Joo-o..

Jälleen ohjatut aksatreenit, näitä odottelinkin jo innolla. Nita oli alkuun jo hyvin kuulolla ja päästiin tällä kertaa aloittamaan. Radassa oli meille muutama uusi ohjaustekniikka: pakkovalssi, sylikäännös ja poiskääntö.

Yllä olevaa rataa olis siis tarkoitus harjoitella, mutta aivan siihen ei kuitenkaan päästy. A-este meillä pois, muut menivät senkin. Puolet radasta kerettiin mennä.

Harjoiteltiin ensin pakkovalssia kakkoselle. Nopeasti se alkoi muovautumaan ja Nitalla kyllä vauhtia riitti! Kouluttajaltakin tuli positiivista kommenttia vauhdista ja etenkin kun se vauhti löytyy jo ensimmäisestä esteestä lähtien. 

Jatkettiin rataa ja harjoiteltiin poiskääntö + sylikäännös seiskalle. Kerettiin harjoitella pelkkää sylikäännöstä irrallaan, ihan yllätyin kuinka nopsasti saatiin se kasaan! Homma kuitenkin levisi käsiin kun viiden metrin päähän tuli toinen treenaaja harjoittelemaan pussia ja hänen koiransa karkasi Nitan luokse.. Peli oli jo menetetty siinä, kun Nita näki toisen koiran treenaavan aivan vieressä. Toisen koiran vierailun jälkeen Nitalta katkes pinna täysin ja avasi taas runsaan sana-arkkunsa. Totesin, että homma ei enää toimi ja lähdettiin jäähylle. Kävin ulkokentällä treenaamassa muutamat sylikäännöt.

Yritin muutaman kerran tulla rauhallisemman neidin kanssa halliin, mutta pinna oli katkennut jo niin pahasti ettei Nita pystynyt pitämään itseään kasassa - ei yhtään. Samainen koira karkasi uudemman kerran luokse. Nita yltyi haukkumaan ihan huolella ja käyttäytyi niin huonosti, että tein päätöksen jättää treenit siihen. Koiralle takkipäälle ja autoon jäähylle. Kävin sen jäähdyttelemässä, mutta radalle ei enää palattu vaan suunnattiin kotiin.

Tuollaisia sattuu kaikille (onhan Nitakin aikoinaan karkaillut), mutta pisti ärsyttämään kun juuri oltiin pyydetty ettei meidän radalla ollessa treenata siinä vieressä. En halunnut Nitan palkkautuvan siitä mikäli lähtee litomaan (tätä ongelmaa ei ole onneksi pitkään aikaan ollut *kopkp*, mutta toisen koiran yllättävä visiitti oli aivan liikaa.. Etenkin toistamiseen.

Olen kuitenkin aika ylpeä itsestäni, että pidin päätöksestäni kiinni enkä lähtenyt treenillä palkitsemaan Nitankaan käytöstä. Helposti tuossa tilanteessa olisin jäänyt itsekseen treenaamaan.

Saa nähdä mitä huomisesta tokosta tulee moisen episodin jälkeen.

Sadeillan pelastus

Heti alkuun jo varoitan postauksen sisältävän tuotemainontaa- mikäli se sattuu jotainkin häiritsemään.

En ole juurikaan kaivannut Nitalle sadetakkia. Sadekeleillä olemme tehneet vähän lyhyempiä lenkkejä ja kuivanneet vain koiran huolella. Vähän aika sitten päätin kuitenkin hommata sadetakin neidille, jonkun edullisen vähäisen käytön vuoksi - lähinnä kunnon sateille ja mökille missä koira on koko päivän ulkona.

Koiran takin etsintä tuntuu olevan sitä suurinta filosofiaa välillä, en halunnut laittaa rahoja mihinkään kalliiseen ja epäsopivaan. Olen myös laiska menemään liikkeeseen sovittelemaan takkeja, saan ne kuitenkin halvemmalla netistä. En esimerkiksi päätynyt Hurtan sadetakkiin vaikka sellainen olisi ollut alennuksessa, se kun tuntuu olevan aina joka koossa jostain liian iso tai epäsopiva.

Niille tiedoksi, jotka eivät asu pääkaupunkiseudulla, eivät ole hevosihmisiä niin suosittelen etenkin vilkaisemaan Hevostarvikkeiden erikoisliikeen Hööks Hevosurheilu -liikkeen nettisivut. Löysin nimittäin sieltä todella edullisen ja loistavan sadetakin!

Kuva: www.hooks.fi

Maksoin takista alennuksen jälkeen vain 16,90 €, joka ei ole todellakaan paha! Takki on erittäin istuva ja hyvän mallinen, ei aivan noin suora mitä kuvassa näyttäisi olevan. Kaulus nousee hyvin pystyyn ja pysyy hyvin myös liikkeessä. Takki on erittäin kevyt eikä siinä ole vuorta ollenkaan, täydellinen pohjavillanomaavalle lyhytkarvaiselle nahkalle. Koko 55 istuu Nitalle kuin nenä naamaan ja koira liikkuu mielellään se päällä. Malli on sopivan istuva ja kapea - juuri omiaan esim meidän rakkaille suippiksille. Heijastimet ovat myös hyvät - kiertävät kaikki saumat. Suoraan tuotteeseen pääset tästä.

Huomenna eli 9.10.2013 on viimeinen mahdollisuus saada takki ja muut koiratarvikkeet -15 % ;)

Liike sijaitsee Vantaan Tammistossa ja heillä on myös verkkokauppamahdollisuus. Toimistusehdoista en tiedä, koska itse käyn aina liikkeessä.

Ja ei, en saa rahaa mainostamisesta. Halusin jakaa tämän edullisen ja toimivan löydön teidän blogilaisten kanssa. Tuota liikettä ei monesti tiedosta, jos ei hevospiireihin kuulu ;)

Vilkaiskaapa myös muut koiratuotteet, meillä esimerkiksi paljon leluja tuolta sekä loistava B-vitamiiniseos karvanlähtöajalle.

Bright Sunday morning

Ekat aksakisat!

Harjoitusmielessä mentiin ja harjoitusta myös saatiin. Suuntasin aamulla auton kohti Hyvinkään epävirallisia agilitykisoja. Olin ihan yksin Nitan kanssa matkassa enkä todellakaan tiennyt miten pärjään yksin, etenkin ilman häkkiä tai siinä nätisti odottavaa koiraa. Onneksi sentään oli auto minkä sain ihanan lähelle parkkeerattua.

Kisat olivat lämpimässä (oi jes!) hallissa tekonurmipohjalla. Nita ei ole tekonurmella treenannut todella, todella pitkään aikaan, toivoin vaan ettei se ole liian liukas. Aikataulussa oltiin ja ensimmäinen luokka sujui todella nopesti ja möllihyppy-luokka päästiin aloittamaan jo ihanan aikaisin ja sutjakkaasti.

Rata oli aika simppeli, vain kahdessa kohdassa piti perjaatteessa tehdä jotain. Lähin aika hyvin mielin radalle, mutta hoin kuitenkin itselleni, että harjoitusta ollaan vain hakemssa. En tiennyt miten Nita reagoi uuteen paikkaan, halliin ja siihen, että yhtäkkiä pitäisi olla täysillä menossa. Lämmittelyesteet olivat naurettavan pienellä alueella, jopa mineille. Saimme muutaman pikku hypyn siinä aikaiseksi ja muutaman kerran A-esteen kontaktia, jotta Nitalle jää varmasti hyvä mieli. 

Nita kävi jäälleen kuumana odotellessa ja muiden virittäessä koiraa, keskityin vain saamaan Nitan rauhalliseksi. Silläkin uhalla, että se menisi lahnaksi radalla.

Ensimmäiselle radalla lähdin rauhallisella koiralla, kunnes joku leikitti lähtöalueella koiraa. Nita otti siitä kierroksia ihan tuhottamasti ja avasi taas sanaisen arkkunsa. Tiedän, että munhan mokahan se on jos koira ottaa noin kovasti paineita, mutta pitääkö sitä koiraa leikittää lähtöalueella?

Ensimmäisen esteen taakse Nita onneksi rauhoittua kun huomasi mitä ollaan tekemässä. Saatiin hyvä ja nopea lähtö, mutta homma tyssäsi jo kolmoselle. Nita jostain syystä kiersi sen ja hyppäsi väärästä suunnasta. HYL siis tältä radalta. Homma kuitenkin loppuun asti, jossa mokailtiin kasilla Nitan vain yksinkertaisesti pysähtyessä katsomaan minua ja viimeinen maalieste sitten kierrettiin tyylikkäästi. Noh :)

Kävin ilmoittamassa ottavani uusintalähdön, joka olikin nopeasti. Nita oli onneksi rauhoittunut ja saatiin parempi lähtö ihan henkiselläkin tasolla. Tai ainakin minä sain. Taas alkoi hyvin, mutta sitten ohjaaja mokasi kun aloin varmistelemaan kolmosta "puskien" Nitan siitä yli, rintamasuuntani jäi putkelle päin ja sinne kutosen putkellehan se neiti pujahti. Tajusi neiti kuitenkin putken suulla, että taisi väärä este olla :) Loppurata mentiin suht nopeasti ja puhtaasti läpi. HYL oli tulos myöskin tältä radalta.

Vaikka radat olivat hylkyjä, olin supertyytyväinen niihin. Harjoituspohjalta lähdettiin näihin ekoihin kisoihin ja sitä myös saatiin. Koira oli selkeästi vähän hämillään uudesta paikasta, joten tällaiset tulee selkeästi tarpeeseen. Radallakin oli Nita vähän ihmeissään eri näköisista aidoista eikä lukinnut esteitä yhtä hyvin kuin kotihallilla. Näitä harjoituksia vaan lisää!

Uusi aksaryhmä

Ensimmäinen agilitykoitos tältä viikolta oli perjantain uuden agilityryhmän korkkaus. Ryhmä vaikutti oikein hyvältä, mutta sopivan haasteelliselta - saadaan ihan oikeasti pistää kaikkemme likoon. Eri tasoisia koirakoita ollaan kaikki, mutta hyvin saatiin tällä kertaa sumplittua treenit jokaisen tason mukaan. Nita jopa pääsi yllättämään!

Melkein jo pyörryin kun saatiin rakentamamme rata valmiiksi. Huih olipa teknisin ja pisin rata mitä ollaan koskaan menty tai edes yritetty! Noh syteen tai saveen taisin todeta ennen omaa vuoroa.

Aloitettiin rata ihan alusta ja katsottiin sitten mihin asti päästään. Ratapiirrokseni ei aivan vastaa todellisuutta, en oikeen niin tarkasti sitä enää muistanut. Olisi pitänyt jo paikan päällä se piirtää ylös. Esteet 1-3 olivat paljon vaikeammassa kulmassa kuin kuvapiirros antaa näyttää. 

Noh otin ykkösen päällejuoksulla, joka yllättävää kyllä meni aika nappiin. Nelosen jälkeen takaaleikkasin hieman äänikorostusta käyttäen, sama juttu aidalla nro 11. Takaakierto esteelle 14, joka ei taas lunastanut odotuksia, vaan Nitalla meni pitkäksi eikä hypännyt koko estettä ensimmäisellä yrittämällä. Toisella kerralla meni tiukille, mutta kuitenkin - ihme kyllä saatiin tosi hieno aikaa voittava vino hyppy aidalle nro 15, josta oli helppo jatkaa eteenpäin.

Sitten ongelmakohtiin. Alku meni oikein hyvin ja saatiin siitä kehujakin sekä omasta liikkumisesta radalla (siis anteeks mitä :D). Ensimmäisen kerran tyssäsi renkaalle, jota vähän osasin odottaa syvällä sisimmässäni (sitä kun ollaan harjoiteltu tosi vähän). Seuraavaksi blokkasin Nitan kympille tulemalla aivan liian lähelle. Puomin kanssa oli ongelmia juuri ratavauhtini vuoksi. Ei olla puomia harjoiteltu vielä temmon muutoksilla, joten Nita meni vähän hämilleen minne piti mennä ja hyppäsi joka puominrampilta alas kun nopeutin vauhtia. Kun se puomille saatiin pienellä himmaamisella, lopussa odotti oikein mallikas kontaktilla odottaminen ja vapautus. Hieno suippis!

Näissä treeneissä Nitan odotuskäyttäytyminen ei ollut todellakaan sitä parhainta. Olin lämpännyt Nitan ennen radan rakentamista ja siinä alkuselvittelyissä ym meni jo paljon aikaa. Mineistä aloitettiin ja hups odotimme omaa treenivuoroamme yli tunnin. Se oli Nitalle aivan liikaa vaikka yritin sen kanssa harjoitella pienessä tilassa pikkutokoliikkeitä ym. Kierroksia se otti siitä huolimatta aivan liikaa ja alkoi äänekkääksi. Onneksi pääsin ulkokentälle ottamaan muutamat hypyt ja putket, sain pahimmat paineistumat pois ja loppuaika odotettiin suhteellisen mallikkaasti. 

Odottelutreenejä? Voi kyllä, kalenteriin vain ylös... :)

Agilitykoitokset!

Valehtelisin, jos sanoisin ettei minua jännitä.

