Hyvää Uutta Vuotta 2013 kaikille ihanille Contact Game-blogin lukijoille!
 |
| www.pikseli.fi |
Nitan uusi vuosi alkoi hyvin, vaikka ennen kuutta paukuteltiin jo paljon talomme ympärillä. Tässä on niin monta aukeaa paikkaa, josta on hyvä ampua raketteja - joten pauketta tosiaan kuului.
Paukkeesta huolimatta Nita oli sisällä ihan normaali, otti sikeitä unia, leikki ja lepäili. Pidetiin jopa ikkunaa auki, jotta koira kuulisi ääntä kovempaa ennen kuin pitäisi iltapissalla käydä. Tehtiin jo aamulla ja päivällä pidemmät lenkit, jotta illalla olisi vain pikaiset käynnit.
Käytiin ulkona noin seitsemän aikaan, tarkoitus oli kiertää ihan pikku lenkki. Noh haukattiin ehkä vähän liian iso pala, olisi pitänyt vain käyttää kusella ja takaisin ylös.. Talomme vieressä alkaa puiden jälkeen pieni puisto lampineen, jossa oli paljon ihmisiä rakettejen kanssa. Ei voitu millään välttää niitä vaikka oltiin talon vieressä.
Noh aluksi meni todella hyvin! Nita ei ihmetellyt yksittäisiä raketteja ollenkaan vaikka pahahtivat 50m päässä. Jatkettiin talon viertä kävelyä seuraavan talon kohdalle niin tottakai ison lumikasan takana oli porukaa ketä ei nähty. He lähettivät erittäin kova äänisen raketin lumikasan takaa (10m meistä), josta lähti 10 rakettia ihan perätysten. Nita säikähti tosi paljon ja alkoi paniikissa pyöriä hihnassa ympäri ja yritti karkuun.. Ai että kuinka paljon kirosinkaan siinä vaiheessa koko uuden vuoden. Juuri kun Nita ei reagoinut paukkuihin milläänt tavalla, edes isoimpiin. Mutta tuo tuli niin yllättäen ja läheltä -vielä monta peräkkäin, että Nitalla oli ns. aikaa reagoida siihen kun paukutus vaan jatkui.... Noh käännyttiin ympäri ja takaisin kotiin.
Kotona Nita ei enää pystynyt rauhoittumaan, ei syönyt mitään herkkuja, läähätti ja pyöri ympäri makuuhuonetta häntä koipien välissä. Paukut kuuluivat aika vaimeina meille sisälle. Asunnon muihin huoneisiin Nita ei suostunut jäämään. Yritettiin itse vain tehdä ja olla normaalisti välittämättä Nitan stressauksesta. Nostettiin se meidän sänkyyn, missä se tuntee olonsa aina hyvin turvalliseksi. Siellä Nita vuoron perään tärisi ja läähätti. Tätä kesti kolme tuntia ennen kuin paukut väheni kymmenen aikaan noin tunniksi. Tällöin Nita uskalsi vähän rentoutua ja jopa kyljelleen sulkea silmät. Kun vuosi vaihtui, Nita oli jo huomattavasti rennompi ja vain tuijotteli äänien suuntaa. Helsingissä onneksi alkoi satamaan kunnolla vettä hetki klo 24 jälkeen, joten rakettien paukuttelijat lähtivät nopeasti kotia kohti ja äänet vähenivät.
Uhkarohkeina syntyneestä hiljaisuudesta lähdimme viemään talon nurkalle Nitaa pissalle puoli yhden aikaan yöllä. Nita ei enää ulkona sanonut mitään yksittäisiin raketteihin vaan innostui jopa leikkimään :) Taidettiin selvitä säikähdyksellä ja Nitakin oli kotiin päästyään jo ihan normaali - erittäin väsynyt vaan. Pää omaan petiin ja tyttö oli unten mailla.
Miten teidän koirat reagoivat raketteihin? Ovatko rennosti, vai pelkäävätkö kuollakseen?
