Paukkuarkuus

Nyt alkaa olla taas se aika vuodesta, jota monet koiranomistajat kiroavat sekä laittavat addresseja menemään rakettien myynnistä. Ilotulitteiden myynti alkoi jo 27.12, mutta sallittu räjäyttelyaika on vain ja ainoastaan 31.12 klo 18.00 - 1.1 klo 02.00

Todellisuus?

Ainakin Vuosaaressa alkaa rakettien pauketta kuulua jo myynti-iltana. Ja sitä jatkuu vielä viikon ainakin Uuden Vuoden jälkeen. Asuntomme sijainti on vielä sellainen, että vieressä on kaupungin puistoniittyä, peltoa, urheilukenttää yms, jossa paukuttelu on oikein ihanteellista. Nyt kun vielä näyttää säät suosivan, voin kuvitella paukuttelun olevan aika suurta.

Nitahan on paukkuarka omasta virheestäni/huonosta tuurista johtuen. Ei siis pentuna kummemmin paukkuarka vaan ekana Uutena Vuotena nukkui paukkeessa ikkuna auki. Vasta kun se ulkona säikähti ilotulitusta yllättäen onkin meno ollut alamäkeä. Aikaisemmat postaukset aiheesta voitte lukea täältä 2013 ja 2014

Vicky lohduttaa tärisevää Nitaa tänä iltana

Paukkuarkuus meillä siis aiheutunut huonosta tuurista säikähdyksen kautta. Tästä johtuen paukkuarkuus "tarttuu" muuhunkin arkeen eli kaikkeen mikä muistuttaa vastaavaa ääntä. Alkuun kaikki kovemmat äänet olivat pelottavaa kuten keinun vinkuna, kattiloiden kolahtelu. Näistä onneksi vastaehdollistamisella päästy. Telkkarista saa kuulua vaikka mitä pauketta eikä Nita juuri reagoi nauhalta soitettavaan ilotulitteeseen. Se todellinen pauke on paha, jota se ei itse aiheuta. Myös talviaikaan jääkiekkokaukaloista kuuluvat äänet sekä Santahaminasta kantautuvat laukaukset aiheuttavat hermostuneisuutta. Yksi laukaus tai raketti saa Nitan katsomaan taivaalle ja hieman varautumaan, mutta lenkki jatkuu aika normaalisti. Useampi saa Nitan vain paahtamaan varautuneesti eteenpäin eikä ota enää muhun kontaktia tai innostu leikkimään. Se vain halua kävellä tilanteesta pois. Kotona paukkeet aiheuttavat alkuun tärinää, jolloin Nita hakeutuu turvalliseen paikkaa tilannetta potimaan ja pahimmassa lukossa alkaa läähätys eikä namit kelpaa sekä alkaa kontaktin välttäminen.

Nyt onkin mielenkiintoinen tilanne kun on pentu talossa.Vicky on tietyllä tavalla paljon Nitaa rohkeampi ja ennen kaikkea toipuu jännittävistä tilanteista todella nopeasti. Muutamiin kuuluneisiin paukkeisiin ei Vicky ole reagoinut millään tavalla - ei sitten millään tavalla. Hyvä vain. Toivottavasti se ei anakaan ota mallia isommasta vaan toisinpäin helpottaisi myös Nitan oloa.

Tänäkin vuonna Nita saa Serene-Umia helpottamaan.

Paimenkoirien sanotaan olevan ääniherkempiä kuin muut rodut. En tiedä onko tähän tieteellistä tutkimusta, mutta vaikuttava tekijä on varmasti myös se että paimenkoirien kuuluu reagoida nopeasti ja vahvasti. Ne ovat pääsääntöisesti vilkkaita koiria, joiden reaktiot ovat paremmin huomattavissa.

Tutkimuksien mukaan kuitenkin ääniarkuus on periytyvää ja Vickyn valinnassa painoikin emän puolelta luonne ja paukkukestävyys kuin isot näyttelytittelit yms.

Osassa koirissa on vain pientä hermostuneisuutta, osa pystyy keskittymään hyvin ruokaan tai leluihin radion ollessa päällä, osaa helpottaa rakettien näkeminen - osaa se vain pahentaa. Sitten on se kasti, joka ei pysty syömään, leikkimään ja käpertyy vain nurkkaan potemaan tilannetta. Pahimmassa tapauksessa tekee jopa tarpeensa jännityksen olevan liian suuri.

Paukkuarkoja koiria on todella paljon rotuun katsomatta ja tämä aika vuodesta on aivan kauheaa - etenkin kun sääntöjä ei noudateta ja raketteja paukutellaan milloin sattuu eikä ajatella sitä mitä se aiheuttaa lenkillä olevalle koiralle. Inhottavaa kun mekin joudutaan nyt jo vähentämään iltalenkkeilyä ja painottaa aamu- sekä päivälenkin pituuten valoisalla ajalla.

Vuosi vaihtuu meillä verhot kiinni, telkkari kovalla, normaalia arkea pyörittäessä sekä tukien Nitaa Serene-Umilla sekä vain pitämällä itsemme rauhallisina.

Onko teillä paukkuarkoja koiria? Miten teillä on vuosi vaihtunut?