Episliitelyt 26.6

Mennäkkö vai eikö mennä - tässäpä vasta kysymys! Mietin aivan viime hetkelle osallistunko HAU:n järjestämiin epiksiin torstaina. Tuotto meni muutaman seuralaisen European Open -kilpailun matkakustannuksiin, joten hyvään tarkoitukseen osallistuminen olisi. Luokkavaihtoehtoina oli mölli, jossa ei ollut keinua eikä keppejä tai sitten kisaavat. Keppejä en halunnut mennä, joten päädyin mölliluokkaan eikä luokkia ollu rajattu mitenkään ettei viralliset startanneena saisi osallistua. Lähdettiin siis tunnin varoitusajalla hakemaan taas vähän kisafiilistä.

Ensimmäinen rata alkoi ok, kolmosesteen ohi mentiin jostain syystä. Nita irtosi hyvin ja tuntui olevan täynnä energiaa. Sain lähetettyä seiska putkeen hyvin, jotta kerkesin kasi-aidan toiselle puolelle vastaanottamaan ja sitten hanatusta. Irtosi mukavasti ja fokusoi jo pitkältä nro 12 putkeen. Putken jälkeen persjättö ja nro 13 rima putosi, en osaa sanoa mikä siinä oli syynä. 14 jälkeen poiskääntö vähän levisi. A-kontaktit vapautin nopeasti. Tulos 10.

Toisella kierroksella tuntui kaikki osuvan nappiin ja koira irtosi hyvin. Mukava ohjata! Saisin vielä tuon oman selän suoristaa, koska minullahan on MAKSIkoira eli alas kurottelemiselle ei ole mitään syytä. Ihan huipputyytyväinen olin kyllä tähän viimeiseen rataan!

Tuloksena siitä olikin 0 ja luokkavoitto! Aikaa en enää muista eikä valitettavasti tuloksiakaan ole missään.

Perjantaina vietettiinkin löllöilypäivää ja Nita pääsi taas tallille mukaan. Ensin tunnin riehumiset tallinpihassa Siennan kanssa, jonka jälkeen Nita pääsi mukaan maastoreissulle puoleksi tunniksi. Nitan kanssa on todella helppoa olla tallilla ja hevosten parissa. Vähän turhan luottavainen hevosia kohtaan se on, mutta maastossa etenkin hirmu pätevä! Käynnissä Nita kulkee mieluusti edellä, mutta vain 4-7m päässä ja pysähtelee aina välillä tarkistamaan, että ollaan hevosen kanssa mukana. Myös pienikin äänähdys hevoselta herättää Nitan huomion. Välillä piti selästä käsin koiran takapuoleen tökkäistä raipalla kun meinasi jäädä jalkoihin haistelemaan pusikoiden tuoksuja.

Hevosen kanssa ravatessa tai laukatessa Nita juoksee hyvin perässä, mutta tällä kertaa oli aivan käyntireissu. Maaston jälkeen riehumisleikkejä vielä toisen tunnin verran tallin pihalla.