian nopeasti ja jäin jälkeen. Teen takaakierroissa helposti twistmäisen suorituksen, jolla jään varmistamaa koiran tulevan myös eteen yli eikä vain takaa, kun korjattiin takaakierto - käännyn vain paikallani reilusti kolmoselle kohti, tulee koira yhtälailla sieltä yli ja saan reilusti enemmän aikaa 3-4 väliselle välistävedolle. Radassa hankaloitti etteivät 3-5 esteet olleet suorassa linjassa vaan välistävedonkin matka oli pitkä. Käännyin reilusti  ottamaan oikealla kädellä koiran kiinni, jonka jälkeen valssintapainen käännös ja vapautus neloselle. Kovaa kun juoksi sain tehtyä persjätön vitoselle, joka helpotti loppurataa. Muissa tapauksissa kun en kerennyt yrittänyt persjättöä, jouduin tekemään isolla kaarella vastakäännöksen kohti putkea ja vapautuksen kutosen hypyllä. Ei siinä mitään, toimi sekin loistavasti, mutta on huomattavasti epävarmempi ja hieman hitaampi reitti.

Saimme taas hurjasti irti meidän omaan tekemiseen ja kuinka tukea koiraa radalla. Timo painotti moneen kertaan, että Nita on hirveän kiltti mun virheille, koska se vaan niin tykkää tästä. Sitä suuremmalla syyllä niitä virheitä ei saisi tulla. Nitan estehakuisuus sai jälleen paljon kehuja ja kuinka makeita käännöksiä sieltä ajoittain tuli ;)

Viikon agilitypäivitys

Maanantai 20.11

Ohjatut treenit Purinalla, treeneihin pääsin pahasti myöhässä töiden vuoksi. Onneksi ryhmä joustaa paljon ja päästiin suosiolla viimeiseksi treenaamaan eikä työt sen enempää menoa haitannut. Päivän tehtävinä oli pyörittelyrata, jossa testattiin koiran irtoamista ja takaaleikkauksen tilannetta sekä este-piste, jossa katsottiin rengasta ja pöytää.

Meidän ryhmä on virallisesti mölliryhmä, ei Nitan kanssa kisaaviin päästy kun jako vaiheessa ei vielä kisatuloksia ollut. Ryhmässä on kovasti eri tasoista koirakkoa sekä ohjaajaa, jossa on sitten hyvät ja huonot puolensa. Koko syksyn treenit ovat olleet aika perusjuttuja, joita tietysti pitää vahvistaa, mutta kunhan nyt ei tarvitsisi pyörää keksiä uudelleen ja paikallaan junnata.

Nita kävi kovasti kuumana ennen treenejä, sille ei selkeästi sovi vain kerran viikkoon hallilla käyminen :D Rata oli mukavaa pyörittelyä, jossa ei mitään ihmeempää ollut. Rinkuloissa Nita irtosi hyvin ja pysyi hyvin ympyrällä omaa rintamasuuntaa huolehtimalla. Eka takaaleikkaus kasilla meni pieleen. Jäin itse kasi-aidan vasemmalle puolelle, jolloin Nita ei irronnut ysin hyppyyn asti. Sinne päin se meni, mutta ei aivan lukinnut estettä. Palkattiin erikeen esteen ysi eteen ja muistuteltiin mieleen.

Jatkettiin rataa ja tein takaaleikkauksen ns. esteen siltä puolelta jonne koirankin menee. Eli kasi-hypyn oikealta ja hypyn 14 vasemmalta puolelta. Koiralle ei tullut jatko niin yllätyksenä ja saatiin sujuvuutta.

Esteen 11 jälkeen huusin "eteen" ja tajusin samalla hetkellä sen olevan virhe. Nitahan todella sinkaisi eteen ja sain sen karjaisemalla pelastettua esteelle 21 isolla kaarella.

Renkaan harjoittelemisessa ei ollut ongelmaa.. Haastetta loi ylipäätänsä toisen koirakon harjoitteleminen 10m päässä tuossa radalla ja välissä oli vain puomi. Nitalle aivan järjetön häiriö ja sainkin kaikkeni tehdä, että Nita malttoi keskittyä renkaan suorittamiseen. Hyvää saatiin aikaiseksi eikä koira hävinnyt. Selkeästi siis häiriötreeniä täytyy olla.

Torstai 23.11

Kävin torstaina ennen aamuvuoron alkamista hallilla. Ajatuksena oli lyhyet keppitreenit. Olisi kyllä kiva, jos halii sijaitsisi lähempänä. Lyhyitä treenejä varten ajaa nyt sitten 20-25min hallille..

Joka tapauksessa. Kujakepit jälleen putkien tai hyppyjen välissä vähän eri kulmista. Kujassa on väliä enää aivan pienet 5cm, joka ei pitäisi olla ongelma - sen verran on treenattu jo. Kepit eivät kuitenkaan ihan niin nopeat olleet kuin olisin halunnut, ohjasin tosin meille vaikeammalta puolelta useasti. En tiedä johtuiko vain päivästä vai mistä. Ero kuitenkin 10cm ja 5cm välillä on niin pieni, että vaikea uskoa että vauhdin tippuminen johtuisi siitä. Tai voihan se olla. Seuraillaan.

Perjantai 24.11

Inkan kanssa oli tarkoitus treenata hänen opettaman ryhmän jälkeen, mutta ei oltu kumpikaan tarkastettu hallin varauskalenteria. Aina ollut tyhjä, mutta nyt ei.. Ja ikäväksi on koko loppuvuoden varattu myös perjantai-illalla ulkopuolisille :/

Sisälle ei siis päästy ja ulkovaloja ei saa käyttää. Otettiin siis ulkokentällä pienessä seinävalossa yhtä estettä. Takaakiertoa ilman fyysistä liikettä vaan pelkällä sanavihjeellä. Siivekkeen vasemmalta puolelta homma onnistui leikiten ja sain lähetettyä pelkällä "kierrä"-sanalla takaakiertoon 4m päästä. Oikealle puolelle jouduttiin hinkkaamaan eikä päästyi kuin 2,5m päähän. Vire laski selkeästi vain yhtä estettä treenatessa ilman vauhtia.

Vaihdettiin tehtävää ja katsottiin erottaako Nita poiskäännön ja normiohjauksen toisistaan ilman sanallista vihjettä. Tein siis yhdelle esteelle poiskäännön vasemmalta ja hyppy takaisinpäin. Tätä toistettiin kolme kertaa, jonka jälkeen juoksinkin esteen vasemmalta ohi ohjaten vain kädellä suoralle hypylle. Ei mitään ongelmaa, hieno neiti! Oikealle puolelle yhtä helposti.

