Vicky - the riiviö

... riiviö, kurttu, viksutin, vikittäjä, pentu, baby, piraija, vaavi ...

Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja voin sanoa, että jokainen yllä mainitty kuvaa tätä lapsosta enemmän kuin hyvin!

Ikää riiviöllä on nyt 14,5vk. Huh, on ollut kyllä sellaiset ajat takana, että Nitan pentuaika alkaa näyttämään niin ruusuiselta. Vicky on itsenäinen kyllä, mutta järjettömän vaativa prinsessa. Ja se ääni. Voisin kirjoittaa oman postauksen mistä kaikesta Vicky avaa sanaisen arkkunsa! 

Alkuviikot menivät puhtaasti arkea puuhatessa. Ulos ei meinannut pentu tehdä mitään, koska yih oli kylmää ja märkää. Vaatetta piti olla niin hitosti päällä ja silti kuului välyjen alta kauhea hampaiden kalina. Pikkuhiljaa siitä sietokyky kylmään nousi ja päästiin moikkailemaan mm. heppoja tallille ja kisoihin. 

Nyt on alkanut Nitan ja Vickynkin yhteiselo näyttämään ihan hyvältä. Leluja voi pitää lattialla, onnistuu vetoleikit yhdessä sekä toisen kanssa treenaaminen sisällä. Luut ovat edelleen nou nou yhdessä. Kunnon painimista ovat illat täynnä, mutta lähiaikoina on Nitaa alkanut kovasti ärsyttämään Vickyn haukkuminen joka asiaan. Se reagoi aika vahvasti laittamalla hännän koipien väliin, tärisemällä ja hammasta näyttämällä. Tällainen vaihe kesti pari vrk, jolloin koirat piti pitää erotettuna. Ulkona oli kaikki normaalisti. Nyt kuitenkin tilanne normalisoitunut ja ollaan pyritty välttämään Nitan torumista pennulle huomauttamista - saahan se oman tilan vaatia. Vielä kuitenkin Nita herkkänä koirana ottaa itteensä, jos pentua pitää komentaa tai torua.

Vicky tosiaan käyttää ääntä todella paljon. Aina kun turhauttaa tai ei ole tekemistä, alkaa kuulua kunnon vinkunaa ja ulinaa. Jos tällöin menee torumaan tai kieltämään, se yltyy käskyttämään haukkumalla. Siis kylmää linjaa vedetään vinkumisen kanssa - ei huomioida ollenkaan. Iltaisin etenkin on vaikea rauhoittua nukkumaan kun Nita pääsee turvaan sängylle.

Vähän huono juttu ja turhaa provosoi Nitan oleminen sängyllä tai sohvalla, mutta se tuntuu olevan ainoa rauhan paikka Nitalle mihin pentu ei pääse.

Pyritään treenaamaan hieman päivittäin lyhyitä pätkiä istu, maahan, odota ja näyttelyseisomista. Seisominen itseasiassa sujuu yllättävän hyvin ottaen huomioon kuinka huono pentu on malttamaan.

Kaikki sanovat aina kuinka erilainen pentu on kuin Nita. Se on kyllä totta, Vicky on todella avoin ja rohkea - vähän tyhmän rohkea vielä. Se ei ota itteensä torumisista vaan toipuu heti vaikka joku ääni tai asia olisi vähän jännittävä. Nita taas on vähän varovaisempi, ääniarempi ja oman arvonsa tunteva. Etenkin näin aikuisena se selkeästi tietää olevansa kuningatar.

Maanantai - raskaat viikot takana

Siis huh. Blogi ollut hiljainen ihan tarkoituksella. Muutamat viikot ovat menneet aivan sumussa. Olen tehnyt pitkää päivää töissä ja työ tehnyt oman stressitekijänsä. Vickystä on kuoriutunut oikea riiviö, voimat olleet aivan loppu töiden jälkeen ja pentu on kaiken lisäksi valvottanut öisin. Energia ei ole riittänyt treenaamiseen Nitan kanssa. Motivaatio on ainakin hetkellisesti laskenut. Viime treeneistä Nita päätti karata hallinnasta, meidän ryhmässä on vähän ongelma tuo kun tehdään samalla kentällä kahta rataa aivan vierekkäin olettaen kaikkien koirien kestävän häiriön. Asiasta on kaikille sanottu moneen kertaan ettei homma meillä toimi niin, tulos oli sitten tämä. Puoleentoista vuoteen ei Nita ole mihinkään karannut ja saatu häiriöherkkyytä treenattua. Nyt tuntuu kun kaikki tehty työ mennyt hukkaan. Eipä intoa ainakaan nostata. Katsotaan päästäänkö ikinä mihinkään.

Vicky kasvaa hurjaa vauhtia. Ne tulevat Nitan kanssa toimeen oikein hyvin, meno tosin on välillä turhankin riehakasta. Ainoastaan luut ovat ongelma, jos niitä sattuu unohtamaan näyville. Muuten Nita saattaa jopa pennun kanssa ottaa vetokilpaa lelusta sen kummempia ärähtämättä. Lelut ja luut on kaikki kuitenkin kerätty pois ja otettu esille vain hallitusti.

Jotta homma ei mene liian helpoksi, alkoi Vicky yksi ilta pissaamaan aivan koko ajan ja lopuksi ihan veristä pissaa. Olin itse työmatkalla tuolloin, Samuli-raukka lähti iltaa vasten ell kuljettelemaan pentua ja virtsatientulehdushan siellä oli ja antibiootit kourassa. Harmittaa moisia ottaa pienelle pennulle, mutta minkäs teet. Tilanne on onneksi viikossa parantunut. Toivottavasti ei uusiuu. Sitä myöten sisäsiisteyden opettaminen näin syksyllä on hieman hankalaa, ulkona on hyi kylmää ja märkää.

Lähiaikoihin on kuitenkin mahtunut Rannikon treenit sekä luento harrastuskoiran huollosta, joista erillistä postausta myöhemmin.

Koitan nyt tsemppailla blogia henkiin kun ehkä alkaa töissäkin kiire helpottamaan :) Ulkoasuakin pitää päivitelläVickyn tulon myötä.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Meet Vicky

HOXHOX, pentukuumetta aiheuttava postaus ;)

Loppu hyvin kaikki hyvin. 

Kävimme aamulla hakemassa pennun kotiin <3 Nita pääsi matkalle mukaan ja esittelimme pennun Nitalle kasvattajan läsnäollessa. Aluksi Nita oli jännittyneen iloinen, häntä helui kun se pääsi hihnassa moikkaamaan. Kuitenkin jotain murahtelua tuli.. 

Matkalla kotiin Vicky nukkui vieressä ja aina välillä kapusi syliin. Se on hyvin avoin ja seurallinen pentu, pikku riiviö siellä kuitenkin asuu myös - hampaat pitää olla  joka kohdassa.

Esiteltiin pentu uudemman kerran  Nitalle pysähdyspaikalla, nyt Nitakin oli jo avoimempi ja innokkaampi pentua kohtaan. Mustasukkaisuusvinkunat olivat kyllä vuorossa kun kehtasin piipahtaa yksin pennun kanssa auton ulkopuolella.

Kotona pidimme ensin koiran eri puolilla koiraporttia. Vicky ei juuri Nitasta välittänyt, mutta Nita sitten sitäkin äänekkäämmin. Sellainen vinkukuoron se aloitti kun portti oli välissä - aivan liian epäreilua. Huutoahan ei jaksanut kuunella ketään ja heti kun Nita malttoi hetkeksi rauhoittua, päästimme sen vapaana samaan tilaan pennun kanssa. Nita oli hyvin kiinnostunut pennusta, mutta pentu ei juurikaan siitä. Nita hieman stressasi tilannetta, alkoi läähättää ja hilseillä karvastaan. Päästiin onneksi sen kanssa melkein heti Timo Rannikon tekniikkakoulutukseen lähtemään niin lepää isommankin suippiksen hermot. 

Takaisin tullessa kaikki sujuikin jo paremmin. Nita vahtii kovasti pentua, mutta malttaa jo rentoutua. Vickyä saa huomioida vaikka Nita olisikin vieressä, mutta Vickyn luoksekutsuminen iloisesti kiihdyttää Nitan mustasukkaisuutta, jota pitää taas vähän äänellä - ettei vaan hän unohtuisi.

Postauksen kuvat ovat kännykällä nopeasti napsittuja, lähipäivinä sitten kunnon kameralla kuvaa :)Vähän harmaita hiuksia tuottaa pennun ulos vieminen kun ulos kylmään ei haluaisi tarpeita tehdä. Myöskin tärinää riittää vaikka neule päällä oliskin. 

Miten olette pukeneet syyspennun? Ja miten teillä on sisäsiisteys lähtenyt käyntiin kun ulkona on kylmä? :)