Olen itse stressannut kovasti Nitan olotilaa, en ole kestänyt ajatella miten toinen voi pelätä kotona ja olla ulkona normaali. Ollaan Samulin kanssa panostettu tämä viikko olemaan rauhassa kotona, tekemällä normaaleita asioita, mutta välttämällä Nitan stressaamista. Joten tämän viikon treenisuunnitelmat kuopattiin heti ja ollaan vain keskitytty ulkoiluun sekä koiratarhailuun.
Pikkuhiljaa Nita on alkanut palautua, ihan baby steps. Ensin loppui häntä koipien välissä kulkeminen kotona ja makuuhuoneeseen uskalsi neiti mennä kääntymään. Saatiin myös lenkeillä liinat kiinni - temput pois kotimatkalla. Aina kun neiti stoppasi kotiin päin kääntyessä, jatkoimme yksinkertaisesti matkaa koiraa "raahaten". Eteenpäin on mentävä. Heti kun hihna löystyi ja Nita käveli eteenpäin annoimme namin ja paaaljon kehuja. Leikittiin myös kotimatkalla paljon hämäystarkoituksessa. Nyt Nita kävelee tyytyväisesti kotia kohti, jopa häntä pystyssä ja täysin rentona.
Yöt ja kaiken vapaa-ajan Nita vietti edelleen olohuoneessa, ei kuitenkaan makuuhuoneessa enää pelkää. On vain hieman varautunut. Rohkeasti käy luita hakemassa sieltä ja katseli jopa telkkaria meidän kanssa sängyssä :)
Leikkiminen maistuu kotona huonosti, namit kyllä menee. Syöminen on vähän on off. Välillä Nita syö isolla ruokahalulla ja taas toissa aamuna leivänpaahdin oli pelottava eikä koira uskaltanut syödä aamuruokaansa loppuun... Huoh. Baby steps..
Läpimurto tapahtui viime yönä :) Eilen illalla pyysin Nitaa menemään makkariin omaan petiinsä, annoin namin ja kävin pedin eteen istumaan. En päästänyt Nitaa pois pedistä 15min, vaan pyysin sitä rentoutumaan siinä. Tämä meni ihan hyvin, Nita kävi oma-aloitteisesti pedille makaamaan muutamaksi minuutiksi ja nousi sitten hetkeksi katsomaan ikkunalle päin. Tippuva lumi pelottaa vieläkin. En painostanut Nitaa enempää vaan nousin ylös ja käytiin nukkumaan. Nita siirtyi heti olohuoneeseen. Heräsin kuitenkin aamuviideltä ja huomasin, että Nita nukkui omassa pedissä!! Oli kyllä sellainen riemuvoitto, että herätin Samulinkin keskellä yötä kertoakseni tämän :D Ai, että miten voi pienet asiat ilahduttaa.
Nita nukkui makkarissa omassa pedissä aamuun asti, aamuruuista tosin söi vain 2/3. Pikkuhiljaa :)
Kiitos lukijoille rohkaisevista kommenteista! :) Ne tsemppasivat paljon. Ensimmäinen koira kun on kyseessä niin tällaisissa tilanteissa kaikki apu on tarpeen. Pitää itsekkin osata rauhoittaa itsensä :P
Voin kertoa, että se ei helpotaainakaan mun kohdalla "toisellakaan koiralla"- osa Neiran haukkumisesta johtuu varmaan mun ennakko paniikista -,-
VastaaPoistaHaha :D Sehän onkin vaikeeta kun pitää katsoa peiliin ja miettiä miten oma käytös vaikuttaa :P
PoistaLisäksi onnea läpimurrosta! Se tuntuu todella hyvältä! :)
VastaaPoistaKiitos! :) Kyllä nyt on helpottunut olo :)
Poista