Sinnikkyys palkitaan

Meillähän alkaa kohta olemaan kepit kunnossa! Oikeasti, josko vihdoin!

Kujan tilanne on tällä hetkellä alla oleva; eli siis aivan viittä vaille suorat kepit.

Nyt ollaan panostettu vain siihen, että kapeat kujakepit mennään lujaa ja homma on hirmu hauskaa! Nitan vire on muutenkin noussut x2 viileiden ilmojen johdosta. Kesän se oli enemmän hyljettä muistuttaa, eikä niitä kuuluisia juoksuja kuulu edelleenkään (?!). Mutta nyt alkaa virtaa olemaan ja hallillakin olen malttanut omat treenit pitää oikeasti lyhyeänä ja hauskoina. Pois otsa rypystä!

Kepeissä ollaan yhä pidetty esim. putki-kepit-putki, tai hyppy-kepit-putki aika suoralla linjalla. Putkista tulee hyvää imua ja saan pidettyä virettä yllä keppivirheistä huolimatta.

Tilanne:

* Sisäänmenon onnistumisprosentti suorassa lähestymisessä n. 80-90 %, kulman kautta tulo keppien oikealta puolelta ohjattaessa yhä vaikeampi

* Vaikeampaa puolta treenattu kovasti suorassa lähetymisessä

* Kuja enää noin 10cm kapea

* Nita ei karkaa väleistä, jos juoksen nopeampaa

* Voin jättäytyä taakse kepeille tullessa

Vielä nyt tällä kapeudella treeniä etenkin vaikeammalle puolelle ja sisääntuloja eri suunnista. En tiedä kestääkö leikkauksia? Vauhtia alkaa olemaan ja tekniikkaa tullut hurjasti. Jospa me saataisiin nämä lokakuun aikana kuntoon? Uskon niin!

Mä haluun vaan luukuttaa!!

Pitkästä aikaa päästiin osallistumaan ohjattuihin treeneihin. Olin pitkään kovassa flunsassa joka tuntui vaan jatkuvan ja jatkuvan. Sitten olikin jo seuran talkooviikko eikä treenejä pidetty.

Pikkuinen rata vaikutti ihan mukavalta, ei mitään uutta tai liian vaikeaa, mutta kuitenkin aina vahvistettavia asioita.

Ekan putken jälkeen kakkosella vastaanottamassa koiran puoleisella kädellä, vähän Nita hämmästeli, koska on tottunut aina päällejuoksussa vastakäteen, mutta tuossa kohtaa ei juuri vaihtoehtoja ollut. Siitä rata jatkui ajatuksena antaa koiralle tilaa ja olla itse hurjasti EDELLÄ. Nelosella päällejuoksu ja putkeen. Kutoselle takaakierto-twist, mutta neiti näpsäkkä oli aivan jotain muuta mieltä asiasta. Hänen Korkeutensa halusi vain luukuttaa suoraan! Aivan siis röyhkeästi selän taakse toisto toistonsa jälkeen. Yhä uudestaan. Ja uudestaan. Alkoi jo naurattaa, että tälläinen päivä sitten. Piti ihan karjaista tulemaan käteen kiinni, josta nami palkka ja työntö takaakiertoon. Seuraavalla toistolla taas "mami mä haluun vaan luukuttaa <3". Siinä alkoi jo yleisöäkin naurattaa, että ilmeestä näkee päätöksen vain mennä suoraan ihan se ja sama missä mä olen. Kiitos Nita :D

Noh siitä sitten ehkä päästiin eteenpäin ja turhankin epäreilu kohta pituudelta käännös putken vasempaan päätyyn. Voittekin arvata menikö homma niin, etenkin kun Nita oli luukutus-tuulella. No ei aivan kun elokuvissa.

Päivän ratatreenit oli siis aivan pakko ottaa huumorilla, koska ei siitä olisi muuten itkemättä selvinnyt. Vai, että sellaista menoa vaihteeksi. Ei voinut muuta kuin koiralle höpöttää ilmoisesti mielipuolinen hymy naamalla, että kiitos näistä treeneistä. Nauruhan pidentää ikää? Ette siis pääse musta eroon ikinä :P

*******tähän tulee vielä videokooste kouluttajalta******

Pikkuisen tauon jälkeen katsoimme toisen kouluttajan kanssa meidän keppien ja kontaktien tilannetta.

Kepeissä edelleen kuja, mutta hyvin pieni enää. Vauhtia alkaa olemaan ja sitä saatiin vielä lisää kun muutettiin vain omaa juoksutyyliäni normaaliksi. Olen ilmeisesti juossut hassusti, joka hidastuttanut Nitaa.

Kontaktit ovat olemassa niin kauan aikaaa kun olen itse vieressä, eli niitä taas jälleen kerran vahvistetaan eroon omasta paikastani ja Nita keskittymään onoff-asentoon ja vapautukseen. Tämän vahvistaminen ei taida loppua ennen kuin on toinen jalka haudassa. Kyllä se tästä!

Keppitreenivideo, toivoa on!

Nitan suuren suuri keppiurakka alkaa vihdoin näyttämään tulosta!

Ongelmanahan on ollut puutteellinen nopeus ja Nitan yritykset "kävellä" keppivälit eli tekniikka ollut aivan hakusessa. Erinnäisiä poppakonsteja on kokeiltu, mutta nyt alkaa vihdoin tulosta tulemaan. Olen potenut kauheaa draamaa meidän mentorille kuinka mikään ei kepeissä toimi ja sitä sun tätä on pielessä..Kuitenkin tilanne alkaa olemaan ihan hyvä. Olen itse taas tehnyt aivan liikaa ja yliajatellut tilannetta.

Note for myself: kepeillä VAIN muutama toisto, pääasia on nopeus ja hauskuus. 

Nitalla tippuu kepeillä vire heti kun tulee virhe ja se joutuu toistamaan kepit. Saatiin vinkkeinä treenata keppejä vain ja ainostaan putkien välissä eli putki-kepit-putki baanalla, jolloin koko ajan on vetona aina ihana putkeen juoksu. Myöskin toistot on pidettävä aivan minimissä vaikka olisi kuinka kiva alkaa niitä hinkkaamaan. Jos tulee virhe, otetaan putken kautta uusiksi virettä ylläpitäen.

