Tuomarointipeliä

Minut siis kutsuttiin Tuusulan epävirallisiin agilitykisoihin supermölliluokkaan tuomariksi, aikaisemman postauksen aiheesta löydät tästä. Järjestäjänä toimi Nuoret Koiraharrastajat Ry.

Supermölliluokka oli tarkoitettu aloitteleville koirakoille, jotka eivät ole vielä startanneet virallisissa kisoissa. Ohjeeksi radan rakennukseen annettiin: sisältää 5-10 estettä, pelkkiä hyppyjä ja putkia alimmassa korkeudessa ja aikatasoituksella. Luokassa ei myöskään hylätä vaan jokaisesta virheestä tulee 5vp. Haasteena oli suunnitella rata, joka olisi suoraviivainen, helpohko aloitteleville koirakoille, mutta kuitenkin sisältäen tekemistä hieman edistyneimmille koirakoille. Myöskin aikatasoitus toi omat haasteensa, koska liian suoraviivainen rata mini-rimoilla on makseille hyvin läpijuoksemista - joko erittäin nopealla ajalla tai sitten monella riman pudotuksella.

Sain sunniteltua ao. radan ja olinkin siihen oikein tyytyväinen! Ihanneaika olisi mineille 40s, medeille 35s ja makseille 30s

Kisapaikalle saapuessani olikin yllätyksenä, että esteitä tai oikeastaan putkia oli luultua vähemmän. Samaan aikaan pyöri myös mölliluokka, johon oli varattu kolme putkea. Sain rataan käytettäväksi vain yhden. Tämä oli tullut myös järjestäville tytöille yllätyksenä. Rataa siis muokattiin lennosta ja lopputulos oli ehkä hivenen vaikeampi mitä olisin alkuperäisesti tahtonut. 

Seiska putki korvattiin hypyllä, joka mentiin takaakierrolla ja sitten valsaten loppusuoralle. Radalla siis yhteensä 9 estettä, kun putket 7 ja 8 poistettiin kuvioista.

Tuomarin puhuttelussa kerroin ratamuutoksesta, olin ennakoinutkin saavani palautetta kun radalla oli vain yksi putki. Lähdössä sai vielä palkata ja etupalkan sai jättää maalilinjan jälkeen tai vaihtoehtoisesti palkan heittää kun koira on ylittänyt maalilinjan. 

Haastetta toi myös aivan vieressä pyörivä möllirata ilman koiran näkökentässä olevaa väliaitaa - poikkeuksellisesti kun oli kyseessä supermölliluokka sallin ratahenkilön pitää lähtövuorossa olevasta koirasta kiinni. Nämä kaksi rataa olivat profiileiltaan sattumalta sellaiset, että molempien lähtölinjat olivat lähes vierekkäin. Kisan edetessä päädyimme ottamaan lähdöt limittäin toisen radan kanssa vahinkojen välttämiseksi. Kyse on kuitenkin hyvin aloittelevista koirakoista.

Koiria ja ratoja oli moneen lähtöön, mutta nautin suunnattomasti tuomaroinnista. Kisat olivat suunniteltu oikein hyvin ja sujuvasti. Nopeasti saatiin rata päätökseen sekä tulokset laskettua ja palkinnot jaettua. Tuomarina näki kilpailuissa aivan erilaisen puolen. Ensimmäistä kertaa kisaavien jännitys oli hyvin läsnä ja kädet täristen haettiin koirat maalilinjalta. Harmituksia näkyi epäonnistumisissa, mutta myös erittäin leveitä hymyjä kun onnistuttiin. Itse tuomarointi oli haastavaa, koska vähän piti katsoa läpi sormien kun kyseessä on supermölliluokka ja palautteen antaminen koirakoille oli uutta. Ehdottomasti opettavaa ja menisin ehdottomasti uudemmankin kerran.

Tapahtumalla olikin paljon sponsorointeja ja palkinnot olivatkin reilummat mihin olen törmännyt. Oli pokaalia, ruusuketta, terveystuotteita, lahjakortteja ym.

Rivakasti päivä meni vaikka ns. henkilökuntaa ei paljoa ollut. Kuulin paljon kiitosta osallistuvilta koirakoilta järjestelyistä ja ehdottomasti olin yksi positiivisen palautteen antaja. Voin ehdottomasti suositella kyseisen yhdistyksen tapahtumia.

