Tekevälle sattuu

Ei voi muuta todeta viime viikonlopusta kuin sen, että Nita kyllä rakastaa mökillä oloa!

Perheellämme on mökki Keski-Suomessa, jossa yritämme miehen kanssa päästä käymään aina kun on mahdollista. Ihanaa laatuaikaa perheen kanssa ja Nita pääsee olemaan ulkona vapaana sielunsa kyllyydestä. Ja se neiti kyllä ottaa siitä kaiken irti!

Viikonloppu meni siis möksällä rentoutuessa, Nita juokseneteli kuin gaselli metsässä tai pallon perässä. Taisi tutustua mönkijäänkin ensimmäistä kertaa, yllättävän rohkeasti!

Lähtöpäivänähän totta kai tekevälle piti sattua, onneksi ei mitään vakavaa. Huomasimme veneeltä tullessamme, että Nitan toisen jalan polkuantura on revennyt ja vuotanut jonkin verran verta. Tämä osoittautui onneksi pinemmäksi haavaksi kuin ensin verimäärästä ajattelin. Anturasta oli "kuoriutunut" kerros pois, varmaankin siellä metsässä juostessaan kolauttanut sen johonkin. Putsasin haavan ensin vedellä ja sitten laimennetulla Betadinella. Suojatakseni haavaa hiekalta ja lialta, laitoin haavapaperin ja siteen siihen päälle. Eipä se niin toimiva ratkaisu ollutkaan kun sidettä piti olla koko ajan korjailemassa, mutta antoi se sen verran suojaa, että haava pääsi kuivumaan nopeasti eikä liasta ollut enää vaaraa.

Nyt antura näyttää jo hyvältä eikä se koiran menoa ole haitannut :)

Onko muuten teidän koirilla tavallista enemmän energiaa pakkasen myötä? Meillä oli tänä aamuna ensimmäisen kerran miinuksen puolella tuo kammottava mittari ja Nitassa oli kyllä virtaa enemmän kuin pienessä kylässä.

Pahoitteluni taas viikon blogihiljaisuudesta, asiaa kyllä olisi.. Blogin kirjoittaminen on suhteellisen työlästä tällä hetkellä - tai sitten keksin vain tekosyitä. Olen itse taas flunssassa ja yskin tällä hetkellä keuhkoni pihalle - not nice. Lisäksi läppärini alkaa olemaan jo todella vanha ja toimii myös sen mukaisesti. Tämän vuoksi kuvien lataaminen on hidasta ja työlästä - alan aina pitkittämään lataamista vaikka postaukset ovat jo valmiina niitä kuvia odottaen. Koitakaahan kestää!