Viikon tokoilut

Keskiviikko 6.8

Ohjatut tokotreenit palailivat kesätauolta ja mekin päästiin pitkästä aikaa osallistumaan suippiksen kanssa. Päivän aiheena oli seuruu, jota ollaan Nitan kanssa työstetty taas pohjamudista ylös kohti edes säädyllistä seuruuta. Asian vaikeus taas valkeni - Nita tekee tokotreeneissä ihan täysillä ja hyvin, mutta sitten muualla vire aivan maassa. Treeniä siis ehdottomasti eri paikoissa paljon leikkien ja virettä nostaen.

Sitten itse seuruuseen. Nita on aika hyvässä paikkaa, ei edistä, joskus matalassa vireessä seilaa vähän vierellä irroten. Käskysana on vaihdettu ja perusasentoa hinkattu. Etenkin panostettu ensimmäisiin askeleisiin, että kontakti säilyy - jos säilyy, seuruu on aika varma loppuun asti. Jos putoaa, seuruukin lähtee seilailemaan eikä kontakti tämän jälkeen ole yhtä tarmokas. Lähden itse aina vasemmalla jalalla liikkeellä, taisin joskus kuulla  että se voi myös "puskea" koiran kontaktin tippumaan heti alussa. 

Nita teki parasta seuruuta tähän asti ja sitä oli helppo motivoida. Käännöksiin paljon lisää tiiviyttä ja takapäätreeniä. Got it! Korjattiin myös vähän omaa palkkaamista etten palkkaa namilla pudottamalla vasemman käden alas ja pysähtyen vasn naksulla palkan  paikka, jonka jälkeen reipas sosiaalinen palkka ja nami rikkoen oman liikkeen paikan eli vaikka hyppäämällä sivulle taakse. Näin saadaan seuruu katkeamaan ns palkkaa  eikä Nita niin paljoa seuruussa ennakoi ja himmaile  palkan  saamista, jos oma askeltaminen hidastuu.

Keskiviikko 13.8

Tälle kerralle sain jopa avopuolisoni kuvaamaan treenejä, joten kaikki postauksen kuvat ovat 13.8 treeneistä.

Aiheena oli itselle täysin tuntematon aluevaltaus - tunnarit. Kylmähiki ja raskas askel, mitenköhän tunnarit suippikselle opetan.. Oli  mielessäni jo tehnyt kauhuskenaarioita kuinka tunti tulee menemään. Positiivista ajattelua heh?

Tapoja tähänkin on varmasti monia ja muutamia eri opetusmuotoja käytiin tunnilla läpi. Saimme jokainen omat (yhden) tunnarikapulan jo muhittavaksi käteen (ja kehotettiin jopa hieromaan niskaan :D). Nita olikin porukan ensimmäinen koekaniini sekä myös ainut koira, jolle tunnari oli aivan heprean omainen käsite.

Ohjaaja kävi piilottamassa ainukaisen tunnarikapulan nurmikkoon ja heitteli siihen vielä nurmea päälle. Nita ei nähnyt minne tunnari piilotettiin vaan toin sen noin 1-1,5m päähän tunnarin alueesta. Käskyähän tähän ei vielä ole, mutta ajattelin sen olevan jatkossa "oma". Sitä tuskin tulee kauheasti sekoitettua arkikieleen. Nyt käytin johteena "etsi"-käskyä, jonka Nita tietää namien etsimisestä. Tyttö kävikin heti innokkaana nuuskuttamaan ja löysi kapulan nopeasti, tosin taisi fuskata silmillänsä aluksi. Hiiiirmuiset kehut! Samaa toistettiin muutaman kerran ja joka kerta Nita nappasi tunnarin jo reippaasti suuhun. Tästä innostuneena kokeiltiin vielä 50cm mittaista lautapätkää, johon oli ruuvattu hajuttomia tunnarikapuloita sekä sitten yhteen väliin laitettu tuo omani. Tähänkin muutama toisto ja Nita aivan selkeästi haistoi kapuloita läpi ja otti "omansa". Aivan huippua!

Tämän jälkeen treenasin itsenäisesti pätkiä seuruuta, jotka olivat aika kohtuullisia - ajoittain jopa oikein ylävireisiä. Loppuun vielä tokohyppyä, joka meillä nyt vähän junnaa.

Ja hui, jos vilkaisette tuohon kalenteriin niin huomaatte, että meidät on nyt houkuteltu ja "painostettu" osallistumaan viralliseen tokokokeeseen Koiviksen omalla kentällä syyskuussa. Jäiks!

Alkulämmittelyksi osallistutaan Koivukylän Koiraharrastajien jäsenten möllitokon ALO-luokkaan.