Syyskuvia ja ostoksia

Huh syksy tuo aina mukanansa kiirettä, ihan töissä asti, jossa olenkin istunut tällä viikolla joka päivä ylitöissä. Eli juuri ihmeitä Nitan kanssa ei olla keretty tehdä normilenkkien lisäksi.

Viikonloppuna kerkesin kuitenkin inspiroitua ihanista syksyn väreistä ja napsia muutaman kuvan Nitasta kun vielä aurinkokin paistoi. Mitä mieltä olette? :)

Pitihän sitä palkkapäivänä myös hieman ostoksilla käydä. Ostin Nitalle uuden Rukan heijastinliivin, tottakai värissä pinkki, koska aikaisempi liivi ei malliltaa ole oikein istunut pötkölle ja hoikalle koiralle. Nyt ainakin näkyy pimeässä!

Puotiharjun (Itäkeskus) Mustissa ja Mirrissä oli myös Hurtta-toppamanteleita todella hyvässa alessa hajakokoja ja värejä. Vaihtoehdot eivät olleet huimat, mutta päätin ostaa tulevalle pennulle muutaman takin. Talvipentu kun on kyseessä niin on tärkeää suojata pentu kylmyydeltä - etenkin paljaan vatsan. Hurtan manteli maksoi 20 € kpl (alea siis 36 € per takki), ei paha!! Väri ei ollut niin tyttömäinen, mutta menee ;) Koot 30cm ja 36cm löysivät tiensä ostoskassiin.

Vielä pitäisi odottaa reilu viikko ja päästään pikkuista katsomaan, luovutuskin lähenee koko ajan.

Hiihtolomailut lusittu

Kotiuduttiin takaisin loskaiseen Helsinkiin torstaina - neljän päivän "hiihtoloma" vierähti Himoksen maisemissa. Harmikseni lunta ei sielläkään paljoa ollut, joten hiihtoladut jäivät vain haaveeksi ja vaihtuivat laskettelerinteeseen. Latujen puuttuminen oikeasti harmitti, kun olin saavani jotain hiihtoinspistä sekä virittää neiti karvalapsi myös suksien eteen. 

Ennen matkaa käytiin Nitalle ostamassa valjaa - ja kyllä luitte oikein, valjaiden vastapuhuja osti koirallensa valjaat. Ironista! Sen verran täytyy omaa takamusta pelastaa, että valjaat eivät tule meillä normaalikäyttöön vaan ovat juoksuharrastustamme varten. Käymme säännöllisen epäsäännöllisesti miehen kanssa juoksemassa koiran kera  ja valjaat ovat ehdottomasti siihen koiraystävällisempi vaihtoehto kuin panta. Juoksulenkillä Nita on luvan kanssa edellä juoksemassa ja saa pientä painetta pitää hihnaan.

Hurtan y-valjaat eivät istuneet kunnolla, koko 70 oli liian pieni ja koko 80 hiukan liian iso. Sniif kun olisin halunnut ne pinkki-turkoosit.. Kassalle löysivät tiensä sitten Rukka-merkkiset valjaat :)

Valjaat olivat kyllä kätevät reissussa kun koira oli lähes koko ajan irti, puolkuristava kun voi helposti tippua pään yli pois koiran ollessa irti. Ja onhan nuo pinkit aika kivat! 

.

Talvisia mökkikuulumisia

Viikonloppuna oli ihana ja rentouttava pitkä viikonloppu mökillä. Siellä oli jo aivan talvi ja luntakin oli ihan mukavasti, takaisin Helsinkiin tulessa sai tosin taas pettyä lumettomuudesta. Nyt onneksi jo ripottelee <3 Onko muita "talvi-ihmisiä"? Pidän talvesta muutaman kuukauden, kunnes ainiainen kylmä ja vaatteiden  pukeminen alkaa kismittämään. 

Nita taas tuntuu rakastavan lunta. Toinen oli aivan sekaisin lumihiutaleista ja lumipallojen ihanuudesta.

Nyt kun alkaa tuo pakkanen myös kiristymään ja etenkin täällä etelässä tuo todella jäätävä tuuli lisää kovasti pakkasen "tuntua". Takitan Nitaa lenkeillä aika harvoin, vain jos isompia -20 asteen pakkasia on. Kuitenkin esimerkiksi tallille on takki laitettava päälle, kun seisontaa tulee ihan väkisinkin. Eilen tallilla ollessani Nitalla oli varmuuden vuoksi Hurtan toppamanteli päällä - Nurmijärvellä oli -12 astetta ja pieni tuuli. Nita tärisi aivan alusta alkaen enemmän tai vähemmän. Autossa en pitänyt takkia päällä juuri lämpöeron vuoksi. Huh.. Ehkä neiti on vain herkempi palelemaan? Tuo Hurtan manteli ei jotenkin Nitalle istu ja on hieman liian isokin. Se ei myöskään yhtään pidä moisesta rätistä päällä. Toisin kuin BOT verkkoloimi, joka tuntuu olevan tarpeeksi "arvokas" meidän neidin takamukselle :) Taitaa mennä tuo Hurtan manteli myyntiin (HUOM HALUKKAAT) ja laitoin hups! PerusPompan tilaukseen... Älkää kertoko Samulille.

Sadeillan pelastus

Heti alkuun jo varoitan postauksen sisältävän tuotemainontaa- mikäli se sattuu jotainkin häiritsemään.

En ole juurikaan kaivannut Nitalle sadetakkia. Sadekeleillä olemme tehneet vähän lyhyempiä lenkkejä ja kuivanneet vain koiran huolella. Vähän aika sitten päätin kuitenkin hommata sadetakin neidille, jonkun edullisen vähäisen käytön vuoksi - lähinnä kunnon sateille ja mökille missä koira on koko päivän ulkona.

Koiran takin etsintä tuntuu olevan sitä suurinta filosofiaa välillä, en halunnut laittaa rahoja mihinkään kalliiseen ja epäsopivaan. Olen myös laiska menemään liikkeeseen sovittelemaan takkeja, saan ne kuitenkin halvemmalla netistä. En esimerkiksi päätynyt Hurtan sadetakkiin vaikka sellainen olisi ollut alennuksessa, se kun tuntuu olevan aina joka koossa jostain liian iso tai epäsopiva.

Niille tiedoksi, jotka eivät asu pääkaupunkiseudulla, eivät ole hevosihmisiä niin suosittelen etenkin vilkaisemaan Hevostarvikkeiden erikoisliikeen Hööks Hevosurheilu -liikkeen nettisivut. Löysin nimittäin sieltä todella edullisen ja loistavan sadetakin!

Kuva: www.hooks.fi

Maksoin takista alennuksen jälkeen vain 16,90 €, joka ei ole todellakaan paha! Takki on erittäin istuva ja hyvän mallinen, ei aivan noin suora mitä kuvassa näyttäisi olevan. Kaulus nousee hyvin pystyyn ja pysyy hyvin myös liikkeessä. Takki on erittäin kevyt eikä siinä ole vuorta ollenkaan, täydellinen pohjavillanomaavalle lyhytkarvaiselle nahkalle. Koko 55 istuu Nitalle kuin nenä naamaan ja koira liikkuu mielellään se päällä. Malli on sopivan istuva ja kapea - juuri omiaan esim meidän rakkaille suippiksille. Heijastimet ovat myös hyvät - kiertävät kaikki saumat. Suoraan tuotteeseen pääset tästä.

Huomenna eli 9.10.2013 on viimeinen mahdollisuus saada takki ja muut koiratarvikkeet -15 % ;)

Liike sijaitsee Vantaan Tammistossa ja heillä on myös verkkokauppamahdollisuus. Toimistusehdoista en tiedä, koska itse käyn aina liikkeessä.

Ja ei, en saa rahaa mainostamisesta. Halusin jakaa tämän edullisen ja toimivan löydön teidän blogilaisten kanssa. Tuota liikettä ei monesti tiedosta, jos ei hevospiireihin kuulu ;)

Vilkaiskaapa myös muut koiratuotteet, meillä esimerkiksi paljon leluja tuolta sekä loistava B-vitamiiniseos karvanlähtöajalle.

Hössötystä, äidin pieni prinsessa?

Suunnitellessani Nitalle BOT-takin tilaamista aloin miettimään nyky-yhteiskunnan hössötystä koirista, varusteista ja hemmottelusta. Varusteurheiluksihan tämä on menossa, kuten hevospiirit ovat jo olleet edelläkäviöitä.

Mikä sitten on liiallista hössötystä tai varustelua? Onko hienon takin ostaminen liikaa, mikäli se on tarpeellinen? Tarvitseeeko pieni koira mekkoa?

Huomaan itsessäni pienen varusteurheilijan. Kuka tieteää mitä se tulee olemaan kun joskus kauniina päivänä omistan hevosen. Onko väärin panostaa varusteisiin, etenkin niiden ulkonäköön? Parantaako se koiran oloa tai suoritusta? Mielipiteitähän on monia ja yritän ammentaa omat mielipiteeni kirjalliseen muotoon.

Myönnän, että hemmottelen Nitaa. Olin vakuuttanut itselleni ennen pennun tuloa, että noin iso koira ei ole sohvalla eikä sängyssä. En voinut sietää tuttavien isoja koiria, jotka hyppäävät sohvalle pieneen vapaaseen tilaan ja suoraan sanottuna puskien ihmistä pois sohvalta.

Lopputuloshan on nyt se, että Nita on sohvalla ja sängyllä.. Puolustan itseäni siinä määrin tässä lipsahduksessa, että Nita ei tule sohvalle/sängylle ilman lupaa ja siellä käyttäydytään siivosti. Jotkut koirat hakee sohvasta valtapaikkaa, josta tarkkailla kuningaskuntaa. Nita käyttää sohvaa vain nukkumiseen äipän kainalossa. Siellä ei riehuta, leikitä, syödä tai muuten sikailla tai tulee lähtö samantien.

Nitan varusteet ovat aika viimeisen päälle. Kunnon merkkiset ja laadukkaat pannat, hyvät takit sekä laadukas ruoka. Kesällä tuli tarve ostaa pelastusliivit veneilyyn ja uimiseen - päädyin ostamaan 3-4 kertaa kalliimmat Hurtan pelastusliivin kuin Hong Kongin liivit. Miksi? Uskon laatuun ja haluan antaa koiralleni parasta. Myöskin istuvuus on huomattavasti parempi Hurtalla ja näin ollen koirallakin on mukavampi olla.

Ostanko itselleni laadukasta ja aina kalliimpaa? En. Ostan mahdollisimman halpaa, mutta hyvännäköistä. Istun nytkin ei-hengittävä kauluspaita päällä, koska se oli reilusti halvempi kuin laadukas, mukava ja hengittävä kauluspaita. En raaski laittaa itseeni rahaa vaan asetan mielummin Nitan tarpeet omani edelle. Kuulostaako tutulta?

Mikäli koira tarvitsee tietyn varusteen, vaikka uuden takin. Miksi se ei voisi olla hieno ja edustava? Mikäli käyttö on perusteltua niin ostan. Olen tilaamassa Nitalle agilitytreeneihin Back On Trackin verkkoloimea, koska miellän sen käytön olevan perusteltua harrastuksessamme edistääkseni Nitan lihasten oikeaa toimintaa. Uskon tässä taas laatuun, BOT loimen olevan parempi kuin Tarjoustalon fleeceloimi lämmitämään lihakset. Onhan BOT loimella toki pieni statussymboli kuten hevospuolella Pikeur, KL tai Bucas. Luomme lisää mielukuvaa mikä on laadukasta ja kannattavaa.

Viikonlopun kisoissa en voinut olla huomaavani agilitykisakoirien pantoja, monella oli rähjääntyneet ja hyvin yksinkertaiset pannat, jotka ajavat hyvin kuitenkin käyttötarkoituksensa. Voivatko koirat sen huonommin vaikka niillä ei ole hienoa koristeltua nahkapantaa? Ei. Onko hienon näköisestä pannasta haittaa koiralle? Ei.

Sitten päästään taas astetta ylemmäs ulkonäöllisissä kysymyksissä. Mikäli pieni koira tarvitsee neuleen viileneviin ilmoihin - ok, totta kai mikäli se on tarpeellista. Miksi se ei voisi olla hieno ja koristeltu, joka saa vastaantulijat pysähtymään ja ihastelemaan? Mielestäni voi hyvin olla eikä kaiken tarvitse olla synkkää ja tavallista - vain siihen käyttöön tarkoitettua.

Mutta hameen laittaminen koiralle? Millä tavalla tuota voi perustella? En näe miten koira hyötyy pinkistä tutu-hameesta? Tässä kohtaa mielestäni mennään yli ja haetaan vain ulkonäöllistä huomioita eikä ajatella onko asia välttämätön. Onhan se toki söpöä nähdä tuollainen hameellinen koira, mutta enemmän se herättää itsessäni sääliä niin koiraa kuin omistajaa kohtaan.

Koira ei välitä on pannassa timantteja vai ei. Koira välittää onko panta mukava päällä vai jääkö se ikävästi karvoihin kiinni tai hiertääkö materiaali. Koira ei välitä onko takki pinkki vai musta. Koira välittää istuuko se hyvin ja huomaamattomasti, suojaako se tuulelta ja pitääkö se lämpimänä, kun oma kroppa ei siihen pysty Suomen ilmastossa. Koira ei välitä minkä merkkistä ruokaa sille syötetään, koira välittää sopiiko ruoka sille ja tarjoaako se kaiken tarvitun.

Mielestäni ei ole väärin panostaa varusteiden ulkonäköön, mutta on mielestäni heräämisen paikka, jos sitä tehdään koiran mukavuudesta välittämättä ja puetaan koiraa turhaan.

Koira on onnellinen kun se saa olla omistajaansa lähellä, tuntea olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi, se saa vatsansa täyteen ruokaa ja iloiset leikkihetket kotona tai harrastuksissa.

Timanttipannalla tai ilman.

Pikaiset aksat

Käytiin tänään tekemässä pikaiset ja lyhyet aksatreenit. Vahvistettiin vain muutamaa estettä erikseen - tänään kohteena olivat puomi, pituus ja A-este.

