Vickyn treenejä

Pyhät olivat pitkät ja mukavasti oli koko ajan pieni vapaapäivä töistä. Alla olevat videot ovat vuodenvaihteelta kuvattuja, päiviä en tarkkaan muista. Kuvaushetkellä V 16vk.

Treenilistalla on ollut peruskäskyt istu, maahan, odota, ole hyvä ja katso. Istu alkaa olla hyvin hallussa eikä edes käsimerkkiä juuri käytetään vaan sanallinen käsky on hyvin hallussa. Käskyyn on liitetty myös kriteeriksi katsekontakti eli silmät pois namikädestä. Olen myös palkannut enemmän namia heittämällä kuin kädestä. Maahan meno onnistu vain käsimerkillä ja pennun kynsillä raapien.

Omaa ruokaa odotetaan istuen ja katsekontaktissa - vapautus ole hyvä käskyllä.

Kelien ja jo yhden pissatulehduksen Vicky jo saaneena, ei vielä istumisia sun muita treenata ulkona. Pyrin muutenkin välttämään ja hätyyttämään ettei se kylmällä istu. Ei meinaan halpaa kukkarollekkaan.

Seuraava peruskäskyjen kriteeri on vapautus-sana. Eli istu tarkoittaa istumista kestollisesti pidempään kunnes vapautetaan. Huomaan jo nyt miten "odota" -sana vaan lisääntyy huomaamattaan joka paikkaan sekä minulla että miehellä. Tästä juuri haluaisin pois, mikäli se liittyy peruskäskyyn kuten istu, maahan, seiso. Eri asia kun puetaan yms ja siinä yhteydessä odota-sanan käyttö.

Kuten Nitallakin aikoinaan, olen Vickyn kanssa aloitellut naksuttelemaan etujalkoja laatikolle. Tästä sitten tarkoituksena opettaa takajaloilla pyöriminen ja tömähtäminen perusasentoon. Nitalla kun takapään työskentely on puutteellista vähän eri tavalla opetetun perusasennon vuoksi. Ei siinä mitään, muutenhan Nitalla on tosi varma ja vahva perusasento. Nitan videot aikoinaan löytyy täältä ja täältä.

Vicky on onneksi ihan mielettömän ahne. Siis todella. Sitä on helppo motivoida, mutta se on myöskin kauhean malttamaton. V oppii muutamasta hassusta toistosta ja tarjoaa kovasti itse toimintoja kokeillen mistä tulee palkka. Ihanteellinen siis operantille koulutukselle sinänsä. Tuossa laatikko-hommassa seuraava ongelma onkin pyöriminen, malttamattomuus käy esteeksi kun keskittyminen herpaantuu vain namia ajatellessa. V:tä kun ei ole opetettu seuraamaan namia vaan painotettun luopumiseen, miten siis saada aikaiseksi toivottu pieni askel takajaloilla sivulle laatikolla?

Tänään myös aloitettiin pentukurssi! Siitä omaa postausta myöhemmin :)

Seppo Savikon rata

Kävimme joulukuussa Laura Juutin pitämän ratatreenin, jossa Seppo Savikko oli suunnitellut radan. Vaikeusaste oli noin 3.lk, mutta ei vaikeimmasta päästä. Kinkkisiä kohtia oli ja etenkin niissä oltaisiin kisatilanteessa mitattu kääntyvyysnopeuksia ja niillä ratkottu sijat.

Itse treeneissä painotettiin onnistumisiin, etenkin alkuun. Hiukan epäilin radan alkua tuon pussi/putki siirtymäväliä, joten aloittelin rataa vasta putkelta. Kutoselle kokeiltiin eri ohjauksia: päällejuoksua, jäämällä normaalisti putken puolelle lähettämään, seiskalla joko kiepautus tai sitten takaaleikkaus ja koira kiertää taaimmaisen siivekkeen. Kaikista luontevinta meille oli päällejuoksu kutoselle ja siitä pyöritys seiskalle. Ysi-putkeen lähetys onnistui joka kerta hyvissä ajoin eikä tarvinnut yhtään käydä saattamassa. Myöskin pakkovalssi kympille meni nappiin! Nro 12 piti aika tiukka valssi tehdä äänimerkein, jotta sain Nitan tekemään tarpeeksi tiukan kurvin. Jaakotus-valssi passaa kanssa, kuhan tietää mitä tekee keinulle - kummalla puolella haluaa olla. Totesin itse, etten ala keinulle väsertämään persjättöä vaan otan mielummin nro 15 takaaleikkauksella. Nro 17 kaare jäi kokoajan pitkäksi, siinä olisi saanut kirittyä aikaa tiukemmalla ohjauksella. Hiukan pimeä putkikulma meni nappiin aina.

Ohjauskuvioita sitten ratkottiin siitä eteenpäin. Renkaalle ei voinut jäädä odottamaan YHTÄÄN vaan oli jo juostava eteenpäin, jotta kerkeisi tekemään pakkovalssin nro 23. Kerran taisin olla ajoissa, mutta tein pakkovalssin huolimattomasti ja peitin riman kropalla, jonka takia Nita lukitsi sen takaakiertona. Lopetettiin rata ennen keppejä. 

(muuten ennen joulutaukoa olevien ratatreenien kepit menivät radalla 4 kertaa, huom 4 kertaa aivan loistavasti!!)

Hirmu kiva rata ja saatiin jälleen paljon irti. 

Joulutauolla käytiin viime sunnuntaina sama rata juoksemassa. Nita vähän vaisu ollut muutenkin uuden vuoden jälkeen (meillä paukutellaan yhä) ja se jotenkin näkyi. Kuitenkin huippuhyvää työtä.

Videolta näen heti kuinka mummohölkkäilen, tossua toisen eteen niin löytyy koirastakin varmasti uusi vaihde. Myöskin ohjauksissa oltava tarkempi. Merkki ja sitten pois alta. Ei jäädä kudeksimaan, jää Nitakin ihmettelemään ja hidastamaan. 

Video on omista treeneistä 4.1 kyseisellä radalla

Keppitreenivideo, toivoa on!

Nitan suuren suuri keppiurakka alkaa vihdoin näyttämään tulosta!

Ongelmanahan on ollut puutteellinen nopeus ja Nitan yritykset "kävellä" keppivälit eli tekniikka ollut aivan hakusessa. Erinnäisiä poppakonsteja on kokeiltu, mutta nyt alkaa vihdoin tulosta tulemaan. Olen potenut kauheaa draamaa meidän mentorille kuinka mikään ei kepeissä toimi ja sitä sun tätä on pielessä..Kuitenkin tilanne alkaa olemaan ihan hyvä. Olen itse taas tehnyt aivan liikaa ja yliajatellut tilannetta.

Note for myself: kepeillä VAIN muutama toisto, pääasia on nopeus ja hauskuus. 

Nitalla tippuu kepeillä vire heti kun tulee virhe ja se joutuu toistamaan kepit. Saatiin vinkkeinä treenata keppejä vain ja ainostaan putkien välissä eli putki-kepit-putki baanalla, jolloin koko ajan on vetona aina ihana putkeen juoksu. Myöskin toistot on pidettävä aivan minimissä vaikka olisi kuinka kiva alkaa niitä hinkkaamaan. Jos tulee virhe, otetaan putken kautta uusiksi virettä ylläpitäen.

Kappas ongelmaa ei olekkaan.

Suosittelen tätä peiliin katsomista jokaiselle, on hyvin avartavaa miksi homma ei toimi :D

Tilanne kujan kanssa on se, että tämän päiväisessä treenissä keppien välirako on noin 15cm. Eli aivan loppusuoralla mennään. Yritän hillitä itseni vaikeuttamasta tehtävää liikaa ja liian nopeasti vaan nyt mennään muutamia treenejä tällä vaikeustasolla vain vauhtia ja kivaa vahvistamalla. 