Kappas ongelmaa ei olekkaan.

Suosittelen tätä peiliin katsomista jokaiselle, on hyvin avartavaa miksi homma ei toimi :D

Tilanne kujan kanssa on se, että tämän päiväisessä treenissä keppien välirako on noin 15cm. Eli aivan loppusuoralla mennään. Yritän hillitä itseni vaikeuttamasta tehtävää liikaa ja liian nopeasti vaan nyt mennään muutamia treenejä tällä vaikeustasolla vain vauhtia ja kivaa vahvistamalla. 

Videolta kun katsoo niin mukavaltahan tuo meno näyttää. Ei ole enää paljosta kiinni. Viimeinen toisto oli toisesta suuntaa ja vielä "väärältä" puolelta, sinäänsä vähän huono idea loppuvedoksi. Meille tuo keppien oikealta puolelta ohjaaminen on paljon hankalampaa ja jäänyt vähemmälle. Ensi kerralla treenataan siis vain tuota vaikeampaa puolta.

Videossa siis putki-kepit-putki -radanpätkä ja video on pätkitty.

Ihana nähdä, että Nita on saanut keppeihinkin tuota innokkuutta. Se hakee hyvin ekan välin vaikka lähestyminen on aivan suora vauhtiputkelta. Kun maltan vain jäädä itse vähän taakse ja antaa koiralle tilaa tehdä ratkaisu keppivälistä. Viimeistä keppiväliä täytyy vielä toistaiseksi vähän varmistella, sieltä ne virheet usemmiten ovat tulleet. Nitan pujottelu tyyli alkaa olemaan aivan erilainen nyt kun jos vertaa vaikka tähän postaukseen. Katsoin muuten itsekkin nuo vanhat videot läpi, ai että kuinka kauheaa ohjausta ja koira pelastaa. En tiedä miksi kisoihin olen edes lähtenyt noilla kepeillä.

Toivoa siis vielä on!

Hissukseen vielä kujaa kiinni varmistaen kuitenkin yhä sitä nopeutta, intoa ja tekniikkaa. Tarvittaessa palataan pieni askel taakse päin. Kun kepit alkavat vahvistumaan entisestään, täytyy alkaa työstämään suorittamisen itsenäisyyttä, valssia, takaaleikkausta yms kepeille.. Mutta hiljaa hyvä tulee.

Timo Rannikon tekniikkakoulutus 6.9

Timo Rannikko on kouluttajana meille jo entuudestaan tuttu ja olen tykännyt todella kovasti. Hänen opetustyylinsä ja rataprofiilinsa tarjoavat paljon tehtävää, mutta ymmärrettävästi. Aikaisempi postaus hänen tekniikkakoulutuksesta löydätte tästä tai tuolta tunnistevalikosta "Timo Rannikko".

Valitettavasti tälläkään kertaa en saanut koulutukseen hovikuvaajaa mukaan.

Rata muodostui neljätä eri radasta

Viileiden ilmojen jälkeen iskikin todella lämmin päivä, aurinko porotti eikä ulkokentälle juuri tuullut. Osasin siis odottaakkin, että Nita ei ole aivan parhaimmassa vireessä.

Teimme Nitan kanssa ensimmäiseksi radan, joka on merkitty valkoisilla ympyröillä.

Pakkovalssi kakkoselle onnistui hyvin, mutta mokailin jotain aivan omiani helpolle kolmoselle. Tarkoituksena oli lähetää Nita takaakiertoon, ottaa se vastakädellä ja tehdä persjättö. Todellisuus oli jotain aivan muuta ja ajauduin muurin vasemmalle puolelle tehden törkeän näköisen takaaleikkauksen ja lähetyksen putkeen. Nita pelasti ahtaassa paikassa muurin ja hätäisesti ajautui putken painoihin nenänsä kanssa. Homma lähti rullaamaan kun itse maltoin odottaa koiran tulemista kakkoselta, rauhassa heittää takaakiertoon ja tehdä persjättö aivan lähellä siivekettä. Putkeen sain lähetettyä yllättävän kaukaa. Totesin jo rataantutustumisessa, etten kerkeä kasille tekemään muuta kuin haltuunoton ja vastakäännöksen. Se menikin aivan nappiin! Timo kehui omaa työtäni pitää seiskan jälkeen kädet kiinni vartalossa ja korostaa rintamasuuntaa oikealla, jonka jälkeen vapautin kropan ja lähetin koiran hyppyyn kasille. Sain pidettyä hyvän muutaman metrin välin esteeseen, joka antoi aikaa juosta seuraavalle. Nita luki uskomattoman hyvin käännöstä.

Seuraava olikin sitten rata varustettuna mustilla ympyröillä.

Olin ajatellut ykköselle tehdä jaakotuksen saadakseni mahdollisimman tiukan käännöksen koiralle, mutta tässä kohtaa Timo suositteli ihan vain normaalia kropalla kääntämistä, jotta koiralle tulee suorempi ja luonnollisempi linja renkaalle. Myöskin temppujen tekemättä jättäminen antaa ohjaajalle aikaa juosta renkaan ohi tekemään persjätön ja takaakierto-niisto kolmoshypylle. Niistoa hetken aikaan väännettiinkin, jotta siitä saatiin sujuva. Jäin varmistelemaan aivan liikaa ja Nita hyppäsi kovin kulmikkaasti. Putkelle tein ensin vahingossa myöskin persjätön ja yritin ohjata vasemmalla kädellä putkeen. Ongelmana oli se, että jouduin odottelemaan koiraa, jotta saisin tehtyä putken suulla takaaleikkauksen toiselle puolelle. Tätä en siis suunnitellut rataantutustumisessa, mutta jotenkin radan aikana vain huomasin itseni tekevän aivan muuta kuin suunniteltu, tuttu tunne kenellekkään? Korjattiin siis ohjaus oikealle kädelle, jolloin pääsin jo juoksemaan putkesta ohi vastaanottamaan koira muurille. Muurilla valssi, merkkaus kutoselle, koira irrotetaan laajalla käsikaarella seiskalle, johon vaihtoehtoina esim. twist tai saksalainen. Päädyin itse tekemään twistin, joka toimi ihan hemmetin hyvin. Saksalainen olisi varmasti parempi tuohon, jos rata jatkuisi vielä kasihypyn jälkeen vasemmalle. Löysin netistä hyvät kuvat hahmoittamaan noita ohjauksia http://lahjottavat.blogspot.fi/2008/06/twisteri-ja-saksalainen.html

Tauko tuli tähän väliin, jonka jälkeen suoritin vielä tuon mustilla ympyröillä merkatun radan kokonaisuudessaan vielä kerran. Nappiin meni! Niistolla saatiin Nita oikein banaanin muotoiseksi eikä hyppy ollut missään vaiheessa kulmikas. Loppurata sujui kuin tanssi ja twist meni siinä missä muukin. Huippu koira!

