Vähän kuulumisia

Vihdoin päivitystä myös tännekkin. Paljon on tapahtunut ja tehty parin viikon aikana, mutta tunnetusti myös liika tekeminen veroittaa omaa jaksamista ja tänne postausta. Ytimekkäästi sanottuna lähiviikkoihin on mahtunut: agilitya, tokoa, epistokoa, ylläpitohevosen lähtö, uuden työn aloittaminen, 11h työpäivää, talleilua ja treeniä. Huh.

Kuvat KoivisCupin epiksistä

Keppitreenit ovat olleet tauolla, mutta ohjatuissa treeneissä on käyty ja opittu. Saatiin jopa mentori-Inkan kanssa erittäin hyödylliset treenit pystyyn.
Tokossa ollaan käyty ahkerasti keskiviikon ohjatut treenit ja yhdet epikset omalla kentällä. Tästä sitten oma postauksensa vähän jälkijunassa.

Suurin kuulumisen aihe on ehkä Nitan käyttäytyminen - tai sen puute. Kovasti toivon, että ne juoksut vihdoin tekisivät tulojansa. Ensimmäisistä juoksuista on kohta kulunut 15kk eikä seuraavia näy. Ensimmäiset Nitallahan tuli 11kk iässä. Kilpirauhastesteissä käytiin tässä välissä, mutta tulokset olivat normaalit. Kuitenkin kontrollitestit otetaan puolen vuoden päästä mikäli juoksuja ei edelleenkään tule. Eläinlääkärin mukaan Nita on kyllä täysin vastakohta kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalle koiralle - aktiivinen, energinen, hyvässä karvassa ja lihassa. Ainoastaan ne juoksujen puuttumiset.

Nita on alkanut olemaan todella kärtty - siis oikeasti todella BITCH. Ei kotiolosuhteissa tai treeneissä vaan muita koiria kohtaan. Kesä meni paljon tallilla, jossa Nita oli melkein aina mukana ja pääsi leikkimään erittäin tutun saksanpaimenkoiranuoren kanssa. Ikinä ei ole ollut ongelmaa eikä nuorikko ole Nitaa lähtenyt haastamaankaan vaikka nuoren ekat juoksut tuli ja menivät. Kuitenkin yksi aamu heti kun päästin Nitan autosta ulos, oli se jo kiinni Siennassa. Samaa ilmennyt nyt sitten monen muun koiran kanssa kenen kanssa ollaan turvallisesti ja valvotusti kokeiltu. Toinen koira ei provosoi, ei välttämättä edes katso Nitaa päin, Nita on ensin aivan normaali leikkisä itsensä, mutta aivan sekunnissa aloittaa rähinän. Ei roiku kiinni vaan rähisee korvan vieressä ja louskuttaa. Täysin ilman syytä. 

Nyt sitten lisänä oirelistaan on tullut Nitan matala vire, väsymyys ja nyt merkkaaminen (tai sitten yliarvioin). Ehkä ne juoksut sittenkin?

Nita ja Sienna aikaisemmin kesällä

Torstaina käytiin kuitenkin kaverini ja Siennan kanssa remmilenkillä, jossa sitten päästettiin koirat irti kun tilanne tuntui olevan hallussa. Koiruudet leikkivät aivan normaalisti kun kävelimme vain reippaasti eteenpäin eikä Nita tuntunut ottavan nokkiinsa vaikka Sienna hyppi naamalla innostaen leikkimään. Matala vire kuitenkin näkyi siinä ettei Nitaa kiinnostanut riehuminen kuin 10min, jonka jälkeen matasykkeinen mummokävely tuntui kiinnostavan enemmän.

Siennan kanssa rähinään on varmasti ollut monta tekijää, yksi varmaan se ettei Nita viihdy enää tallilla kovin paljoa sen jälkeen kun sai laitumelta sähköiskun langasta. Lenkiltä palaessa takaisin tallille, Nitan ilme ja olemus muuttui aivan merkittävästi ja se selkeästi kertoi epävarmasta olostaan. Tilanne ollut varmaan silloin vain liikaa? Paljon tässä kesän aikana on tullut pohdittua collien hermorakennetta ja kuinka paljon yksilö, kasvatus ym vaikuttavat asiaan.

Kerroin kokemuksista Sk. Collieiden terveys-facebookryhmässä, josta onneksi sain vertaistukea ja kuulla, että monella nartun omistajalla on ollut vastaavaa ennen juoksuja ja ilmeisesti tasaantuneet aina. Monet olivat steriloineet tästä syystä. Paljon pohdittavaa tulevaa varten.