Videolta kun katsoo niin mukavaltahan tuo meno näyttää. Ei ole enää paljosta kiinni. Viimeinen toisto oli toisesta suuntaa ja vielä "väärältä" puolelta, sinäänsä vähän huono idea loppuvedoksi. Meille tuo keppien oikealta puolelta ohjaaminen on paljon hankalampaa ja jäänyt vähemmälle. Ensi kerralla treenataan siis vain tuota vaikeampaa puolta.

Videossa siis putki-kepit-putki -radanpätkä ja video on pätkitty.

Ihana nähdä, että Nita on saanut keppeihinkin tuota innokkuutta. Se hakee hyvin ekan välin vaikka lähestyminen on aivan suora vauhtiputkelta. Kun maltan vain jäädä itse vähän taakse ja antaa koiralle tilaa tehdä ratkaisu keppivälistä. Viimeistä keppiväliä täytyy vielä toistaiseksi vähän varmistella, sieltä ne virheet usemmiten ovat tulleet. Nitan pujottelu tyyli alkaa olemaan aivan erilainen nyt kun jos vertaa vaikka tähän postaukseen. Katsoin muuten itsekkin nuo vanhat videot läpi, ai että kuinka kauheaa ohjausta ja koira pelastaa. En tiedä miksi kisoihin olen edes lähtenyt noilla kepeillä.

Toivoa siis vielä on!

Hissukseen vielä kujaa kiinni varmistaen kuitenkin yhä sitä nopeutta, intoa ja tekniikkaa. Tarvittaessa palataan pieni askel taakse päin. Kun kepit alkavat vahvistumaan entisestään, täytyy alkaa työstämään suorittamisen itsenäisyyttä, valssia, takaaleikkausta yms kepeille.. Mutta hiljaa hyvä tulee.

Extra valssiharjoitus

Ohjatuissa treeneissä riitti tekemistä kun oli kaksi ohjaajaa paikalla. Toisessa "pisteessä" oli kunnon valssiharjoitus - valssia oli joka väliin tungettava vaikka ei haluaisi. Toisessa pisteessä oli sitten keppiharjoitukset sekä takaakiertoon lähetys mahdollisimman kaukaa. Basic-tekniikkoja, joissa aina riittää hiomista vielä tässä vaiheessa.

Valssit tulivat siis putken ja kolmosen takaakierron väliin, takaakierron jälkeen sekä neloselta vitoselle. Ainoa hankala väli oli 4-5, jossa häämötti putken suu houkuttamassa.

Valssi on meille vaikea ohjaus, vaikka onkin ns. helpoin ja useasti ensimmäinen opeteltava ohjaus. Kuitenkin sen oikeaoppinen ja oikein ajoitettu suorittaminen on yllättävän haastavaa, etenkin nopealla maksikoiralla.
Valssissa vaihdetaan suuntaa tai ohjaavaa kättä kääntyen koiraa vasten. Tämä kuitenkin tulisi suorittaa ajoissa. Kuulostaa hepolta? Valssissa on tärkeää ettei jää seisomaan paikalleen vaan nimenomaan nimensä mukaisesti otetaan valssiaskel taakse/sivulle suuntaa/ohjaavaa kättä vaihtaen. Katse pidetään aina koirassa. Tilanteessa on kuitenkin muistettava liikkua ja valssattava ajoissa, joittei koiralle tule ohjaus täysin yllätyksenä ja myöhässä. Esteen päällä seuraavan esteen jo lukitessa ollaan jo pahasti myöhässä. Tästä muodostuukin valssauksen yksi periaatteista eli merkkaus. Tätä ei suinkaan kaikki harrasta, mutta joissain tilanteissa on käydään "merkkaamassa" koiralle ponnistus paikka ennen koiraa ja valssataan siitä. Tällöin koiralle on kerrottu hypättävä este, mutta ohjaaja on jo oikeassa paikassa jatkamassa rataa.
Valssi on vaikea liike meille, koska A) olen monesti myöhässä B) aloitan valssin vasta esteen jälkeen enkä ennen C) Nita hyppää isoja laakeita hyppyjä eikä mielellään kokoa.

Kuvat snap shotteja videosta 

Valssissa välillä 4-5 keskityin aloittamaan valssin jo hieman ennen nelosta ja antamalla Nitalle jarrutusmerkin, joka on meillä voimakas suhahdus. Tätä tehostaen useasti palkkaan muutaman kerran namilla kädestä heti valssin jälkeen, koska näissä ohjauksissa tarvitsen todella koiran "käteen kiinni".

Itse treenit aloitimme Nitan kanssa kepeistä. Saatiin kujakepit raahattua pihalle, joita ei olla edes treenattu vaan kotona vinokepeillä. Purinalla ei kuitenkaan vinokeppejä ole, joten halusin kujia lähteä kokeilemaan. Kujakepit ovat aika hidas, mutta varma tapa opettaa kepit - koska Nita osaa jo pujottelun, mutta vauhti uupuu, kujakepit voivat olla hyvä ratkaisu tähän. Saadaan ne hallilla yhdistettyä rataan helpotettuna niin saadaan myös putki-imulla vauhtia.

Ja hyvinhän ne meni! Videosta jäi ensimmäinen kerta välistä. Kokeilin lähteä jättäytymään itse taakse, mutta Nita on sen verran kiinni siinä ajatuksessa, että palkka lentää aina multa. Tässä siis ehtottomasti otettava etupalkkaa tai apupalkkaajaa edessä.

Putkiralli

Viime viikon torstaina HAU järjesti epikset Purina Areenalla. Olin itseni ilmoittanut duunariksi klo 17 lähtien ja "tilannut" koiran tuotavaksi hallille klo 19.30. Suunnitelma oli mennä taas mölliluokka Nitan kanssa, jossa ei olisi keppejä, mutta tällä kertaa luokka oli rajattu, oltaisiin kisattu luokan ulkopuolisena virallisten tulosten vuoksi. Ymmärrän täysin ja siirsin starttimme kisaavien luokkaan - palkinto oli niin houkuttava kuin agilityn maajoukkueen jäsenen Ville Liukan koulutus! Kilpailuhimohan siinä heräsi..

Osallistuja määrä epiksissä oli jotain aivan järkyttävää! Jo ennakkoon ilmoittautuneita startteja oli yhteensä 200 kpl. Luokat oli jokaiselle säkäkorkeidelle supermölli, mölli, kisaavat sekä putkiralli. Tein itse tuomarinsihteerin hommia putkirallissa kuin radat ulkona vaan venyivät ja venyivät. Ilmoittautumisia tuli paikanpäällä koko ajan lisää. Maksien piti aloittaa supermölliluokalla aikaisintaan klo 20, tähän aikaan meni vielä minien viimeiset mölliluokan osallistujat.. Huh. 

Ennen kuin tajusin tilanteen, että starttimme olisi lähempänä yötä kuin päivää, oli jo isäni jo kerennyt Nitaa lähteä kuljettamaan hallille. Siinä sitten pyöriteltiin päätä hetken aikaan, että mitäs nyt. Isä ei voinut jäädä odottelemaan niin pitkäksi aikaa, Nita ei kestä olla kentän vieressä, autossa on liian kuuma ilman häkkiä/auki olevaa takaluukkua.. Päätin perua startit ja muuttaa suunnitelman lennossa, käytiin rallittelemassa putkiralli läpi kahteen kertaan!
Putkiralli oli avoin kaikille.