Tämän viikon agilitykoitokset ovatkin hieman eriävät normaaleista rutiineista. Nimittäin tänään aloitamme HAU:ssa uudessa treeniryhmässä vanhan ryhmämme hajotessa. Tiedän muutamie henkilöitä kyseisestä ryhmästä ja sanoisin, että meillä Nitan kanssa on paljon työtä edessä. Innolla odotan miten ensimmäiset treenit menevät tänään illalla!

Koitokset jatkuvatkin jo heti huomenna - itseni kiusaksi heti aikaisin aamusta. Lähdetään Nitan kanssa ensimmäisiin epävirallisiin agilitykisoihin! Hui!

Olen jo hetken etsinyt hyviä epävirallisia mihin osallistua, Nitallakin riittää jo ikää mölleihin. Ongelmana on vaan ollut joko aikataulut tai sitten tarjolla on ollut vain agilityratoja hyppyratojen sijaan. Nitalla kun on A sekä keinu ihan vaiheessa pujottelusta puhumattakaan mitä ei olla edes aloitettu. Nyt kuitenkin tärppäsi ja löysin möllitasoisen hyppyradan, joten starttaamme aamusta Hyvinkäälle.

Lisäjännitystä tuo se, että olen todennäköisesti reissussa yksin. Yritän saada Nitan vain autoon rataantutustumisen ym ajaksi. En voi sitoa sitä mihinkään kiinni huutoshown vuoksi. Saapi nähdä onko ratamme tuhoon tuomittu, mutta harjoitustahan me mennään hakemaan. Mielenkiintoista nähdä miten Nita reagoi kisatilanteeseen, lämmittelyyn ja yhtäkkiä kokonaisen radan suorittamiseen kerralla. Olen varustautunut ottamaan myös toisen startin mikäli ensimmäinen ei mene hyvin, mutta ehdottomasti jätän siihen yhteen mikäli päästään kunnialla maaliin. Wish us luck!

Kuva: Google.fi

Tekevälle sattuu

Ei voi muuta todeta viime viikonlopusta kuin sen, että Nita kyllä rakastaa mökillä oloa!

Perheellämme on mökki Keski-Suomessa, jossa yritämme miehen kanssa päästä käymään aina kun on mahdollista. Ihanaa laatuaikaa perheen kanssa ja Nita pääsee olemaan ulkona vapaana sielunsa kyllyydestä. Ja se neiti kyllä ottaa siitä kaiken irti!

Viikonloppu meni siis möksällä rentoutuessa, Nita juokseneteli kuin gaselli metsässä tai pallon perässä. Taisi tutustua mönkijäänkin ensimmäistä kertaa, yllättävän rohkeasti!

Lähtöpäivänähän totta kai tekevälle piti sattua, onneksi ei mitään vakavaa. Huomasimme veneeltä tullessamme, että Nitan toisen jalan polkuantura on revennyt ja vuotanut jonkin verran verta. Tämä osoittautui onneksi pinemmäksi haavaksi kuin ensin verimäärästä ajattelin. Anturasta oli "kuoriutunut" kerros pois, varmaankin siellä metsässä juostessaan kolauttanut sen johonkin. Putsasin haavan ensin vedellä ja sitten laimennetulla Betadinella. Suojatakseni haavaa hiekalta ja lialta, laitoin haavapaperin ja siteen siihen päälle. Eipä se niin toimiva ratkaisu ollutkaan kun sidettä piti olla koko ajan korjailemassa, mutta antoi se sen verran suojaa, että haava pääsi kuivumaan nopeasti eikä liasta ollut enää vaaraa.

Nyt antura näyttää jo hyvältä eikä se koiran menoa ole haitannut :)

Onko muuten teidän koirilla tavallista enemmän energiaa pakkasen myötä? Meillä oli tänä aamuna ensimmäisen kerran miinuksen puolella tuo kammottava mittari ja Nitassa oli kyllä virtaa enemmän kuin pienessä kylässä.

Pahoitteluni taas viikon blogihiljaisuudesta, asiaa kyllä olisi.. Blogin kirjoittaminen on suhteellisen työlästä tällä hetkellä - tai sitten keksin vain tekosyitä. Olen itse taas flunssassa ja yskin tällä hetkellä keuhkoni pihalle - not nice. Lisäksi läppärini alkaa olemaan jo todella vanha ja toimii myös sen mukaisesti. Tämän vuoksi kuvien lataaminen on hidasta ja työlästä - alan aina pitkittämään lataamista vaikka postaukset ovat jo valmiina niitä kuvia odottaen. Koitakaahan kestää!