Nyt alkaa meidänkin agilityt näyttämään jo ihan oikeasti agilityltä eikä vain epämääräiseltä tekemiseltä! Perjantain ohjatut treenit olivat aivan loistavat ja hyvä fiilis vaan jatkuu!
Kepit jätettiin välistä, sillä ne eivät ole vielä valmiit. Tällä hetkellä Nita pujottelee 6 aika vahvasti ja nyt seuraavaksi vahvistetaan 6 + 6 keppejä. Koitetaan niihin saada oikeaa pujottelutekniikkaa ja nopeutta.
Sitten treeneihin. Mitä meidän kontakteille on tapahtunut? Sillä ne olivat aika nappit!! Ihan ihme juttu.. Puomilla Nita ei alkanu himmailemaan alastulolla vaan tuli hyvin onoff asentoon. Itse pitää olla tarkkana, että varmasti vapautan oikealla käskyllä sen - vähän tunnun omia huutelevan radalla. A-esteellä palkkasin suosiolla jokaisen alastulon, mutta Nita selkeästi jarrutti ja tiesi mitä haetaan.
Putki-A erottelu onnistui todella hyvin vaikka Nita on hyvin putkihakuinen koira. 5 takaakierto meni vähän omaksi mokailuksi kun peitin esteen näkyvyyden ja tämä vaikeutti seuraavaa estettä.
Irtoaminen rallattelusuoralla 8-11 eikä rengaskaan tuottanut maksikorkeudessa ongelmia! Sai vaan juostessa nauttia ja katsoa kuinka koira menee pitkällä hyvin fokusoiden esteihin.
Nro 15 oli todella, todella hankala, koska suoralla putkella Nita ottaa vauhtia ihan kauheasti enkä kerkeä yksinkertaisesti sitä ennen putken suulle. Tässä saatiin ohjeeksi tehdä meille tuntematon vastakäännös (=juoksen kohti estettä, näytän koiralle vasemman käteni [otan haltuun] ja pyöräytän Nitan ulkokautta esteen yli), jonka jälkeen valssi viimeiselle esteellä. Vastakäännös alkoi tosiaan näyttämään ainoalta vaihtoehdolta keretä tekemään yhtään mitään. Vastakäännökseen mulla ei suoraansanottuna ollut mitään luottoa, että se onnistuisi ja Nita tajuaisi lähteä sellaisella liikkeellä ulkokautta pyörähtämään ja hyppäämään esteen. MUTTA, kappas - niin se vain menikin! Olin aivan monttu auki kirjaimellisesti! Huh kuinka hieno koira!
Toisella kierroksella otettiin kilpailumainen treeni. Tässä otettiin tuo vastakäännös vielä ihan vauhdissa ja nappiin meni! Nita lähti hakemaan esteen jo ennen kuin olin itse henkisesti valmistautunut tekemään ohjauksen loppuun asti.
Kouluttajana toimi meillä harvemmin oleva, joka on nähnyt meidät viimeksi syksyllä (muistaakseni). Saimme paljon kehuja kuinka paljon olemme kehittyneet niistä ajoista. Jopa kontakteista tuli kehuja (?!). Hän myös huomautti kuinka hyvin Nita nyt leikkii ja palkkautuu lelusta verrattuna syksyyn, jolloin palkkautuminen oli hankalaa. Kyllä treeni vain tekee tehtävänsä, pakko se on alkaa myöntämään. Kepit vain kuntoon niin ollaan kuulemma jo hyvin ratavalmiita virallisiin :)
Nyt alkaa oma ohjauskin selkiytymään ja ohjaustekniikkakurssit ovat tuottaneet tulosta. Alan olla ajoissa, luen rataa paremmin ja uskallan yhä enemmän luottaa koiraan - vielä saisi ylimääräistä varmistelua jättää pois. Nitasta on kuoritutunut hyvin estehakuinen ja ohjaustarkka. Sen kanssa tekeminen on hyvin helppoa ja nautinnollista. Kyllä tämä vain meidän laji on - tästä ei pois vaihdeta.
 |
| "Mom, some privacy please..?" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti