Uusi aksaryhmä

Ensimmäinen agilitykoitos tältä viikolta oli perjantain uuden agilityryhmän korkkaus. Ryhmä vaikutti oikein hyvältä, mutta sopivan haasteelliselta - saadaan ihan oikeasti pistää kaikkemme likoon. Eri tasoisia koirakoita ollaan kaikki, mutta hyvin saatiin tällä kertaa sumplittua treenit jokaisen tason mukaan. Nita jopa pääsi yllättämään!

Melkein jo pyörryin kun saatiin rakentamamme rata valmiiksi. Huih olipa teknisin ja pisin rata mitä ollaan koskaan menty tai edes yritetty! Noh syteen tai saveen taisin todeta ennen omaa vuoroa.

Aloitettiin rata ihan alusta ja katsottiin sitten mihin asti päästään. Ratapiirrokseni ei aivan vastaa todellisuutta, en oikeen niin tarkasti sitä enää muistanut. Olisi pitänyt jo paikan päällä se piirtää ylös. Esteet 1-3 olivat paljon vaikeammassa kulmassa kuin kuvapiirros antaa näyttää. 

Noh otin ykkösen päällejuoksulla, joka yllättävää kyllä meni aika nappiin. Nelosen jälkeen takaaleikkasin hieman äänikorostusta käyttäen, sama juttu aidalla nro 11. Takaakierto esteelle 14, joka ei taas lunastanut odotuksia, vaan Nitalla meni pitkäksi eikä hypännyt koko estettä ensimmäisellä yrittämällä. Toisella kerralla meni tiukille, mutta kuitenkin - ihme kyllä saatiin tosi hieno aikaa voittava vino hyppy aidalle nro 15, josta oli helppo jatkaa eteenpäin.

Sitten ongelmakohtiin. Alku meni oikein hyvin ja saatiin siitä kehujakin sekä omasta liikkumisesta radalla (siis anteeks mitä :D). Ensimmäisen kerran tyssäsi renkaalle, jota vähän osasin odottaa syvällä sisimmässäni (sitä kun ollaan harjoiteltu tosi vähän). Seuraavaksi blokkasin Nitan kympille tulemalla aivan liian lähelle. Puomin kanssa oli ongelmia juuri ratavauhtini vuoksi. Ei olla puomia harjoiteltu vielä temmon muutoksilla, joten Nita meni vähän hämilleen minne piti mennä ja hyppäsi joka puominrampilta alas kun nopeutin vauhtia. Kun se puomille saatiin pienellä himmaamisella, lopussa odotti oikein mallikas kontaktilla odottaminen ja vapautus. Hieno suippis!

Näissä treeneissä Nitan odotuskäyttäytyminen ei ollut todellakaan sitä parhainta. Olin lämpännyt Nitan ennen radan rakentamista ja siinä alkuselvittelyissä ym meni jo paljon aikaa. Mineistä aloitettiin ja hups odotimme omaa treenivuoroamme yli tunnin. Se oli Nitalle aivan liikaa vaikka yritin sen kanssa harjoitella pienessä tilassa pikkutokoliikkeitä ym. Kierroksia se otti siitä huolimatta aivan liikaa ja alkoi äänekkääksi. Onneksi pääsin ulkokentälle ottamaan muutamat hypyt ja putket, sain pahimmat paineistumat pois ja loppuaika odotettiin suhteellisen mallikkaasti. 

Odottelutreenejä? Voi kyllä, kalenteriin vain ylös... :)