Mikä on teidän "rutiini" koirien kanssa uuden vuoden aattona? :)
Meillä Kake oli illan rauhallisesti sisällä, kuuden aikaan kuulemma oli haukahdellut vahtihaukkuja kun pamahdukset oli ollu kiivaimmillaan (maaseutu ja naapurit kaukana, ihan hyvä juttu!). Sitten kun me tulimme poikaystäväni kanssa ysin aikoihin paikalle, oltiin ihan normaalisti koko ilta :) Pihalla käytiin kuitenkin hihnassa, mutta jälkipuheina voisi sanoa ettei olisi tarvinnut (kuitenkin parempi ottaa varman päälle :). Vikalla pissatuksella yhden maissa kuului jotain kaukaisia pamahduksia, Kake hieman vain kuunteli ja jatkoi haisteluitaan :)
VastaaPoistaKyllä tuo maalla oleminen olisi parasta uuden vuoden aikana! :) Hyvä juttu, ettei Kake sen kummemmin poksahteluja ihmetellyt. Täällä oli vaikea olla joutumatta keskellä kun kaupungissa asutaan..
PoistaMeillä vietiin koira viimeisen kerran ulos neljän kieppeillä ja seuraavan kerran vasta viideltä yöllä. Kyllä koira kerran vuodessa pystyy pidättämään pidemmän aikaa, koska en tosiaan halua itse ottaa riskiä että paukkuarkuus syntyisi omasta mokasta. Toisaalta tuo osaa hädän iskiessä pyytää myös itse ulos, mutta silloinkin veisin vain pihalle pikapissalle. Lyyti ei muuten reagoi mitenkään ilotulituksiin tai paukkeeseen.
VastaaPoistaMeillä onneksi ei paukkuarkuutta tullut tapahtumasta huolimatta vaan yökäymisen aikana Nita ei ollut moksiskaan :)
PoistaVeeti kävi ulkona vielä yhdeksän aikaan illalla. Se tuntuu olevan todella rohkea ja paukkuvarma, sitä ei haittaa vaikka ihan läheltä lähtevät raketit! Mutta en silti uskaltaisi jättää tätä uv yönä yksin kotiin ja lähteä itse juhlimaan, tuntuu, että Veetin rohkeus pohjautuu siihen, että se saa olla meidän lähellä ja luottaa omaan "laumaansa" :) hyvää uutta vuotta teille!
VastaaPoistaTosi kiva kuulla! :) Rotu varmaankin antaa apuja tuohon, riippuen hermorakenteesta. Colliehan on tunnetusti aika ääniherkkä rotu. Oli rotu tai koira mikä tahansa, niin en itse jättäisi yksin uv kotiin. Sen verran kuitenkin speciaalia ääntä kuuluu, ettei ikinä tiedä.
PoistaHyvää uutta vuotta myös sinne! :) Sano terveisiä Miljalle myös :)
Joo varmasti rodullakin on merkitystä, noilla rotikoillaha on kai jossain käyttökokeessakin testattuna paukkuarkuus. Kiitos ja jeps sanon! :)
PoistaMeiltä löytyy kolme kääpiösnautseria, joista vanhin (13v) on aiemmin pelännyt kuollakseen raketteja. Pelkää siis myös ukkosta ja muuta kovaa pauketta. Tämä on aiempina vuosina kaatuillut lattiallekin, kun on tärissyt niin, etteivät jalat ole pitäneet ja jos ollaan viimeisellä pissatuksella oltu niin, että joku on etuajassa ampunut raketin, on tämä meinannut kuristaa itsensä hihnaan. Ei siis toivoakaan, että olisi saanut edes tarpeitaan tehtyä.
VastaaPoistaTänä vuonna kuitenkin oli ensimmäistä kertaa ihan rauhallinen kahteentoista asti ja silloinkin vain hieman tärisi pahimman paukkeen aikaan, liekö sitten nuo kaksi nuorempaa, paukevarmaa vaikuttaneet? Ihmisen käytöksellä ei ole ollut mitään merkitystä, ei ole paapottu ja voivoteltu, vaan jätetty omaan rauhaan. Nuoremmat meillä tosiaan hieman päälle 1v ja paria kuukautta vajaa 1v, joten viime uv näistä oli vain toinen ja sekin silloin ihan pentu.
Nuoremmat koirat olivat kanssani parvekkeella ihmettelemässä pauketta, toisen käytin ulkonakin paukkeen keskellä kymmenen pintaan, eikä sanonut mitään, vaikka lähelläkin ammuttiin raketteja. Vanhimman kanssa uv kuitenkin kuluu sillä kaavalla, että viimeinen pissatus on 16 pintaan ja seuraava 2 jälkeen.
Oliko teillä tänä vuonna vähemmän raketteja? Ikävä katsoa vierestä kuin toinen pelkää eikä itse voi oikeen asiaa mitenkään muuttaa.
