Spookeilua

Tuttua kauraa, rakettien jälkeiset jälkihuumat kestävät meillä hyvinkin pitkään. Ei siis jatkuvaa lasien kilistelimistä ja juhlimistä tätä vuotta vaan lähinnä Nitan ajatusmaailman selventämistä.

Uusi Vuosi on ajankohta, josta Nitalla kestää lopullisesti toipua hyvinkin pitkään. Se on kyllä palautunut, kykene leikkimään yms mutta on tavallaan ääniherkempi sekä huomattavasti epävarmempi epäilyttäviä asioita tai ääniä kohtaan. Nyt kun taas lunta on mukavasti (kuvat lauantailta), mutta iski plussakelit - tippuu katolta lunta ja osuu kerrostalon räystäisiin. Tätä Nita nyt kummastelee ja säikkyy. 

Kaiken huippu on tällaisten inhottavien asioiden yhdistyminen kaikkeen muuhunkin. Tänään päivälenkillä molempien koirien kanssa, ei Nita suostunut talon vieressä olevaan metsään lähteä. Se oli irti ja kääntyi tyylikkäästi takaisin kotiin eikä tullut edes karjumalla takaisin. Sieltä sen sai väkisin hakea takaisin hihnaan kiinni. Ei auttanut edes Vickyn läsnäolo. Metsässä sitten V:n riehuessa meni mulla aika rattoisasti kiskoessani Nita perässä kun se yritti joka metri vetää uukkarit takaisin. Metsässä ei ole tapahtunut mitään ja siellä on aina hauskaa - no eipä nyt ollut.

Tässä mielentilassa Nita ei ole kovin sosiaalinen pentua kohtaan, joka ärsyttää toki sitäkin kun leikkikaveri uupuu. 

Vicky muuten vaihtaa hampaita ahkerasti ja yllyttää omaa puremisvimmaansa - ihan kuin sitä ei olisi jo ennestään ollut :D

Palaillaan hieman uutisten kera myöhemmin tällä viikolla!

Kuinka tavoitteet täyttyivät vuonna 2014?

Noh eipä kovin hääppöisesti, mutta tarviiko sitä aina?

Vastaavan postauksen 1.1.2014 tehtynä löydät täältä. Vuoden 2014 tavoitteet Nitan kanssa olivat seuraavat:

Saada kepit kuntoon

Pitkä ja kivinen tie se olikin, mutta nyt alkavat olla "kunnossa". Opeteltiin kepit väli kerrallaan, mutta lopputuloksena oli niin hitaat ja epävarmat kepit, että otin ne uudestaan opetukseen. Aloitin vinokepeillä hakien Nitalle puuttuvaa hypäytystekniikkaa, mutta hallilla vinokeppien puuttuessa ei rataan yhdistäminen onnistunut. Haettiin siis myös vauhtia esim. putki-kepit-putki yhdistelmällä. Vaihdettiin taktiikka siis kujakeppeihin. Vaikein osuus oli kujan suoristaminen ihan kokonaan. Kuitenkin 10cm kuja tarjosi enemmän vapautta ja helpotusta Nitalla niin että suorat kepit tuntuivat liian haastavilta. Kuitenkin paras taktiikka oli tehdä putki-kepit-putki tai vastaavia yhdistelmiä ja ottaa Nita hieman jopa kiihtyneessä tilassa kepeille. Ehdottomasti ei treenien lopuksi vaan korkeassa vireessä. Treeni tuotti tulosta ja viimeiset treenit joulukuussa radalla olivat oikein loistavat! Keppiprojektin eteneminen löytyy tunnisteista kujakepit, vinokepit ja pujottelu

Korkata agilityssa 1.lk ja ottaa monta starttia alle

Kisaura virallisissa aloitettiin oman seuran Purina Openissa kesäkuussa jostain päähänpistosta johtuen. Hieman epävarmaa menoa ja ne kepit olivat aivan toivottomat silloin. Tuloksena oli 5 (koiraan koskeminen) ja HYL keppivirheestä. Kisoihin en mennyt kauden aikana, koska en halunnut keskeneräisellä koiralla vaan oikeasti treenata kepit kuntoon huolella.

