Hengissä ollaan

Hengissä ollaan vaikka meistä ei olekkaan kuulunut pitkään aikaan. En ole oikein inspiraatiota löytänyt blogin kirjoitteluun näiden masentavien kelien vuoksi. Pohjoisemmassa osassa Suomea on varmaankin lunta? Te onnelliset!

Ihmeitä ei olla puuhattu, ohjatut agilitykerrat ovat joulutauolla ja niihin palaillaan tammikuun puolella. Viimeinen kerta oli kyllä mukavan onnistunut, koira loisti ja ohjaaja mokaili (persjättö on ilmeisesti oma kammotus kun ei vaan onnistu kiitos lihasmuistin!). Nita käytös on parantunut hallilla huomattavasti, oikein taakka vierähtänyt harteilta kun harjoittelu on tuottanut tulosta. Valppaana täytyy edelleen olla eikä koira vieläkään kestä muiden treenejä, mutta hiljaa hyvä tulee.. Nyt malttaa jo keskittyä, jos mini-kokoinen koira treenaa samalla.

Pyhävapaina olisi tarkoitus hallilla käydä harjoittelemassa keppejä, A-estettä ja keinua. Koitetaan keskittyä niihin vähän aikaan kun ratatreenit ovat lähteneet oikein sutjakkaasti sujumaan.

Aivan kommelluksitta ei olla selvitty vaan koirapuistossa keppihulluaussi ei tykännyt hyvää Nitan tunkiessa uteliasta kunoansa liian lähelle HÄNEN keppiänsä. Tappeluhan siinä tuli ja tuloksena Nitalla kulmahampaalla reijitetty korva. Olisko korvakoru joululahjaksi?

Läpi meni korvasta, mutta onneksi "reikä" on aika pieni ja pysynyt hyvin puhtaana. Taisin jonkun toisenkin naarmun löytää koirasta ja putsaustoimenpidehän oli aivan kammottava kun neidin olisi pitänyt vessaan mennä (Nita ei tykkää meidän vessasta, koska siellä neiti joutuu koiria syövän vesisuihkun alle).

Näistä surkeista keleistä huolimatta reippailtiin yli kaksi tuntia Uutelan venerannan metsissä kera isän. Kameraa en ottanut mukaan roikkumaan masentavan "jouluisen" kelin vuoksi.

Muita, jotka ovat aivan mansentuneita näistä Etelä-Suomen keleistä? Ehkä tämä tästä voitoksi vielä muuttuu :)

Rauhallista Joulun odotusta! Huomenna se jo koittaa!