Supermöllien ratapiirros, möllien ratapiirros sekä kisaavien ratapiirros

Harmillisesti hyllytettiin molemmat radat. Toisessa aivan heti alkuun Nita roiskahti selän taakse putkeen, olisin kyllä voinut käydä putken suulla kättä näyttämässä ja imuttaa seuraavalle. Toisella radalla Nita otti jostain syystä aivan kauheasti häiriötä lähdössä leikkivästä bortusta. Joudun aika vaativasti herättämään radalla toisen ajatuksia ja epäselvän ohjauksen takia väärään putken päähän.

Hauskaa oli ja oli muuten huippukiva putkirallin ratapiirros! Sai oikeasti muistella mihin mennään eikä vaan puoli kaarteista ympyrää juosta. Suosittelen ottamaan itselle ylös ;)

Kännykän aarteita

Keppitreeniä

Aamulla käväisin hallilla ottamassa keppitreeniä,siinä sivussa sitten muutakin. Mut voi ne kepit. Miten voi ollakkin hankalaa :D 

Kuvat ja videot ovat iPhone-laatua..

Otettiin Nitan kanssa vaatimustasoa reippaasti alaspäin ja kuvioihin otettiin takaisin 4 pujottelukeppiä. Tarkoituksena on hakea nyt sitä vauhtia ja ennen kaikkea oikeaa pujottelutekniikkaa, joka ikävä kyllä tulee maksikoiralla ainakin vasta kun vauhtia on jo jonkun verran. Oikotietä onneen ei taida valitettavasti olla (sen mieluusti käyttäisin!). Vauhtia ollaan saatu vinkulelulla hetsaamalla ja Nita pujottelee nyt 6 keppiä ihan jees. Mietityttää vain kuinka paljon vauhtia uskallan tältä yksilöltä vaatia ja pitkään vähäisillä kepeillä treenaaminen monesti aiheuttaa ennakointia. Huoh. 

Alla pieni pätkä aamun kepeistä, nyt ajatuksia ja vinkkejä kehiin!

Vertailuna vielä viime viikolta neljän kepin treeni.

Vielä lopuksi loin päässäni ratakiermuran valmiiksi sijoitetuille esteille. Nyt täytyy kyllä sanoa, että olipa koiran ohjaaminen helppoa! Nita toimi kuin ajatus ja ohjaaminen oli niin vaivatonta kunhan muisti itse vain liikkua. Renkaalta otin vastakädellä, jonka jälkeen ohjaus vasta kakkoselle. Tuli mielestäni mukavempi ja tarkempi tie. Vitoselle takaakierto + valssi, ei ongelmaa. Keinu tosi hyvin! Ymmärsi hidastaa eikä tehdä liito-orava lentoja kohti maan kamaraa. Putki-puomi erottelu meni todella hyvin, saatoin lähelle, mutta ei mitään epäselvyyttä. Sitten olikin juoksemista enkä kuitenkaan kerennyt ysi aidan toiselle puolelle... Tuloksena oli siis "heitto" kympille, jonka jälkeen hyvin irtoava takaaleikkaus (piru vie kun toimi kuin oma mieli!!) seuraavalle, josta sujahdus tyylikkäästi hitusen pimeään putkikulmaan. Ah mun koira <3

Episliitelyt 26.6

Mennäkkö vai eikö mennä - tässäpä vasta kysymys! Mietin aivan viime hetkelle osallistunko HAU:n järjestämiin epiksiin torstaina. Tuotto meni muutaman seuralaisen European Open -kilpailun matkakustannuksiin, joten hyvään tarkoitukseen osallistuminen olisi. Luokkavaihtoehtoina oli mölli, jossa ei ollut keinua eikä keppejä tai sitten kisaavat. Keppejä en halunnut mennä, joten päädyin mölliluokkaan eikä luokkia ollu rajattu mitenkään ettei viralliset startanneena saisi osallistua. Lähdettiin siis tunnin varoitusajalla hakemaan taas vähän kisafiilistä.

Ensimmäinen rata alkoi ok, kolmosesteen ohi mentiin jostain syystä. Nita irtosi hyvin ja tuntui olevan täynnä energiaa. Sain lähetettyä seiska putkeen hyvin, jotta kerkesin kasi-aidan toiselle puolelle vastaanottamaan ja sitten hanatusta. Irtosi mukavasti ja fokusoi jo pitkältä nro 12 putkeen. Putken jälkeen persjättö ja nro 13 rima putosi, en osaa sanoa mikä siinä oli syynä. 14 jälkeen poiskääntö vähän levisi. A-kontaktit vapautin nopeasti. Tulos 10.

Toisella kierroksella tuntui kaikki osuvan nappiin ja koira irtosi hyvin. Mukava ohjata! Saisin vielä tuon oman selän suoristaa, koska minullahan on MAKSIkoira eli alas kurottelemiselle ei ole mitään syytä. Ihan huipputyytyväinen olin kyllä tähän viimeiseen rataan!

Tuloksena siitä olikin 0 ja luokkavoitto! Aikaa en enää muista eikä valitettavasti tuloksiakaan ole missään.

Perjantaina vietettiinkin löllöilypäivää ja Nita pääsi taas tallille mukaan. Ensin tunnin riehumiset tallinpihassa Siennan kanssa, jonka jälkeen Nita pääsi mukaan maastoreissulle puoleksi tunniksi. Nitan kanssa on todella helppoa olla tallilla ja hevosten parissa. Vähän turhan luottavainen hevosia kohtaan se on, mutta maastossa etenkin hirmu pätevä! Käynnissä Nita kulkee mieluusti edellä, mutta vain 4-7m päässä ja pysähtelee aina välillä tarkistamaan, että ollaan hevosen kanssa mukana. Myös pienikin äänähdys hevoselta herättää Nitan huomion. Välillä piti selästä käsin koiran takapuoleen tökkäistä raipalla kun meinasi jäädä jalkoihin haistelemaan pusikoiden tuoksuja.

Hevosen kanssa ravatessa tai laukatessa Nita juoksee hyvin perässä, mutta tällä kertaa oli aivan käyntireissu. Maaston jälkeen riehumisleikkejä vielä toisen tunnin verran tallin pihalla.

1.luokka korkattu Purina Openissa

Kohtaloa uhkaten lähdin starttaamaan meidän ensimmäiset viralliset kisat 1.luokassa kotiseuran Purina Open -kisoissa maantai-illalla. Kiitos taas seuralle loistokisoista!

Tässä nyt lyhyt kooste videoineen radoista, kirjoittaminen venyi ja venyi eikä radat enää niin hyvässä muistissa..

Maksit aloittivat sisähallissa agilityradalla. Vitsi, että jännitti. En edes muista milloin viimeksi olen kisoja jännittänyt näin paljon, on sitten koiran kanssa tai hevosen kanssa. Rataan tutustumisessa huomasin jo, että vähän kinkkisempi ykkösluokan radan on Savioja kyhännyt. Puomin vieressä houkuttimena putki ja sama A-esteellä. Muuta kummallista radassa ei ollut, mutta nopea piti olla.

Pientä säätämistähän tuolla kyllä on. Putken jälkeen oli tarkoitus tehdä persjättö, mutta tajusin ettei minkäänlaista mahdollisuutta sinne keretä kun putkelle kävin noinkin nätisti saattamassa ettei livahda puomille (jonne livahti todella paljon porukkaa!). Puomilla otti tuomarista paljonkin häiriötä kuten videolta näkyy ja alastulossa kovasti joku tuoksui. Kepit olivat hitaimmat ikinä... Ihan hävetti.