Myöskin tuomari sai osansa palkintojen laajuudesta :)

Episliitelyt 26.6

Mennäkkö vai eikö mennä - tässäpä vasta kysymys! Mietin aivan viime hetkelle osallistunko HAU:n järjestämiin epiksiin torstaina. Tuotto meni muutaman seuralaisen European Open -kilpailun matkakustannuksiin, joten hyvään tarkoitukseen osallistuminen olisi. Luokkavaihtoehtoina oli mölli, jossa ei ollut keinua eikä keppejä tai sitten kisaavat. Keppejä en halunnut mennä, joten päädyin mölliluokkaan eikä luokkia ollu rajattu mitenkään ettei viralliset startanneena saisi osallistua. Lähdettiin siis tunnin varoitusajalla hakemaan taas vähän kisafiilistä.

Ensimmäinen rata alkoi ok, kolmosesteen ohi mentiin jostain syystä. Nita irtosi hyvin ja tuntui olevan täynnä energiaa. Sain lähetettyä seiska putkeen hyvin, jotta kerkesin kasi-aidan toiselle puolelle vastaanottamaan ja sitten hanatusta. Irtosi mukavasti ja fokusoi jo pitkältä nro 12 putkeen. Putken jälkeen persjättö ja nro 13 rima putosi, en osaa sanoa mikä siinä oli syynä. 14 jälkeen poiskääntö vähän levisi. A-kontaktit vapautin nopeasti. Tulos 10.

Toisella kierroksella tuntui kaikki osuvan nappiin ja koira irtosi hyvin. Mukava ohjata! Saisin vielä tuon oman selän suoristaa, koska minullahan on MAKSIkoira eli alas kurottelemiselle ei ole mitään syytä. Ihan huipputyytyväinen olin kyllä tähän viimeiseen rataan!

Tuloksena siitä olikin 0 ja luokkavoitto! Aikaa en enää muista eikä valitettavasti tuloksiakaan ole missään.

Perjantaina vietettiinkin löllöilypäivää ja Nita pääsi taas tallille mukaan. Ensin tunnin riehumiset tallinpihassa Siennan kanssa, jonka jälkeen Nita pääsi mukaan maastoreissulle puoleksi tunniksi. Nitan kanssa on todella helppoa olla tallilla ja hevosten parissa. Vähän turhan luottavainen hevosia kohtaan se on, mutta maastossa etenkin hirmu pätevä! Käynnissä Nita kulkee mieluusti edellä, mutta vain 4-7m päässä ja pysähtelee aina välillä tarkistamaan, että ollaan hevosen kanssa mukana. Myös pienikin äänähdys hevoselta herättää Nitan huomion. Välillä piti selästä käsin koiran takapuoleen tökkäistä raipalla kun meinasi jäädä jalkoihin haistelemaan pusikoiden tuoksuja.

Hevosen kanssa ravatessa tai laukatessa Nita juoksee hyvin perässä, mutta tällä kertaa oli aivan käyntireissu. Maaston jälkeen riehumisleikkejä vielä toisen tunnin verran tallin pihalla.

Lomaviikon puuhailut

Lomaviikko vierähti taas niin nopeasti että. Jokainenha meistä on päässyt nauttimaan tästä Suomen kesästä ja sen epävakaisuudesta. Nimimerkillä Juhannuksena oli ikävä toppaliiviä.

Lomaviikon alussa muistaakseni tiistaina taisi auinkokin pilkistää ja käytiin Nitan kanssa pyörälenkillä. Tämä on meille vielä uusi treenimuoto, mutta hyvin näyttää Nita tajunneen jujun. Se kyllä nautti kun sai pitkällä laukka-askeleella juosta pyörän vierellä. Hidastukset toimivat äänellä hyvin ja ihmisetkin ohitettiin vauhdissa kontaktia pitäen. Olisipa koirienkin ohittaminen näin helppoa :)

Pyöräilläänkö teille koirien kanssa?

Keskiviikkona pidettiin Trikkimeeting part 3, yhdellä belgillä höystettynä. Erican, Neiran ja Vienan blogiin pääsette tästä. Päästiin mulle ihan uusiin maisemiin pyörimään nimittäin Tuusulan metsiin. Nita ja Viena keskittyivät lähinnä juoksemaan kilpaa niin lujaa kuin kintuista pääsi sammalilla. Oli hieman haasteelliset kuvaolosuhteet siis, mutta alla nyt muutama kuva reissusta. Nitallakin toimi yllättävän hyvin korvat vaikka oli ihania kavereita riehumassa.

Vasemmalta: Nita, Neira ja Viena

Viena, Neira ja Nita. Nitahan ei uimaan halunnut ;)

Viikkoa jatkui koirareissun jälkeen mökille lähdöllä. Siellä keskityttiinkin sitten vain leikkimiseen pihalla ja nukkumiseen :) Juhannus vietettiin kavereiden luona grillaillen ja tietysti koirakin mukana. Käytiin Juhannusmarkkinoilla katsomassa menoa ja kokon sytyttämistä. Isosta ihmismäärästä huolimatta Nita jaksoi nätisti odotella ja katsella muiden menoa. Nyt sitten lomaviikko on lusitta ja palattu arkeen.

