Kertaus vuodesta 2012 lähtien

Sain idean eräästä hevosblogista, jossa käytiin läpi kuvilla yhteiset taipaleet 7 vuoden ajalta. Voisin samaa kokeilla teille luettavaksi Nitan ja mun puuhista - sopivasti ennen pikkupennun tuloa, jolloin blogi koskeekin kahta nahkasuippista :) Pitkää kuvapostausta siis luvassa!

Kesäkuussa 2012 pääsimme katsomaan Nitaa sen ollessa n. 5vk ikäinen. Pikkuinen pallero oli pentueen pienin ja vähän ujo. Se ei todellakaan ollut pentu ensimmäisenä vieraiden sylissä vaan hirveän itenäisesti touhusi meistä välittämättä. Onneksi kuitenkin syliinkin se jouti ja ihastutti kovasti. Pentuna Nitalla oli jo näkyvissä isältänsä perimät mustat pisteet valkoisessa kauluksessa.

30.6.2012 pallero kotiutui meille ja toki heti seuraavana aamuna piti jo kuvailla. Luoksetulojen harjoitus leikkien lomassa aloitettiin heti - virtaa riitti pikkuisella! Nita kotiutui hurjan hyvin ja nukkui nätisti ensimmäisestä yöstä lähtien omassa pedissä sen kummenpia vinkumatta.

Kesän aikana päästiin useasti mökkeilemään miehen puolen mökillä sekä oman perheen möksällä. Myöskin veneily ja saaressa olo tuli kesän aikana tutuksi ja kaikki uusi otettiin vastaan iloisilla mielin.

4kk iässä juuri kun rokotukset oli kunnossa, käytiin ensimmäisen kerran Match Show:ssa Vuosaaressa. Seisomista ei juurikaan oltu harjoiteltu, mutta söpöydellä saatiin kolmas sija!

5kk iässä harjoiteltiin jo vähän enemmän seisomista ja ensimmäinen karvanlähtökin alkoi jo vaikuttamaan.

Lokakuussa 2012 aloiteltiin vähän tokon alkeita seuruun opettelulla sekä perusasennolla. Nita tuntui tykkäävän hommasta, mutta vaikeuksia oli pienikin häiriö ja muiden koirien ohittamiset yli-innokkuuden vuoksi. Tehtiin siis hurjasti syksy töitä näiden asioiden eteen.

Joulukuussa 2012 käytiin ensimmäiset "viralliset" näyttelyt nimittäin pentunäyttelyt Helsingin Messukeskuksessa. Sieltä arvosteluna tuli EH ja luokan 2.sija. Paikan päällä Nita käyttäytyi suhteellisen hyvin kovassa hässäkässä, pienesti olisi ollut intoa muiden koirien luokse, mutta noppa pysyi kiinni

Ensimmäinen joulu vietettiin rauhallisissa olosuhteissa ja kuvamalleilun myötä.

Talvella olikin aika verestellä muistoja Nitan veljen Arvon kanssa. Raju leikki on paras leikki.

Kevät-talvesta 2013 tutustuttiin myös lähellä asuvan bloggarin Erican kanssa ja muutamat pentutreffit järkättiin Nitalle ja Neiralle. Tytöillä oli vain kk ikäeroa, mutta Neiraa vähän hirvitti Nitan raju leikkiminen eikä ollut niin kovin innoissaan uudesta tuttavuudesta. Erican blogiin pääset tästä

Nitan ollessa vajaa vuoden ikäinen, aloitimme pentuagility-kurssilla. Nita syttyi lajiin kovasti muutaman kerran jälkeen. Aivan pohjilta lähdettiin kun itsellenikin laji oli täysin vieras. Namikupilla ja lelupalkalla rimat maassa ja satunnaisia kertoja rimat aivan matalalla. Putkesta tuli aivan huippujuttu Nitalle ja irtoamistreeniä tehtiin kovasti. Halli oli rauhallinen ja muut koirat olivat näkösermin takana, joten Nita tottui liiankin häiriöttömään treeniin.