Loppuradan valssi sössittiin kun jäin seisomaan (liiku hyvä ihminen), vaikka jätin koiran A-esteelle yksin suorittamaan. Luulin tehneeni nollaradan, mutta valitettavasti tuomari tuli vielä sihteereille sanomaan virheestä, koska ennen keppejä koiran nenä kävi kädessäni kiinni. Tätä missään nimessä en tietoisesti tehnyt, mutta vitonen tästä napattiin ja sinne meni luva.

Toinen olikin rata olikin hypäri ulkona. Rata vaikutti supermukavalta pyörittelyltä ja hyvinkin potenttiaalinen nollarata. Toisin kävi, mutta tyytyväisiä ollaan silti.

 Alku alkoi hyvin ja vauhdikkaasti. Riman pudotuksen jälkeen Nitalta hävisi ajatus ja kesti hetki saada se takaisin kuosiin. Kepeille tultiin ok ja olivat jo hitusen nopeammat kuin ensimmäisen radan. Harmillisesti Nita jätti yhden pujottelun välistä - huomasin tämän kyllä, mutta sen verran hyvä fiilis sillä oli etten lähtenyt niitä korjaamaan. Ratavirhe oli jo hallussa niin otin HYL-tuloksen suosiolla, jotta saisin hyvä fiiliksen loppuun. Tietysti jatkossa täytyy kyllä kepit aina korjata, mutta tässä vaiheessa korjaaminen tiputtaa Nitan virettä aina puoleen. Keppien jälkeen kovasti keskusteltiin kummalla puolella ollaan ja viereen laskun sekä väsymyksen näki.

Tulipahan käytyä.

Muussa tapauksessa olisin vielä odotellut, että kepit ja kontaktit ovat varmasti kunnossa, mutta en millään halunnut jättää oman seuran kisoja väliin kun paikka on Nitalle tuttu.

Seuraavat kisat ovatkin vasta heinäkuun lopussa, joten hyvin on aikaa tehostaa kontakteja sekä saada keppeihin vauhtia!

Vihdoin kuulumisia

Nyt alkaa vihdoin jo elämä voittaa ja löytyy aikaa myös blogin päivittämiseen. Viime kerrasta onkin vierähtänyt jo kaksi viikkoa ja muutenkin viime aikoina postausväli on ollut pitkä. Tauon syynä ovat olleet Nitan totaalitreenitauko agilitysta, oma lukeminen AMK:n valintokokeisiin ja yksinkertaisesti ajan sekä jaksamisen loppuminen oman ylläpitohevosen kanssayhdistettynä kokopäivä töihin sekä kirjojen pänttäämiseen.

Valintakokeet ovat nyt onneksi ohi ja elämä alkaa voittamaan :) Tuloksia sitten odotellessa..

Sitten koirarintama-asiaa.

Agilitytauko teki tehtävänsä Nitan kanssa ja tyttö alkaa olemaan oma itsensä. Juoksuja ei edelleenään kuulu ja nyt alkaa virallisesti olemaan jo ensimmäisistä juoksuista kulunut 14kk. Huh! Noh odotellaan ja jos ei eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti niitä ala kuulumaan kesän aikana niin sitten painutaan testeihin tutkailemaan missä vika. Myöskin Nita sterilisointi tulevien juoksujen jälkeen on käynyt vahvasti mielessä. Syksyllä puhaltavat muutenkin taas muutoksen tuulet, niistä sitten enemmän kun kaikki varmistuu.

Perjantaina 31.5 oli viimeiset ohjatut agilitytreenit ennen kesätaukoa. Jännitin kovasti onko Nita oma itsensä, mutta onneksi huoli oli aiheeton. Annettiin tietoisesti vähän roiskia menemään ja keskityttiin vaan kehumiseen. Kepit oli vähän pahat tuohon loppuun kun toinen oli jo vähän väsähtänyt ja ulkokentällä ei taas pitkään aikaan olla treenattu.

Alla muutama video, sain kokeilla myös ohjaamista mentorin koiralla. Oli muuten todella samanlainen ohjattava kuin Nita, toki hurjasti nopeampi ja tarkemmin ohjattavissa. Oli erittäin positiivista kuulla mentorilta, että Nitassa on kaikki tuo potenttiaali vielä kaivamatta <3

Muuta ihmeellistä tauolla ei ole tapahtunut. Vielä Juhannukseen asti pitäisi odottaa, että voin ottaa Nitan taas tallille mukaan seuraksi. Tuon Ivermektiinin (hevosten matolääke sis.) kansssa ei sovi leikkiä.

Ai niin! Kävin kaverin ja hänen nuoren koiransa Siennan kanssa vähän agilityesteitä näyttämässä tällä viikolla ja otin muutamat keppitreenit Nitalle. Kyllä se vain ne pujottelee! Vielä hitaasti, mutta uskon vahvasti, että nopeutta saa niihin aina lisää. Huomattavasti paremmin kuin yllä olevassa videossa. Tästä innostuneena starttaamme ensimmäiset viralliset agilitystartit huomenna Purina Areenalla! Oikeastaan juuri sen takia, että ovat kotiareenalla... Yksi agi ja yksi hyppyrata siis tiedossa. Wish us luck!

Lisäilin myös muutamia suunnitelmia kalenteriin ->
Saa nähdä kuinka paljon noista edes toteutuu tai on mahdollista, mutta saahan sitä toivoa.

Ruusuketta pukkaa

Note to myself:

1. Ei koirakaverus-tapaamisia kisoja edeltävänä päivänä
2. Väsynyttä koiraa täytyy auttaa radalla

Kävimme starttaamassa Ojangon koirakeskuksessa agilitymölliepikset maksiluokassa. Eilen kävimme myöhään iltapäivällä Nitan kanssa moikkaamassa kaveria ja hänen jo täälläkin tuttua saksanpaimenkoira Siennaa. Tunnin verran koirat ainakin riehuivat samalla kun kävelimme metsälenkin. Tästä ilmeisesti Nita väsyi todella paljon sillä oli hyvin flegu tänään epiksissä.

Ensimmäinen rata oli kyllä täysi munaus :D HYL siis tuli jo kolmannella esteellä eli putkella. Katsoin, että koira on lukinnut jo putken, joten lähdin jo kohti seuraavaa estettä (ajattelin olla reippaasti edelle, jotta vauhtia saadaan lisää). Jostain syystä Nita kuitenkin ohjautui mukani ja hylkyhän siitä tuli. Tässä taas opin uutta - jos Nita on väsynyt niin sitä joutuu enemmän saattamaan esteelle ja tsempata. Normaalisti hyvin vireessä oleva Nita irtoaa hyvin ja itsenäisesti hakee esteet. Toki itse vähän turhan hätäisesti ohjasin.

Puomille tulo oli myös hyvin omituinen, otin liikaa haltuun ja Nita meinasi ohjautua ulos linjalta. Kontaktit sentään ok, tietoisesti vapautin ajoissa ettei lipsahda pois niiltä. Nro 11 putkelle kävi sama homma ja tein itse valssin putken jälkeen liian myöhään niin kurvikin lisahti pitkäksi.

Toiselle kierrokselle tsempattiin ja päätin putket vähän varmistella. Tarmokkuutta oli Nitassakin enemmän, mutta väsynyt se oli. Nyt saatiin nro 12 valssi oikeaan kohtaan ja heti huomasi käännöksen nopeudessa ja pienuudessa. Nollatulos ajalla -15,25.

Toinen rata olikin sitten riittävä sijoitukseen ja napattiin 1.sija! Kyllä näin materialistina oli hymy korvissa kun palkinnot sisälsivät ruusukkeen kirjahyllyn koristeeksi :) Ruusukkeen lisäksi palkinnoksi saatiin Finnkinon leffalippu, suklaapatukka sekä kaksi namipötköä koiralle. Kiitos HSKH mukavista kisoista!

Maiju Korhosen tekniikka 6.4

Koulutuksia pukkaa!

Maiju Korhosen ohjaustekniikkakoulutuksessa oli mukavan haastava rata, jota en todellakaan ajatellut että suoritetaan kokonaan tai edes suurinta osaa. Jo rataantutustumisessa tuli muutamia tenkkapo kohtia kun yritin pähkäillä omasta ohjausvarastostani sopivaa pyöritystä. Hankalissa kohdissa homma tyrehtyi aina huonoon linjaan seuraavalle esteelle.

© Maiju Korhonen /ikiTempo

Saimme tosiaan ensin itse tutustua tai porukassa rataan ja pohtia ratkaisuja. Ryhmämme yleinen taso oli noin mölli-1.luokka - noin suurinpiirtein? Kävimme sitten radan osissa läpi yhdessä Maijun kanssa, hän aina ensin kysyi jonkun näyttämään omat ajatuksensa ja korjasi sitten tai pyysi muita vaihtoehtoja.

Kannattaa laittaa videossa äänet päälle, kuuluu hyvin Maijun vinkit ja korjaukset. 

Valitettavasti siirryttyäni W8-maailmaan on edelleenkin pahoja ongelmia videon muokkaamisen kanssa, joten muokkaamatonta materiaalia siis tiedossa. Ja tällä tiedostomuodolla videonlaatu on ihan kauhea.

Rata aloitettiin päällejuoksulla ja muurin jälkeen persjättö olisi parhain vaihtoehto. Jotenkin tuo ohjaus on omalle kropalle ja päälle luonnoton, että täysin huomaamattani vedän ne helposti valsseiksi. Ehkä tuonkin saa joskus hakattua päähäni? :)

Sama juttu nro 7 putkelle. Aluksi ajattelin takaaleikkausta siihen, koska se on itselle niin helppo. Ongelma on kuitenkin putkelle takaaleikatessa, ettei koira juuri saa informaatiota mihin putken jälkeen mennään, koska olen pimennossa vaihtanut puolta. Tähän siis persjättö toimii huomattavasti paremmin. Kuitenkin tämä oli yhä vaikea päähäni laittaa, joten se sitten vaihtui välillä valssiin. Sekin ihan toimiva, jos on itse vain ajoissa liikkeellä. Jäin tässäkin niin helposti putken suulle jumittamaan.

Nro 8-9 kohtaan opin "uuden" ohjauksenkin! Tähän siis flippi (=valssi + persjättö). Erityisen tärkeää tässä oli jäädä odottamaan valssin kanssa ja vetää koira ohjauksella tuon näkymättömän linjan yli ja tämän jälkeen nopea persjättö. Videossa huomaa hyvin tuon kerran kun tämä vetäminen jäi ja jätin koiran yksin suorittamaan -> tulos: väärinpäin hypätty este. 

Nro 11 pyöritys, jota itseasiassa tehtiin ensimmäistä kertaa Nitan kanssa. Hommassahan ei siis ole mitään vaikeaa, muistaa vain itse pysyä alhaalla ja liikkua koko ajan kolmannesosan koiraa edellä sujuvan siirtymisen sekä koiran tiukan käännöksen takaamiseksi. Tämä luonnistui yllättävän hyvin!

Nro 16:sta tehtiin valssi, mutta piti ennen ponnistusta näyttää vastakäsi, jotta saadaan vihje koiralle kääntyä. Tämänkin Nita tuntui lukevan kuin ajatus, vaikka kirkasta muistikuvaa ohjauksesta ei ole. 

Pakkovalssit ovat alkaneet meillä toimimaan kummasti, kun siirrettiin jo Timo Rannikon tekniikkakoulutuksessa sekä tässä omaa paikkaa siivekkeen viereen ponnistuspaikkaa näyttämään.

Nro 22-23 opittiin taas uutta, eli saksalainen. Tämä siis lähettämällä koira takaakiertoon, ottamalla vastakädellä esteen yli päällejuoksun tavoin (huom jalat menosuuntaan!) ja tämän jälkeen persjättö. Kaikessa komeudessaan ja hankaluudessaan saksalainen. Tätä jo hinkattiinkin muutamaan kertaan, jotta saatiin sujuvaksi. Onneksi Nita peilaa ohjauksen niin hyvin, että kun itse vain onnistuu niin yleensä onnistuu koirakin.

Lopussa ei ollut mitään ihmeellistä, niistosokkari nro 24, valssi 25 jälkeen ja pakkovalssi 27.

Pakkovalssi on meillä toiminut ok kun se tapahtuu heti lähdössä ja haen paikkani rauhassa sekä kohdistan koiran oikein. Nyt piti se tehdä heti putken jälkeen kauhessa vauhdissa! Taisin kirjaimellisesti nauraa, kun Maiju ehdotti tätä loppuun. Kappas niin se vain menikin!

Fiilis on aivan mahtava!

Nita sai hurjasti kehuja Maijulta. Kuulemma lukee ohjausta hämmästyttävän hyvin ja omaa nopeimmat käännökset tämän rotuisella mitä hän on nähnyt. Voiko parempaa fiilistä tulla?

Kritiikki kehittää ja kehut motivoi, etenkin kun on ensimmäinen koira kyseessä ja täysin uusi lajikin meille. Vuosi ollaan treenattu suunnilleen ja tässä pisteessä ollaan, en voisi olla ylpeämpi neidistä!

Voin lämpimästi suositella Maijun koulutuksia, saimme itse ainakin erinomaisia vinkkejä :) Hänen yrityksensä nettisivuille pääset tästä linkistä.

Sunnuntaiset keppitreenit

Pidin lupaukseni, olin hengissä (ainakin melkein) ja kävin sunnuntaina treenaamassa hallilla keppejä sekä kontakteja.

Keppien tilanne on yhä sama, Nita pujottelee noin kuusi keppiä. En lähde vielä siihen useampia lisäämään vaan nyt haetaan noille varmuutta, nopeutta ja itsenäisyyttä. Erilaisia lähetyskulmia heti kun kepit alkaa edes hiukkasen vahvemmat olemaan. Nyt ollaan treenattu noita aniharvoin ja vielä maakin on sen verran jäässä etten saa omia keppejä nurmikolle (saakelin yöpakkaset).

Uskon vahvasti, että otetaan näissäkin taas vauhtia oppimisen kanssa kun saadaan treenejä ja jatkuvuutta enemmän alle. Nyt Nitalle menee aina hetki ennen kuin tajuaa mikä juttu tämä olikaan - etenkin kun täysin operantisti opetetaan ilman ohjureita ym.

uudella koneellani on Windows 8, jonka Movie Maker ei tuo MOV-tiedostoa, joten en saa muokattua videoita tähän hätään. Koittakaahan kestää!

Kontakteihin tarvittaisiin nyt apua - vaihtoehtoja on niin monia miten lähteä niitä vahvistamaan. Kontaktit ovat alkaneet menettämään teräänsä, opetuksenahan meillä on ollut onoff.

Nita tulee hyvällä vauhdilla esim puomille ja laukkaa puomin läpi, kuitenkin heti kuullessaan "koske"-käskyn se himmaa ennen alastuloa. Mietinnässä nyt sitten, miten vahvistan paikkaa kun samalla saisin itse liikuttua vapaasti ja antaa koiralle itsenäisen työskentelyn. Etupalkka (miten?), namialusta vai vain naksu + vapautus?

Emme ole saaneet ikävä kyllä vielä mentorointiapua tähän ja viikon ohjatut treenit ovat niin ratapainoitteisia hyppyratoja.

Viikonlopun suunnitelmissa ovat huomiset ohjatut (joskin tulen myöhässä töiden takia), lauantaina taas koirakaveruksien treffit ja sunnuntaina odotettu Timo Rannikon tekniikkakoulutus.

