Mitä mieltä olistte jos suoritetaan taas arvonta kun 30 lukijan raja on täynnä? :) Onko ehdotuksia palkinnoksi, mitä tykkäsitte viime palkinnosta?
Eli tällä kertaa laitan arvontaohjeet ja säännöt kun 30 lukija rajapyykki on ohitettu.
Eli nyt mainostamaan blogia, jotta saadaan arvontaa pystyyn!
Etsin myös itse luettavaksi nahka/pehkoblogeja, joten niitä saa linkittää kommentteihin :)
Parannusta on taas tullut Nita mörköilyyn :) Nita vietti illalla paljon aikaa nukkumalla omassa pedissä ja nukkuikin siellä koko yön! Jes! Ollaan Samulin kanssa tuuletettu :) Vähän yöllä piti käydä puhisemassa ja haukahtamassa hissin äänille, mitä Nita yleensä ei tee.
Ruoka ei vieläkään maistu kunnolla. Iltasafkat menee kyllä, mutta ei aamu. Tänäänkin Nita kävi vain katsomassa kuppia ja lähti pois. Normaalisti ahmatti syö aamulla sekä illalla kunnon ruokahalulla + treeninamit päälle.
Huomenna laittelen postausta pentuagilityn viimeisestä tunnista :)
Endallakin oli just ton ikäsenä tollanen kaikelle pitää puhista ja toiset koirat on kaukaa pelottavia - mörköikä, kesti semmoset pari kuukautta ja meni tosiaan ittestään ohi. Tietenki sitä piti vähän tukea ja rohkaista niissä pelottavissa asioissa, mutta ei siitä silleen vaivaa ollu, että tsemppiä, kyllä se siitä! Nyt on sitten lälläslää - kausi; eli ei niin mielellään enää annetakaan kiinni irtiollessa :D
VastaaPoistaMeidän blogi: http://kannustimes.blogspot.fi/
Kiva kuulla ettei Nita ole ainut :D Meillä tuo lälläslää oli tossa 5kk tienoilla :P Tsemppiä myös sinne!
PoistaAloin lukijaksi blogiinne :)
Joo arvonta! Nehän on kivoja :O)
VastaaPoistaMusta on toisaalta aika mielenkiintoista seurata Nitan ja Arvon eli sisarusten edesottamuksia kun tunnen näiden isän ja äidin suvut sen verran hyvin. Nita on pehmeydeltään selvästi enemmän Toivo-enon tyyppiä ja Arvo on tullut isään mut on siinä onneks ripaus sellaista pehmeyttätai nöyryytä mitä Onnissa ei ole. Toivo-eno on ollu mun helpoin koira ikinä ja Onni vaikein. Mut siis vaikka Onni ei koskaan nuorena pelännyt mitään niin ennemmin se toi haasteita kun Toivon enemmän varovainen suhtautuminen asioihin. Mut se toki on totta et Toivon kans ei saanut ite olla yhtään epävarma mitä tehdään seuraavaksi jos jännitys iski. Ja lopulta siitä on tullu ihan varma tyyppi eikä se kyl ollut yhtään stressaaja pienenäkään et se on mulle vieraampaa, paitsi Voiton kans kun sillä taas on remonttitrauma....
Hassua muuten kun Krissen ja Veeran koirien emän (ja veljen) omistajalla on Nitan siskopuoli ja sit viel velipuolen poika :D Maailma on pieni.
Aika jännästi on jakautunut nuo luonteet ja pehmeydet/kovuudet :D Mä luulin aluksi Nitan ollessa pikkupentu, että se olis ollut aika kova. Toisin taisi mennä :D
PoistaOho! Onpas pieni maailma! Eipä näitä nahkoja Suomessa muutenkaan ole hirmuisia määriä :P
No collieissa ne oikeasti kovat on aika harvassa. Pehmeitä nää on lähes kaikki (no on toki koviakin mut huomattavasti vähemmän) ja siinä pehmeydessään vaan erillaisia :) Pehmeys on kuitenkin eriasia kun arkuus ja sen arkuuden kanssa on hankala pärjätä. Mut onneks tän ikäisillä nyt on noita oikkuja ja kannattaa vaan pysyä itse jämäkkämä ja rauhallisena niin kyl se siitä :) Näillä ei kuitenkaan ole takana yhtään arkaa koiraa mitä olis ainakaan mun tiedossa mut erittäin dramaattisia yksilöitä kylläkin ;) Hankaluus ehkä onkin erottaa se teatraalinen draama todellisesta huolestuttavasta käytöksestä. Mut yritetään niin eiköhän siitä hyvä tule :)
VastaaPoista