Kevät-kesällä aloitettin agilityn treenaaminen "kunnolla". Harjoiteltiin mm. takaakiertoa puiden kanssa sekä eteen lähetystä.

Vappuna 2013 saimme paikan Helsingin Agility Urheilijoiden seurasta ja kesän treenasimme reippaasti, jotta saimme kovatasoisen ryhmämme kiinni.

Uittoprosessi, kova on ollut yritys kesällä 2013 saada Nita uimaan. Yritys hyvä kymmenen, kvuan osoittamaa tapaa pidemmälle ei päästy :) Keppiä haettiin niin pitkältä, että tassut ylettyivät vielä pohjaan.

Agilityssa aloitettiin möllikisoissa käyminen. Hyvää harjoitusta saatiin uusiin paikkoihin, joka tuli ehdottomasti tarpeen. Nita tarvitsi vielä hurjasti tsemppiä vieraille esteille eikä sitä voinut jättää yksin ratkomaan asioita ollenkaan.

Kesällä 2013 saimme myös Koivukylän Koiraharrastajien jäsenyyden ja aloitimme tokon jatkuvassa ryhmässä. Oltiin tähän mennessä treenattu perusjuttuja alo-luokasta, mutta hurjasti vahvistusta haettiin liikkeisiin. Pääsimme myös starttailemaan seuran toko-epiksissä, jotka koostuivat kolmesta osakilpailusta. Kaikissa sijoituttiin hyvillä tuloksilla ja voitettiin vuoden kovin tokottaja-titteli! Ei uskoisi meistä :D Nitan motivaatio oli korkealla, mutta ulkopuoliset epikset menivätkin sitten penkin alle. Lisää treeniä. Ei jatkettu ryhmää talvikaudella kovan hinnan vuoksi.

Kesäkuussa 2013 käytiin ekat ihka oikeat viralliset näyttelyt junnuluokassa. Nita sai hienosti tulokseksi ERI SA:n, jolla oltiin lopuksi JUK2. Hehkuin ylpeyttä!

Vierailtiin myös loppukesästä muutamissa rally-tokon epävirallisissa kisoissa ja yhdissä "virallisissakin". Itse lajihan ei vielä virallinen Kennelliiton näkemyksellä ollut. Möllikisoissa meno oli aivan huippua eikä koira olisi voinut suoriutua paremmin ja kaikki mokat olivat omia. Virallisessa luokassa otin alkuun liikaa treeniä ja koira pääsi väsähtämään kuumuudessa, saimme raavittua juuri ja juuri tuloksen kasaan. Rally-toko oikeastaan sen jälkeen meillä jäikin

Hallikaudella alkoi agilityssa esteet olemaan kasassa oikeastaan keppejä vailla. Lähdin kouluttamaan ensin 2x2 menetelmällä, jolla ei sitten päästy puusta pitkälle ja hylkäsin metodin meille epäsopivana. Lähdin opettamaan naksuttimella väli kerrallaan etupalkalla. Alkuun vaikutti hyvältä ja Nita oppi nopeasti, mutta en siinä vaiheessa tajunnut vauhdin puutetta.

Nita sai talvella uuden leikkikaverin, niitä ei juuri olekkaan ollut. Kaverille kotiutui talvella pieni Saksanpaimenkoira Sienna, josta tulikin ihan Nitan bestis. Ensimmäisellä kerralla Siennaa kovasti jännitti ja meno meni melodramaattiseksi vinkunaksi ainakun Nita yritti saada pikkuista innostumaan leikkimään. Seuraavalla kerralla meni jo paremmin ja aina Siennan ottaessa massaa panokset vähän tasaantuivat. Nita samoihin aikoihin alkoi olemaan tallilla paljon mukana.

