Perjantaina meillä oli pitkästä aikaa ohjatut treenit pakkasen hellittäessä. Olikin kyllä hyvät!
Päästiin treeneilemaan toisena ja sitä ennen otin ulkona paljon seuruuta, perusasentoa ja liikkeestä maahan. Kyllä lapsukainen vain tekee parhaat seuruut aina agilitytreeneissä! Nita oli hyvillä mielin, rauhallisena, mutta kuitenkin vireessä ja malttoi keskittyä. Tärkeintä on saada se rauhassa radalle.
Rata oli teknisesti meille vähän haasteellinen, itse piti pitää yllä reipasta vauhtia, mutta kuitenkin saatava koira välillä lähelle. Ne paikat mitkä uskoin onnistuvan - ei onnistuneet ja vaaranpaikat menivät loistavasti!
Otin renkaan jälkeen valssin, koska halusin olla rengasta lähellä - se on meillä kuitenkin vielä hiukkasen epävarma radalla maksikorkeudessa. Kolmoselle takaakierto, putken "piilo"kulmaan lähetys onnistui todella hyvin ja hyvän matkan päästä, persjättö 4-5, jotta kerkesin tekemään vielä toisen persjätön vitosputken jälkeen + takaakierto kutoselle. Olin aivan varma Nitan sujahtavan putkihakuisena koirana putkeen ohi kasin, mutta ei! Sain hyvin omalla kropalla käännettyä jälleen takaakiertoon kasille. Sitten olikin hankalaa - yritin jäädä putken vasemmalle puolelle ja saadan Nitan irtoamaan toisella puolella ysille, mutta se ei onnistunut. Kuljin siis mukana blokaten putken suun ja putken puolessa välissä kääntäen kroppaa vasemmalla huutaen "putki" - sinneppä meni eikä väärälle aidalle! Jes! Palkka nro 12 jälkeen. Muutamia kohtia hinkattiin, mm. persjätöt putkille tulivat koutsin ideana saadessani aikaa jatkoa varten.
Puomi sujui ok, Nita himmasi aika paljon ennen alastuloa, päällejuoksulla nro 17, välistäveto ja mokatiinn nro 18. Olin itse myöhässä totaalisesti, sitä hinkattiin ja saatin kun saatiinkin se suoritettua. Keinu oli ekaa kertaa radalla ja Nita lensi siitä kuin supernainen konsanaan yli. Heh. Reippaana vaan uudestaan ja jopa koiruus tajusi hieman (lue: ei juuri yhtään) hidastaan ja saatiin sekin kunnialla läpi.
Hirmu kiva tekninen rata ja ehdottomasti meille mukavasti haastetta. Mokat olivat aivan omaan piikkiin ja koira meni sinne minne pyysin. Nitalla oli välillä mielipiteitä turhan hitaasta vauhdistani ja lähtien "keulien" vain eteenpäin odottamatta yhtään. Oli koutsilla naurettavaa :)
Saatiin vinkkejä kotitreeniin, jolla vahvistetaan puomin kontaktia ja otetaan sille etupalkka mukaan. Katsotaan milloin päästää yksäritreeneihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti