Agilitya ja kuvia viikonlopusta

Vuokrattiin lauantaina Karkin ja Lumin kanssa sama agilityhalli mikä oli pentuagilityssakin. 

Noh vähän säädöksi se meni monen muuttujan takia.

Muistilista itselle:

1. Älä käytä koiraa koiratarhassa aamupäivällä, jos päivällä on agitreenit. Nita ei jaksa enää keskittyä.
2. Älä tee liian "vaikeaa" rataa eli yhdistä liikaa uusia asioita toisiinsa
3. Panosta yksittäisten esteiden opettamiseen ja niille kohdistussanat

Tosiaan Samuli käytti Nitan aamulla koiratarhassa ja treenit olivat klo 15. Ilmeisesti koiratarha oli sen verran väsyttänyt Nitaa ettei se ollut todellakaan oma itsensä ja vauhdissa treeneissä. Tosin Lumi oli mukana ja se on Nitalle se pahin punainen vaate innostus mielessä. Myöskin Karkin ääni hänen kehuessa Lumia oli kova paikka. 

Ratapiirros oli vastaava kuin kurssilla oli käyty, rengasta ja muuria lukuunottamatta. Tarkoitus oli valsata kakkoselle, siitä takaleikkaus kolmoselle ja nelosella käskeä eteen juoksemaan palkalle. Eteen -juoksu meni yllättävän hyvin, mutta muita ongelmia riittä. Putki on ollut Nitalle se the best thing ja se tykkää mennä siitä vauhdilla. Kurssilla harjoiteltiin lähettämistä sinne kauempaa, mutta nyt jouduin ihan vierestä ohjaamaan. Kurssilla myös kakkos ja kolmos esteen välissä ei ollut väliä. Tein asiasta liian vaikeaa tekemällä välin siihen kun tiedän ettei olla harjoiteltu irrottautumista. Nita juoksee metrin päässä koko ajan.

Sen kummempia sitä turhautumista avaamatta, tiedät nyt mitä harjoittelen ensi kerralla. Rauhassa yksittäisiä -muutamaa estettä, irrottautumista sekä kohdesanat. Putkessa esimerkiksi lähetystä kauempaa (putki-sanan Nita tuntee jo). Myöskin hyppy -sanan aidoille lisääminen varmasti auttaisi irtoamista. Nyt Nita vaatii vierestä ohjauksen eikä itsenäisesti etsi edessä olevaa estettä. Eli paljon pienemmiksi ja helpommiksi osiksi tämä harjoittelu itsenäisesti.

Loppuun kuvia tämän päiväisestä rannassa kävelystä :)

Koirahierontaa ja hevostelua

Sunnuntaina pääsin kuunteluoppilaaksi koirahieronta-kurssille. Tämä oli tosin chihu-yhdistyksen järjestämä, mutta Karkin ja Lumin mukana menin imemään tietoa kuin sieni :)

Kurssi oli tosi hyödyllinen vaikka aikataulullisesti siellä oli paljon odottelua.. Saatiin teoriamateriaali mikä käytiin läpi. Tämä sisälsi yleistä tietoa hieronnan hyödyistä ja haitoista. Mielenkiintoista oli käydä läpi erilaisia syitä lihaskireyksiin ja millon ei pitäisi hieroa. Myöskin hyvä pointti, että koiraa ei kannattaisi hieroa joka viikko, koska lihakset ovat tottuneet siihen ja menevät helpommin jumiin mikäli ei enää hierotakkaan joka viikko. Paljon mieleenpainuvia juttuja käytiin läpi, esimerkiksi lyhyesti minkälainen on rentouttava ja avaava hieronta sekä minkälaisella hieronnalla aktivoidaan lihaksia esimerkiksi agilitysuoritusta varten :)

Teorian jälkeen vetäjä hieroi yhden chihun läpi meidän katsoessa silmä kovana jokaista liikettä. Oli tosi hyvä nähdä ammattilaisen hieronta ihan läheltä! Sain paljon ahaa-elämyksiä :) Tottakai on erilaista hieroa muutaman kg painoista koiraa kun 20kg painavaa, mutta perusidea ja liikkeet tuli käytyä hyvin läpi. Saimme myös itse harjoitella koiran kanssa ja Lumi joutuikin heti koekaniksi. Lumi tosin oli vähän eri mieltä asiasta eikä malttanut maata paikallaan :D Sain kumminkin toista rennoksi ja taisi tyttö jopa torkahtaa hetkeksi. Omien käsien toooodella rauhallinen liike oli tärkein rauhoittumisen kannalta. Lihaksia oli vaikea tuntea noin pieneltä koiralta. Nitaa hieroessa varmasti helpompaa.

Haluaisitteko, että kokoan tarkemmin kurssillä käytyjä vinkkejä ja teoriaa? :)

Kurssin jälkeen lähdin Nitan kanssa tallille Karkin kyydillä. Voi että kun molemmat koirat meinasivat nukahtaa autossa! Nita oli jo valmiiksi vähän repana :)

Ensimmäistä kertaa Nita oli tallilla mukana kun olin aivan yksin ja vielä ratsastamassa. Joskus pienenä se on ollut mukana touhuumassa, mutta en ole uskaltanut ratsastaa samalla mikäli Samuli ei ole mukana vahtimassa. Nyt Nita päivysti tallin pihalla samalla kun laitoin hevosta kuntoon. Ainoa ongelma tuli kun olin hevosen kanssa kentällä. Nita on oppinut (lue: "oppinut") pysymään poissa kentältä, mutta hevosen selässä olin vähän voimaton toista käskemään. Nita yritti hiipiä kentälle vaivihkaa heti kun olin selän kääntänyt. Käskemällä se lähti pois kentältä, mutta tuli heti takaisin. Nooh.. Pääasia ettei ollut elettäkään paimennuksesta! Eli jotain olen tehnyt oikein :)) Nita ei onneksi myöskään perässä juossut vaan jäi sitten kentän keskelle istumaan ja katsomaan. Saksanpaimenkoira Viivi tuli onneksi pian pitämään seuraa Nitalle, joten loppuaika menikin sen kanssa leikkiessä.

Viimeinen pentuagility

Tunnin pääaiheena oli irtoaminen eteenpäin. Tämä ilmenikin hankalammaksi kuin olisin aavistanut, mutta tosi hyvää harjoitusta tuli Nitalle sekä mulle :)

Otettiin ensin kuivaharjoittelua antammalla käsky "eteen" joko namikupille tai lelulle. Valitsin Nitan kohdalla palkan olevan lelu pääasiassa, olettaisin sitten kaukopalkkauksen olevan helpompaa. Vaikea sanoa. Joskus taas tuntuu, että lelu vie puhtia pois Nitalta, mutta namipalkkakaan ei aina motivoi tarpeeksi. Niin namipersoa koiraa en omista :)

Ensin harjoiteltiin estesuoraa, jossa esteet oli tarkoituksella vähän hankalasti laitettu eli ei ihan suoraa rataa tullut. Otettiin alkuun yksi este kerrallaan ja lisättiin pikkuhiljaa koko rata mukaan.

Alla olevasta videosta näätte koosteen tunnin treeneistä. Irrotus eteen on ihan uusi juttu, tähän asti juostu ja ohjattu koko ajan koiran vierellä. Videossa on mukana niin epäonnistumisia kuin nappisuorituksia. Pääsin itse myös arvioimaan omaa kehonkieltä ja huomaan, että käsimerkkini täytyy olla paljon selkeämpi ja kämmen enemmän avoinna. Olen vähän hätäinen näyttämään suuntia. Videossa näkyvä ensimmäinen pikku rata, siinä putken jälkeen irrotus aidalla oli ihan yllätys :D Nita juoksi sinne itsekseen :D Mutta itse taas sähläsin ja haettiin nappisuoritusta hetki.

Pentuagility oli nyt siinä, muilla kursseilla jatketaan kun Nita on vuoden :) Nyt harjoitellaan opittuja juttuja itsenäisesti välillä hallia vuokraamalla ja jonkun yksärin voisi myös ottaa.

Arvotaanko taas?

Mitä mieltä olistte jos suoritetaan taas arvonta kun 30 lukijan raja on täynnä? :) Onko ehdotuksia palkinnoksi, mitä tykkäsitte viime palkinnosta?

Eli tällä kertaa laitan arvontaohjeet ja säännöt kun 30 lukija rajapyykki on ohitettu.

Eli nyt mainostamaan blogia, jotta saadaan arvontaa pystyyn!

Etsin myös itse luettavaksi nahka/pehkoblogeja, joten niitä saa linkittää kommentteihin :)

Parannusta on taas tullut Nita mörköilyyn :) Nita vietti illalla paljon aikaa nukkumalla omassa pedissä ja nukkuikin siellä koko yön! Jes! Ollaan Samulin kanssa tuuletettu :) Vähän yöllä piti käydä puhisemassa ja haukahtamassa hissin äänille, mitä Nita yleensä ei tee. 

Ruoka ei vieläkään maistu kunnolla. Iltasafkat menee kyllä, mutta ei aamu. Tänäänkin Nita kävi vain katsomassa kuppia ja lähti pois. Normaalisti ahmatti syö aamulla sekä illalla kunnon ruokahalulla + treeninamit päälle.

Huomenna laittelen postausta pentuagilityn viimeisestä tunnista :)

Ystävänpäivä shoppailua

Yleensä aina sanon, ettei kauppaan kannata mennä ennen palkkapäivää, mutta nyt kannatti!

