Viikonlopun mökkireissu

Käytiin viikonloppuna lyhyt reissu tällä kertaa mun vanhempien mökillä, la-su. Herättiin jo kuudelta aamulla lauantaina, jotta oltaisiin aikaisin mökillä. Nita onneksi matkustaa niin hienosti autossa, että sitä ei tarvitse stressata :) Se osaa rauhottua siellä heti ja nukkuu lähes aina kaikessa rauhassa takapenkillä. Paremmin ei voisi sujua! Pikkuisenakaan ei oksennellut tai ollut rauhaton.

Mökkireissun tarkoituksena oli käydä joulukuusi kaatamassa kotiin :)

Mökillä oli ihan järkyttävä tuuli, lauantaina touhuiltiin ulkona niin paljon kuin vain tarkeni. Tuuli oli niin kova ja pureva, että Nitakin tärisi vaikka oli tuo sen takki päällä.. :/ Pitäisi vissiin ostaa paksumpaa rotsia sille päälle. Muutenkin tuntuu, että palelee herkemmin kuin mitä olisin luullut. Oli keli mikä keli niin Nita nautti olostansa ihan täysin, sai juosta vapaana hangessa ja leikkiä. Nita ihastui vanhaan muoviseen futispalloon. Sitä piti päästä heittelemään koko ajan.. Sisällä sitten heti suoraan omaan petiin ja kyljelleen nukkumaan. Tyttö oli illalla ihan poikki :)

Noutava paimenkoira

Jäin miettimään tuota takkia Nitalle. Nythän sillä on tuulta ja vettä hylkivä ohut takki fleecevuorella. Ilmeisesti Nita ei sillä tarkene -10 asteessa johon on yhdistetty kova tuuli. En olisi uskonut, että pohjavillainen koira palelisi tuollaisilla asteilla, mutta taitaa isoin syy olla se tuuli. Se puri kyllä vaatteiden alle itselläkin pahasti, pipo korvilla ja vielä huppu päässä. Todettiin Samulin kanssa, että paksumpi takki koiralle olisi hyvä. Ongelma vaan on nuo ihan järkyttävät hinnat!! Herranjumala mitä hintoja Hurtan ja Pompan takit ovat! Istuvuushan on hyvä, mutta kuitenkin.. En millään viitsisi ostaa nyt 80€ takkia, jos Nita tuosta vielä kasvaa. Ikäähän sillä on 7,5kk. Jos ostan kokoa x, on iso mahdollisuus, että se on kohta pieni. Tai jos ostan kokoa y, se voi jäädä liian isoksi, jos Nita ei kasvakkaan enään. Mietin, että jos jostain löytäisi lämpimän takin halvemmalla, ei tuntuisi rahallisesti niin pahalta, jos takki jäisi pieneksi/isoksi. Ostettasiin sitten ensi talveksi ihan kunnon takki.

Onko teillä vinkkejä halvemmista takeista?

Itse katselin Hööksin sivuilta muutamaa takkia.. Takki saisi kyllä istua hyvin ja suojata mahdollisimman paljon lihaksia. 

Kieli keskellä suuta niin pallo pysyy hallinnassa!

Jouluposeerausta

Mitä pidätte kuvista? :)

Onnea voittajalle!

Arvonta on nyt puolueettomasti arvottu arvontakoneellä netissä!

Palkinnoksi lähti Mustista ja Mirristä matkaan luupaketti sekä vilkkuja valo pantaan noihin pimeisiin iltoihin. 

Ja nyt rummun pärinää......... Onni potkaisi tällä kertaa Noraa (disconnection)!! Paljon onnea Nora! :) Nyt Roomea on innoissaan, tosin varmaan enemmän noista purtavista kuin vilkkuvasta valosta. Mutta heijastimia ym ei voi olla liikaa!

Laitteletko yhteystietoja osoitteeseen johanna0jamsen@gmail.com, niin laitan sulle paketin tulemaan mahdollisimman pian :) 

Arvonta suoritetaan piakoin!

Lukijamäärä on tavoittanut 25 lukijan rajan, kiitos kaikille arvontaa osallistuville! :)

Arvonta suoritetaan piakoin ja pian selviää myös yllätyspalkinto... ;) Malttakaa siis hetki!

Nitan kanssa jouduttiin sunnuntaina käydä eläinlääkärissä kääntymässä. Neidillä todettiin kummassakin silmässä sidekalvontulehdus ja sai hoitona silmätippoja kortisonilla höystettynä.

Mietittiin Samulin kanssa pitkään olisiko joku tulehdus silmissä vain onko normaalia rähmimistä (rähmä oli normaalin näköistä). Nyt lauantaina illalla kuitenkin silmät menivät aika punaisiksi ja raukka piti vasenta silmää puoliksi kiinni, siristeli ja yritti hangata. Myöskin rähmä muuttui silloin ensimmäistä kertaa keltaiseksi.

Silmätipat tuntuvat tehoavan nopeasti ja silmät ovat jo hivenen paremmat :) Nita antaa laittaa tipat todella hyvin! En olisi uskonut, itselleni kun ei saa tippoja silmään kirveelläkään.. Neiti ei sano yhtään mitään vaan jäpittää hienosti paikallaan :) Saatiin myös ohjeeksi välttää kahden viikon ajan koiratarhaa, tiheitä metsiä ja lumen heittämistä - jos silmään tulee haava kortisonitippojen aikana niin silmä kipeytyy todella kovasti ja tipat pitää lopettaa välittömästi.

Eli nyt siis mettälenkit ja riehuttamiset on poissa laskuista.. Keskityttään pitkästä aikaa treenaamiseen ja uuden opetteluun. Varasin ison pinon toko- ja agility-kirjoja kirjastosta :D Mustista ja Mirristä olisi kiva saada Hurtan kunnon namipussi... Edellinen kun meni parempiin suihin :P



Pohdintaa pannoista ja valjaista

Otan esille aiheen mikä tuntuu koirapiireissä herättävän isoa tunteiden kirjoa, nimittäin keskustelun panta vai valjaat. Ja minkälainen panta tai valjaat.

Itse olen hevospuolen edustajia, roimasti enemmän kokemusta 500kg saaliseläimistä kuin 20kg saalistajasta. Hevospiireissä varma kikka saada ihmiset raivon partaalle ja saada keskustelua aikaan on ottaa esille apuohjien käyttö. Ei hevosihmislle tiedoksi, apuohjia on erilaisia, jotka vaikuttavat kaikki hevosen pään asentoon. Kaikilla on yhteinen tekijä: ne aiheuttavat vain ja ainoastaan pahaa väärän/osaamattoman ratsastajan käsissä. Pahimmillaan voi saada erittäin kipuilevan, jumissa olevan hevosen, joka ei enää ymärrä oikeaa työskentelyasentoa eikä lihaksiensa käyttöä. Tätä näkyy valtettavan paljon, kun yritetään  korjata ratsastajan virheitä laittamalla pakottavat ohjat hevoselle. On myös apuohjia, jotka oikein käytettynä voivat edes auttaa oikeaa työskentelyä ja lihaksien käyttöä.

Nyt koiranomistajana olen huomannut vastaavan tilanteen pantojen ja valjojen kanssa, onneksi tilanne ei ole niin paha kuin hevosmaailmassa. En sano mikä olisi oikea ja ainut vaihtoehto, välineen valinta riippuu niin koirasta yksilönä, rodusta ja ihmisestä hihnan toisessa päässä.

Aloitetaan pannasta.

Itse olen aina ajattellut, että pannalla mennään. En edes tiedä miksi, olen luonut itselleni sen käsityksen, että se olisi paras. Panta on itselleni luonnollinen vaihtoehto. Oikean kokoinen panta ei vahingoita kaularankaa ja mielestäni koiraa on helpompi kontrolloida lähempänä päätä. Hevosia en voisi kuvitella taluttavani mistään muusta kuin päästä. Tosin onhan 500kg ehtaa eläintä tietysti eria asia. Mutta tästä varmasti tulee pohja ajattelutapaani. Itse pyrin kouluttamaan koirani niin, että voin mennä ihan peruspannalla, ei siis kuristavalla. Mielestäni tämä on nimenomaan koulutuskysymys. Tiedän itsekkin, että hihnakäyttäytyminen on ehkä vaikeinta opettaa isolle koiralle. Monesti ihmisen käyttämä pieni voima on paljon suurempi koiraa kohtaan mitä itse ajattelee. Tämä tekee pannasta vaarallisen väärin käytettynä. Pahimmillaan se voi aiheuttaa pysyviä vaurioita kaularankaan, selkärankaan ja henkitorveen. Miten sitten oikeaoppininen koulutus hihnassa käyttäytymiseen tehdään, siihen en ala puuttumaan. En halua sotaa aikaiseksi :) Ilmaisen vaan asian niin, että hihnasta nyppimisen kanssa täytyy olla erittäin varovainen. Monesti ihminen turhautuu nopeasti eikä ajattele voimansa käyttöä vaan nykäsee suutuksissaan liian kovaa hihnasta. Tämäkin on suhteellista rodusta riippuen. Itse jos hihnalla huomautan, en nyppäse vaan otan tasaista painetta hihnaan. Nita tietää tästä hidastaa tahtia, jos ei niin otan äänen avuksi ja uhkaavamman ruumiinkielen. 

Itse olin puolikuristavia ja kokokuristavia vastaan todella pitkään, ensimmäisenä mielipidettäni muutti sk collieilla käytettävä näyttelypanta, ohut metallinen snake-kokokuristava. Tämä härpäke ei edes kestä kovaa kiskaisua. Kuristava voi olla jopa hellempi kuin tavallinen panta. Tavallisessa pannassa voi herkemmin sortua nykimiseen. Kuristavalla huomauttaessa kirsitys on hetkellistä, jonka jälkeen tulee myötäys samantien koiran hidastaessa. Mutta näin ei tapahdu aina, joskus ulkona näkyy pitkällä edessä juoksevia koiria, jotka kuristaa itsensä kokokuristavaan pantaan ja hihnan toisessa päässä olevat aivot eivät tee mitään.

Suomessa kiellettyihin piikkipantoihin en lähde sen enempää kommentoimaan. Yllätyin Saksassa tehdystä tutkimustuloksesta, jossa käytettiin 50 koiralla läpi elämän kokokuristavaa ja toisella 50:llä piikkipantaa. Kuristavassa tutkimusryhmässä 46 koiralla oli todettiin pysyviä vaurioita. Piikkipantaryhmässä vain yhdellä.. Mutta onko enää inhimillistä käyttää piikkipantaa? En voisi itse kuvitella käyttäväni. Toiset tottakai vertaa sitä hevosilla käytettäviin kannuksiin, joilla tehostetaan pohkeen käyttöä kokeneilla ratsastajilla, joilla jalka pysyy paikallaan.

Valjaista itselläni ei ole kovin paljoa kokemusta. Itse helposti miellän valjaiden opettavan koiralle vetämisen, koska koira saa enemmän voimaa käytettyä valjaiden kanssa. Valjaat tosin poistavat paineen kaularangalta ja parhaassa tapauksessa tasaavat paineen turvallisiin kohtiin ja isoihin lihaksiin. Valitettvasti näkee paljon koiria, jotka kiskovat valjailla 6m taluttajansa edellä. Koko paino rintakehällä. Valjaissa on paljon eroja. Liian paljon näkee halpoja nylonista tehtyjä valjaita, jotka kuluttavat karvaa ikävästi. Kunnolliset, paksut ja pehmustetut kestävät valjaat ovat mielestäni parhaat. Vetokoirilla etenkin ehdottomat. En pyytäisi hevostakaan vetämään rekeä pelkillä suitsilla. Mutta miksi jotkut valitsevat valjaat koiralle, jolla ei vedetä? Samasta syystä kuin pannankin. Pienillä koirilla monesti valjaat ovat ehdottomasti paremmat vaihtoehdot. Tapahtumat, joihin ihminen ei voi vaikuttaa, esimerkiksi jos koira säikähtää. Pienellä koiralle tämä voi olla kohtalokas nykäisy kaularangalle.

Ainut asia mistä voin suoraan sanoa vankan mielipiteeni on flexi. Heittäisin sillä vaikka vesilintua :) Mielestäni flexi sopii vain ja ainoastaan koiralle, joka ei vedä normaalissa hihnassa ja silloinkin esimerkiksi vain metsässä kulkiessa. Flexi aiheuttaa päivittäin vaaratilanteita, miellän sen hihnan toisessa päässä olevan laiskuudeksi. Jos koira viipeltää flexissä kävelytiellä 5m ihmistä edellä - koira päättää sinkaista linnun perässä autotielle. Mitä siinä tilanteessa voi enää tehdä? Ihmisen reagointikyky on parhaimmillaan 1 sekuntti ja pahimmillaan jopa 3 sekuntia. Siinä vaiheessa ei enää kerkeä flexin pysäytysnappia painamaan ja epätoivoisesti kerätä ohutta lankaa takaisin. Tällaisessa tilanteessa muutama kuukausi sitten Vantaalla kuoli koira jäätyään auton alle. Tätä ei olisi tapahtunut, jos koira olisi ollut 1,5-2m hihnassa. Vaikkea itse ei kerkeäisi reagoida, hihnan pituus pysäyttäisi koiran ennen kuin mitään pahempaa kerkeisi tapahtua. Itse kiroa joka kerta kun vastaan tulee omistaja koiransa kanssa, flexi 4m pitkänä ja omistajalla tulee kiire alkaa koomisesti nykimään flexiä lyhyemmäksi saadakseen koiransa vierelleen. Itse ojennan kerran kättä ja koira on vierellä lyhyellä remmillä.

Mielipiteitä on monia eikä omatkaan ole ehdottomia oikeita, ne ovat minun ajatuksiani tästä maailmasta. Mitä piditte tälläisestä postauksesta, vaikkakin vähän arasta aiheesta? :)

Millä varusteilla te menette koirienne kanssa ja miten päädyitte tähän vaihtoehtoon? :)

Mökkeilyä

Päivän myöhässä, hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! 

Lähdettiin kolmeen pekkaan (minä, Samuli ja Nita) keskiviikko iltana Samulin vanhempien mökille. Nitalla oli jo keskiviikkona ihan kauheasti energiaa. Yritimme lähteä mahdollisimman nopeasti kunhan pääsin itse vain töistä kotiin. Samuli oli onneksi päässyt aikaisemmin ja hoitanut pakkaamisen sekä kaupassa käynnin. Nitan päivälenkki jäi 10min pituiseksi, joten tytöllä oli kauhea sähläys menossa kun yritimme tunkea kaikkia tavaroita Honda Accordiin.. Kummasti sitä tavaraa tulee mukaan vaikka muutaman päivän reissusta on kyse :D

Tuossa tuo uusi panta! :) Super hyvä tuo led-valo Mustista ja Mirristä.

Mökille ei onneksi aja kuin reilu tunti, joten oltiin jo suht aikaisin perillä. Nita on käynyt kyseisellä mökillä vain kerran aikaisemmin, mutta muisti selkeästi paikat. Myös Samulin vanhempien koiran Siran hajut tuntui kiinnostavan nurkissa kovasti. Lunta mökillä oli huomattavasti vähemmän kuin Helsingissä, noin 10cm. Nitaa se ei tuntunut haittaavan, se pyöri innoissaan lumessa paikasta toiseen ja yritti napsia lumihiutaleita ilmasta :)

Huomaa lumipallo tuolla ylhäällä :D

Ilta meni ihan vaan hengatessa ja käytiin tiellä vähän kävelemässä Nitan kanssa. Kyllä toinen oli innoissaan! Nitalla on selkeästi parantunut luona pysyminen ja tuleminen. Se on muutenkin pehmeämmän oloinen ja helpommin "muotoiltavissa". Voi olla, että alkaa ensimmäinen uhma pikku hiljaa plakkarissa :) Nyt vaan odotellaan milloin ensimmäiset juoksut alkavat.

Ilta meni hyvin, Nita söi innokkaana ydinluuta, en tiedä saiko se siitä palasen pahasti kurkkuun, koska sen jälkeen se alkoi rykiä oudosti. Ensin luultiin, että nenässä on jotain kun koira puuskutti ja aivasteli. Ajattelin jo  nenäpunkkia, mutta oireet tulivat ihan yhtäkkiä ja voimakkaina. Sitten alkoi todella voimakas puuskuttaminen ja rykiminen, yritettiin hieroa vähän kurkkua ja antaa vettä sekä pehmeää lihapullaa, josko palanen lähtisi pois. Pikkuinen oli vähän hämillään eikä tietystikkään voinut rauhoittua millään. "Kohtauksia" tuli minuutin välein, ajattelin jo kohta soittaa päivystävälle eläinlääkärille mitä tehdä.. Päästin Nitan ulos, missä se käyttäytyi ihan normaalisti ja oli heti leikkimässä. Tuttuun tapaan yritti ottaa kiinni lumihiutaleita. Ulkona rykimiskohtauksia ei tullut kuin kerran, sisälle päästyämme ei enää ollenkaan. Vähän kyllä säikäytti, onneksi palanen lähti ilmeisesti kurkusta pois.

Torstai meni koko päivä ulkona ollessa, Nita jaksoi jaksamistaan aina vaan juosta lumipallojen perässä :D Ei ollut toisen riemulla rajaa. Oltiin pitkään ulkona puuhastelemssa, joten laitoin takkia päälle. Sen verran paljon seistiin paikallaan ym. Ei näyttänyt Nitaa haittaavan takki :) Muutaman kerran piti itseään ravistella koomisesti. Ensimmäisenä yönä lattia veti sen verran paljon, ettei Nita saanut nukuttua edes pedillänsä. Otettiin poikkeuksellisesti meidän viereen nukkumaan missä tyttö puhisi vähän liiankin tyytyväisenä.. Olikohan kylmä edes oikeasti ;)

Lumiturpa <3

Tällä hetkellä ihania lukijoita on 24, vielä yksi mukaan niin saadaan arvonta vihdoin käyntiin! Palkinto onkin jo valmiiksi suunniteltu ;) Arvonta-postaukseen pääset tästä. 