Halli- ja odotuskäyttäytyminen kuntoon

Tämän treenaus jatkuu tänäkin vuonna.. Parannusta on toki, mutta todellisuushan on se ettei tuosta rauhallista saa, jos pitää muiden treenejä katsoa. 

Eksyä takaisin tokon pariin

Eksyttiin kyllä, mutta innostus vähän lopahti vaihtaessani työpaikkaa. Kuvioihin tuli myös iltavuorot, joten treenejä jäi kesällä välistä. Nitalla on hurjasti potentiaalia, mutta en vain saa sitä kunnolla irti siitä. Vain omalla kentällä tekee, muualla hyvin häiriöherkkä eikä yhtään innokas työskentelemään.

Kenties mölliALO tai jopa virallinen

KoivisCupiin osallistuttiin tänä vuonna vain kerran mölliALO-luokkaan. Tuloksena oli 188p/200p, josta irtosi 1.tulos sekä 1.sija epiksissä. Tulosrivi oli 9-10 välillä kiltillä tuomarilla. Virallisiin jopa ilmoittaduttiin, mutta sitten kuvittelin Nitan tekevän juoksuja ja se kadotti intonsa kokonaan. Peruin kokeen.

Rally-tokon virallistuttua RTK1

Laji jäi ihan totaalisesti..

Käydä Helsingin Koirauimalassa!

Ei käyty, mutta uitiin kyllä! Nita ui vihdoin ja viimein vapaaehtoisesti kesän pahimpina helleviikkoina eikä sitä ajoittain meinannut saada vedestä pois!!

Moments  <3

*************************************************************

Tavoiteet vuodelle 2015

Nita

keppikulmat radalla

startteja 1.luokassa

säännöllinen hieronta

edes yhdet näyttely

Vicky

peruskoulutus sis. sisäsiisteys, hihnakäyttäytyminen, luoksetulo, peruskäskyt yms.

rauhoittuminen tarpeen mukaan

pentukurssi

mätsäreitä harjoituksena

lähempänä kevättä/kesää kevyesti agilityn aloitus

loppuvuodesta rymäpaikan saaminen myös V:lle

Itselleni voisin ottaa tavoitteeksi ja uuden vuoden lupaukseksi oman kunnon kohentaminen (tämä perinteinen :D), oman ohjauksen parantaminen sekä se kauan toivotun ja kaivatun oman hevosen hankinta.

Tervetuloa vuosi 2015!

Paukkuarkuus

Nyt alkaa olla taas se aika vuodesta, jota monet koiranomistajat kiroavat sekä laittavat addresseja menemään rakettien myynnistä. Ilotulitteiden myynti alkoi jo 27.12, mutta sallittu räjäyttelyaika on vain ja ainoastaan 31.12 klo 18.00 - 1.1 klo 02.00

Todellisuus?

Ainakin Vuosaaressa alkaa rakettien pauketta kuulua jo myynti-iltana. Ja sitä jatkuu vielä viikon ainakin Uuden Vuoden jälkeen. Asuntomme sijainti on vielä sellainen, että vieressä on kaupungin puistoniittyä, peltoa, urheilukenttää yms, jossa paukuttelu on oikein ihanteellista. Nyt kun vielä näyttää säät suosivan, voin kuvitella paukuttelun olevan aika suurta.

Nitahan on paukkuarka omasta virheestäni/huonosta tuurista johtuen. Ei siis pentuna kummemmin paukkuarka vaan ekana Uutena Vuotena nukkui paukkeessa ikkuna auki. Vasta kun se ulkona säikähti ilotulitusta yllättäen onkin meno ollut alamäkeä. Aikaisemmat postaukset aiheesta voitte lukea täältä 2013 ja 2014

Vicky lohduttaa tärisevää Nitaa tänä iltana

Paukkuarkuus meillä siis aiheutunut huonosta tuurista säikähdyksen kautta. Tästä johtuen paukkuarkuus "tarttuu" muuhunkin arkeen eli kaikkeen mikä muistuttaa vastaavaa ääntä. Alkuun kaikki kovemmat äänet olivat pelottavaa kuten keinun vinkuna, kattiloiden kolahtelu. Näistä onneksi vastaehdollistamisella päästy. Telkkarista saa kuulua vaikka mitä pauketta eikä Nita juuri reagoi nauhalta soitettavaan ilotulitteeseen. Se todellinen pauke on paha, jota se ei itse aiheuta. Myös talviaikaan jääkiekkokaukaloista kuuluvat äänet sekä Santahaminasta kantautuvat laukaukset aiheuttavat hermostuneisuutta. Yksi laukaus tai raketti saa Nitan katsomaan taivaalle ja hieman varautumaan, mutta lenkki jatkuu aika normaalisti. Useampi saa Nitan vain paahtamaan varautuneesti eteenpäin eikä ota enää muhun kontaktia tai innostu leikkimään. Se vain halua kävellä tilanteesta pois. Kotona paukkeet aiheuttavat alkuun tärinää, jolloin Nita hakeutuu turvalliseen paikkaa tilannetta potimaan ja pahimmassa lukossa alkaa läähätys eikä namit kelpaa sekä alkaa kontaktin välttäminen.

Nyt onkin mielenkiintoinen tilanne kun on pentu talossa.Vicky on tietyllä tavalla paljon Nitaa rohkeampi ja ennen kaikkea toipuu jännittävistä tilanteista todella nopeasti. Muutamiin kuuluneisiin paukkeisiin ei Vicky ole reagoinut millään tavalla - ei sitten millään tavalla. Hyvä vain. Toivottavasti se ei anakaan ota mallia isommasta vaan toisinpäin helpottaisi myös Nitan oloa.

Tänäkin vuonna Nita saa Serene-Umia helpottamaan.

Paimenkoirien sanotaan olevan ääniherkempiä kuin muut rodut. En tiedä onko tähän tieteellistä tutkimusta, mutta vaikuttava tekijä on varmasti myös se että paimenkoirien kuuluu reagoida nopeasti ja vahvasti. Ne ovat pääsääntöisesti vilkkaita koiria, joiden reaktiot ovat paremmin huomattavissa.

Tutkimuksien mukaan kuitenkin ääniarkuus on periytyvää ja Vickyn valinnassa painoikin emän puolelta luonne ja paukkukestävyys kuin isot näyttelytittelit yms.

Osassa koirissa on vain pientä hermostuneisuutta, osa pystyy keskittymään hyvin ruokaan tai leluihin radion ollessa päällä, osaa helpottaa rakettien näkeminen - osaa se vain pahentaa. Sitten on se kasti, joka ei pysty syömään, leikkimään ja käpertyy vain nurkkaan potemaan tilannetta. Pahimmassa tapauksessa tekee jopa tarpeensa jännityksen olevan liian suuri.

Paukkuarkoja koiria on todella paljon rotuun katsomatta ja tämä aika vuodesta on aivan kauheaa - etenkin kun sääntöjä ei noudateta ja raketteja paukutellaan milloin sattuu eikä ajatella sitä mitä se aiheuttaa lenkillä olevalle koiralle. Inhottavaa kun mekin joudutaan nyt jo vähentämään iltalenkkeilyä ja painottaa aamu- sekä päivälenkin pituuten valoisalla ajalla.

Vuosi vaihtuu meillä verhot kiinni, telkkari kovalla, normaalia arkea pyörittäessä sekä tukien Nitaa Serene-Umilla sekä vain pitämällä itsemme rauhallisina.

Onko teillä paukkuarkoja koiria? Miten teillä on vuosi vaihtunut?

Kulunut ja tuleva vuosi

Vuoteen on mahtunut taas paljon enkä kyllä hetkeäkään vaihtaisi pois. Muiden innoittamana taidan itsekkin hieman listata viime vuotisia merkkipylväitä ja hieman tavoitteita tulevalle vuodelle 2014.

Tähän vuoteen mahtui paljon hauskanpitoa, niin lumiset riehat mökillä kuin uimayritykset kesällä. Kaikista hetkistä on nautittu! Toukokuussa Nita täytti vuoden ja otti huiman askeleen kohti aikuisuutta - murrosikä tosin oli vain edessä päin.

Viime vuonna en vuodelle 2013 listannut mitään tavoitteita, mutta kuinkas sitten kävikään. Treenattu ollaan sitä ei voida kieltää. Kuitenkin ollaan rennosti yritetty treenata ilman otsaryppyjä.

Innostuttiin tokosta ja päästiinkin koko kesäksi ohjattuun ryhmään. Kerrytettiin taitoja ja käytiin muutamissa mölleissä. Sijoituksina oli KoivisCupissa koko kilpailun voitto sekä osakilpailuissa tuplasti 1.sija ja kerran 2.sija

Kesällä rally-tokoakin kokeiltiin ja napattiin muutamissa mölleissä 1. ja 3.sija. Startattiin myös "virallinen" ALO-luokka, mutta se jäi yhteen kokeeseen.

Muutamissa näyttelyissäkin kävimme kokeilemassa miten kehässä homma menee. Hienoja tuloksia sieltäkin ja koira on virallisesti ERInomainen puikkokuono SA:lla varustettuna. Tämänhän jo emäntä totta kai tiesi!

Suurimmat onnistumiset ovat olleet agilityssa. Nousukiitoon lähdettiin saatuamme vapun jälkeen treenipaikan Helsingin Agility Urheilijoista, parempaa en voisi toivoakkaan! Penturyhmä oli aivan huippu ja pääsimme yhä syvemmälle lajiin. Ryhmän hajottua siirryimme mölliryhmään, joka on antanut vielä aivan uutta potkua tähän lajiin. Treenit ovat koostuneet meille sopivan vaikeista radoista, joissa koira loistaa enemmän kuin perässä läähättävä ohjaaja. Muutamat pienet möllihyppäritkin startattiin, yhdestä jopa nappaen 2.sijan!

Ennen kaikkea koen taas kehittyneeni koiran omistajana ja ohjaajana. Treenaaminen on väistämättäkin parantanut suhdettani koiraan ja yhteistyömme on alkanut toimimaan oikein mukavasti. Ne lämpimät fiilikset päälinmäisenä kuinka hauskaa olemme Nitan kanssa pitäneet ja kuinka paljon tuo karvalapsi on tuonut taas iloa elämäämme. Olen nauttinut täysillä tästä vuodesta. 

Tavoitteet vuodelle 2014

Saada kepit kuntoon

Korkata agilityssa 1.lk ja ottaa monta starttia alle

Halli- ja odotuskäyttäytyminen kuntoon

Eksyä takaisin tokon pariin

Kenties mölliALO tai jopa virallinen

Rally-tokon virallistuttua RTK1

Käydä Helsingin Koirauimalassa!

Onneksi Uusi Vuosi on vain kerran vuodessa

Kuinka moni koiranomistaja ajattelee samaa?

Me päätimme lähteä raketteja pakoon kavereiden luokse Vihtiin viettämään rauhallista iltaa. Kotona kerrostalomme vieressä olevat alueet ovat aika ihanteellisia kohteita känniääliöiden ihmisten rakettiriemuihin - viime kerta kun ei mennyt aivan putkeen. Viime vuoden shown tunnelmat löydät tästä postauksesta.

