Nyt tyttö koettelee emännän ahdistuskynnystä. Nimittäin mörköaika on saavuttanut Nita, tai ainakin niin epäilisin. Olen kuullut, että monella pennulla tulee mörkökausi, että kaikki pelottaa ja suurin osa alkaa haukkumaan pelottaville asioille. Noh meidän tyttö ei hauku, vaan vetää stressipesäksi.
Lauantaina illalla alkoi armoton läähättäminen ja tärinä. Todennäköisesti säikähti Samulin korottamaa ääntä - pleikkarille, ei Nitalle :) Mutta herran jestas ei koira ole ikinä siihen reagoinut. Nyt toinen läähätti viimeistä päivää.. Nita kuitenkin rauhoittua ja kävi omaan petiinsä syömään luuta nukahtamiseen asti. Ajattelin, että huh se oli siinä. Oireet olivat kuin kertausta uuden vuoden aatosta.
Nita kuitenkin herätti meidät 2.30 yöllä toisella puolella sänkyä läähättämällä ja tärisemällä. Se ei rauhoittunut millään eikä mennyt enää omalle paikallensa. Todettiin, että tippuva lumi metalliräystäälle pitää niin kovaa ääntä, että se on pelästyttänyt toisen. Nita rauhoittui olohuoneessa ja mekin jäätiin sohvalle nukkumaan. Oletin seuraavana aamuna Nitan olevan normaali. Kaikkea muuta :(
Sunnuntaina aamulla Nita oli tosi varovainen ja pelästyi aina tippuvaa lumen ääntä. Se ei edes pyytänyt aamulla ulos, söi kyllä onneksi ruokansa. Se on ottanut omaksi turvalliseksi paikaksi olohuoneesta sohvan edustan, siinä se vietti koko päivän eikä liikkunut juuri minnekkään. Keittiöön saattoi vielä tulla, mutta makuuhuoneeseen ei.. Pyysin pikkuveljeäni läymään, koska tiedän kuinka Nita innostuu siitä. Tämä auttoikin ja Nita tuli iloisena makuuhuoneeseen, mutta ei selkeästi halunnut jäädä sinne. Ei ruvettu missään vaiheessa maanittelemaan sitä. Illalla tuli Karkki ja Lumi-chihu käymään tarkoituksella piristääkseen Nitaa. Päivälenkillä Nita oli ulkona normaali, mutta veti liinat kiinni heti kun käännyttiin tutulle tielle kotiin päin.. Meinasi itku tulla lenkillä kun oma koira ei halua kotiin tulla enkä tiedä mistä se voisi johtua.. Onneksi Lumi-chihu auttoi ja Nita olikin sen kanssa täysin normaali kotona. Tuli oikein kiire syödä luita ja leikkiä kilpaa. Huokaisin jo helpotuksesta, että tyttö palautuu normaaliksi. Nita jäi kuitenkin olohuoneeseen nukkumaan eikä sitä yritettykkään saada makkariin. Jätettiin vain kaikki ovet auki. Noh herättiin taas tismalleen samaan aikaan klo 2.30 kun Nita läähätti taas sängyn vieressä :(
Tänään tyttö on onneksi ollut jo aavituksen pirteämpi ja rohkeampi. Se ei enää kulje häntä kopien välissä kotona ja pelästy joka ääntä, mutta olohuoneessa se pysyy. Nyt sentään luut alkaa maistua ja se jopa haki luita lisää makuuhuoneesta. Ehkä tämä tästä.. Epätoivo on jotenkin ahdistavinta, en keksi mitään syytä mikä olisi voinut järkyttää toista noin paljon. Nita on aika pehmeä, mutta aina toipunut heti säikähdyksestä ja oppinut sietämään ääniä hyvin. Asumme toki kerrostalossa, eihän sitä voi mennä takuuseen onko joku kolistellut rappukäytävässä tai muuta.
Eläinlääkärillekkin soitin, mutta sain vain töykeän ilmoituksen tulla käymään. En näe siinä järkeä, koska Nita on iloinen oma itsensä muualla kuin kotona. Eli turhaan ell toteaa koiran täysin terveeksi ja me maksamme itsemme kipeäksi. Toivottavasti Nita alkaa palautua, omat hermotkin alkaa olla jo riekaleina huolesta :(
Onko teidän pennuilla/koirilla ollut vastaavaa?
Olen törmännyt esimerkiksi Kiiran kanssa siihen,s en ollessa pieni, että se ei suostunut kävelemään yhtä lähikatua, koska se oli mörköiässä niin usein kuullut kolinaa, juuri sillä tiellä ollessamme. Nyt Kiiran llessa vanhempi, se uskaltaa kävellä sitä tietä. Neirakin säikähti yksi päivä tippuvaa lunta ja kolistelevia ihmisiä metalliportaissa. Se rauhoittuu onnekseni aika nopeasti. Kiiran muistan säikähtäneen ratikkaa helsingissä hyvin pahasti. Se taisi olla viikon stressaantunut sen jälkeen. Lopulta se rauhoittui. Se ei siis ulkona suostunut juuri tekemään mitään, pelkäsi vain kaikkea. Ehkä Nitalla on sama? Se stressaantui siitä lumen kolistuksesta todella pahasti ja nyt sillä menee aikaa palautua siitä?
VastaaPoistaKylläpäs helpottaa kuulla, että muillakin on ollut vastaavaa :P Itsekkin epäilen niin, että on pelästynyt vaan tarpeeksi pahasti ja yhdistää sen makkariin. Onneksi se näyttää alkavan palautua. Tänään jo menee oma-aloitteisesti makkariin ja tuli aamulla herättämään meidät :) Myöskin omassa pedissä kävi hyvin nopeasti :)
PoistaSe on yleensä helpottavaa, kun saa vertaistukea ainakin koiramaailmassa. :) Toivottavasti se vielä reipastuu. :) Ja toivotaan, että ei tapahdu uudestaan. :)
PoistaTeidät on haastettu: http://trikkihirmu.blogspot.fi/
VastaaPoistaKiitos! Olen hirveän huono muistamaan noita haasteita, jospa tän saisin tehtyä :)
PoistaÄlä huoli, moinen käytös menee varmasti ohi! Yrittäkää te olla stressaamatta Nitan käytöstä, sillä koirat ovat lukevat ihmistä kuin avointa kirjaa. Nita stressaa, te stressaatte ja Nita stressaa teidän stressaamistanne. Lisäksi jos Nita esim. herättää teidät yöllä, kaikkein fiksuinta olisi kääntää kylkeä ja antaa koiran selvittää tilanne itsekseen. Jos sitä huomioi tai "säälii", tulee samalla huomaamattaan antamaan "palkkion" stressaantuneesta käytöksestä. Näyttäkää te omalla rauhallisella käytöksellänne, ettei Nitalla ole syytä huoleen. Uskon että tämä on juuri mainitsemaasi "mörkökauteen" liittyvä ilmiö. Tsemppiä teille, eiköhän Nita pian taas reipastu! :-)
VastaaPoistaKiitos paljon rohkaisevasta kommentista! :) Ollaan nimenomaan nyt keskitytty siihen, että käyttäydytään normaalisti ja mahdollisimman rauhallisesti. Kehitystä parempaan on onneksi jo tapahtunut :)
Poista