Juokseva lepakko <3

Kaikki osallistumaan epiksiin!

Sain mielenkiintoisen tarjouksen, nimittäin tuomaroimaan lauantaina 28.6 Tuusulassa järjestettäviin epävirallisiiin agilitykilpailuihin!

Epiksissä on supermölliluokka, jota tuomaroin. Luokka on tarkoitettu aloitteleville koirakoille, jotka eivät ole vielä startanneet virallisissa kisoissa. Luokka sisältää 5-10 estettä: vain hyppyjä ja putkia sekä rimat ovat alimmassa korkeudessa. Kaiken kokoiset kisaavat samassa luokassa, mutta aikatasoituksella. Tiedossa hyvät palkinot!

Epiksissä löytyy toki myös mölliluokka, jossa ei ole keppejä, keinua, pussia eikä rengasta.

Lisätietoja löytyy täältä http://www.koirat.com/tapahtumat/epaviralliset_agilitykilpailut_30015 sekä tapahtuman facebook-sivuilta.

Odotan tapahtumaa innolla ja tuomarointiin kuuluu toki myös radan suunnittelu. Katsotaan mitä keksin ;)

Hyvää Juhannusta!

Lauantain uinnit

1.luokka korkattu Purina Openissa

Kohtaloa uhkaten lähdin starttaamaan meidän ensimmäiset viralliset kisat 1.luokassa kotiseuran Purina Open -kisoissa maantai-illalla. Kiitos taas seuralle loistokisoista!

Tässä nyt lyhyt kooste videoineen radoista, kirjoittaminen venyi ja venyi eikä radat enää niin hyvässä muistissa..

Maksit aloittivat sisähallissa agilityradalla. Vitsi, että jännitti. En edes muista milloin viimeksi olen kisoja jännittänyt näin paljon, on sitten koiran kanssa tai hevosen kanssa. Rataan tutustumisessa huomasin jo, että vähän kinkkisempi ykkösluokan radan on Savioja kyhännyt. Puomin vieressä houkuttimena putki ja sama A-esteellä. Muuta kummallista radassa ei ollut, mutta nopea piti olla.

Pientä säätämistähän tuolla kyllä on. Putken jälkeen oli tarkoitus tehdä persjättö, mutta tajusin ettei minkäänlaista mahdollisuutta sinne keretä kun putkelle kävin noinkin nätisti saattamassa ettei livahda puomille (jonne livahti todella paljon porukkaa!). Puomilla otti tuomarista paljonkin häiriötä kuten videolta näkyy ja alastulossa kovasti joku tuoksui. Kepit olivat hitaimmat ikinä... Ihan hävetti.

Loppuradan valssi sössittiin kun jäin seisomaan (liiku hyvä ihminen), vaikka jätin koiran A-esteelle yksin suorittamaan. Luulin tehneeni nollaradan, mutta valitettavasti tuomari tuli vielä sihteereille sanomaan virheestä, koska ennen keppejä koiran nenä kävi kädessäni kiinni. Tätä missään nimessä en tietoisesti tehnyt, mutta vitonen tästä napattiin ja sinne meni luva.

Toinen olikin rata olikin hypäri ulkona. Rata vaikutti supermukavalta pyörittelyltä ja hyvinkin potenttiaalinen nollarata. Toisin kävi, mutta tyytyväisiä ollaan silti.

 Alku alkoi hyvin ja vauhdikkaasti. Riman pudotuksen jälkeen Nitalta hävisi ajatus ja kesti hetki saada se takaisin kuosiin. Kepeille tultiin ok ja olivat jo hitusen nopeammat kuin ensimmäisen radan. Harmillisesti Nita jätti yhden pujottelun välistä - huomasin tämän kyllä, mutta sen verran hyvä fiilis sillä oli etten lähtenyt niitä korjaamaan. Ratavirhe oli jo hallussa niin otin HYL-tuloksen suosiolla, jotta saisin hyvä fiiliksen loppuun. Tietysti jatkossa täytyy kyllä kepit aina korjata, mutta tässä vaiheessa korjaaminen tiputtaa Nitan virettä aina puoleen. Keppien jälkeen kovasti keskusteltiin kummalla puolella ollaan ja viereen laskun sekä väsymyksen näki.

Tulipahan käytyä.

Muussa tapauksessa olisin vielä odotellut, että kepit ja kontaktit ovat varmasti kunnossa, mutta en millään halunnut jättää oman seuran kisoja väliin kun paikka on Nitalle tuttu.

Seuraavat kisat ovatkin vasta heinäkuun lopussa, joten hyvin on aikaa tehostaa kontakteja sekä saada keppeihin vauhtia!