Puomilla Nitalla oli todella hyvin vauhtia ja se innostui selkeästi kuulessaan käskyn "kiipee". Ainastaan alasmenon kontaktit eivät tuhinassa sujuneet aivan odotetusti. Otettiin alas paljon toistoja ja niitä selkeästi täytyy entisestään vahvistaa. Koko puomia mentäessä kun huudan Nitalle "koske" niin se alkaa etsimään alas tuloa sillä samaisella sekunnilla - lähes aina oikeassa paikassa, mutta ottaa etukropan alas puomin sivulle, ei eteen. Otettiin siivekkeet tuohon avuksi estämään sivulle loikkaamista. Treeniä vaan tuohon. Nita tietää mitä haetaan, mutta kun mennään koko puomia niin alasmenojen kontaktit helposti unohtuu tai se tekee ne rintamasuunta mua kohti (jos olen sivulla selkeästi).

Muutama toisto pituudelle sekä A-esteellä vain kontaktin asentoa. Siinä samaa vahvistamista, että jäädään oikeasti odottamaan sitä vapautusta vaikka olisin missä. Vaihtelin palkkausta - välillä kävin palkkaamassa oikeasta asennosta ja vapautin erikseen tai sitten välillä alastulon otettuaan vapautin sen samantien palkalle. Toimisikohan kontakteilla etupalkka jossain vai oletteko aina käyneet palkkaamassa jalkojen juureen namilla?

En missään nimessä ostanut uutta pantaa... Oli pakko! <3

Uusia mielipiteitä pannoista

Aika blogin alkupuolella kirjoitin mielipidepostauksen pannoista ja valjaista, tekstin löydätte TÄSTÄ muistinvirkistämiseksi. Lueskelin äsken itsekkin sen läpi. Ymmärrän edelleen lähtökohtani, mutta kyllä vain tapahtumat pistää mielipiteet uusiksi.

Nitalla on ongelmaksi muodostunut pannan valitsemisessa pään ja kaulan malli. Menimme aika pitkään normipannalla ja hihnakäytös oli ihan ok kuosissa. Muutaman kerran Nita pääsi pannasta pujahtamaan normipannasta, mutten ottanut tätä vielä isona asiana. Kunnes Nita kerran illalla pääsi pannasta ohitettuamme koiran. Siinä seisoi hölmistynyt omistaja hihna + panta kädessä ja vapaana oleva pentu autotiellä. Kiitän onneani, että kello oli jo paljon eikä autoja tullut. Muuten tuo tie on aika vilkas, vaikkakin nopeusrajoitus on pieni. Seuraavana päivänä ostin kaverilta ensihätään kokokuristavan pannan sekä Hurtan puolikuristavan. Nita oli selkeästi tajunnut miten pannasta päästään, joten käytimme kuristavaa pantaa noin parin viikon ajan - ihan vain, että Nita tajuaa ettei pannasta pääse mihinkään. Tämän jälkeen vaihdoimme puolikuristavaan ja sillä tiellä olemme toistaiseksi pysyneet. Ehkä.

Mittasimme aikoinaan tarkasti, että puolikuristavan pannan tulisi olla kireimmillään 35cm, jotta se pysyy Nitalla päässä. Isoimmillaan 45cm olisi hyvä kaulalle. Hurtan pannoissa nämä koot löytyivät hyvin. 

Ongelmat ovat alkaneet kuitenkin taas pikku hiljaa. Muutaman kerran on neiti päässyt puolikuristavastakin, vaikka se onkin vaatinut jo enemmän Houdinimaista käytöstä. Uuden hienon nahkaniittipannan (35-50cm) jouduin myymään kun Nita pääsi siitä irti ja lähti Samulilta juoksentelemaan lenkkeilijän perään. Joka sitten kirkui kuin kauhuleffassa ja juoksi Nitaa karkuun kädet ylhäällä heiluen kuin huonosta B-luokan leffasta. Ei hyvä.

Tuosta episodistä lähtien olen pelännyt vastaavan toistuvan. Tästä johtuen mielipiteeni kokokuristavasta pannasta on muuttunut. On tosin edellenkin sitä mieltä, että mielummin jättäisin käyttämättä ja pitäisin leveää puolikuristavaa, mutta tässä tapauksessa kun koiran pää ja kaula on sen malliset, että toiveeni on vähän mahdotonta toteuttaa. 

Mietin paljon minkä kuvan saan vastaantulevasta ihmisestä, jonka koiralla on kokokuristava panta. Ajatukset hänestä ei ole kovin positiiviset. Ja nyt itseni pitäisi olla se vastaantuleva henkilö. Ulkopuolinen ei tiedä oikeaa syytä miksi pitäisin kokokuristavaa, vaan varmasti ajattelee peitteleväni sillä koirani koulutustasoa.

Olen alkanut miettimään Nitalle kokokuristavan pannan käyttöönottoa ihan koiran turvallisuuden vuoksi. En halua löytää itseäni siitä tilanteesta, että koira on päässyt pannasta ja nään sen jäävän auton alle kuin hidastetussa elokuvassa. Ei. Mielummin olen se vastaantuleva henkilö, jonka tarkoitusperät arvioidaan väärin. 

Toinen ongelma on tuossa kokokuristavan käyttöönotossa koiran vapaana pitäminen. En uskaltaisi pantaa jättää sille päähän ettei pahimmassa tapauksessa koira karkaa ja jää pannastaan kiinni kuristumaan. En myöskään haluaisi pitää koiraa vapaana ilman pantaa. Näkisin tähän ratkaisuna sen, että suunnittelen etukäteen olenko pitämässä koiraani vapaana lenkin aikana. Jos olen niin valitsen mahdollisimman hyvin istuvan puolikuristavan pannan, jonka voin jättää koiralle päähän. Muissa tilanteissa turvallisuuden vuoksi pitäisin kokokuristavaa.

Vaikka kuinka asiaa pyöritän ja pohdin, en saa mielenrauhaa tälle ajatukselle. 

Poissuljen valjaat, koska olen lähes varma, ettö Houdini-Nita pääsisi niistäkin livohkaan. Onneksi sentään Nitan irtonapitokyky on hyvä eikä se juuri kauas lähde minusta. Pitää aina näköetäisyydellä ja tulee kiire, jos menen piiloon. Mutta autotien varrella kun kävelee, ei tarvitse pitkälle edes lähteä..

Muilla sk collieiden omistajille vastaavia pähkäilyjä?

Shoppailua

Rakkaalla lapsellahan täytyy olla kaikki tarvittava... Arvaatte varmaan jo, että nyt on oltu kaupoilla hehhe.

Vanhempani omistavat kaksi venettä, joten myös veneily kuuluu kesäharrastuksiin. Vaikkakin vähemmän nykyään. Viime sunnuntaina oli tarkoitus mennä veljen kanssa veneilemään, mutta se peruuntuikin. Olin kerennyt kuitenkin lauantaina käydä ostamassa Nitalle Hurtan pelastusliivit. Yllätys ettei menyt pikkupentuajan pelastusliivit päälle ;D

Santsasin liiveihin myös senkin takia, että tarkoituksena on viedä Nita joskus Helsingin koirauimalaan. Nita ei oikeen tykkää uimisesta eikä vedestä, olen kuulut kuinka moni koira on uimalassa rohkaistunut lämpimän veden ym. myötä. Toivottavasti näin kävisi myös Nitalle ja sen uimatekniikkakin paranisi samalla :)

Liivi 20-40kg, takki koko 60 ja panta 35-50cm

Peten Koiratarvikkeen Hurtta-alesta löytyi puoleen hintaan kesän kuumiin treeneihin viilennystakki. Tämä tulee meille varmasti käyttöön, tähän asti on kasteltu pyyhettä. Tuon materiaalin pitäisi olla mukavampi koiralle päälle eikä nimenomaan tuntua märältä rätiltä.

Lomarahoista ostin vielä Nitalle uuden pannan - ennenkuin sanotte "taas", nyt oli hyvä syy! :D Nitalla on ollut käytössä pitkään Hurtan ohut pyöreä puolikuristava nahkapanta. Ollaan taidettu käyttää sitä sateella niin paljon tai jotain, koska kuparin värinen pinnoite ketjusta päästää väriä.. Se värjää harmaan rajan (siis todella ison) Nitan valkoiseen kaulukseen jo muutaman kerran jälkeen. Not nice. Se panta joutui nyt sitten jäähylle. Uusi panta on aika leveä ja todella jykevää nahkaa, toivottavasti kestää pitkään :) Tätä ei ainakaan käytetä sateella.

Valssia toisen perään

Tiistain agilitytreenit menivät hyvin ja myös vähän huonosti. Nitalla oli aivan tuhottomasti energiaa..

Tehtävänä oli aika haastava 12 esteen rata, joka mentiin kolmessa osassa. Valssia toisen perään potenssiin kolme, huhhuh! Alla on kuva radasta.

Punaiset täplät ovat valssi paikkoja. Toivottavasti hahmotatte :D

Valssit on itselle välillä vähän vaikea hahmottaa ja olen kääntävissä valsseissa monesti joko myöhässä tai liian ajoissa. Tehtävä alkoi 1-4 esteillä ja mitä tekee Nita, toisen esteen jälkeen iiiiiso kunniakierros ja otti hatkat muiden koirien luokse. Onneksi se ei sinne pääsyt ja pistettiin Nita jäähylle kierroksen jälkeen, että se ymmärtäisi kivan tekemisen loppuvan heti. Mutta ai että kun agility nykyään kiihdyttää sitä.. Jos yksi koira haukkuu tai vinkuu niin Nita on messissä. Ja olen aina sanonut, että oma nahka ei hauku...

Jäähyn jälkeen otettiin 1-4 uudestaan muutamalla toistolla ja lelupalkkaus. Valssi kakkosen jälkeen toimi hyvin ja sain Nitan mukavasti tulemaan mukana. Nelos esteen jälkeinen valssi + palkka oli kyllä itselleni haastava. Piti muistaa jättää koira hyvin neloselle, ettei se painanut edestä ohi. Saatiin vinkiksi tässä kohtaa ottaa vielä kierrä-käsky mukaan, jolloin varmistettaisiin esteen hyppy oikeasta suunnasta.

Seuraava pätkä oli 5-8, joka sujui hyvin lukuunottamatta putkeen menoa. Jäin jotenkin jännittämään Nitan kunniakierroskarkaamista kun oltiin putken kanssa lähempänä muita koiria. Heti kun ohjaaja mainitsi asiasta, yritin rentoutua ja ohjata selkeämmin sekä etenkin rauhallisemmin niin heti alkoi sujua! Tuossa valssi tuli aika sutjakkaasti sen kummemmin miettimättä. Lopuksi pätkä 7-12, joka meni yllättävän hyvin. Aidan numero 9 jälkeen Nita kääntyi vasta parin metrin päästä, kuulemma hartialinjani valsiin tuli myöhässä, joten koira ei saanut vihjettä ennen estettä tulevasta käännöksestä. Jätettiin kuitenkin harjoitus siihen, koska se meni todella hyvin ja rennosti. Oli kyllä rankkaa Nitalle, joka ei ole näin pitkiä ratoja vielä tekemään.

Tauon jälkeen otettiin kontakti harjoittelua. Noh totesin, että viime päivien harjoittelu on ollut turhaa enkä ole antanut Nitan tehdä tarpeeksi oma-aloitteisesti. Teen helposti pieniä vihjeliikkeitä sen kummemmin asiaa tiedostamatta ja jos olen itse täysin paikallaan, Nita ei tee juuri mitään. Eli nyt vaan uusintaharjoittelua pelkällä naksuttimella ja vähitellen vaikeustasoa nostaen. Aloitus ihan vaan kiinnostuksesta ja esineelle nousemisesta. Huoh.

Tunnista jäi hyvin ristiriitaiset fiilikset. Opin taas paljon uutta ja tunti oli aivan loistava, mutta olen myös entistä epävarmempi ryhmään pääsystä. Alkaa tulla fiilis ettemme ole tarpeeksi hyviä ryhmään.. Ensi tiistaina on viimeinen kokeilukerta ja silloin ohjaaja on eri. Tämän jälkeen tulee päätös ryhmään pääsystä. Tätä epätoivoa ei helpota harjoittelemisen vaikeus kun ei ole estekalustoa eikä viitsisi vuokrata kalliita tiloja.

Ostoslistalle pääsivät treenien perusteella pienempi lelu palkkaukseen, joka mahtuu kunnolla taskuun ja lisäksi Berran treenitasku. Liiviin en viitsi vielä santsata kun tuntuvat niin kalliita olevan.

Varusteurheiluako?

Hevosmaailmassa varusteurheilu-käsitettä ei voi sivuutta - vaikka kuinka yrittäisi. Monet etsivät blogejakin sillä kriteerillä, että varustepostauksia löytyy mahdollisimman useasti. Heitän tämän mietteen ilmaan, jotta tiedätte vähän miten kieroutunut mieleni voi soveltaa tätä samaa koiramaailmaan..

Pantojahan ei voi olla liikaa, eihän?

Ainakaan minun mielestäni, Nita tosin voi olla eri mieltä. Tai avomieheni Samuli. Hehheh. Kuten hevospiireissä olen tottunut, varusteet on oltava värisävyyn (paitsi puskaillessa annetaan anteeksi) etenkin valokuvaus tilanteessa. Jos omistaisin hevosen, kahmisin varmasti hyllyt täyteen saman sävyisiä satulahuopia ja pinteleitä. Ja lompakko kiittäisi. Onneksi koiran varusteet ovat sentään edullisempia :) Omaan aina "hyvät" perustelut uuden pannan ostolle. Uusin osto on Hurtan Outdoors vadelma puolikuristava ja väriltään totta kai tyttömäinen pinkki - syy tälle oli se, että normi panta meni agilitypannaksi Nitan karattua siitä jatkuvasti normilenkeillä. Perusteltua kuitenkin? :)

Muut normipannat ovat jääneet pyhäpannoiksi samaisen ongelman vuoksi. Mustiin ja Mirriin on toki ilmestynyt aivan ihana leveä nahkainen pinkki puolkuristava...

Vasemmalla käyttöpannat ja oikealla normipannat

Taluttimia pitää tottakai olla vähintään saman verran kuin on pantojakin, jotta varmasti kaikki mätsäävät? Kai joku on sama mieltä kanssani vai onko tämä oma piirteeni? :D Lopputuloshan on kuitenkin se, että suurin osa ajasta mennään samoilla varusteilla. Kuvan vasemmalta toinen hihna on vähän väriä menettänyt, joutuu pesuun tänään. On siis oikeasti vaalean ruskea, josta maksoin ihanat 38e...