Kävimme iltapäivällä agilityhallilla ottamassa puolen tunnin treenit, jotta ei ainakaan liika energia innostaisi Nitaa kiinnittämään raketteihin huomiota. Itse treenit menivät Nitan puolesta aivan loistavasti, en itse aivan pystynyt keskittymään erinnäisistä syistä johtuen.

Pitkin iltaa kuului muutamia vaimeita raketteja, mutta musiikki ja telkkarin ääni peittivät ne hyvin. Nita oli aika väsynyt ja yritti nukkua eikä kauheasti noteerannut raketteja vielä tässä vaiheessa. Namit maistuivat ja perus tassu-toinen-tassu-maahan-istu -temput testattiin aina välillä. Meillä toiminut tapa nähdä onko koira jotenkin "lukossa". Oli ehdottomasti hyvä päätös lähteä Vihtiin, sillä alueella kun ei pääsyt kovin lähellä raketteja ampumaan niin ilta kului suhteellisen rattoisasti.

Vuoden vaihtuessa jäin yksin Nitan kanssa asunnolle muiden mennessä tulituksia katsomaan. Isompien tulitusten kohdalla Nita nousi ylös kiertämään asuntoa häntä koipien välissä ja läähättäen aina välillä - kuitenkin vain noin minuutin pätkiä. Missään vaiheessa iltaa ei koiraa hössötetty tai erityisemmin kiinnitetty huomiota. Puolen yön aikaan kuitenkaan namit eivät enää menneet alas - paitsi kaverin kädestä.

Viime vuoden sessiolta onneksi vältyttiin ja saatiin kahden jälkeen yölläkin nukkua rauhassa. Yöpissatuksella pihalla Nita kuuli raketteja, mutta ei ulkona tunnu olevan juuri moksiskaan niistä - epävarma kuitenkin.

Nyt kotiin palatessani taas kiroan niitä idiotteja älykääpiöitä ajattelemattomia ihmisiä, jotka paukuttelee vielä raketteja tänäänkin - tietysti asuntomme lähellä. Noh Nita taas tärisee ja läähättää - hakeutuu aina lähemme lattialle makaamaan. Onneksi kuitenkin näyttää palautuvan huomattavasti viime vuotta nopeammin ja läähätysjaksot ovat lyhyitä. Huh kaipa tämä kohta loppuu.

Miten teillä on koirien kanssa sujunut?

Harkitsen vakavasti lähteväni ihan Keski-Suomeen mökille metsän keskelle ensi vuonna.

Noh kuitenkin Onnellista Uutta Vuotta 2014!

Valmistautuminen Uuteen Vuoteen

Nyt kun ollaan jo virallisesti joulukuunpuolella niin on varmasti jo sallittua aloittaa Jouluhössötys? Lunta saisi jo pikaisesti tulla, sillä ajattelin joulukortit sukulaisille ja ystäville lähettää ja suunnitelmana olisi ottaa Nitasta jouluinen kuva lumenkeskellä.

Ennen kaikkea itseäni kuitenkin huolestuttaa Joulun jälkeinen Uusi Vuosi. Uudet kujeet ja tähän tyyliin, mutta ilotulitteet eivät olleet aivan Nitan mieleen. Muistatteko postauksen viime vuodelta, käy kurkkaamassa se tästä mikäli ei muistu.

Haluan nyt valmistutua paukkeeseen hyvin, jotta Nitalla olisi mahdollisimman hyvä olla. Todennäköisesti olemme menossa kavereiden luokse Vihtiin viettämään Uutta Vuotta, siellä ilotulitukset ovat toivottavasti hieman hillitympiä. Kotona talomme vieressä on niitty missä oli porukkaa todella paljon ilotulitteiden kanssa. Helsingissä kun aukeat alueet ovat vähissä.

Nita kuitenkin viime vuonna säikähti niin pahasti, että paukkuarkuutta sille on selkeästi jäänyt. Tätä ongelmaa kun ei esiintynyt ennen kyseisestä tapahtumaa. Harmittaa.