Aikaa vielä oli sellaiset 5min, lähdimme tekemään mustilla neliöillä merkattua rataa, joka oli aikamoista pyöritystä. Yliarvioin kuitenkin Nitan vireentason tehtävään nähden eikä harjoituksista meinannut tulla mitään. Nitan vire oli aika maassa eikä keskittyminen riittänyt kuumana päivänä toistoihin pitsinnypläysradalla. Heti kun koira sai edes pätkän hanattaa putkeen niin kas kummaa ei väsymys enää painanut jalkoja. Noh kaikkea ei voi saada ja saatiinkin vinkiksi muistaa tehdä pitsinnypläysradat heti alkuun kun intoa vielä riittää. Koska hanatussuorilla intoa riittää aina.

*******************************************************************************

Rannikon koulutus oli taas lunastanut lupauksensa ja voin vaan suositella. Teemana on aina miten saadaan koiralle luonnollinen ja paras liikerata esteeltä esteelle eikä aina mikä olisi ajallisesti paras. Tämä ajatus mielessä pitäen mietitään yhdessä ohjauksien toteuttamista rataantutustumisessa ja vielä sitten koirakkokohtaisesti.

Kyllä tää on vaan niin siistii

Perjantaina Inka piti meille taas treenejä, aiheena oli tällä kertaa ohjaustekniikka - erilaisia pakkovalsseja. Tulikin meille hyvään kohtaan, koska pakkovalssien oikeaoppinen suoritus on meillä aivan kuun ja auringon asennosta kiinni.

Aloitettiin ensin opetamalla meille jaakotus ja kuinka Nitan tulee koota painopistettä taakse ennen hyppyä, jotta se pystyisi tekemään tiukan käännöksen siivekkeen jälkeen. Jaakotus tapahtuu niin, että ohjaaja kääntyy hyppyn edessä selkä vasten hyppyä ja "kyykistyy" näyttämään pysäytystä, noustessa ylös tulee "vapautus" hypylle ja ohjaaja lähtee siitä lähes heti jatkamaan lähtösuuntaan. Näin saadaan koiralle hidastava/pysäyttävä merkki ennen hyppyä, koira kokoaa painoa taakse ja koska ohjaaja on jo päässyt sujuvasti jatkamaan menoa tulosuuntaan, koira pääsee vapaasti kääntymään hypyssä mahdollisimman tiukasti.

Nita hidasti merkistä niinkin hyvin, että se kielsi hypylle. Jaakotuksessa oikea aika on ehdoton ykkönen, liian myöhään tehdystä ei ole hyötyä ja liian aikaisin tehdystä seuraa monesti kielto.

Yhdistettiin sitten pakkovalssi-jaakotus, pakkovalssi-valssi sekä normaali pakkovalssi. Nita tulee hyvin pakkovalssin merkkiin, mutta vähän välttää hyppäämistä siitä kulmasta, jos olen itse vähäänkään edessä. Mun täytyy vaan oppia luottamaan koiraan ja lukemaan sitä paremmin. Nita teki koko treenien ajan todella hyvin, vaikka tällaisissa yhden esteen harjoituksissa se toisto toistolta hidastuu. Olis vaan niin kivaa tykittää aina rataa?

Sainkin sitten vielä harjoitella samat asiat Inkan bc Sätkän kanssa, koska se on ohjattavuudeltaan niin samanlainen kuin Nita, että käytämme monesti sitä myös treeneissä kun pitää hiota omaa liikettä ja ohjausta. Sätkä tosin ei anna yhtä armeliaasti anteeksi kuin Nita.

Erittäin hyödyllistä oli myös päätä tekemään samat asiat todella nopean koiran kanssa. Inkan sanoin, "koska Nitassa on aivan tuo sama nopeus, se on nähty, niin sun täytyy osata nämä myös nopean koiran kanssa". Sätkä kun jaksaa tehdä toistoja yksittäisillä esteillä vaikka maailman tappiin hirmuisella vauhdilla, sain harjoitella todella paljon omaa liikettä ja etenemää.

Aivan huipputreenit, josta jäi taas paljon käteen. On tää vaan niin meijän laji.

Extra valssiharjoitus

Ohjatuissa treeneissä riitti tekemistä kun oli kaksi ohjaajaa paikalla. Toisessa "pisteessä" oli kunnon valssiharjoitus - valssia oli joka väliin tungettava vaikka ei haluaisi. Toisessa pisteessä oli sitten keppiharjoitukset sekä takaakiertoon lähetys mahdollisimman kaukaa. Basic-tekniikkoja, joissa aina riittää hiomista vielä tässä vaiheessa.

Valssit tulivat siis putken ja kolmosen takaakierron väliin, takaakierron jälkeen sekä neloselta vitoselle. Ainoa hankala väli oli 4-5, jossa häämötti putken suu houkuttamassa.

Valssi on meille vaikea ohjaus, vaikka onkin ns. helpoin ja useasti ensimmäinen opeteltava ohjaus. Kuitenkin sen oikeaoppinen ja oikein ajoitettu suorittaminen on yllättävän haastavaa, etenkin nopealla maksikoiralla.
Valssissa vaihdetaan suuntaa tai ohjaavaa kättä kääntyen koiraa vasten. Tämä kuitenkin tulisi suorittaa ajoissa. Kuulostaa hepolta? Valssissa on tärkeää ettei jää seisomaan paikalleen vaan nimenomaan nimensä mukaisesti otetaan valssiaskel taakse/sivulle suuntaa/ohjaavaa kättä vaihtaen. Katse pidetään aina koirassa. Tilanteessa on kuitenkin muistettava liikkua ja valssattava ajoissa, joittei koiralle tule ohjaus täysin yllätyksenä ja myöhässä. Esteen päällä seuraavan esteen jo lukitessa ollaan jo pahasti myöhässä. Tästä muodostuukin valssauksen yksi periaatteista eli merkkaus. Tätä ei suinkaan kaikki harrasta, mutta joissain tilanteissa on käydään "merkkaamassa" koiralle ponnistus paikka ennen koiraa ja valssataan siitä. Tällöin koiralle on kerrottu hypättävä este, mutta ohjaaja on jo oikeassa paikassa jatkamassa rataa.
Valssi on vaikea liike meille, koska A) olen monesti myöhässä B) aloitan valssin vasta esteen jälkeen enkä ennen C) Nita hyppää isoja laakeita hyppyjä eikä mielellään kokoa.

Kuvat snap shotteja videosta 

Valssissa välillä 4-5 keskityin aloittamaan valssin jo hieman ennen nelosta ja antamalla Nitalle jarrutusmerkin, joka on meillä voimakas suhahdus. Tätä tehostaen useasti palkkaan muutaman kerran namilla kädestä heti valssin jälkeen, koska näissä ohjauksissa tarvitsen todella koiran "käteen kiinni".

Itse treenit aloitimme Nitan kanssa kepeistä. Saatiin kujakepit raahattua pihalle, joita ei olla edes treenattu vaan kotona vinokepeillä. Purinalla ei kuitenkaan vinokeppejä ole, joten halusin kujia lähteä kokeilemaan. Kujakepit ovat aika hidas, mutta varma tapa opettaa kepit - koska Nita osaa jo pujottelun, mutta vauhti uupuu, kujakepit voivat olla hyvä ratkaisu tähän. Saadaan ne hallilla yhdistettyä rataan helpotettuna niin saadaan myös putki-imulla vauhtia.

Ja hyvinhän ne meni! Videosta jäi ensimmäinen kerta välistä. Kokeilin lähteä jättäytymään itse taakse, mutta Nita on sen verran kiinni siinä ajatuksessa, että palkka lentää aina multa. Tässä siis ehtottomasti otettava etupalkkaa tai apupalkkaajaa edessä.

Agilityn ohjatut treenit alkavat taas

HAU:n kesätauko on vihdoin päättynyt ja viikottaiset ohjatut treenit taas alkavat. Myöskin treeniryhmien uusintalaitto on edessä ja meidätkin on siirretty uuteen ryhmään. Harmi, koska tykkäsin kovasti vanhasta ryhmästä ja sen kouluttajat olivat todella meille sopivia. Syystä tai toisesta ei päästy Nitan kanssa kisaavien ryhmään vaan ollaan yhä mölliryhmässä. Toivottavasti päästään kuitenkin haastavempia ratoja tekemään ja saamaan potkua meidän uralle.

Eilen olikin ensimmäiset "treenit", jotka koostuivat lähinnä keskusteluista kunkin koirakon tasosta ja tulevista tavoitteista. Ryhmässä on neljä eri ohjaajaa, joista tällä kertaa oli kaksi paikalla. Katsotaan nyt...

Jutteluiden jälkeen tehtiin helppo muunneltu ykkösluokan rata, jossa kouluttajat vähän katsoivat missä mennään.

Radassa ei mitään ihmeellisyyksiä ollut, kepit jätettiin välistä kuten melkein kaikki muutkin. Kepit tuntuivat olevan koirakoille kun koirakoille vaikeat, joka on ihan positiivista esimerkiksi jotain keppisulkeisten pitämistä ajatellen.

Nita teki hyvän kontaktin puomilla ja tuli laukalla ihan alas asti. Persjättö putken jälkeen, tiukka valssi seiskalle (suhahdusjarru toimi hyvin!), jonka jälkeen palkka. Sitten normitakaakierto nro 11 ja eteen lähetys loppuun. Tosiaan ei mtn ihmeellistä ja Nita toimi oikein hyvin kuumasta ilmasta huolimatta.

Käytiin muutama sanainen läpi meidän menosta kouluttajien kanssa. Nita sai kehuja vauhdista ja minä radan lukutaidosta ja etenemisestä sekä luotosta koiraan. 

Aloitan huomenna uudessa työpaikassa (jäiks!), jossa työvuorot ovat välillä klo 18 asti, joten toivottavasti näitä vuoroja ei kovasti osu maanantain treeneille. Katsotaan miten tämän ryhmän kanssa lähtee syksy menemään :)

Realistinen ote kisaamiseen

Nyt täytyy ihan oikeasti ravistella itseä ja hakata vähän päätä seinään tämän kilpailunhalun kanssa. Aikuisten oikeasti. Miksi pitää lähteä puolivalmiina kisoihin? Vastaus: ei pidäkkään.

Lyhyestä virsi kaunis: peruin siis sunnuntain molemmat starttimme Lohjan virallisissa agilitykisoissa. Ensinnäkin sinne on luvattu +30 astetta ja kisat ovat hallissa, en tiedä onko ilmastoidussa sellaisessa vai saunaan verrattavissa. Luokkajaot ovat mielestäni suunniteltu huonosti. Miksi jako ei voi olla 1A, 1B, 2A, 2B jne.? Vaan jako on 1A, 2A, 1B, 2B - maksien A-radan rataantutustuminen klo 9.00 ja B-radan tutustuminen vasta klo 13.20. Idea, että jokainen tasoluokka hoidettaisiin kokonaisuudessa pois alta. Tuossa helteessä about kolmen tunnin odottaminen ratojen välillä ja sitten vielä muuten kisavalmiilla koiralla, mutta kepit ovat huonot? Äh.

Nyt oikeasti joku esto SAGI:n kisakalenteriin ja jäitä hattuun. Ensin nyt treenataan kepit hyväksi ja suht vauhdikkaasti vinokepeillä - sitten katsotaan kisakalenteria uudestaan. En kuitenkaan halua pelastelu 0-ratoja, vaan ihan oikealla tekemisellä ansaita mahdolliset LUVA:t.

Olen puhunut.

Putkiralli

Viime viikon torstaina HAU järjesti epikset Purina Areenalla. Olin itseni ilmoittanut duunariksi klo 17 lähtien ja "tilannut" koiran tuotavaksi hallille klo 19.30. Suunnitelma oli mennä taas mölliluokka Nitan kanssa, jossa ei olisi keppejä, mutta tällä kertaa luokka oli rajattu, oltaisiin kisattu luokan ulkopuolisena virallisten tulosten vuoksi. Ymmärrän täysin ja siirsin starttimme kisaavien luokkaan - palkinto oli niin houkuttava kuin agilityn maajoukkueen jäsenen Ville Liukan koulutus! Kilpailuhimohan siinä heräsi..