Keväällä alettiin taas käymään talven treenien jälkeen agilityepiksissä ja Ojangossa tulostakin tuli! Yhä mentiin mölliratoja, koska kepit puuttuivat. Kontaktien vahvistus jatkui ja jatkuu yhä, siitä ei taida koskaan loppua tullakkaan.

Keväällä tokoryhmä alkoi taas pyörimään, mutta päästiin läpi kevään/kesän vähän huonolla menestyksellä treeneissä käymään. Syvennettiin jo aikaisemmin opittuja asioita sekä käytiin lisää kapulan pitoa sekä noutoa että uutena asiana tunnareiden harjoittelua. Käytiin myös seuran omalla kentällä episalo-luokka 1 tuloksella. Ilmottauduttiin myös virallisiin, jotka sitten peruin Nitan flegumaisuuden vuoksi. Tokoharrastus alkoi jäädä, koska en saanut Nitaa tsempattua muualla kuin kotikentällä, motivaatio lajia kohtaan alkoi hävitä. Kesän kuumuudet vain jatkoivat eikä Nitaa innostanut enää treenata kovin korkealla vireellä.

Kesän aika startattiin ekat viralliset kilpailut agilityssa kahden startin voimin omassa seurassa, toisena 5 koiraan koskemisesta ja toista HYL keppien vuoksi. Kepit olivat hitaat ja hitaat, joten otin kisakalenterin tyhjäksi ja aloin opettamaan keppejä uudestaan keskittyen vain vauhtiin ja mukavaan menoon. Haettiin omaa tyyliä vinokeppien ja kujakeppien välillä. Kesällä käytiin erinnäisissä koulutuksissa sekä myös oman mentorin pitämänä.

Kesä oli historiallinen siinä mielessä, että Nita vihdoin alkoi uimaan vapaaehtoisesti! Kovasti heitettiin lelua ja keppiä veteen laihoin tuloksin, mutta taisi kuuma ja pitkä kesä tehdä tehtävänsä sillä viimeisinä lämpiminä viikkoina käytiin yhdessä pulikoimassa. Yhtäkkiä koira olikin vedessä eikä meinannut enää tulla pois. Miinuspuolena saatiin sitten pinkiksi värjäytynyt valkoinen rintakehä Hurtan pelastusliiveistä, joka ei tähänkään päivään mennessä ole kokonaan karvasta kulunut pesuista huolimatta. Ilman kuittia ei Hurtaltakaan hyvitystä tule. Mutta loisto kesä!

Syksyä kohti alkaa keppitreenit olemaan aivan viittä vaille valmiit! Kujakepeillä lähdetty vauhtia hakemaan putki-keppi-putki yhdistelmillä ja alkaa vauhtia sekä tekniikka löytymään. Koitan malttaa olla kisakalenteria katsomatta ja ilmoittautumatta ennen kuin voin varmaksi sanoa keppien olevan valmiit. Toistoja täytyy saada sekä vielä varmuutta. Syksy on treenejä täynnä ja hallikausi parhaimmillaan.

*************************************************************************************

Mitä mieltä olitte tällaisesta postauksesta? :) Toivottavasti joku jaksoi selata ja lukea loppuun asti. Paljon on tapahtunut, mutta ikäväkseni ei suinkaan kaikesta ole valokuvia ja monet kisat yms ovat vain videolla. Valinnan vaikeus iski todella kuvia valitessa. 

Tässä on kuitenkin karkea runko mitä vuoden 2012 toukokuusta lähtien on tapahtunut. Bloggaaminen Nitaan liittyen alkoi marraskuussa 2012 aikaisemman pystyssä olevan hevosblogin JJ Team:in päälle. Blogin virallinen nimikin on vauhdissa vaihtunut vissiin tämän vuoden puolella. Kohtahan alkaa vuodenvaihde lähenemään ja kuluvan vuoden saavutukset sekä seuraavan vuoden suunnitelmat katsotaan kertaalleen ;)

Haastan kaikki vastaavaan postaukseen!