Uusi takki

Vihdoin ja viimein tilaamani takki Nitalle saapui ja sain haettua sen postista :) Takki on Zooplussasta tarjouksessa 18€ ja koko L. Mittailin ja totesin, että M koko olisi ollut nafti eikä neiti olisi voinut kasvaa ollenkaan. L koko onkin nyt sitten säätöjen viimeisissä ja vähän pitkä. Uskoisin Nita kyllä kasvavan sen verran vielä, että varmaan talvella istuu jo paremmin :) Pinta on vettähylkivää, kantit ja logot ovat heijastinta ja sisävuori on ohutta fleeceä. En viitsinyt santsata vielä tässä vaiheessa superistuvaan ja kalliiseen, jos tosiaan olisi liian pieni hetken päästä.

Vähän on pitkä takaa enkä ole ihan tyytyväinen mahavyöhön.. Ei vedä Hurtalle vertoja :)

Mietin tuota karvan lämpöisyyttä nahka colliella.  Niillähän on yksi pohjavilla ja varmasti pärjäävät kovissakin pakkasissa kunhan pysyvät liikkeessä. Olin ensin ajatellut ostavani takin ihan koville pakkasille, -25 tai sinne päin mitä kaksi viimeistä talvea on ollut ihan Helsingissäkin asti. Täällä rannikko on niin lähellä ja ilma kosteaa, että pakkanen tuntuu tosi pahalta. Muutaman kerran kun Nita oli mukana tallilla ensimmäisillä pakkasilla, olisikohan ollut ihan vain -3. Nita joutuu mun ratsastukseni ajan olla kiinni aidassa, pysyy kyllä hyvin lähellä, mutta en voi vaan keskittyä molempiin yhtäaikaa. Viimeksi huomasin, että noinkin pienillä pakkasilla paikallaan ollessaan Nita tärisi ja oli kylmisen oloinen. Tilasin tuon takin siis juuri tuollaisia tilanteita varten, että tiedän koiran joutuvan olemaan paikallaan.

Onko teidän koirilla minkälaisia takkeja, mihin tarkoitukseen ja millä keleillä? :)

Tällä viikolla en ole ihmeimmin treenannut, töiden jälkeen iltaisin on niin pimeää, että kentälle meno ei ole kovin paljoa houkuttanut.. Laiska olen täytyy myöntää.
Olen kuitenkin lenkkejä tehnyt koiratarhan ohi harjoitusmielessä iltaisin. Tarkoituksena tuolla kellon ajalla on nimenomaan juuri se, että koiria siellä ei ole. Nitalla on ihan selkeästi mielessä ja hyvässä muistissa, että tuo on paikka missä on aina kavereita -hirveä kiirushan sinne tottakai on. Eilen otin pehmoisen "rätti"lelun, joka vinkuu. Yritin sitä käyttää motivointina, pyysin kontaktia muutamaksi askeleeksi ja sitten leikittiin. Lopputulos oli kuitenkin se, että sain melkein hieroa lelua Nitan naamaan, jotta se innostuisi. Eikä edes koiria ollut! Kyllä nyt on sellainen vaihe, ettei mikään onnistu. Paikalla on tosi vahva leima tottakai.

Tänään sitten mentiin lihapullien kanssa ohi. Yritin imuttaen mennä, mutta pulla nenän edessä kiinnosti sen tasan 2 sekuntia.. Vaihdoin taktiikkaa -käveltiin rennosti vetämättä, heti jos Nita yritti painella musta ohi niin pysäytin ja pyysin muutamaan kertaan kontaktia. Aina naks ja nami. Tätä rataa jatkettiin portille asti, jossa vielä kontaktia ja palkinnoksi portille haistelemaan. Koiratarhan viereltä lähdettiin iloisen rennosti loppulenkkiä tekemään.
Läheisellä pururadalla päästin koiran hetkeksi irti. Meno oli huimaa! :D Nita saa kunnon hepuleita välillä -vaikka on jo tänään päässyt Samulin kanssa metsään juoksemaan. En ole ikinä nähnyt Nitan juoksevan niin lujaa ympäri. Onneksi neiti malttoi rauhoittua hieman, sain sen kiinni ja jatkettiin matkaa hienosti hihna löysällä ja koira vierellä. Kaukaa (tien toiselta puolelta) meni muutama koira ohi, Nita yritti kovasti tiirailla, mutta jatkoin vain kävelyä. Ei neiti sen kummemmin jaksanut enää tiirailla :)

Tyttö väsähti. Tottakai kalleimmat aarteet mukana, Samulin tossut ja mun sukka :)

Nitan "ongelma" on juuri tuo yli-innokkuus.. Jotenkin olis ehkä rähjääjää helpompi imuttaa ym ohi, mutta toinen on niin exstaasissa, että mikään ei kiinnosta. Ei nami eikä lelu.