Osallistuja määrä epiksissä oli jotain aivan järkyttävää! Jo ennakkoon ilmoittautuneita startteja oli yhteensä 200 kpl. Luokat oli jokaiselle säkäkorkeidelle supermölli, mölli, kisaavat sekä putkiralli. Tein itse tuomarinsihteerin hommia putkirallissa kuin radat ulkona vaan venyivät ja venyivät. Ilmoittautumisia tuli paikanpäällä koko ajan lisää. Maksien piti aloittaa supermölliluokalla aikaisintaan klo 20, tähän aikaan meni vielä minien viimeiset mölliluokan osallistujat.. Huh. 

Ennen kuin tajusin tilanteen, että starttimme olisi lähempänä yötä kuin päivää, oli jo isäni jo kerennyt Nitaa lähteä kuljettamaan hallille. Siinä sitten pyöriteltiin päätä hetken aikaan, että mitäs nyt. Isä ei voinut jäädä odottelemaan niin pitkäksi aikaa, Nita ei kestä olla kentän vieressä, autossa on liian kuuma ilman häkkiä/auki olevaa takaluukkua.. Päätin perua startit ja muuttaa suunnitelman lennossa, käytiin rallittelemassa putkiralli läpi kahteen kertaan!
Putkiralli oli avoin kaikille.

Supermöllien ratapiirros, möllien ratapiirros sekä kisaavien ratapiirros

Harmillisesti hyllytettiin molemmat radat. Toisessa aivan heti alkuun Nita roiskahti selän taakse putkeen, olisin kyllä voinut käydä putken suulla kättä näyttämässä ja imuttaa seuraavalle. Toisella radalla Nita otti jostain syystä aivan kauheasti häiriötä lähdössä leikkivästä bortusta. Joudun aika vaativasti herättämään radalla toisen ajatuksia ja epäselvän ohjauksen takia väärään putken päähän.

Hauskaa oli ja oli muuten huippukiva putkirallin ratapiirros! Sai oikeasti muistella mihin mennään eikä vaan puoli kaarteista ympyrää juosta. Suosittelen ottamaan itselle ylös ;)

Kännykän aarteita

Vinokepit

Meidän keppiongelmaa on nyt pohdittu kovasti ja asiaa tarkasteltu monelta kantilta - unohtamatta yön pikkutunneille asti netissä asiaan perehtymistä. Kepit ovat hitaat: check, koira pujottelee: check, koira hakee kepeille: check, tekniikka; noup, vauhtia; noup. Nämä ovat siis ongelman kulmakivet.

Tuntuu turhauttavalta opettaa keppejä täysin alusta uudestaan kun kerran Nita tietää pujottelun merkityksen ja kepeille hakee - ongelmana on nimenomaan vauhti ja tekniikan puuttuminen. Nita astelee askeleet eikä hypäytä jalkoja. Astelemalla on lähes mahdotonta, jollei mahdotonta mennä keppejä mummon hölkkävauhtia kovempaa. Miten ratkaisemme asian?

Sainkin jo täältä vinkkejä miten asiaa voisi lähteä korjaamaan. Verkot joo voisivat ehkä onnistua, mutta tuoko vähän turhan paljon häivytettävää? Kepit alusta 2x2 menetelmällä? Kerran jo todettu ettei vain yksinkertaisesti meille sovi, varmasti ihan omasta osaamattomuudesta kiinni tämän menetelmän kanssa. Kujakepit? Vinokepit? Ohjurit? Ohjureita ei taida meidän hallilla edes olla.. Kujakeppejä harkitsin seuraavaksi, jossa pääpaino on nimenomaan vauhdissa ja ajatuksessa eteen. Kaverini kuitenkin ehdotti vinokeppejä, jotka voisivat olla ratkaisu tähän. Ei mennä ns. liikaa taaksepän keppejen uudelleen opettelussa ja vinokepit auttavat koiraa hyvin hakemaan liikettä omaan kroppaansa sekä hypäyttämään jalkojansa.

Löysin hyvän hidastetun videopätkän YouTubesta, jossa näkee hyvin koiran jalkojen hypäyttämisen. Tuohon kun vertaa Nitan pujottelua, niin selkeä ero on jalkojen käytössä. Nita yrittää askeltaa kaikki välit.

Vinokepit ovat siis sotasuunnitelma tähän! En tiedä ovatko meidän hallin kujakepit samalla myös vinokepeiksi taipuvat, mutta ainakin meillä on nurmikkoon tökättävät omat kepit. Niillä päästään hyvin alkuun. Alla vielä kuva, jonka otin Googlen kuvahausta. Tuossa ilmenee hyvin vinokeppien eri vaiheet, tosin eivät täysin tuossa järjestyksessä. Koitan ottaa treenejä mahdollisimman paljon videolle tänne jaettavaksi.

Kuva: Google.fi "Vinokepit"

Lohjan kisailmon olen jo kerennyt laittamaan ja sinne nyt lähdetään starttaamaan vaikka kepit menisivät miten. Tuleepahan hyvää kisakokemusta noin muuten, etenkin kun en ilmoittautumismaksuja enää takaisin saa. Onko joku lukijoista tulossa myös Lohjalle? Onko kokemuksia Lägi-Areenan hallista, onko kovin kuuma kesällä? 

Keppitreeniä

Aamulla käväisin hallilla ottamassa keppitreeniä,siinä sivussa sitten muutakin. Mut voi ne kepit. Miten voi ollakkin hankalaa :D 

Kuvat ja videot ovat iPhone-laatua..

Otettiin Nitan kanssa vaatimustasoa reippaasti alaspäin ja kuvioihin otettiin takaisin 4 pujottelukeppiä. Tarkoituksena on hakea nyt sitä vauhtia ja ennen kaikkea oikeaa pujottelutekniikkaa, joka ikävä kyllä tulee maksikoiralla ainakin vasta kun vauhtia on jo jonkun verran. Oikotietä onneen ei taida valitettavasti olla (sen mieluusti käyttäisin!). Vauhtia ollaan saatu vinkulelulla hetsaamalla ja Nita pujottelee nyt 6 keppiä ihan jees. Mietityttää vain kuinka paljon vauhtia uskallan tältä yksilöltä vaatia ja pitkään vähäisillä kepeillä treenaaminen monesti aiheuttaa ennakointia. Huoh. 

Alla pieni pätkä aamun kepeistä, nyt ajatuksia ja vinkkejä kehiin!

Vertailuna vielä viime viikolta neljän kepin treeni.