PoistaVarmasti nuoremmat ovat vaikuttaneet osaltansa vanhemmalle, jos niiden käytös on ollut tasaisempaa mikä sitten viestittää samaa vanhemmalle :)
Menimme evakkoon hiljaisemmalle seudulle. Neira kävi ulkona pissalla illalla muutaman kerran vaikka paukahteli. Eihän tuo kovapää höristänyt korviaankaan. Kerran se haukahti, kun kuului kunnon pamaus. Sitä seurasi lyhyt ravaus ja sen jälkeen se meni vain nukkumaan. Me tulimme klo 01 takaisin kotiin, jossa paukkuu enemmän. Kämppiksen belgi hieman säikähteli, mutta Neira, tuo minun luupääni oli ihan normaalisti.
VastaaPoistaEhkä siitä luupää-ominaisuudesta on hyötyäkin ;)
PoistaHei vaan, mielenkiintoisia postauksia sinulla! :-)
VastaaPoistaItse en lähtisi ulkoiluttamaan pentua lainkaan kovimpaan paukutteluaikaan. Koira kannattaa käyttää ulkona ennen iltakuutta ja ulkoiluttaa seuraavan kerran vasta yöllä, kun äänet ovat selvästi laantuneet. Koiralla ei ole pienintäkään ymmärrystä siitä mitä ympärillä tapahtuu, eikä ihminen pysty sille tilannetta selvittämään.
Mielestäni on älytön ajatus yrittää totuttaa koiraa niihin valtaviin ääniin, välähdyksiin ja hajuihin joita rakettien ampuminen aiheuttaa - etenkin kun sitä tapahtuu vain kerran vuodessa. Mikäli jostain syystä haluaa kuitenkin yrittää, kannattaa totutus aloittaa vähitellen, nostaen kynnystä vuosittain. Tämä tarkoittaa lyhyitä lenkkejä paikoissa, joissa raketti ei varmasti suhahda ihan nenän edestä. Kaupungissa se on luonnollisesti erittäin haastavaa, koska kaikkialla välkkyy ja paukkuu. Koira lukee ihmistä kuin avointa kirjaa; mitä enemmän ihminen stressaa, sitä enemmän koirakin hermostuu. Jännittynyttä koiraa ei koskaan tulisi kehua tai paijailla, sillä se ruokkii koiran hermostunutta mielentilaa. Tärkeintä olisi pysyä itse rauhallisena ja huomioida koiraa vasta sitten, kun se käyttäytyy toivotulla tavalla eli rauhallisesti. Ennen sisälle siirtymistä koira täytyisi saada rauhoittumaan täysin, jotta sille ei jäisi tilanteesta ”pakenemisfiilistä”. Ihan oma lukunsa sitten onkin, kuinka helposti koiran saa rauhoittumaan keskellä käsittämätöntä jytinää..
Rennoin tapa viettää uuden vuoden ilta on mielestäni viettää mukava koti-ilta vaikka telkkua katsellen ja temppuja opetellen. Miksi tehdä tietystä illasta koiralle stressaava kun sen voi viettää mukavasti kotisohvalla loikoillen. ;-) Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni, kukin taplaa tyylillään!
Haluan toivottaa loppuun vielä oikein mukavaa Uutta Vuotta 2013! Nita on mielettömän kaunis tyttö, teidän touhuja lukiessa ei millään malttaisi odottaa että saisi oman nahkatytön kotiin. Tosi kiva blogi, jatkoa odotellessa! :-)
Mukava kuulla, että blogi ja postaukset miellyttävät ja herättävät keskustelua :) On aina kiva saada kommenttia ja kuulla muiden mielipiteitä, etenkin kun itselläni ensimmäinen koira kyseessä eikä juurikaan koirien kouluttamisteta minkäänlaista kokemusta. Hevoset ovat asia erikseen ;)
PoistaItse tosiaan nyt totesin tehneeni pienen virheen, ilta seitsemän oli liian myöhään viedä Nita ulos. Etenkin kun asuinpaikkamme on ympäröity rakettien lähetykseen sopivilla alueilla.. Onneksi tuosta selvitiin säikähdyksellä ja tiedän mitä tehdä ensi vuonna.
Itse en ole ikinä ollut kova juhlija tai uuden vuoden viettäjä, sopi vallan mainiosti viettää koti-iltaa Nitan ja Samulin kanssa :)
Toivottavasti jäät seuraamaan puuhailujamme blogissa! :) Ilmeisesti nahkatyttö on tulossa lähiaikoina? Onnittelut siitä ja ihanaa Uutta Vuotta 2013 myös sinulle!