Nyt ne tuli.. Ensimmäiset juoksut

Kun piti mennä tänään aukaisemaan suunsa ja pohtimaan ääneen Nitan juoksuttomuutta - noh nythän ne tietysti tulivat :D

Nita vaikuttaa ihan normaalilta, huomattiin asia kun koira hyppäsi beigelle nahkasohvalla jättäen punaisen vanan... Sohva-kielto siis tästä hetkestä alkaen :D Mitään ennakkomerkkejä ei oikeen ollut, Nita ei merkkaillut eivätkä koiratarhassa urokset yhtään sen enempää haistelleet.

Katselin vähän tuota kalenteria.. 

20.4 Match Show, Vantaa - Vuokkoset Areenan säännöissä sallitaan juoksuiset nartut suojan kanssa. Joten sen puolesta voisimme osallistua, jos vain mätsäreiden järjestäjä sen sallii.

27.4 Pentuagilitykilpailut, Vantaa - Koirakeitaan säännöt myös sallivat juoksuiset nartut suojien kanssa. Lähetin vielä järjestäjälle viestiä asiasta mikäli he muokkaavat lähtölistaa jollakin tavalla.

Tarkoitus olisi noihin nyt osallistua, jollei nyt Nitan käytös muutu kovasti. Sainkin hyvää vinkkiä siitä, että kannattaa touhuta normaalisti, jotta Nitakin ymmärtää ettei mitään outoa ole tapahtumassa ja treenata voi edelleenkin (kiitos Miisa!). Käyn huomenna ostamassa juoksusuojat treenien varalle, toivottavasti Nita pitäisi itsensä sen verran puhtaana ettei kotona tarvitsisi käyttää. Otettiin kuitenkin matot pois lattialta.

Olen varannut Koirakeitaa hallin 21.4, käyn vähän harjoittelemassa agia itsenäisesti ja samalla katson miten Nita reagoi ja keskittyy treeneihin. Valitettava tosiasiahan on, että agilityn jatkokurssi jää meiltä nyt kesken, laitoin järjestäjälle viestiä miten sovitaan korvaavat kerrat ym. Voihan nainen sanon minä :D Mutta nyt lapsi on jo iso(mpi)!

Trikkimeeting

Lyötiin vihdoin päät yhteen Erican kanssa ja sovittiin koirille tapaaminen. Erican ja Neiran blogiin pääset tästä, käykää ehdottomasti tsekkaamassa :)

Kuvapainoitteinen postaus nyt kerrankin, muutamalla sanalla tapaamisesta.

Nita oli aina yhtä innokkaana kun Neira hyppäsi autosta, heti olisi pitänyt päästä leikkimään ja lujaa! Neira kaipasi selkeästi enemmän tilaa tutustua ja Nita senkun oli naamalla kiinni kun viimeistä päivää. Lähdin sitten kävelemään edeltä metsään niin sai toinen tyttö hieman ottaa etäisyyttä Nitaan.

Kun koirat päästettiin irti niin Nita oli kuin lottovoiton saanut, jes kaveri! Voi Neira parka... :D Onneksi edes välillä Nita tajusi ottaa hieman etäisyyttä ja antaa toisen edes hetken olla ja tutustua.

Yllättävän hyvin koko reissu menikin, Neira innostui leikkimään Nitan kanssa ihan hyvin vaikka välillä se toivoi selkästi etäisyyttä. Nita kun ei tunnetusti osaa lopettaa eikä oikeen omaa hyvää koiranlukutaitoa - se puupää ei tajunnut miten Neira yritti varoittaa sitä kauemmas ja rauhoittumaan. Piti olla naamassa asti leikkiä tyrkyttämässä, kahteen kertaan tilanne hieman kärjistyi rähinäksi ja mentiin Erican kanssa väliin. Molemmat onneksi rauhoittuivat nopeasti, tosin Nita vähän hitaammin. Se rakastaa koiraseuraa niin paljon, että rauhoittuminen kestää hieman. Mutta kiva reissu tosiaan ja mielläni ota joskus uusiksi :) Nita vaan osaa olla joskus vähä raju leikkimään...

Kuvanlaatu vähän huono, en jaksanut asetuksia säätää vaan kuvasin automaatilla... :P

Neira vasemmalla, Nita oikealla

Neira oli näpsäkkä nätti nahkajunnu :)

Nita vasemmalla pannan kanssa, Neira oikealla

Karkuun Neiraa.. :D

Irtoamista

Tiistaina oli jälleen agilitynjatkokurssi ja teemana irtoaminen - ja nimenomaan sivulle. Rata alla olevan kuvan mukainen.

Tiedossa oli "ongelmia" jo alkuun, ei olla Nitan kanssa harjoiteltu irtoamista juurikaan, satikaan sivulle. Eteen kyllä ja sinne se lähteekin päivästä riippuen aika hyvin. Käytiin esteen läpi ns. takaperin lisäämällä aina yhden radasta lisää. Alottaen ihan vaan pelkästä putkesta. Putki alkaa olemaan aika vahva Nitalle ja suosikkieste. Sinne se juoksee vaikka ei olis tarvis :P

Ohjaaja laittoi aina namikupin palkkioksi kun koira vain lähti oikeaan suuntaa. Putkeen ohjatessa pystyin olla aika kaukanakin jo, tai no kaukana ja kaukana - vajaa 2m. Sitä mukaan kun esteitä lisättiin sitä huonommin treenit meni. Mun piti olla ihan ykkösen ja kakkosen välissä tosi lähellä, jotta Nita ei jättänyt kakkosta ja kolmosta väliin ja syöksynyt ihanalle putkelle. Noh on se hyvä, että toinen on innoissaan, mutta keskittymistä pliis... :) Sain itsekkin muistutusta hartia linjasta, miten sen saisi jotenkin automatisoitua..

Muutamien toistojen ja taukojen jälkeen otettiin ympyrä rata x 2. Ensin vain kerran koko rinkula ja heittäessäni palkkaa vitosen jälkeen olin ihan vinossa - ja väärään suuntaan. Lopputulos oli se, että Nita meni vasemmalta esteen ohi. Korjattiin omaa kroppaa selkeästi oikeammalle ja saatiin suoritus loppuunasti. Huh.

Harjoiteltiin vielä haluamaamme estettä, valitsin Nitalle taas keinun ääniharjoittelun. Yritin istuttaa Nitaa, jotta pääsisin palkkaamaan sitä pelottavan äänen aikana, mutta ei. Siis hui ääni tuli varmasti isosta pahasta möröstä joka napsii nahkoja iltapalaksi.. :D Vaihdettiin tekniikka siihen, että pyysin Nitaa etukropalla hyppäämään keinulle ja samalla kouluttaja tiputti keinun, jotta saatin ääni aikaiseksi. Nita ei ollut moksiskaan kun se sai tuottaa ääntä itse eikä selkeästi yhdistä pelottavaa ääntä itse keinuun. Yrittäppä ottaa selvää näistä :P

Muutin hieman tuota blogin pohjaa yksinkertaisemmaksi, muutama raportoi, että tausta tuli oudosti tekstin päälle vaikka itselläni näkyi kolmella koneella + kännykällä normaaliksi. Nyt ongelma on ilmeisesti korjaantunut yksinkertaisemman pohjan myötä :) Kehitysehdotuksia saa myös antaa! Lisäsin muuten kalenterin tuonne oikealle ->

Hui kummitus!

Pientä blogihiljaisuutta on ollut, tällä kertaa ihan järkevä syykin. Olen ollut viikon jotenkin harvinaisen väsynyt, palellut koko ajan ja jokainen aamu herännyt päänsärkyyn. Energiaa ei ole tahtonut riittää enää töiden jälkeen mihinkään..

Olen kuitenkin Nitan kanssa harjoitellut hieman kovia ja outoja ääniä.

Ensimmäisen treenin Nita sai viime lauantaina kun olin kaverin tallilla käymässä. BTW, Nita niin tykkäsi olla tallilla pitkästä aikaa! Oikein silmät kiiluivat innosta kun tyttö pomppi menemään ja oli touhuissa mukana :)

Työnnettiin kaverin kanssa kottareita, jossa päällä oli talikko. Tämä efekti pitää tunnetusti todella kovaa pauketta ja kitinää kun talikko hyppii metallia vasten. Nita ei ollut onneksi moksiskaan vaikka juoksi kahden kottarin välissä - pitemminkin yritti vaan leikkiä kottareiden kanssa :)

Löysin Youtubesta hieman keinun ääntä muistuttavan pelottavan oven narinan, tästä pääset ääneen. Olen muutamana iltana tätä soitattanut Nitalle aika miedolla äänellä koko ajan nakkeja syötellen. Ensimmäisellä kerralla Nita jyrsi pakastettua sian jalkaa, mutta lopetti syömisen kun ääni jatkua. Nita reagoi moniin ääniin juuri tuolla tavalla, jos ääni on kertaluontoinen - se ei sano siihen mitään, mutta jos ääni jatkuu pitkäkestoisesti - alkaa pyöriminen. Se ei pyöri häntä koipien välissä, mutta jotenkin näyttäisi purkavan stressiä sillä tavalla. Täytyisi saada kontakti otettua koiraan tämän pyörimisen aikana ja teettää jotain helppoa tehtävää, että kierre ei jatkuisi.