Vielä lopuksi loin päässäni ratakiermuran valmiiksi sijoitetuille esteille. Nyt täytyy kyllä sanoa, että olipa koiran ohjaaminen helppoa! Nita toimi kuin ajatus ja ohjaaminen oli niin vaivatonta kunhan muisti itse vain liikkua. Renkaalta otin vastakädellä, jonka jälkeen ohjaus vasta kakkoselle. Tuli mielestäni mukavempi ja tarkempi tie. Vitoselle takaakierto + valssi, ei ongelmaa. Keinu tosi hyvin! Ymmärsi hidastaa eikä tehdä liito-orava lentoja kohti maan kamaraa. Putki-puomi erottelu meni todella hyvin, saatoin lähelle, mutta ei mitään epäselvyyttä. Sitten olikin juoksemista enkä kuitenkaan kerennyt ysi aidan toiselle puolelle... Tuloksena oli siis "heitto" kympille, jonka jälkeen hyvin irtoava takaaleikkaus (piru vie kun toimi kuin oma mieli!!) seuraavalle, josta sujahdus tyylikkäästi hitusen pimeään putkikulmaan. Ah mun koira <3

Tuomarointipeliä

Minut siis kutsuttiin Tuusulan epävirallisiin agilitykisoihin supermölliluokkaan tuomariksi, aikaisemman postauksen aiheesta löydät tästä. Järjestäjänä toimi Nuoret Koiraharrastajat Ry.

Supermölliluokka oli tarkoitettu aloitteleville koirakoille, jotka eivät ole vielä startanneet virallisissa kisoissa. Ohjeeksi radan rakennukseen annettiin: sisältää 5-10 estettä, pelkkiä hyppyjä ja putkia alimmassa korkeudessa ja aikatasoituksella. Luokassa ei myöskään hylätä vaan jokaisesta virheestä tulee 5vp. Haasteena oli suunnitella rata, joka olisi suoraviivainen, helpohko aloitteleville koirakoille, mutta kuitenkin sisältäen tekemistä hieman edistyneimmille koirakoille. Myöskin aikatasoitus toi omat haasteensa, koska liian suoraviivainen rata mini-rimoilla on makseille hyvin läpijuoksemista - joko erittäin nopealla ajalla tai sitten monella riman pudotuksella.

Sain sunniteltua ao. radan ja olinkin siihen oikein tyytyväinen! Ihanneaika olisi mineille 40s, medeille 35s ja makseille 30s

Kisapaikalle saapuessani olikin yllätyksenä, että esteitä tai oikeastaan putkia oli luultua vähemmän. Samaan aikaan pyöri myös mölliluokka, johon oli varattu kolme putkea. Sain rataan käytettäväksi vain yhden. Tämä oli tullut myös järjestäville tytöille yllätyksenä. Rataa siis muokattiin lennosta ja lopputulos oli ehkä hivenen vaikeampi mitä olisin alkuperäisesti tahtonut. 

Seiska putki korvattiin hypyllä, joka mentiin takaakierrolla ja sitten valsaten loppusuoralle. Radalla siis yhteensä 9 estettä, kun putket 7 ja 8 poistettiin kuvioista.

Tuomarin puhuttelussa kerroin ratamuutoksesta, olin ennakoinutkin saavani palautetta kun radalla oli vain yksi putki. Lähdössä sai vielä palkata ja etupalkan sai jättää maalilinjan jälkeen tai vaihtoehtoisesti palkan heittää kun koira on ylittänyt maalilinjan. 

Haastetta toi myös aivan vieressä pyörivä möllirata ilman koiran näkökentässä olevaa väliaitaa - poikkeuksellisesti kun oli kyseessä supermölliluokka sallin ratahenkilön pitää lähtövuorossa olevasta koirasta kiinni. Nämä kaksi rataa olivat profiileiltaan sattumalta sellaiset, että molempien lähtölinjat olivat lähes vierekkäin. Kisan edetessä päädyimme ottamaan lähdöt limittäin toisen radan kanssa vahinkojen välttämiseksi. Kyse on kuitenkin hyvin aloittelevista koirakoista.

Koiria ja ratoja oli moneen lähtöön, mutta nautin suunnattomasti tuomaroinnista. Kisat olivat suunniteltu oikein hyvin ja sujuvasti. Nopeasti saatiin rata päätökseen sekä tulokset laskettua ja palkinnot jaettua. Tuomarina näki kilpailuissa aivan erilaisen puolen. Ensimmäistä kertaa kisaavien jännitys oli hyvin läsnä ja kädet täristen haettiin koirat maalilinjalta. Harmituksia näkyi epäonnistumisissa, mutta myös erittäin leveitä hymyjä kun onnistuttiin. Itse tuomarointi oli haastavaa, koska vähän piti katsoa läpi sormien kun kyseessä on supermölliluokka ja palautteen antaminen koirakoille oli uutta. Ehdottomasti opettavaa ja menisin ehdottomasti uudemmankin kerran.

Tapahtumalla olikin paljon sponsorointeja ja palkinnot olivatkin reilummat mihin olen törmännyt. Oli pokaalia, ruusuketta, terveystuotteita, lahjakortteja ym.

Rivakasti päivä meni vaikka ns. henkilökuntaa ei paljoa ollut. Kuulin paljon kiitosta osallistuvilta koirakoilta järjestelyistä ja ehdottomasti olin yksi positiivisen palautteen antaja. Voin ehdottomasti suositella kyseisen yhdistyksen tapahtumia.

Myöskin tuomari sai osansa palkintojen laajuudesta :)

Episliitelyt 26.6

Mennäkkö vai eikö mennä - tässäpä vasta kysymys! Mietin aivan viime hetkelle osallistunko HAU:n järjestämiin epiksiin torstaina. Tuotto meni muutaman seuralaisen European Open -kilpailun matkakustannuksiin, joten hyvään tarkoitukseen osallistuminen olisi. Luokkavaihtoehtoina oli mölli, jossa ei ollut keinua eikä keppejä tai sitten kisaavat. Keppejä en halunnut mennä, joten päädyin mölliluokkaan eikä luokkia ollu rajattu mitenkään ettei viralliset startanneena saisi osallistua. Lähdettiin siis tunnin varoitusajalla hakemaan taas vähän kisafiilistä.