Näillä näkyminen olen sunnuntaina menossa Voittaja-näyttelyä katsomaan Helsingin Messukeskukseen. Pitäähän Nitan veli Arvoa päästä kannustamaan :) Ehkä sieltä jotain mukaankin tarttuu. Lompakko tosin ei kiitä.. Onko teistä kukaan tulossa koiransa kanssa tai muuten vaan katsomaan? :)

Nyt on meillä erittäin väynyt pieni neiti nukkumassa jaloissa.. Riehumiset on ottanut kovasti voimille :)

Kuulumisia lumen keskeltä

Pahoitteluni tästä viikon hiljaiselosta, olen itselleni saanut mukavan keuhkoputkentulehduksen, joten Nitan kanssa tekemiset ovat olleet vähäisiä. Samuli enemmän keskittynyt sen kanssa touhuumiseen, että olen saanut levättyä :)

Helsingissä tuli oikein urakalla lunta, en voi olla muuta kuin tyytyväinen! Kyllä sitä vettä ja pimeää sai kestää turhankin kauan. Kohta on jo Joulu.. Jipii :) Sisäinen lapsi asustaa vielä aikuisessakin..

Nita on ollut aivan innoissaan lumesa. Se jaksaisi loputtomiin napata lentäviä lumipalloja, pieni on ihan innoissaan ja sen riemua on mukava katsoa :) Käytiin tuossa yksi päivä kunnon metsässä kävelemässä, meillä nämä ihan lähimmät ovat aika pieniä. Alla on muutama täysin muokkaamaton video kyseisestä reissusta. En omista videokameraa, joten nuo on kuvattu vanhalla Olympus-pokkarikamerallani. Laatu on myös sen mukaista. En viitsinyt järkkäriä ottaa lumisateeseen (eikä siinä ole videokuvausta). Varjelen sitä kovasti :D

Muuten Nita on käyttäytynyt todella hyvin lähiaikoina. Ei olla tosiaan nyt "treenattu" ohituksia tai muuta, mutta tyttö on ollut loistava! Toisten koirien ohitukset ovat toimineet hyvin, Nita katsoo vielä aika intenssiivisesti ja innokkaasti, mutta olen hieman muistuttanut hihnalla ja sanonut tomerasti "Ei mene". Tämä on toiminut paremmin kuin hyvin ja Nita on malttanut pysyä vierellä rauhassa ohituksen ajan. Myöskin vapaana oleminen ja kytkettävyys on parantunut. "Odota"-käsky on toiminut ja Nita odottaa rauhassa (ainakin osan kerroista :D ) ja saan kytkettyä hyvin kiinni ilman ihmeellisiä kommerverkkejä. Näin ollen luoksetuleminen "tänne"-käskyllä on vahvistunut, kun Nita ei yhdistä sitä enää hihnaan kytkemiseen. Olen hyvin tyytyväinen tässä yskimisen lomassa :D
Yksi kömmähdys kävi eilen. Samuli oli viemässä Nitaa ulos, he olivat nähneet toisen koiran ja Nita oli jäänyt jäpittämään paikallensa. Ei siis yrittänyt singota koiran luokse. Samuli oli yrittänyt jatkaa matkaa normaaliin taoaan, mutta Nita-tyttö päätti sukeltaa pannastaan pois! Colliella kun on kuuluisan suippo pää, joka mahdollistaa Hudinimaisen pakenemisen pannasta. Noh Nita sitten hurmioituneena juoksi koiran luokse... Samuli kävi sen sieltä hakemassa torujen kera..

Pannasta puheen ollen, nyt on Nitallakin hieno heijastinpanta! Käytiin tosiaan ostamassa Hurtan lifeguard panta pinkkinä ja Hurtan outdoor heijastintalutin pinkkinä (vähän tummempi ehkä). Kovasti Samuli sanoi, ettei hihnan kanssa kävele ovesta ulos, pannan kanssa voisi vielä. Kappas kummaa joka päivä noilla varusteilla menty ;)
Täytyy kuvia ottaa myöhemmin. On tyttö nyt hieno! Eikä lainkaan hemmoteltu ;)