Peltoilua kera pentujen

Käytiin Yasminin ja kelpie-pentu Chaosin (ks. Yasminin blogi) kanssa peltoilemassa joulupyhinä. Pakkasta oli kymmenen tienoilla ja aika nopeasti tuli pennuille kylmä, jos ei liikkunut kunnolla. Jonkin verran ne kuitenkin juoksenteli.

© Yasmin Eklund

© Yasmin Eklund

© Yasmin Eklund

© Yasmin Eklund

© Yasmin Eklund

V + V

Järkättiin taas hyntyt yhteen Erican kanssa sunnuntaina. Vienna ja Vicky ovat tavanneet jo kerran aikaisemmin, mutta pikku V oli niin pieni ettei siitä sen isompaa leikkiä saatu aikaiseksi.

Nyt kuitenkin Vickyllä on ikää 14,5vk ja energiaa riittää vaikka muille jakaa. Alla vähän kuvasaldoa kivasta meetingistä!

Vähän kuulumisia

Vihdoin päivitystä myös tännekkin. Paljon on tapahtunut ja tehty parin viikon aikana, mutta tunnetusti myös liika tekeminen veroittaa omaa jaksamista ja tänne postausta. Ytimekkäästi sanottuna lähiviikkoihin on mahtunut: agilitya, tokoa, epistokoa, ylläpitohevosen lähtö, uuden työn aloittaminen, 11h työpäivää, talleilua ja treeniä. Huh.

Kuvat KoivisCupin epiksistä

Keppitreenit ovat olleet tauolla, mutta ohjatuissa treeneissä on käyty ja opittu. Saatiin jopa mentori-Inkan kanssa erittäin hyödylliset treenit pystyyn.
Tokossa ollaan käyty ahkerasti keskiviikon ohjatut treenit ja yhdet epikset omalla kentällä. Tästä sitten oma postauksensa vähän jälkijunassa.

Suurin kuulumisen aihe on ehkä Nitan käyttäytyminen - tai sen puute. Kovasti toivon, että ne juoksut vihdoin tekisivät tulojansa. Ensimmäisistä juoksuista on kohta kulunut 15kk eikä seuraavia näy. Ensimmäiset Nitallahan tuli 11kk iässä. Kilpirauhastesteissä käytiin tässä välissä, mutta tulokset olivat normaalit. Kuitenkin kontrollitestit otetaan puolen vuoden päästä mikäli juoksuja ei edelleenkään tule. Eläinlääkärin mukaan Nita on kyllä täysin vastakohta kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalle koiralle - aktiivinen, energinen, hyvässä karvassa ja lihassa. Ainoastaan ne juoksujen puuttumiset.

Nita on alkanut olemaan todella kärtty - siis oikeasti todella BITCH. Ei kotiolosuhteissa tai treeneissä vaan muita koiria kohtaan. Kesä meni paljon tallilla, jossa Nita oli melkein aina mukana ja pääsi leikkimään erittäin tutun saksanpaimenkoiranuoren kanssa. Ikinä ei ole ollut ongelmaa eikä nuorikko ole Nitaa lähtenyt haastamaankaan vaikka nuoren ekat juoksut tuli ja menivät. Kuitenkin yksi aamu heti kun päästin Nitan autosta ulos, oli se jo kiinni Siennassa. Samaa ilmennyt nyt sitten monen muun koiran kanssa kenen kanssa ollaan turvallisesti ja valvotusti kokeiltu. Toinen koira ei provosoi, ei välttämättä edes katso Nitaa päin, Nita on ensin aivan normaali leikkisä itsensä, mutta aivan sekunnissa aloittaa rähinän. Ei roiku kiinni vaan rähisee korvan vieressä ja louskuttaa. Täysin ilman syytä. 

Nyt sitten lisänä oirelistaan on tullut Nitan matala vire, väsymyys ja nyt merkkaaminen (tai sitten yliarvioin). Ehkä ne juoksut sittenkin?

Nita ja Sienna aikaisemmin kesällä

Torstaina käytiin kuitenkin kaverini ja Siennan kanssa remmilenkillä, jossa sitten päästettiin koirat irti kun tilanne tuntui olevan hallussa. Koiruudet leikkivät aivan normaalisti kun kävelimme vain reippaasti eteenpäin eikä Nita tuntunut ottavan nokkiinsa vaikka Sienna hyppi naamalla innostaen leikkimään. Matala vire kuitenkin näkyi siinä ettei Nitaa kiinnostanut riehuminen kuin 10min, jonka jälkeen matasykkeinen mummokävely tuntui kiinnostavan enemmän.

Siennan kanssa rähinään on varmasti ollut monta tekijää, yksi varmaan se ettei Nita viihdy enää tallilla kovin paljoa sen jälkeen kun sai laitumelta sähköiskun langasta. Lenkiltä palaessa takaisin tallille, Nitan ilme ja olemus muuttui aivan merkittävästi ja se selkeästi kertoi epävarmasta olostaan. Tilanne ollut varmaan silloin vain liikaa? Paljon tässä kesän aikana on tullut pohdittua collien hermorakennetta ja kuinka paljon yksilö, kasvatus ym vaikuttavat asiaan.

Kerroin kokemuksista Sk. Collieiden terveys-facebookryhmässä, josta onneksi sain vertaistukea ja kuulla, että monella nartun omistajalla on ollut vastaavaa ennen juoksuja ja ilmeisesti tasaantuneet aina. Monet olivat steriloineet tästä syystä. Paljon pohdittavaa tulevaa varten.

Tekevälle sattuu

Pikainen postaus meidän huonosta tuurista.

Nita oli eilen tallilla mukana ja käytiin taas maastolenkki kävelemässä koiruuden sekä hevosen kanssa. Päätin lähteä vielä extempore-reissulle uittamana koiria kavereiden kanssa. Reissussa mukana Nita, Sienna ja kaksi Tanskandoggia. Reissu alkoikin kivoissa merkeissä koirien juostessa ihan täysiiiii kyllästymiseen asti ennen kuin oltiin edes rannassa asti. Höpsöt.

Nitahan ei ole vesinokkaeläimestä periytynyt lapsonen, joten se tuttuun tapaansa tyytyi kahlailemaan ja mukamas olemaan vesileikeissä mukana. Antoi muiden leikkiä lelullakin ok, kun kerran neitiä ei kiinnostunut moisen noutaminen vedestä. Olemattomasta kahlailusta huolimatta taisi mennä merivettä tai roskia kurkkuun kun Nita alkoi yökkäilemään. Tämähän on siis tilanne, jota kukaan nainen ei halua jakaa vaan olla rauhassa - samaa mieltä taisi olla myös Nita. Toinen Tanskandogeista sattui kävelemään aivan Nitan ohi kerran ja sitten toisen kerran kesken neidin yökkäilyn. Tämä oli aivan liikaa herkälle omatunnolla ja piti aloitta rähisiminen. Noh vastassa oleva (tuttu kuitenkin) nuori doggi ei ajatellut jäädä yhtään vähemmälle, joten rähinäkonsertti siitähän tulikin sitten. Siennakin yritti tilannetta pelastaa menemällä väliin.

Tanskandogilla kun ei tarvitse olla kuin suu auki ja pienemmän koiran juosta siihen niin sitten sattuu. Tuloksena oli kulmahampaan kokoinen kirjaimellisesti reikä Nitan kaulassa. Just.

Kulmurin reikä on onneksi todella siisti eikä vuoda yhtään. Soitin vielä päivystävälle eläinlääkärille tikataanko moisia ollenkaan, kuulemma ei. Saatiin ohjeeksi huuhdella 2-3 kertaa päivässä erittäin laimealla betadinella ruiskun kanssa. Mahdollisesti tarvitsisi antibioottikuurin, mutta ei kuitenkaan tikkejä. Aina auttavaa Miisaa ja omaa eläinlääkäriä vielä konsultoitaessa (sekä yön yli seuratessa) putsaillaan itse ja laitellaan antiseptistä Bacibact-pulveria. 

Nyt pientä treenitaukoa ettei koiran syke nouse korkealle ja aiheuta verenvuotoa. Ihme kyllä haava on täysin kuiva..

En vaan käsitä tätä tuuria näiden elukoiden kanssa. Nimimerkillä hevonen myöskin levossa..

Lauantain uinnit

Perjantain aksat ja lauantain riehumiset

Perjantain treenien rata oli mukavan "helppo", mutta sisälsi meille paljon vaikeita asioita. Kepit jätettiin tosin välistä.

Radan ideana oli kunnon hanatussuorien jälkeen haltuunotto ja pieni tihrustaminen. Tässä olikin Nitan kanssa tekemistä - se jos kuka rakastaa luukutussuoria. Päästiin hinkkaamaan välistä vetoja, joissa on todella tarkkaa olla itse ajoissa - ei liian ajoissa eikä myöhässä.

Nitan kanssa on helppo lähteä aluksi tuollaiselle estesuoralle, koska se pysyy lähdössä hyvin. Pääsen siis huoletta aloittamaan radan itse seisoen esteen 4 hollilla. Takaakierto kutoselle ja niistosokkari seiskalle. Jälkimmäinen sujui yllättävän hyvin. Okseri on Nitalle täysin tuntematon käsite, mutta hyvin sekin meni, yhdella kertaa nappasi sen riman alas kun ei aivan osannut askeliaan siihen sovittaa. Muuten mukavalla tekniikalla tuli suoran. 

Sitten putkiralliin, ensimmäisellä kerralla Nita lähti aina välissä katselemaan missä menen ja putkeen fokusoiminen kesti hetken. Kolmannen putken jälkeen putkijarru, jossa itse olin myöhässä ensimmäisellä kerralla. Välistävedot onnistuivat kyllä, mutta sitten hyppy seuraavalle ei. Kun oma välistävedon haltuunotto on myöhässä en kerkeä ohjaamaan hypylle koiralle hyvässä kulmassa. Aikaistettiin huomattavasti koiran haltuunottoa. Näitä ehdottomasti harjoiteltava enemmän, koska ovat sekä minun että Nitan heikko kohta. Olen itse aina myöhässä ja Nitalla on vaikea fokusoida estettä tuollaisesta kulmasta. Tottunut hyppäämään liikaa helppoja :D Seuraavaksi hinkattiinkin nro 16 putkijarrua ja poisvetoa. Meni "muutama" kerta ennen kuin saatiin jarrutus toimimaan. Jopa kerran oli itse ajoissa ja oikein tehneenä, mutta koira vaan vilkaisematta sinkosi seuraavaan putkeen aivan onnessaan. 

Rata oli kyllä hauska, koska haastetta riittää ensin luukuttaessa ja sitten seuraavalla "kierroksella" pitäisi koira vetääkkin välistä pois keskittymään. Ehdottomasti hyvää treeniä ja tämä rata otetaan talteen itsenäisiä treenejä varten.

Lauantain "kevätpäivä" aloitettiinkin lumihangessa. 

Voi hitsi...

Käytiin jälleen Siennan kanssa tarpomassa vajaa 5km lenkki metsässä. Oli muuten koirat aivan nakit reissun jälkeen. Leikkiä ja riehumista riitti koko matkalle.

Kaunokaiset :D

Kevät!

Ah, kuinka pirteäksi ja tarmokkaaksi voi itsensä tunteakkaan - ja vain tuollaisen kirkkaan keltaisen taivaanpallon takia. Kyllä kevät antaa taas uutta innokkuutta tekemiseen ja jaksamiseen. Toivottavasti takatalvea ei tule, vaan tästä mentäisiin varmoin ottein kohti kesää.

Aloitimme aamun käymällä kaverin kanssa vajaa tunnin metsäreissulla koirien kanssa. Seuralaisena oli taas Sienna-pentu, joka oli kasvanut taas ihan huikeesti. 

Ulkoasuakin täytyy päivitellä keväisempään!

Pentutapailua

Käytiin nyt toista kertaa moikkaamassa kaverin saksanpaimenkoirapentua, Siennaa. Neiti on aivan ihastuttava tapaus. Ensimmäisellä kerralla Sienna oli vähän kauhuissaan Nitan isosta koosta ja leikkisyydestä - tästä syystä Nita olikin paljon hihnassa eikä loppupeleissä välittänyt draamaqueen-pennusta. Nyt Siennakin uskaltautui jo leikkimään koon kasvaessa, vaikkakin Nita leikkii turhan rajusti välillä koko ajan.