Ensimmäinen rata alkoi ok, kolmosesteen ohi mentiin jostain syystä. Nita irtosi hyvin ja tuntui olevan täynnä energiaa. Sain lähetettyä seiska putkeen hyvin, jotta kerkesin kasi-aidan toiselle puolelle vastaanottamaan ja sitten hanatusta. Irtosi mukavasti ja fokusoi jo pitkältä nro 12 putkeen. Putken jälkeen persjättö ja nro 13 rima putosi, en osaa sanoa mikä siinä oli syynä. 14 jälkeen poiskääntö vähän levisi. A-kontaktit vapautin nopeasti. Tulos 10.

Toisella kierroksella tuntui kaikki osuvan nappiin ja koira irtosi hyvin. Mukava ohjata! Saisin vielä tuon oman selän suoristaa, koska minullahan on MAKSIkoira eli alas kurottelemiselle ei ole mitään syytä. Ihan huipputyytyväinen olin kyllä tähän viimeiseen rataan!

Tuloksena siitä olikin 0 ja luokkavoitto! Aikaa en enää muista eikä valitettavasti tuloksiakaan ole missään.

Perjantaina vietettiinkin löllöilypäivää ja Nita pääsi taas tallille mukaan. Ensin tunnin riehumiset tallinpihassa Siennan kanssa, jonka jälkeen Nita pääsi mukaan maastoreissulle puoleksi tunniksi. Nitan kanssa on todella helppoa olla tallilla ja hevosten parissa. Vähän turhan luottavainen hevosia kohtaan se on, mutta maastossa etenkin hirmu pätevä! Käynnissä Nita kulkee mieluusti edellä, mutta vain 4-7m päässä ja pysähtelee aina välillä tarkistamaan, että ollaan hevosen kanssa mukana. Myös pienikin äänähdys hevoselta herättää Nitan huomion. Välillä piti selästä käsin koiran takapuoleen tökkäistä raipalla kun meinasi jäädä jalkoihin haistelemaan pusikoiden tuoksuja.

Hevosen kanssa ravatessa tai laukatessa Nita juoksee hyvin perässä, mutta tällä kertaa oli aivan käyntireissu. Maaston jälkeen riehumisleikkejä vielä toisen tunnin verran tallin pihalla.

Kaikki osallistumaan epiksiin!

Sain mielenkiintoisen tarjouksen, nimittäin tuomaroimaan lauantaina 28.6 Tuusulassa järjestettäviin epävirallisiiin agilitykilpailuihin!

Epiksissä on supermölliluokka, jota tuomaroin. Luokka on tarkoitettu aloitteleville koirakoille, jotka eivät ole vielä startanneet virallisissa kisoissa. Luokka sisältää 5-10 estettä: vain hyppyjä ja putkia sekä rimat ovat alimmassa korkeudessa. Kaiken kokoiset kisaavat samassa luokassa, mutta aikatasoituksella. Tiedossa hyvät palkinot!

Epiksissä löytyy toki myös mölliluokka, jossa ei ole keppejä, keinua, pussia eikä rengasta.

Lisätietoja löytyy täältä http://www.koirat.com/tapahtumat/epaviralliset_agilitykilpailut_30015 sekä tapahtuman facebook-sivuilta.

Odotan tapahtumaa innolla ja tuomarointiin kuuluu toki myös radan suunnittelu. Katsotaan mitä keksin ;)

1.luokka korkattu Purina Openissa

Kohtaloa uhkaten lähdin starttaamaan meidän ensimmäiset viralliset kisat 1.luokassa kotiseuran Purina Open -kisoissa maantai-illalla. Kiitos taas seuralle loistokisoista!

Tässä nyt lyhyt kooste videoineen radoista, kirjoittaminen venyi ja venyi eikä radat enää niin hyvässä muistissa..

Maksit aloittivat sisähallissa agilityradalla. Vitsi, että jännitti. En edes muista milloin viimeksi olen kisoja jännittänyt näin paljon, on sitten koiran kanssa tai hevosen kanssa. Rataan tutustumisessa huomasin jo, että vähän kinkkisempi ykkösluokan radan on Savioja kyhännyt. Puomin vieressä houkuttimena putki ja sama A-esteellä. Muuta kummallista radassa ei ollut, mutta nopea piti olla.

Pientä säätämistähän tuolla kyllä on. Putken jälkeen oli tarkoitus tehdä persjättö, mutta tajusin ettei minkäänlaista mahdollisuutta sinne keretä kun putkelle kävin noinkin nätisti saattamassa ettei livahda puomille (jonne livahti todella paljon porukkaa!). Puomilla otti tuomarista paljonkin häiriötä kuten videolta näkyy ja alastulossa kovasti joku tuoksui. Kepit olivat hitaimmat ikinä... Ihan hävetti.

Loppuradan valssi sössittiin kun jäin seisomaan (liiku hyvä ihminen), vaikka jätin koiran A-esteelle yksin suorittamaan. Luulin tehneeni nollaradan, mutta valitettavasti tuomari tuli vielä sihteereille sanomaan virheestä, koska ennen keppejä koiran nenä kävi kädessäni kiinni. Tätä missään nimessä en tietoisesti tehnyt, mutta vitonen tästä napattiin ja sinne meni luva.

Toinen olikin rata olikin hypäri ulkona. Rata vaikutti supermukavalta pyörittelyltä ja hyvinkin potenttiaalinen nollarata. Toisin kävi, mutta tyytyväisiä ollaan silti.

 Alku alkoi hyvin ja vauhdikkaasti. Riman pudotuksen jälkeen Nitalta hävisi ajatus ja kesti hetki saada se takaisin kuosiin. Kepeille tultiin ok ja olivat jo hitusen nopeammat kuin ensimmäisen radan. Harmillisesti Nita jätti yhden pujottelun välistä - huomasin tämän kyllä, mutta sen verran hyvä fiilis sillä oli etten lähtenyt niitä korjaamaan. Ratavirhe oli jo hallussa niin otin HYL-tuloksen suosiolla, jotta saisin hyvä fiiliksen loppuun. Tietysti jatkossa täytyy kyllä kepit aina korjata, mutta tässä vaiheessa korjaaminen tiputtaa Nitan virettä aina puoleen. Keppien jälkeen kovasti keskusteltiin kummalla puolella ollaan ja viereen laskun sekä väsymyksen näki.

Tulipahan käytyä.

Muussa tapauksessa olisin vielä odotellut, että kepit ja kontaktit ovat varmasti kunnossa, mutta en millään halunnut jättää oman seuran kisoja väliin kun paikka on Nitalle tuttu.

Seuraavat kisat ovatkin vasta heinäkuun lopussa, joten hyvin on aikaa tehostaa kontakteja sekä saada keppeihin vauhtia!