Seuraavan kerran Nita suhtautui jo paljon paremmin ja sain laitettua voluumia enemmän. Syötin nakkia kädestä koko ajan ja kehuin heti kun Nita katsoi äänen suuntaan. Ensi kerralla ehkä naksutin tähän vielä..

Tänään illalla olisi vielä tarkoitus hieman ääniharjoitella ennen illan agilitytreenejä :)

Vauhtia piisaa!

Siis nyt on todella, todella hyvä fiilis!

Meillä oli eilen ensimmäinen tunti agilitynjatkokurssista. Käytiin ihan tuttuja juttuja läpi vähän eri variaatiolla ja voin kyllä sanoa, että tarpeeseen tuli ja hyvää teki!

Pääpaino oli vahvalla irtautumisella nimenomaan eteen. Tätähän ollaan harjoiteltu myös pentuagilityssä käskysanalla eteen. Rata oli helppo alla olevan mukainen, ohjaus joko koko ajan koiran oikealta tai sitten valssi putken edessä.

Aloitettiin ihan estesuoralla, jonka päässä oli namikuppi. Nita oli harvinaisen ahneella päällä, että ihan itsekkin yllätyin. Ja herranjestas se vauhti mitä se meni! Olisi pitänyt saada videolle. Annoin eteen -käskyn jäädessäni itse seisomaan paikalleen. Nita toimi superisti ja sinkaisi kuin ohjus - ja ihan suoraan. Otettiin muutama toisto, jonka jälkeen jätettiin namikuppi pois ja lähdinkin juoksemaan Nitan kanssa estesuoran ja siitä suoraan putkelle. Sain vähän suoran jälkeen huudella "täällä täällä", että sain Nitan nopeasti käännettä putkelle. Vauhti oli edelleen järkyttävän nopeaa ja sain putken jälkeen palkauttua hyvin lelulla. Muutaman kerran Nita oikaisi ja jätti viimeisen aidan menemättä, joten korjattiin tilanne ottamalla muutamaksi toistoksi namikuppi, jonka se sai tyhjentää ennen matkaa putkelle. Myöskin putkeen meneminen sujui paremmin.

Tässä oli ehdottomasti paras opetus ja muistutus vaihdella palkkaa. Olen nyt mennyt pelkällä lelulla, mutta namikupilla tänään sai ehdottomasti paremman driven päälle. Ja myöskin se, että välillä palkka on siellä ja välillä ei. Ollaan Nitan kanssa jätetty liian nopeasti palkkaa pois vaan käytetty vain radan lopussa lelua. Eli pätkittäin pätkittäin.. Sen olen todennut, että namikuppi ei toimi Nitalla esimerkiksi rada päässä, koska se lähtee oikaisemaan sinne eikä suorita rataa nimenomaan eteenpäin. Hyvä opetus :)

Tunnin alussa totuteltiin keinun ääneen. Tuon hallin keinu pitää sellaista legendaarista aavemaista narinaa, joka pistää Nitan sekaisin. Se alkoi muutaman äänitoiston jälkeen pyörimään stressaantuneena ja vaati hetken taukoa. Namia söi kuitenkin kohtalaisesti äänen ajan.

Pohdin kouluttajan kanssa, että alkuvuonna sattunut pelästys/lukkoon meneminen on jättänyt jälkeensä pientä ääniarkuutta. Ongelmaa ei ole mikäli Nita itse tuottaa äänen ja se suostuu mennä äänen aiheuttajan luokse - mikäli ääntä ei silloin kuulu.

Eli meille tällä viikolla tiedossa ääniharjoitusta ääninauhoilla ja muilla keinoilla. Vinkkejä saa antaa? :)

Agia ja uusi ulkoasu

Mitäs pidätte uudesta ulkoasusta? :) Oli vähän fiilis, että tarvitsin blogille uutta ilmettä kevättä kohti. Onko parannusehdotuksia tai mielipiteitä?