Pikakatsaus tokoon

Pienoinen toko-kärpänen on taas iskenyt, lähinnä taas lämpimien kelien ja muiden blogikirjoitusten takia. Nyt innostaisi saada liikkeet hiottua kuntoon ja käydä epiksissä! Hurjaa.

Koko talvenahan ei juuri mitään tokon saralla olla tehty. Hyvin pientä pyörittelyä agilityn odottelutauolla lähinnä pitäen koiraa vain liikkeessä ja keskittyneenä. ALO-luokan liikkeethän on Nitalla hallussa, mutta vielä hiomatta. Etenkin seuruu on päässyt ylipitkällä tauolla unohtumaan. Ollaan alettu pohjustamaan myös kaukoja. Seisominen on vaan vielä hankala kun Nita lähtee aina itseäni päin. Koitan palkata aina heittämällä nakin koiran taakse/kohti.

Samuli napsasi pienen videon - tästä siis lähetään treenaamaan. Tällä hetkellä koira on TODELLA häiriöherkkä eli kaikki häiriötreenit ovat viemäriin hujahtaneet mitä tuli ohjatuissa tehtyä. Niitä siis kehiin ja aloitetaan kontaktin vahvistamisesta kaikkialla.

Seuruu: tähän otettaisiin mielellään vinkkejä! Ihan kunnon ohjeita miten olette rakentaneet koiralle hyvän seuruun. Ollaan kokeiltu vähän sitä sun tätä eikä oikein meille sopivaa keinoa ole löytynyt.

Liikkeestä maahan: ok, hiipii edelleen eli nopeutta lisää. Omaa vartalon liikettä pois.

Liikkeestä seisominen: hiipii eikä pysähdy napakasti. 

Luoksetulo: tässä ei ole juuri ongelmaa ole ollut, häiriötreeniä vaan.

Paikkamakuu: on ollut ennen todella vahva, nyt vaan treeniä ja häiriötä. Ei olla lähetty kokeilemaan tarkemmin missä ollaan tällä hetkellä.

Perusasentoa täytyy alkaa hinkkaamaan ja kovasti, joka paikassa ja naksuttimella.

Leikkipalkka onkin vähän hankalaa vielä häiriössä. Namit kelpaavat hyvin ja Nita palkkautuu lelusta kyllä, mutta ei leiki häiriössä. 

Töitä töitä, mutta tästä se taas lähtee!

Huippumeininkiä epiksissä!

Kotiuduttiin muutama tunti sitten Ojangosta agilityepiksistä ja ai, että kun hymyilyttää! Onnistumisen tunnetta lähdettiin hakemaan ja sitä myös saatiin.

Nita käyttäytyi oikein mallikkaasti vaikka hälinää oli todella paljon. Mölliluokassa oli makseja huimat 42, joista osa meni vielä tuplaradat kuten mekin, yhteensä maksien startteja oli 62 kpl. Aikamoinen määrä!

Rata oli suurinpiirtein tämän näköinen:

Ratapiirustukselta katsottuna rataa näyttää helpolta - ja sitä se varmasti onkin. Meillä lähinnä on ongelmana ollut valssit ja niissä Nita helposti karkaa selän taakse kun itse kumartelen nenä maassa. Mitään muuta kuin valsseja tuossa ei ollutkaan - nro 3, 6 ja 8 jälkeen. Lähinnä jännitti koiran haltuunotto, neiti kun tykkää tuosta luukuttamisesta niin kovasti. Päätin vain yrittää itse ohjata niin hyvin kuin mahdollista ja rauhallisesti.

Ensimmäisestä radasta napattiinkin puhdas nolla! Tuloksena siis -14,53.

Olin hirmu tyytyväinen meidän molempien menoon ja tekemiseen. Ohjasin itse normaalia rauhallisemmin, joka toki veroittaa vähän vauhtia. Mutta pääasia, että sain tuntee koiran olevan hallussa ja Nita keskittyi loistavasti. Myös kontaktit sujuivat hyvin! Otin ensimmäisellä radalla todella varman päälle, ohjasin huolellisesti lähelle estettä enkä vaatinut juuri irtoamista.

Toisella radalla (olin maksanut jo etukäteen) mentiin lähes yhtä sujuvasti, mutta hain itse nopeampaa tempoa ja hieman enemmän irtoamista. Rima tuli alas viimeisellä esteellä omasta mokasta. Ajattelin viimeisellä esteellä legendaarisesti, että tuplanolla ja hidasti vauhtia radikaalisti - tottahan toki Nita hidasti myös ja jäi odottamaan seuraavaa ohjetta, jolloin rima tipahti alas. Mutta supersuper tyytyväinen olen!

Toinen rata:

Tuloksena oli siis epiksien möllimaksien 5/42.

Väsynyttä agilitya

Perjantain ohjatut aksat muuttuivat itseharjoitteluksi, kun yksikään ohjaajista ei päässyt paikalle. Saimme kuitenkin suunnitellun radan mukaan, jonka rakensimme porukassa. Aikamoista pyörittelyä.

Jälkeepäin ajateltuna en ymmärrä miksi en tehnyt pakkovalssia toiselta puolelta?! Olisi ollut helpompi koiralle putkeen mentäessä kun ei enää tarvitsisi takaaleikata ja koira osaisi aavistaa jo kumpaan suuntaan putken jälkeen mennään. Onneksi tuossa saatiin hyvä tulos toisella kerralla.

Nro 7 takaakierto oli aivan oma moka kun videolta katsoo, ohjaan koiran aivan selkeästi hyppäämään sen suoraan. Yleensä Nitan pimeät putkikulmat ovat todella hyvät kun putkihakuinen koira on, mutta nyt ei onnannut 10 putkella - olisi pitänyt itse ohjata enemmän isolla keilakaarella.

Paljon hyviäkin kohtia, mutta paljon taas haahuilua (mikä toi putken yli hyppääminen on...?). Nita oli selkeästi normaalia vaisumpi ja vireystila laskenut puolella. Se väsähti nopeasti eikä hommat enää kiinnostanut. Sellainen se on nyt ollut muissakin tilanteissa jo jonkun aikaan. 

Nyt tarvittaisiin kyllä niitä onnistumisia radalle. Nita on vaisumpi + vaikeammat radat = ei paljon onnistumisia -> koiraa ei pääse palkkaamaan yhtä useasti. Nyt pitäisi saada suoraviivaisempia ja "helpompia" ratatreenejä, jotta saadaan taas into kasvamaan. Juoksut toisivat mukavan tauon treeneihin.

Nitan juoksuja nyt kovasti jo "odotellaan". Koira on ollut vaisumpi jo noin kk ajan ja ekoista juoksuista on jo kohta 11kk. Ehkäpä ne sieltä vielä tulevat?

Mietinnässä on myös Nitan ruoka ja vitaamiinien tarve. Eläimet kuten ihmisetkin saavat huomattavasti vähemmän vitamiineja talvikaudella ja talvikarvan ylläpitäminen koiralla vaatii energiavarastoja enemmän. Ajattelin käydä taas B-vitamiiniseoksen käydä Hööksistä hakemassa Nitalle lopputalvikaudeksi, viime kerran kokeillu osoittautui sen verran toimivaksi ainakin karvan laadun kohdalla.

Jos jollakin on suositella kurssia tai yksäriä agilityn tiimoilta niin laittakaahan kommenttiboksiin viestiä! :)

Koira osaa, ohjaaja ei

Otsikossa onkin kiteytettynä viimeiset kaksi perjantain ohjattua agilitya. Koira tekee kyllä - ja nimenomaan miten itse ohjaan, eli aivan muuta kuin on tarkoitettu.