Käytössä kolme ekaa vasemmalta

Koiralle ei kyllä sen enempää voi hamstrata.. Takia Nitalla on tasan kaksi kappaletta, toinen vähän paksumpi Hurtan toppamanteli ja toinen kevyempi mökkireissuja varten tai kun koira seisoo paljon. Harkinnassa (lue: haaveiluna) olisi Back On Track -takki treenilämmitelyä varten. Seuraava kysymys sitten on onko verkkoloimi parempi kuin normi kun meillä lämpimämpää takkia jo on.

Leluja hamstraan Nitalle yllättävän vähän. Ne ovat säilyneet aikas hyvänä eikä ole monesti tullut tarvetta ostaa uusia. Muutama hittisuosikki Nitalla on, joista se ei varmasti haluaisi luopua.

Lisäksi kaapista löytyy totta kai lääkekaappia, harjaa, naksutinta, namipussia, heijastinloimea ym muuta ylimääräistä, mutta tarpeellista.

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että ostan Nitalle melkein enemmän tavaraa/useammin kuin itselleni esimerkiksi vaatteita. Huolestuttavaa?

Ystävänpäivä shoppailua

Yleensä aina sanon, ettei kauppaan kannata mennä ennen palkkapäivää, mutta nyt kannatti!

Kävin Hööksissä pyörähtämässä töiden jälkeen ja sattumalta siellä oli kevythäkkejä alennuksessa. Juuri olin tänään aikaisemmin puhunut Samulille, että täytyy jossain vaiheessa sellainen ostaa :D Hinnathan noilla on korkeat, vähän turhankin.. Hööksin häkki oli viime vuoden mallistoa ja jättialennuksessa - 15€! Ovh oli 49€, ei paha sekään. Ohan tuossa ei niin laadukas materiaali ja hepposemmat vetoketjut, mutta tuolla rahalla saa ollakkin :P Katsoin, että Mustissa ja Mirrissä olisi halvin Nitan kokoiselle ollut 70€.

Mukaan tarttui Nitalle myös uusi lelu. Tämä on agilityä ajatellen ostettu, siinä on päässä tennispallo ja materiaali tuollaista karvaista. Se voisi toimia kaukopalkassa kun aletaan sitä harjoittelemaan :) Nita rakastui leluun heti ensi silmäyksellä! Nyt maistuu neidille leikitkin enemmän kotona.

Hyvää ystävänpäivää Contact Game -blogin lukijoille! :)

Viikonlopun temmellykset

Ihanaa, että on pieni loma! 

Helsingissä tulee tosin vaakasuorassa lunta ja tuulee, eli kovin lämmin ilma ei ole. Ollaan käyty Nitan kanssa pitkillä lenkeillä kunnon lumihangessa, erehdyttiin tosin vähän reitistä ja taisi olla emännällä enemmän vaikeuksia lumihangessa kävelemisessä kuin koiralla.. ;)

Nitan outo käytös on vähän taantunut ja vaikuttaa aika normaalilta, enää ei ole edes patterin vieressä viihtynyt. Tuossa yksi lukija vinkkasi virtsatientulehduksesta, täytyy tosiaan seurailla kumpaa on. Vielä toistaiseksi epäilen vahvasti juoksujen alkamista :) 

Nitan uusi takki tuli! Peten Koiratarvikkeesti yllättävän nopeasti, tilasin sen torstaina iltapäivällä ja perjantai aamulla sainkin viestin, että tuote on postitettu. Lauantai aamulla postit olivat poikkeuksellisesti auki ja pakettini odottikin jo siellä! Kyllä laatu on ihan eri tuossa Hurtassa. Otin Nitalle koon 60, nyt selkä näyttäisi olevan 56cm.. Muuten takki on ok kokoinen, takaa tosiaan sen 4-5cm liian pitkä. Se korjaantui onneksi kun kiristin jalkakuminauhoja, en millään uskalla tilata yhtä pienempää jos tyttö (kuten erittäin todennäköistä on) kasvaa ja saa lihasmassaa lisää. Sininen väri ei ole kyllä kaikista tyttömäisin, mutta eipä tunnu menoa haittaavaan kun halvalla sai :) Takki jää kaappiin odottelemaan tosi kirpeitä ilmoja tai tallireissuja koiran kanssa.

Tyttö sai tulla aamulla sänkyyn hetkeksi nukkumaan :)

Takki tilauksessa!

Harmikseni huomasin, että Hööksin sivuilta oli vedetty pois juuri se takki mitä olin Nitalle katsonut. Hintaa oli vain 30€ ja näytti ihan ok mallisesta, paremmalta kuin tuo ohut.

Mutta! Joskus on onnea! :) Katsoin sattumalta Peten Koiratarvikkeen nettisivuja kun huomasin, että Hurtan sininen talvimanteli oli alennuksessa -40%, eli hintaa rotsille jäi 35€. Ei paha! Vähän ehkä harmittaa tuo värivalinta vaikka sinisestä tykkäänkin, mutta pääasia että saadaan lämpimämpi takki, jonka istuvuus on hyvä. Tilasin kokoa 60, pitäisi olla ehkä vähän iso, 55 olisin varmaan ollut aika nafti..

Ilmoitin Nitan viime viikolla myös pentuagility-kurssille! :) Kurssi alkaa 19.1.13, joten tulee silloin juttua myös siitä. Toivottavasti on meidän laji, vahvat uskomukset ainakin. Tulee vähän toiminnallisempaa tekemistä ja vastapainoksi täytyy enemmän harjoitella kotona namien etsimistä. Sitten keväällä kun lumet sulavat, olisi tarkoitus harjoitella vähän luonnossa. Kanttarellien metsästys kuulostaa hyvältä :) Jospa tämä talvi suoritetaan ensin.

Vähän odotellaan, että milloin Nitan juoksut alkaisivat. Se kun on niin yksilöllistä, nythän Nitalla ikää 7,5kk.

Pohdintaa pannoista ja valjaista

Otan esille aiheen mikä tuntuu koirapiireissä herättävän isoa tunteiden kirjoa, nimittäin keskustelun panta vai valjaat. Ja minkälainen panta tai valjaat.

Itse olen hevospuolen edustajia, roimasti enemmän kokemusta 500kg saaliseläimistä kuin 20kg saalistajasta. Hevospiireissä varma kikka saada ihmiset raivon partaalle ja saada keskustelua aikaan on ottaa esille apuohjien käyttö. Ei hevosihmislle tiedoksi, apuohjia on erilaisia, jotka vaikuttavat kaikki hevosen pään asentoon. Kaikilla on yhteinen tekijä: ne aiheuttavat vain ja ainoastaan pahaa väärän/osaamattoman ratsastajan käsissä. Pahimmillaan voi saada erittäin kipuilevan, jumissa olevan hevosen, joka ei enää ymärrä oikeaa työskentelyasentoa eikä lihaksiensa käyttöä. Tätä näkyy valtettavan paljon, kun yritetään  korjata ratsastajan virheitä laittamalla pakottavat ohjat hevoselle. On myös apuohjia, jotka oikein käytettynä voivat edes auttaa oikeaa työskentelyä ja lihaksien käyttöä.

Nyt koiranomistajana olen huomannut vastaavan tilanteen pantojen ja valjojen kanssa, onneksi tilanne ei ole niin paha kuin hevosmaailmassa. En sano mikä olisi oikea ja ainut vaihtoehto, välineen valinta riippuu niin koirasta yksilönä, rodusta ja ihmisestä hihnan toisessa päässä.

Aloitetaan pannasta.

Itse olen aina ajattellut, että pannalla mennään. En edes tiedä miksi, olen luonut itselleni sen käsityksen, että se olisi paras. Panta on itselleni luonnollinen vaihtoehto. Oikean kokoinen panta ei vahingoita kaularankaa ja mielestäni koiraa on helpompi kontrolloida lähempänä päätä. Hevosia en voisi kuvitella taluttavani mistään muusta kuin päästä. Tosin onhan 500kg ehtaa eläintä tietysti eria asia. Mutta tästä varmasti tulee pohja ajattelutapaani. Itse pyrin kouluttamaan koirani niin, että voin mennä ihan peruspannalla, ei siis kuristavalla. Mielestäni tämä on nimenomaan koulutuskysymys. Tiedän itsekkin, että hihnakäyttäytyminen on ehkä vaikeinta opettaa isolle koiralle. Monesti ihmisen käyttämä pieni voima on paljon suurempi koiraa kohtaan mitä itse ajattelee. Tämä tekee pannasta vaarallisen väärin käytettynä. Pahimmillaan se voi aiheuttaa pysyviä vaurioita kaularankaan, selkärankaan ja henkitorveen. Miten sitten oikeaoppininen koulutus hihnassa käyttäytymiseen tehdään, siihen en ala puuttumaan. En halua sotaa aikaiseksi :) Ilmaisen vaan asian niin, että hihnasta nyppimisen kanssa täytyy olla erittäin varovainen. Monesti ihminen turhautuu nopeasti eikä ajattele voimansa käyttöä vaan nykäsee suutuksissaan liian kovaa hihnasta. Tämäkin on suhteellista rodusta riippuen. Itse jos hihnalla huomautan, en nyppäse vaan otan tasaista painetta hihnaan. Nita tietää tästä hidastaa tahtia, jos ei niin otan äänen avuksi ja uhkaavamman ruumiinkielen. 

Itse olin puolikuristavia ja kokokuristavia vastaan todella pitkään, ensimmäisenä mielipidettäni muutti sk collieilla käytettävä näyttelypanta, ohut metallinen snake-kokokuristava. Tämä härpäke ei edes kestä kovaa kiskaisua. Kuristava voi olla jopa hellempi kuin tavallinen panta. Tavallisessa pannassa voi herkemmin sortua nykimiseen. Kuristavalla huomauttaessa kirsitys on hetkellistä, jonka jälkeen tulee myötäys samantien koiran hidastaessa. Mutta näin ei tapahdu aina, joskus ulkona näkyy pitkällä edessä juoksevia koiria, jotka kuristaa itsensä kokokuristavaan pantaan ja hihnan toisessa päässä olevat aivot eivät tee mitään.

Suomessa kiellettyihin piikkipantoihin en lähde sen enempää kommentoimaan. Yllätyin Saksassa tehdystä tutkimustuloksesta, jossa käytettiin 50 koiralla läpi elämän kokokuristavaa ja toisella 50:llä piikkipantaa. Kuristavassa tutkimusryhmässä 46 koiralla oli todettiin pysyviä vaurioita. Piikkipantaryhmässä vain yhdellä.. Mutta onko enää inhimillistä käyttää piikkipantaa? En voisi itse kuvitella käyttäväni. Toiset tottakai vertaa sitä hevosilla käytettäviin kannuksiin, joilla tehostetaan pohkeen käyttöä kokeneilla ratsastajilla, joilla jalka pysyy paikallaan.

Valjaista itselläni ei ole kovin paljoa kokemusta. Itse helposti miellän valjaiden opettavan koiralle vetämisen, koska koira saa enemmän voimaa käytettyä valjaiden kanssa. Valjaat tosin poistavat paineen kaularangalta ja parhaassa tapauksessa tasaavat paineen turvallisiin kohtiin ja isoihin lihaksiin. Valitettvasti näkee paljon koiria, jotka kiskovat valjailla 6m taluttajansa edellä. Koko paino rintakehällä. Valjaissa on paljon eroja. Liian paljon näkee halpoja nylonista tehtyjä valjaita, jotka kuluttavat karvaa ikävästi. Kunnolliset, paksut ja pehmustetut kestävät valjaat ovat mielestäni parhaat. Vetokoirilla etenkin ehdottomat. En pyytäisi hevostakaan vetämään rekeä pelkillä suitsilla. Mutta miksi jotkut valitsevat valjaat koiralle, jolla ei vedetä? Samasta syystä kuin pannankin. Pienillä koirilla monesti valjaat ovat ehdottomasti paremmat vaihtoehdot. Tapahtumat, joihin ihminen ei voi vaikuttaa, esimerkiksi jos koira säikähtää. Pienellä koiralle tämä voi olla kohtalokas nykäisy kaularangalle.

Ainut asia mistä voin suoraan sanoa vankan mielipiteeni on flexi. Heittäisin sillä vaikka vesilintua :) Mielestäni flexi sopii vain ja ainoastaan koiralle, joka ei vedä normaalissa hihnassa ja silloinkin esimerkiksi vain metsässä kulkiessa. Flexi aiheuttaa päivittäin vaaratilanteita, miellän sen hihnan toisessa päässä olevan laiskuudeksi. Jos koira viipeltää flexissä kävelytiellä 5m ihmistä edellä - koira päättää sinkaista linnun perässä autotielle. Mitä siinä tilanteessa voi enää tehdä? Ihmisen reagointikyky on parhaimmillaan 1 sekuntti ja pahimmillaan jopa 3 sekuntia. Siinä vaiheessa ei enää kerkeä flexin pysäytysnappia painamaan ja epätoivoisesti kerätä ohutta lankaa takaisin. Tällaisessa tilanteessa muutama kuukausi sitten Vantaalla kuoli koira jäätyään auton alle. Tätä ei olisi tapahtunut, jos koira olisi ollut 1,5-2m hihnassa. Vaikkea itse ei kerkeäisi reagoida, hihnan pituus pysäyttäisi koiran ennen kuin mitään pahempaa kerkeisi tapahtua. Itse kiroa joka kerta kun vastaan tulee omistaja koiransa kanssa, flexi 4m pitkänä ja omistajalla tulee kiire alkaa koomisesti nykimään flexiä lyhyemmäksi saadakseen koiransa vierelleen. Itse ojennan kerran kättä ja koira on vierellä lyhyellä remmillä.

Mielipiteitä on monia eikä omatkaan ole ehdottomia oikeita, ne ovat minun ajatuksiani tästä maailmasta. Mitä piditte tälläisestä postauksesta, vaikkakin vähän arasta aiheesta? :)

Millä varusteilla te menette koirienne kanssa ja miten päädyitte tähän vaihtoehtoon? :)

Kuulumisia lumen keskeltä

Pahoitteluni tästä viikon hiljaiselosta, olen itselleni saanut mukavan keuhkoputkentulehduksen, joten Nitan kanssa tekemiset ovat olleet vähäisiä. Samuli enemmän keskittynyt sen kanssa touhuumiseen, että olen saanut levättyä :)

Helsingissä tuli oikein urakalla lunta, en voi olla muuta kuin tyytyväinen! Kyllä sitä vettä ja pimeää sai kestää turhankin kauan. Kohta on jo Joulu.. Jipii :) Sisäinen lapsi asustaa vielä aikuisessakin..

Nita on ollut aivan innoissaan lumesa. Se jaksaisi loputtomiin napata lentäviä lumipalloja, pieni on ihan innoissaan ja sen riemua on mukava katsoa :) Käytiin tuossa yksi päivä kunnon metsässä kävelemässä, meillä nämä ihan lähimmät ovat aika pieniä. Alla on muutama täysin muokkaamaton video kyseisestä reissusta. En omista videokameraa, joten nuo on kuvattu vanhalla Olympus-pokkarikamerallani. Laatu on myös sen mukaista. En viitsinyt järkkäriä ottaa lumisateeseen (eikä siinä ole videokuvausta). Varjelen sitä kovasti :D

Muuten Nita on käyttäytynyt todella hyvin lähiaikoina. Ei olla tosiaan nyt "treenattu" ohituksia tai muuta, mutta tyttö on ollut loistava! Toisten koirien ohitukset ovat toimineet hyvin, Nita katsoo vielä aika intenssiivisesti ja innokkaasti, mutta olen hieman muistuttanut hihnalla ja sanonut tomerasti "Ei mene". Tämä on toiminut paremmin kuin hyvin ja Nita on malttanut pysyä vierellä rauhassa ohituksen ajan. Myöskin vapaana oleminen ja kytkettävyys on parantunut. "Odota"-käsky on toiminut ja Nita odottaa rauhassa (ainakin osan kerroista :D ) ja saan kytkettyä hyvin kiinni ilman ihmeellisiä kommerverkkejä. Näin ollen luoksetuleminen "tänne"-käskyllä on vahvistunut, kun Nita ei yhdistä sitä enää hihnaan kytkemiseen. Olen hyvin tyytyväinen tässä yskimisen lomassa :D
Yksi kömmähdys kävi eilen. Samuli oli viemässä Nitaa ulos, he olivat nähneet toisen koiran ja Nita oli jäänyt jäpittämään paikallensa. Ei siis yrittänyt singota koiran luokse. Samuli oli yrittänyt jatkaa matkaa normaaliin taoaan, mutta Nita-tyttö päätti sukeltaa pannastaan pois! Colliella kun on kuuluisan suippo pää, joka mahdollistaa Hudinimaisen pakenemisen pannasta. Noh Nita sitten hurmioituneena juoksi koiran luokse... Samuli kävi sen sieltä hakemassa torujen kera..

Pannasta puheen ollen, nyt on Nitallakin hieno heijastinpanta! Käytiin tosiaan ostamassa Hurtan lifeguard panta pinkkinä ja Hurtan outdoor heijastintalutin pinkkinä (vähän tummempi ehkä). Kovasti Samuli sanoi, ettei hihnan kanssa kävele ovesta ulos, pannan kanssa voisi vielä. Kappas kummaa joka päivä noilla varusteilla menty ;)
Täytyy kuvia ottaa myöhemmin. On tyttö nyt hieno! Eikä lainkaan hemmoteltu ;)

Päivä kuvina ja suunnitelmia

Käytiin tänään pitkästä aikaa koirapuistossa. En siis ole hetkeen sinne vienyt noiden myrkytyshuhujen jälkeen, mutta en siellä nähnyt mitään ja Nitakin keskittyi kaikkeen muuhun kun maan tonkimiseen :) Harmi, ettei isojen puolella ollut leikkikaveria, aidan toisella puolella oli kaksi pikkukoiraa.

Puiston jälkeen käytiin läheisessä metsässä, josta muutama kuva.

Tutkimusmatkalla

"Tadaa!!"

Olen nyt viikonlopun tehnyt Nitalla niin, että pyydän/käsken mahdollisimman vähän. Motivaatio vaikeissa tilanteissa tuntuu olevan hukassa. Jos mennään kentälle treenaamaan niin koira on ihan innoissaan ja haluaa tehdä, mutta tilanteissa kun huomio pitäisi olla oikeasti minussa -Nita haistattaa pitkät.

Olen siis nyt pyytänyt vähemmän ja palkinnut heti kun Nita tekee oma-aloitteisesti jotain. Ottaa katsekontaktia tai katsoo pois päin toisesta karvaturrista.

Nitan veljen omistaja ison kokemuksensa äänellä kehotti minua ottamaan viikko, että en pyydä mitään. Palkitsen vaan heti oma-aloitteisesta teosta, leikin paljon, mutta en käytä leikkiä palkkana. Otetaan rennosti ja näytän Nitalle, että mami ei vaan käskytä ja hio liikkeitä vaan pidetään hauskaa. Ehkä tämän myötä Nitallakin herää enemmän halu ottaa kontaktia vaikeammissa tilanteitta missä pitää valita toisen koiran tai muun mieleenkiinnon väliltä. Toivottavassti jotain tuloksia saadaan, syteen tai saveen :) 

Mitäs mieltä olette? :)

Joulukin pikku hiljaa lähestyy (no joo okei kuukaus vielä :D ), olen niin himoinnut Nitalle muutamia tuotteita.. Autolleni tuli ihanan iso remontti pahaan aikaan, 850€.. Onneksi saa osamaksulla maksaa, ei mene Joulu ym ihan pihalle.

Olettekos muuten nähneet missään kivoja vaalean ruskeita paksuja nahkapantoja, missä solki remmille ei olisi samassa kohtaa kuin solkikiinnitys?

Meidän eniten käytetty ohkanen ja pehmeä nahkapanta alkaa sanoa itseänsä irti, ollaan käytetty niin paljon kelissä kuin kelissä nahkakamppeita.. Oma vika :D

Haluaisin myös näyttävät pannan ja hihnan, mutta sateen ym kestävät. Hurtan Lifeguard tuotteet miellyttävät tähän tarkoitukseen (kuten kaikkia muitakin), etenkin tuo ihana pinkki. Onhan Nita sentään tyttö :) Hmm... Yllätys, että Samuli ei ole ihan yhtä innoissaan :D

Tuollaisen pinkin haluaisin 

Ja tuollaisen pinkin..

Uusi takki

Vihdoin ja viimein tilaamani takki Nitalle saapui ja sain haettua sen postista :) Takki on Zooplussasta tarjouksessa 18€ ja koko L. Mittailin ja totesin, että M koko olisi ollut nafti eikä neiti olisi voinut kasvaa ollenkaan. L koko onkin nyt sitten säätöjen viimeisissä ja vähän pitkä. Uskoisin Nita kyllä kasvavan sen verran vielä, että varmaan talvella istuu jo paremmin :) Pinta on vettähylkivää, kantit ja logot ovat heijastinta ja sisävuori on ohutta fleeceä. En viitsinyt santsata vielä tässä vaiheessa superistuvaan ja kalliiseen, jos tosiaan olisi liian pieni hetken päästä.

Vähän on pitkä takaa enkä ole ihan tyytyväinen mahavyöhön.. Ei vedä Hurtalle vertoja :)

Mietin tuota karvan lämpöisyyttä nahka colliella.  Niillähän on yksi pohjavilla ja varmasti pärjäävät kovissakin pakkasissa kunhan pysyvät liikkeessä. Olin ensin ajatellut ostavani takin ihan koville pakkasille, -25 tai sinne päin mitä kaksi viimeistä talvea on ollut ihan Helsingissäkin asti. Täällä rannikko on niin lähellä ja ilma kosteaa, että pakkanen tuntuu tosi pahalta. Muutaman kerran kun Nita oli mukana tallilla ensimmäisillä pakkasilla, olisikohan ollut ihan vain -3. Nita joutuu mun ratsastukseni ajan olla kiinni aidassa, pysyy kyllä hyvin lähellä, mutta en voi vaan keskittyä molempiin yhtäaikaa. Viimeksi huomasin, että noinkin pienillä pakkasilla paikallaan ollessaan Nita tärisi ja oli kylmisen oloinen. Tilasin tuon takin siis juuri tuollaisia tilanteita varten, että tiedän koiran joutuvan olemaan paikallaan.

Onko teidän koirilla minkälaisia takkeja, mihin tarkoitukseen ja millä keleillä? :)

Tällä viikolla en ole ihmeimmin treenannut, töiden jälkeen iltaisin on niin pimeää, että kentälle meno ei ole kovin paljoa houkuttanut.. Laiska olen täytyy myöntää.
Olen kuitenkin lenkkejä tehnyt koiratarhan ohi harjoitusmielessä iltaisin. Tarkoituksena tuolla kellon ajalla on nimenomaan juuri se, että koiria siellä ei ole. Nitalla on ihan selkeästi mielessä ja hyvässä muistissa, että tuo on paikka missä on aina kavereita -hirveä kiirushan sinne tottakai on. Eilen otin pehmoisen "rätti"lelun, joka vinkuu. Yritin sitä käyttää motivointina, pyysin kontaktia muutamaksi askeleeksi ja sitten leikittiin. Lopputulos oli kuitenkin se, että sain melkein hieroa lelua Nitan naamaan, jotta se innostuisi. Eikä edes koiria ollut! Kyllä nyt on sellainen vaihe, ettei mikään onnistu. Paikalla on tosi vahva leima tottakai.

Tänään sitten mentiin lihapullien kanssa ohi. Yritin imuttaen mennä, mutta pulla nenän edessä kiinnosti sen tasan 2 sekuntia.. Vaihdoin taktiikkaa -käveltiin rennosti vetämättä, heti jos Nita yritti painella musta ohi niin pysäytin ja pyysin muutamaan kertaan kontaktia. Aina naks ja nami. Tätä rataa jatkettiin portille asti, jossa vielä kontaktia ja palkinnoksi portille haistelemaan. Koiratarhan viereltä lähdettiin iloisen rennosti loppulenkkiä tekemään.
Läheisellä pururadalla päästin koiran hetkeksi irti. Meno oli huimaa! :D Nita saa kunnon hepuleita välillä -vaikka on jo tänään päässyt Samulin kanssa metsään juoksemaan. En ole ikinä nähnyt Nitan juoksevan niin lujaa ympäri. Onneksi neiti malttoi rauhoittua hieman, sain sen kiinni ja jatkettiin matkaa hienosti hihna löysällä ja koira vierellä. Kaukaa (tien toiselta puolelta) meni muutama koira ohi, Nita yritti kovasti tiirailla, mutta jatkoin vain kävelyä. Ei neiti sen kummemmin jaksanut enää tiirailla :)

Tyttö väsähti. Tottakai kalleimmat aarteet mukana, Samulin tossut ja mun sukka :)

Nitan "ongelma" on juuri tuo yli-innokkuus.. Jotenkin olis ehkä rähjääjää helpompi imuttaa ym ohi, mutta toinen on niin exstaasissa, että mikään ei kiinnosta. Ei nami eikä lelu.

Helsingin Messukeskuksen pentunäyttely 10.11.12

Nyt on näyttelypäivä takana! Selvittiin hengissä! :D

Aamu alkoi pakkaamisella: vesikippoa, näyttelyhihnaa, rokotuspaperit, pääsyliput ym. Koira ja mies autoon ja menoksi kohti Messukeskusta. Koirat pääsivät sisälle vain yhdestä sisäänkäynnistä, joten Samuli jatkoi matkaa parkkipaikan etsimisellä ja tuli myöhemmin sisään. Ihmisiä ja koiria oli ihan valtavasti! Nita oli ensin tosi kummissaan mitäs ihmettä, joka puolella hälinää. Nita myös veti hihnassa ihan järkyttävästi joka suuntaan tavallisella pannalla, oli kyllä pitelemistä. Kotona ja normileinkeillä ei todellakaan käyttäydy noin..
Bongattiin Nitan veli Arvo ja Miisa. Heidän kanssaan hengattiin kehän alkuun asti :) Nita oli innoissaan ja koko ajan töhöttämässä johonkin suuntaan. Mikä lapsi :)

Pohjavillakampa

Välissä käytiin kiertämässä näyttelyn shoppailutarjonta ja olin kyllä pettynyt.. Ehkä olen tottunut esim Horse Shown Expoalueen laajuuteen (vaikka sekin no suppeutunut vuosi vuodelta), mutta en oikeen löytänyt mitään mitä hain. Olisin Nitalle halunnut Hurttan yhden pannan ja hihnan, heijastinliivin, furminatorin ym muuta kivaa. Lopputulos oli pohjavillakampa (ei ollut furminatoria enkä viitsinyt feikkiinkään laittaa rahaa) sekä noutajahihna. Hihna oli lähinnä tarkoitettu juuri tuollaisiin tapahtumiin, joissa yksinkertaisesti hälinä on Nitalle liikaa keskittyäkseen kulkemaan hyvin.

Noutajahihna

Nitan rotuluokassa oli 7 pentua, joista vain 3 narttua. Kaikki olivat pikkupentuluokassa eli 5-7kk. Ryhmä seisotus ja juoksutus meni ihan penkin alle.. Nitalla oli joku kriisimenossa eikä keskittynyt. Juostiin viimeisenä, joka ei ole meille ollut ikinä hyvä vaihtoehto. Sinkoilu siis oli.. Yksilöarvostelussa meni huimasti paremmin :) Nita antoi näyttää tosi hyvin hampaat, ennen muiden katsoessa se lähtee peruuttaa tai istuu, nyt se seisoi hyvin ja antoi katsoa :) Sen jälkeen juostiin suoraan edestakaisin ja ympyrä. Nita juoksi siististi eikä sinkoillut kuin kerran. Loppuseisotus tuomarin edessä tuntui ikuisuudelta :D Nita jaksoi seistä ja keskittyi  todella hyvin, oli kyllä paras seisominen mitä on ollut. Pennun kärsivällisyys kasvaa koko ajan :) Nita antoi myöskin mun siirrellä jalkoja paremmin eikä juurikaan reagoinut siihen.
Toinen ryhmä juoksutus ja seisotus meni hitusen paremmin kuin alussa. Sijoitus oli luokan toinen :)

Arvostelu kuului näin:
"Erittäin hyvä tyypillinen narttupentu. Oikea rungon mittasuhteet, hyvä kaulan pituus, alaleuka saisi olla voimakkaampi, hieman haja asentoiset korvat, hyvä kaula. Hieman (jotain ei saa selvää), mutta tasapainoiset kulmat raajoissa, hieman lyhyt luisu lantio. Hyvä luusto, liikkuu hyvin edestä, hieman voimatan taka-askel"
Tuomarina oli Paula Rekiranta.

Loppuseisotus tuomareille

Kroppatarkastus :)

Nitan veli Arvo suoriutui myös erinomaisesti! Arvo sai KP:n ja oli ROP-pentu sekä voitti vielä FCI 1 luokan muut ROP-pennut :) Sunnuntain tulos oli huima BIS3 !! Onnea!