Käytiin tänään aamulla hallilla pyörähtämässä, tällä kertaa Koirakeitaalla. Hallinvaihdokseen oli ihan fiksu syykin - Koirakeitaalla järjestetään pennuilla oma agilitykilpailuharjoitus. Kyseisessä "kisassa" on vain aitoja ja putkia sekä pieni A-este (korkeus 50cm), mutta palkkaus vain A-esteen alastulossa. Radassa on kuulemma 15 estettä, joka on todella pitkä rata meille. Mietin vaan, että millä tavalla se toteutetaan ajatellen pentuja. Tuskin kukaan kovin pitkällä on? Meidän osallistuminen tähän on kyllä vielä ihan auki, pelkään sen olevan liian vaikea Nitalle, mutta toisaalta siitä saisi korvaamatonta harjoitusta.

Päivän rata

Tein tarkoituksella meille tähän asti haasteellisimman radan - mikäli olemme tähtäämässä pentuskaboihin. Otin ensin muutaman irtonaisen harjoittelun esteiden 3-6. Muutaman kerran Nita haki jo putkeen todella hyvin - kyllähän se vaatii, että olen lähellä, mutta selkeästi oma-aloitteisemmin. Putkesta ulostulessa meni aika pitkästi, mutta Nita kirii suorilla ihan sikana. Pentuskaboja on ajatelle pidin rimat maassa kuten "kisassa" olisi. Ongelma tuossa on vaan, että tällöin Nita ei nosta jalkoja yhtään vaan juoksee esteen läpi vieden puomit mukanaan :D Otin erikseen myös 6-8 aitoja ja ohjasin koiran oikealta puolelta. Irtoaminen kasi esteelle oli hakusessa ja käytin kaukopalkkaa heittäen lelun. Tähän olisi kyllä tarvittu muutama toisto ainakin lisää, jotta Nita olisi tajunnut palkan tulevan sieltä ja hakenut kasille itse. Nyt jouduin todella vierestä ohjata mikä totta kai vaikeuttaa, jos rata olisi jatkunut vasemmalle.

Muutama toisto koko radalla. Kakkosputkesta tulo renkaalle oli haastava, ensimmäisen kerran Nita juoksi takaani ohi vitoselle. Ohjasin edelleen oikealta puolelta etten olisi tiellä jatkoradalla. 2-3 välillä Nita tarvitsi vahvaa "seinää", jotta ymmärsi hakea renkaalle. Renkaan suorittaminen taas on parantunut huomattavasti :) Sille imu oli paras pitkään aikaan vaikka tuossa oli vaikeampi rengas (renkaan ympärillä paljon tyhjää tilaa ennen kehikkoa). Tuleeko muuten virhepisteitä, jos koira hyppää renkaan ja kehikön välistä eikä renkaan läpi? :P Olin tosi tyytyväinen tähän reissuun! Nita oli selkeästi innoissaan ja suorittu hyvällä temmolla sekä keskittyi superhyvin. Omaa ohjausta vaan paremmaksi ja selkeämmäksi. Onneksi jatkokurssi alkaa huomenna :)

Pentuskabassa on tosiaan jos sinne menemme pieni A-este. Luinkin eilen paksua agikirjaa läpi teoriaa tuosta suorittamisesta. Valitsin Nitalle opetustavaksi alastuloon two-on/two-off -tekniikan. Tässä otin naksuttimen avuksi. Nita hokasi homman hyvin ja tajusi mitä hain - mikäli olin itse ihan vieressä ja osoittamassa maata. Vähän sanallista apua hidastamiseen. Ongelmaksi muodostuikin ylösmeno :D Este on aika pieni Nitan kokoon verrattuna, että jos Nita vähäänkään ravaa esteelle, se automaattisesti pienelläkin pompulla pomppaa ylösmenon kontaktialueen yli. Piti sanallisesti pyytää hidastamaan, jotta sain tassut alustalle. Vauhtihan tässä toki kärsii - eikä vain hieman.

Innolla odotan huomista jatkokurssin ensimmäistä tuntia :) Kyllä sitä on ohjausta kaivattukkin vaikka hyvää on tehnyt myös omatoimiset treenit.

Miksi ja mitä treenataan

Nitan myötä olen oppinut itsestänikin paljon uutta, sellaista mitä tiesin omistavani, mutten en kuitenkaan niin vahvasti. Nimittäin kilpailunhalu ja kunnianhimo. Nämä piirteet eivät ole tosiaan vahvimpiani tai mitenkään parhaita, sen olen oppinut tiedostamaan.