14.2 Nita oli mukavan rento ja menevä, oli hyvin kuulolla ja sieti omat mokailuni. Radalla sai juosta ihan kiitettävästi, mutta oi voi noita omia mokia.. Puomi ei napannut yhtään, kuun asento tähtiin verrattuna ilmeisesti väärä :)

21.2 Nitalla oli taas vähän hassu päivä, keskittyminen ei ollut todellakaan huipussaan vaan meno oli aika haahuilua. Lisänä omat mokat - ihan oikeesti! En olekkaan ollut noin huolimaton pitkään aikaan, pitäisi itseä potkaista persauksille :) Mutta ah keinu on hieno! Pakkovalssit onnistuivat ihan hyvin, mutta toiselle toinen niistä oli kyllä tarpeeton ja tein jälleen yksinkertaisesta asiasta liian vaikeaa (miksi?). Videon lopussa Nita bongasi jotain nameja esteen alta.

Alla koosteet treeneistä, iso kiitos kuvaajille! Kyllä sitä vain omat virheensä tajuaa vasta videolla. Ihan naurattaa tuo meno :D Ei ole kyllä parhaat päivät olleet, ei tosiaankaan.

Kotiharjoituksena olisi etupalkan opettaminen ja sen tuominen kontaktitreeneihin. Vielä olisi pe treenit edessä, oma toimiset viikonloppuna sekä ensi tiistaina olisi tarkoitus epiksiin osallistua. Jospa ryhdistäydytään siihen mennessä!

Agilityepikset Lohjalla

Bongasin yhtäkkiä lauantaina ilmoituksen sunnuntaina järjestettävistä epiksistä. Saatiin ilmoitettua itsemme hieman viime tinngassa ja päätin osallistua molempiin luokkiin - mölliagility sekä möllihyppy.

Tiedostin, että A-estettä Nita ei ole radalla mennyt ollenkaan, mutta ajattelin ottaa tämän aivan harjoituksena. ja suunnittelin ottavani hylyn kontaktin korjaamista varten mikäli on tarpeellista.

Noh se HYL tulikin paljon aikaisemmin :)

Nitalla oli vähän ihme päivä, taisi olla vähän liikaa pöllöily energiaa vaikka tuntui hyvin lämmittelyssä ym keskittyvän. Alkuradasta meni hyvin, Nitan erehtyminen muurille oli aivan oma moka kun katsoo videota. Oma rintamasuuntani oli täysin muurille Nitan hypätessä edellistä - totta kai sen se myös lukitsi. Seuraavaksi tuli moka A-esteellä. Ikinä ei ole Nita kääntynyt noin siltä pois :D Taisi vähän vierastella... Ja karkasi vielä kontaktilta. Seuraava aita ohi... Jotenkin Nita tuntui radalla olevan hukassa ja vierastavan tuollaisia tupla-aitoja, jotka olivat vielä todella korkeita (kuka laittaa mölleihin makseille 65cm??) Ja mikäköhän tuo putkessä kääntyminen oli?! Sen laitan kyllä aivan koiran piikkiin, miten se edes mahtui kääntymään siellä?

Loppu rata sujui hyvin ja puomin kontakti oli vallan mainio.

Hyppyrataan piti tsempata vähän ettei aivan mene hösläykseksi.

Nita kun tuntui olevan vähän ei niin skarppina niin päätin varmistella kovasti kolmoselle ettei lähde kaahottamaa väärälle. Noh eihän siitäkään tullut mitään. Note for myself - lopeta "tässä"-sanan jatkuva huutaminen. Olen yrittänyt jättää hyppy-sanoja pois, mutta etenkin vierailla esteillä Nita ei ole yhtä estehakuinen kun kotikentällä niin jään varmistelemaan eikä ohjaus ole niin kaunista kuultavaa kun koko ajan huudetaan esteet. Noh.. Videota katsellessa saisin vielä liikkua itse paremmin.

Hypäriltä napattiin vielä toinen kielto kymppiaidalta. Tuloksena 10vp ajalla -27s - tämä riitti 3.sijaan.

Kisat olivat mukavasti järjestetty, mutta kritiikkiä antaisin rimojen korkeudesta. Itse kun HAU:n kisoissa olen ollut töissä ja melkein aina kolmosluokassa - tasan kerran on rimat olleet 60cm, mutta ei ikinä 65cm. Ja se, että tuolle korkeudelle ne laitetaan mölleihin? Hypäriltä ei tullut kuin yks puhdasrata ja se oli jonkun uusintarata. Monesti möllitasoisilla koirilla ei hyppytekniikka ole kehittynyt vielä tarpeeksi, joten tuntuu mielestäni turhalta laittaa rimoja aivan tappiin harjoitusluokassa.

Olen tyytyväinen ratoihin siinä mielessä, että on taas yksi harjoitus alla ja tämä vahvisti päätöstäni mennä vielä pitkään epiksissä ennen virallisia. Nita tarvitsee vielä varmuutta itselleen uusilla esteillä kun se selkeästi niitä vähän vierastaa. Mutta Nita teki mielellään ja se on tärkeintä.

Weave poles

Me ollaan epäsäännöllisen säännöllisesti aina mahdollisuuksien mukaan treenattu keppejä - ne monesti murhetta aiheuttavat pahamaineiset kepukat. Täytyy kyllä myöntää, että eniten kärsivällisyyttä vaativa este meillä. Tekniikoita on monia opetteluun - käsiohjaus, verkot/ohjurit, kakkoskepit ja väli kerrallaan. Jokainen varmasti löytää itsellensä ja koiralle sopivan tekniikan, me ei aivan kerralla osuttu oikeeseen.

En halunnut käsiohjauksella opettaa ihan sen oleellisen takia - koira on kädessä kiinni ja itsenäisten keppien suorittaminen on vaikeaa. On kuitenkin paljon koiria, millä on hyvät kepit tällä tekniikalla opetettuna. Sanoisin kuitenkin sen olevan aika vanha tapa.

Verkkoja ja ohjureita käyttävät monet, itse en halunnut tähänkään lähteä, koska koen pitkäksi prosessiksi verkkojen poistamisen. Tykkään opettaa koira aika operantisti, tuntuu ainakin Nitan kohdalla toimivan  - oppimiskehitys on sillä huomattavasti nopeampaa kun se sisältää naksuttimen ja itse toiminnon tarjoamista. 

Ostin keppisarjan Hööksistä syksyllä, katso tuote tästä! Maahan tökättävät kepit ovat olleet aivan loistavat, mutta näin pakkaskelillä eivät oikein toimi..

Aloitettiin harjoittelu 2 by 2 -keppi-idealla. Halusin mahdollisimman itsenäiset ja sujuvat kepit Nitalle. Tämä taktiikka tietääkseni vie aika kauan aikaa, mutta yleensä tulos onkin sitten jo todella hyvä. Saatiin koutsien vinkkien lisäksi youtubevideo avuksi kotiharjoitteluun, videon läydät tästä. Nyt kun olen lähtenyt treenaamaan tätä, melkeimpä valitsisin harjoitteluksi tämän videon tyylin. Asiaa tutkiessani huomasin, että monet 2 by 2 tai weawe poles -nimikkeellä treenaavat yllättävänkin eri tavalla. Olen nyt aloittanut ensimmäisen videon mukaisesti, mutta mielestäni toisen videon mukaisella tyylillä saa ehkä nopeammin ja selkeämmin opetuksen tavoitteen ulottuville. Etenkin sisäänmeno kepeille voisi tulla tuolla tekniikalla paremmin.