Olen siedätellyt sitä koviin ääniin ja tarkoituksena olisi nyt joulukkuussa extra paljon naksutella ääninauhan kanssa ilotulitteiden ym. kovia ääniä.

Olen lueskellut noista rauhoittavista tuotteista mitä esimerkiksi Mustilla ja Mirrillä myydään. En koiraa halua rauhoittaa sillä tavalla fleguksi vaan joku tuollainen tuote tavallaan rentouttamaan sitä. Mustilla ja Mirrillä olisi tarjolla esimerkiksi Serene-UM sekä Vet's Best Comfort Calm. Itselläni ei ole kokemusta vastaavista ja hieman arveluttaa vastaavien tuotteiden käyttö. Kuitenkin positiivisia kokemuksia olen lukenut netistä ja hevosille on paljon luonnollisia "rauhoittavia"/tasaannuttavia tuotteita, joilla esimerkiksi ei ole mitään dopingkarenssia ym.

Serene-UM:in tuoteselosteesta napattu seuraava:

"Ravintolisä kaikille lemmikeille stressiä aiheuttavien tilanteiden yhteydessä (ukkonen, ilotulitus, ahdistuneisuus, matkustaminen jne).
Aloita hyvissä ajoin.
Serene-UM on luontainen täydennysravinto, joka sisältää ainesosia jotka maksimoivat elimistön serotoniinintuotantoa. Serotoniini on keskushermostossa esiintyvä mieltä tasapainottava aine. Elimistö siis itse tuottaa serotoniinia ravinnon mukana saamistaan ainesosista. Juuri nämä ainesosat ovat Serene-UM valmisteen perusta. Serotoniini on mukana myös elimistön muiden mielihyvää tuottavien aineiden vapautumisessa. Esimerkiksi koiraa, joka ei arvosta palkitsemista tarpeeksi on vaikea kouluttaa, koska palkitsemisen tuottama mielihyvä ei ole tarpeeksi suuri ja siten oppimista motivoiva. Serene-UM sopii siis erinomaisesti myös näille eläimille lisäämään palkitsemiseen liittyvää tyydytystä, ja siten motivoimaan oppimaan tehokkaammin.

1 tabletti sisältääL-tryptofaania 48,5 mg, Akaasiakumi 20 mg Kalsium (karbonaattina) 14,90 mg Inositoli 12,1 mg, Niasiini 42,80 mg Tauriini 12,10 mg B6-vitamiinia 16,17 mg D3-vitamiinia 9,35 KY luonnollinen makuaine 6,6 mg sinkkiä 0,107 mg, E-vitamiinia 0,825 KY, seleeniä 0,00022 mg  "

Ja Vet's Best Comfort Calm:

"Rauhoittava ja tasapainottava valmiste auttaa helpottamaan jokapäiväisistä stressin aiheuttajista, kovista äänistä ja isoista tapahtumista. Tryptofaani ja virmanjuuri ovat tunnettuja luonnon rauhoittajia. Jo antiikin Kreikkalaiset käyttivät virmajuurta moninaisiin ongelmiin, kuten hermostuneisuuteen ja unettomuuteen

Tuotetiedot: 5-Hydroksitryptofaani 25mg Rohtovirmajuuri (valeriana) 25mg

Muut ainesosat: Omenajauhe, omenapektiini, oluthiiva, kalsiumkarbonaatti, maksa (sianliha, josta rasva on poistettu), magnesiumstearaatti ja luontaiset aromit."


Kuulisin mielelläni, jos jollakin lukijoista on kokemusta kyseisistä tuotteista tai olisi ehdottaa jotain muutta vastaavaa tuotetta.

Hyvää Uutta Vuotta 2013!

Hyvää Uutta Vuotta 2013 kaikille ihanille Contact Game-blogin lukijoille!

www.pikseli.fi

Nitan uusi vuosi alkoi hyvin, vaikka ennen kuutta paukuteltiin jo paljon talomme ympärillä. Tässä on niin monta aukeaa paikkaa, josta on hyvä ampua raketteja - joten pauketta tosiaan kuului.

Paukkeesta huolimatta Nita oli sisällä ihan normaali, otti sikeitä unia, leikki ja lepäili. Pidetiin jopa ikkunaa auki, jotta koira kuulisi ääntä kovempaa ennen kuin  pitäisi iltapissalla käydä. Tehtiin jo aamulla ja päivällä pidemmät lenkit, jotta illalla olisi vain pikaiset käynnit.

Käytiin ulkona noin seitsemän aikaan, tarkoitus oli kiertää ihan pikku lenkki. Noh haukattiin ehkä vähän liian iso pala, olisi pitänyt vain käyttää kusella ja takaisin ylös.. Talomme vieressä alkaa puiden jälkeen pieni puisto lampineen, jossa oli paljon ihmisiä rakettejen kanssa. Ei voitu millään välttää niitä vaikka oltiin talon vieressä.

Noh aluksi meni todella hyvin! Nita ei ihmetellyt yksittäisiä raketteja ollenkaan vaikka pahahtivat 50m päässä. Jatkettiin talon viertä kävelyä seuraavan talon kohdalle niin tottakai ison lumikasan takana oli porukaa ketä ei nähty. He lähettivät erittäin kova äänisen raketin lumikasan takaa (10m meistä), josta lähti 10 rakettia ihan perätysten. Nita säikähti tosi paljon ja alkoi paniikissa pyöriä hihnassa ympäri ja yritti karkuun.. Ai että kuinka paljon kirosinkaan siinä vaiheessa koko uuden vuoden. Juuri kun Nita ei reagoinut paukkuihin milläänt tavalla, edes isoimpiin. Mutta tuo tuli niin yllättäen ja läheltä -vielä monta peräkkäin, että Nitalla oli ns. aikaa reagoida siihen kun paukutus vaan jatkui.... Noh käännyttiin ympäri ja takaisin kotiin. 

Kotona Nita ei enää pystynyt rauhoittumaan, ei syönyt mitään herkkuja, läähätti ja pyöri ympäri makuuhuonetta häntä koipien välissä. Paukut kuuluivat aika vaimeina meille sisälle. Asunnon muihin huoneisiin Nita ei suostunut jäämään. Yritettiin itse vain tehdä ja olla normaalisti välittämättä Nitan stressauksesta. Nostettiin se meidän sänkyyn, missä se tuntee olonsa aina hyvin turvalliseksi. Siellä Nita vuoron perään tärisi ja läähätti. Tätä kesti kolme tuntia ennen kuin paukut väheni kymmenen aikaan noin tunniksi. Tällöin Nita uskalsi vähän rentoutua ja jopa kyljelleen sulkea silmät. Kun vuosi vaihtui, Nita oli jo huomattavasti rennompi ja vain tuijotteli äänien suuntaa. Helsingissä onneksi alkoi satamaan kunnolla vettä hetki klo 24 jälkeen, joten rakettien paukuttelijat lähtivät nopeasti kotia kohti ja äänet vähenivät.

Uhkarohkeina syntyneestä hiljaisuudesta lähdimme viemään talon nurkalle Nitaa pissalle puoli yhden aikaan yöllä. Nita ei enää ulkona sanonut mitään yksittäisiin raketteihin vaan innostui jopa leikkimään :) Taidettiin selvitä säikähdyksellä ja Nitakin oli kotiin päästyään jo ihan normaali - erittäin väsynyt vaan. Pää omaan petiin ja tyttö oli unten mailla. 

Miten teidän koirat reagoivat raketteihin? Ovatko rennosti, vai pelkäävätkö kuollakseen?

Mikä on teidän "rutiini" koirien kanssa uuden vuoden aattona? :)