Suunnittelimme Samulin kanssa koiraa seuraksi kotiolosuhteisiin ja itselleni tallille. Meillä on hyvät harraste- ja liikuntamahdollisuudet tallin lisäksi - meillä molemmilla on perheessä mökit, toisella järven rannalla ja toisella lähempänä omakotitaloidyllissä. Käymme kesäisin myös perheemme veneillä merellä. Tallikoiran halusin ehdottomasti ja olin totta kai hieman ehkä suunnitellut suuntautuvani hieman johonkin lajiin harrastemielessä sekä virkistääkseni koiraa. En pitänyt näyttelyistä enkä ideasta niiden käymisessä. Tätä harrastusta en omaksunut edes hevospiireissä. Pidin näyttelyitä erittäin pinnallisina (noh sitähän ne ovat) ja ajattelin niistä enemmän negatiivisesti kuin positiivisesti. Laittaa nyt koiria ulkonäöllisesti riviin arvioimatta luonnetta tai persoonallisuutta, pieni värivirhe ei koiraa huononna.

Toin tämän asian ilmi myös kasvattajalle koiraa ottaessa, en halunnut näyttelykoiraa, mutta voisin kasvattajan halutessa käydä muutamassa. Lupasin itselleni, että siihen se jää. En ajatellut sen tarkemmin asiaa, vaikka Nitan molemmat vanhemmat ovat kansainvälisiä muotavaliota (ja ties mitä).

Noh Nita kun pääsi valloittamaan tämän perheen ihan totaalisesti, siinä samassa heräsi kilpailunhaluisuuteni. Tämä piirre esiintyy kovasti hevospiiressä, mutta siinä pyörii jo suorasti sanottuna raha ja kultalusikat suussakin monesti etten ole päässyt kauheasti ruokkimaan tätä piirrettä itsessäni.

Takaraivossa soi vaimeana kasvattajalle tehty lupaus muutamista näyttelyistä. En halunnut viedä Nitaa vieraaseen tilanteeseen ison koiralauman keskelle ja vaatia vielä seisomaan paikallaan. Totta kai halusin harjoitella kuvioita itseni ja Nitan takia. Aloin käymään mätsäreissä. Ensimmäisissä Nita muistaakseni oli 4kk ja juuri saanut vahvistusrokotteen. Tyttö oli ihan lunkisti tilanteessa eikä ollut moksiskaan. Sijoitus oli PUN3. Kunnianhimo oli saanut alkunsa.

Mätsäreissä  käyminen on enimmäkseen harjoitusta Nitalle. Maksan mielelläni pienen hinnan joka kerta hyvästä treenistä koirien keskellä. Nita oppii malttamaan ja keskittymään tekemiseen. Lähdin kuitenkin mätsäreihin muutaman kerran jälkeen takaraivossa pieni toivo sijoituksesta. Aina tosin turhaan ja omatunto soimasi sijoitusten ajattelusta - Nita oli tehnyt jälleen kerran parhaansa ja toiminut loistavasti.

Jossain vaiheessa kiinnostus agilityä kohti alkoi. Ihan harrastumielessä. Niinhän mä aina sanon. Muutaman kerran jälkeen Nita alkoi mielestäni vaikuttaa suht lahjakkaalta puuhaan ja haluankin ajatella niin. Nita nauttii puuhasta ja minä vähintääkin saman verran. Kurssin saapuessa loppuun oli taas kipinä kilpailunhalusta sytytetty. Tällä kertaa laji on toinen. Voisikohan tätä verrata esimerkiksi äitiin, joka elää lapsuuden haavettaan lapsensa kautta? En ole päässyt kauheasti toteuttamaan itseäni ja kisaamaan hevospiiressä, nyt on tarve koiran kanssa? Ken tietää. Niin kauan kun koira nauttii eikä puuha mene väkisin tekemiseksi, kaipa kilpailunhalu on hyväksyttävää. En oikein tiedä.

Vertaan paljon itseäni muihin ja heidän suorituksiinsa. Muistutan itseäni jatkuvasti miettimään lähtötilanteita. En ole ottanut kisakoiraa itselleni mihinkään lajiin. Kuka tietää mitä esimerkiksi seuraava vuosi tuo tullessaan itselleni ja Nitalle. Tyttö täyttää kk päästä vuoden. Huh. Käräytän itseni selailemasta syksyn epävirallisia agilitykisoja..

Parantumaton?