Tuon postaus-osan olen aloittanut loppusyksystä ja postaus on jäänyt luonnokseksi. Meillä ei yksinkertaisesti kakkoskeppi-idea toiminut. Jämähdettiin totaalisesti. Nita keskitti ajatuksensa kyllä hyvin keppien väliin - ei siinä mitään. Se haki sinne hienosti monesta suunnasta, mutta kun olisi pitänyt lisätä toiset kepit niin ei. Haettiin tähän myös apua koutsilta, mutta jotenkin tapa ei tuntunut meille istuvan eikä tuloksia tullut. Sattumanvaraiset onnistumiset eivät riittäneet Nitalla raksuttamaan tarpeeksi ja ilman useita palkkaushetkiä myös sen mielenkiinto lopahti. 

Päädyin sitten opettamaan kepit ihan väli kerrallaan naksuttimen avulla. En palkkaa kädestä vaan heitin namin aina maahan siihen suuntaan kun kepit jatkuisivat.

Nyt Nita pujottelee 5 keppiä ja viime treeneissä sai oikeasti jutun päästä kiinni. Tähän asti pujottelu on ollut hieman miettimistä, hapuilua ja vielä vähän miettimistä. Hissukseen olen yhden kepin lisää laittanut. Keppien oikealta puolelta tulo on vähän vaikeampi Nitalla ja vauhti selkeästi hitaampi. Mutta nyt - se ihan oikeasti pujotteli melkein oikealla tekniikalla. Lelupalkka sai paremmin vauhtia tyttöön.

Viikon agilityt

Kysymys tähän alkuun lukijoille.

Haluaisitteko viitteet näihin postauksiin? Jos joku haluaa esim. agilityn treenipostauksia etsiä niin ei tarvitsisi kahlata koko historiikkia läpi?

Sitten viime viikon treeneihin. Huimaan kahteen kertaan hallilla, muutamat kerrat pihalla keppejä harjoiteltu.

Keskiviikkona nappasin treeni-intoa kirjasta Agility - alkeista huipulle ja nappasin radan, jossa päästiin harjoittelemaan urakalla puomia. Muuta kummallista siinä ei ollut, mutta oli kyllä hyödyllinen treeni!

Youtube on muuttunut ja videoita saa ladattua vain luomalla oman kanavan - noh sen kun on luonut niin Blogger ei enää löydä sieltä videoita kohtaan.. Joten tämä on nyt erikseen ladattu.

Puomin kontaktia täytyy vaan vahvistaa suuresti, se on jotenkin Nitalla kuun asennosta suhteessa tähtiin miten hyvin se ne ottaa. Välillä ei ole mtn ongelmaa, mutta etenkin radalle kun tekee toistoja niin neiti näpsäkkä alkaa ennakoimaan niin kovasti. Treeniä treeniä. Muuten tuossa pikkuradassa tuli harjoiteltua eteen -käskyä pitkästä aikaa - yllättävän hyvin oli muistissa.
Vitsi video on kyllä oiva tapa oivaltaa omat virheet! Jostain kumman syystä itselläni oli tuolloin hirveä kiire sohia käsimerkkejä kun voisi vain rauhallisesti ohjata.. Ei ollut kyllä parasta antia itseltänikään.

Treenattiin myös keppejä, Nita pujottelee jo neljä! :)

Perjantaina olikin joulutauon ensimmäinen treeni - yksikään ohjaajista ei tosin ilmestynyt jostain syystä paikalle..? Yhdellä meistä sattui olemaan joku ratalappukädessä ja kyhättiin kyseinen rata. Ei siinä mitään ihmeellistä ollut, meille vaikeita käännöksiä/lähellä pysymistä. Nita kun tykkää vaan tykittää eikä hienosäätää.

Tämän viikon ohjatuissa treeneissä en päästä Nitaa ollenkaan radalle. Saimme tosi hyvin tuota ylikuumentumista kuriin ennen joulutaukoa, mutta nyt näkyy taas häiriöttätreenaamisen vaikutus. Koira ottaa hirmuisesti vauhtia muiden treeneistä. Ei se haukkuminen haittaa - senkus haukkuu agilityssä, sen vielä kestän, mutta haukkumisen yhteydessä Nitalle keittää aivan yli ja se lähtee hihnan päässä sinkoilemaan ympäriinsä.

Ensi treenikerran käytämme vain kontrolliharjoituksiin - nyt aina kuitenkin Nita palkkautuu pääsemällä radalle.

Pitkästä aikaa agilityliitoa

Vesisadetta piiloon Purina Areenalle - kerrankin hovikuvaaja kera. Valitettavasti kuvien laatu on aika kamala, ei yksinkertaisesti riitä kalusto kuvamaan hallissa nopeaa koiraa ja salama on ainoa mikä edes "pysäyttää" liikkeen.

Tänään otettiin tehtäväksi harjoitella neliörataa, jossa koko ajan vaihdellen tein valsseja, välistävetoja ja takaakiertoja. On muuten erittäin hyvä tehtävä! Nita oikein loisti tänään ja luki hyvin pienestä ohjaukset. Ja luulin, että nämä olivat niitä meidän ongelmakohtia! Muutamia kertoja otin eri variaatioilla, mutta en viitsinyt hyviä suorituksia enempää hinkata. Oli neidilläkin motivaatio tänään kohdillaan, pieni tauko ei ole tehnyt pahaa kummallekkaan :) Omaa ohjausta kun saisi vielä rauhallisemmaksi.

Otettiin lisäksi myös pientä estetreeniä kohteina keinu, A-este sekä kepit. 

Keinua olen harjoitellut naksuttimen kanssa "paiskausleikillä". Nitalla on nuo kontaktit aika lempijuttu jatkuvan palkkauksen takia, joten keinun pohjaharjoitukset sujuivat nopeasti. Niitä on tehty aina välillä. Olen siis opettanut ensin tassulla koskemaan keinun alastuloa kun toinen pää on tuettuna siivekkeen päälle. Sitten vaikeutettu pyytämällä sivusta hyppäämään alastulolle, jotta keinu pamahtaa maahan. Tämä on ollut Nitalle huippujuttu ihan tuon ääniherkkyydenkin kanssa. Sille on huomattavasti helpompaa, jos se saa itse tuottaa äänen. Tänään sitten muisteltiin ensin tuota alastuloa ja sitten varovasti koko keinua Samulin hidastaen alastuloa. Muutamia toistoja ja homma lähti sujumaan todella hyvin. Nitalla on hyvä vauhti keinulle, aluksi pitää kyllä erillisillä kerroilla treenata keinua ja puomia etteivät ne "sekoitu" keskenään. Muutaman kerran hölmö tajusi vähän liian myöhään keinun tulevan alas.. En voi olla muuta kuin tyytyväinen tuon keinun tämän hetkiseen tilanteeseen, alla pieni videopätkä :)

Otettiin vielä muutama toisto A-esteellä, joka siis aivan ensimmäisiä kertoja kokonaisena. Esteelle on toistaiseksi valkkautunut simppeli sana "aaa". Saa nähdä jääkö se vai keksinkö jonkun järkevämmän.. Puomi kun on meillä "kiipee" ja alastulo "koske".

Kepit meillä on hyvin, hyvin alussa eikä oikein tulosta tule. Olen joutunut muuttamaan taktiikkaa kun yksinkertaisesti ei 2by2 -tekniikka meillä luonnistunut. Tästä teen ihan erillisen postauksen turhautumispatoutumisista :)

Maanantaina lyhyet treenit seuraavan kerran sekä tiistaina iltapäivällä ennen ilotulituksia. Tavoitteena väsynyt ja rauhallinen koira. Saa nähdä!

Huomenna onkin itselleni hyvin jännitävä päivä! Ei tosin liity koiraharrastukseen ;)