Kävin Hööksissä pyörähtämässä töiden jälkeen ja sattumalta siellä oli kevythäkkejä alennuksessa. Juuri olin tänään aikaisemmin puhunut Samulille, että täytyy jossain vaiheessa sellainen ostaa :D Hinnathan noilla on korkeat, vähän turhankin.. Hööksin häkki oli viime vuoden mallistoa ja jättialennuksessa - 15€! Ovh oli 49€, ei paha sekään. Ohan tuossa ei niin laadukas materiaali ja hepposemmat vetoketjut, mutta tuolla rahalla saa ollakkin :P Katsoin, että Mustissa ja Mirrissä olisi halvin Nitan kokoiselle ollut 70€.

Mukaan tarttui Nitalle myös uusi lelu. Tämä on agilityä ajatellen ostettu, siinä on päässä tennispallo ja materiaali tuollaista karvaista. Se voisi toimia kaukopalkassa kun aletaan sitä harjoittelemaan :) Nita rakastui leluun heti ensi silmäyksellä! Nyt maistuu neidille leikitkin enemmän kotona.

Hyvää ystävänpäivää Contact Game -blogin lukijoille! :)

Pientä parannusta mörköilyyn

Olen itse stressannut kovasti Nitan olotilaa, en ole kestänyt ajatella miten toinen voi pelätä kotona ja olla ulkona normaali. Ollaan Samulin kanssa panostettu tämä viikko olemaan rauhassa kotona, tekemällä normaaleita asioita, mutta välttämällä Nitan stressaamista. Joten tämän viikon treenisuunnitelmat kuopattiin heti ja ollaan vain keskitytty ulkoiluun sekä koiratarhailuun.

Pikkuhiljaa Nita on alkanut palautua, ihan baby steps. Ensin loppui häntä koipien välissä kulkeminen kotona ja makuuhuoneeseen uskalsi neiti mennä kääntymään. Saatiin myös lenkeillä liinat kiinni - temput pois kotimatkalla. Aina kun neiti stoppasi kotiin päin kääntyessä, jatkoimme yksinkertaisesti matkaa koiraa "raahaten". Eteenpäin on mentävä. Heti kun hihna löystyi ja Nita käveli eteenpäin annoimme namin ja paaaljon kehuja. Leikittiin myös kotimatkalla paljon hämäystarkoituksessa. Nyt Nita kävelee tyytyväisesti kotia kohti, jopa häntä pystyssä ja täysin rentona.

Yöt ja kaiken vapaa-ajan Nita vietti edelleen olohuoneessa, ei kuitenkaan makuuhuoneessa enää pelkää. On vain hieman varautunut. Rohkeasti käy luita hakemassa sieltä ja katseli jopa telkkaria meidän kanssa sängyssä :)

Leikkiminen maistuu kotona huonosti, namit kyllä menee. Syöminen on vähän on off. Välillä Nita syö isolla ruokahalulla ja taas toissa aamuna leivänpaahdin oli pelottava eikä koira uskaltanut syödä aamuruokaansa loppuun... Huoh. Baby steps..

Läpimurto tapahtui viime yönä :) Eilen illalla pyysin Nitaa menemään makkariin omaan petiinsä, annoin namin ja kävin pedin eteen istumaan. En päästänyt Nitaa pois pedistä 15min, vaan pyysin sitä rentoutumaan siinä. Tämä meni ihan hyvin, Nita kävi oma-aloitteisesti pedille makaamaan muutamaksi minuutiksi ja nousi sitten hetkeksi katsomaan ikkunalle päin. Tippuva lumi pelottaa vieläkin. En painostanut Nitaa enempää vaan nousin ylös ja käytiin nukkumaan. Nita siirtyi heti olohuoneeseen. Heräsin kuitenkin aamuviideltä ja huomasin, että Nita nukkui omassa pedissä!! Oli kyllä sellainen riemuvoitto, että herätin Samulinkin keskellä yötä kertoakseni tämän :D Ai, että miten voi pienet asiat ilahduttaa.

Nita nukkui makkarissa omassa pedissä aamuun asti, aamuruuista tosin söi vain 2/3. Pikkuhiljaa :)

Kiitos lukijoille rohkaisevista kommenteista! :) Ne tsemppasivat paljon. Ensimmäinen koira kun on kyseessä niin tällaisissa tilanteissa kaikki apu on tarpeen. Pitää itsekkin osata rauhoittaa itsensä :P

Taisi tulla mörkökausi..

Nyt tyttö koettelee emännän ahdistuskynnystä. Nimittäin mörköaika on saavuttanut Nita, tai ainakin niin epäilisin. Olen kuullut, että monella pennulla tulee mörkökausi, että kaikki pelottaa ja suurin osa alkaa haukkumaan pelottaville asioille. Noh meidän tyttö ei hauku, vaan vetää stressipesäksi.

Lauantaina illalla alkoi armoton läähättäminen ja tärinä. Todennäköisesti säikähti Samulin korottamaa ääntä - pleikkarille, ei Nitalle :) Mutta herran jestas ei koira ole ikinä siihen reagoinut. Nyt toinen läähätti viimeistä päivää.. Nita kuitenkin rauhoittua ja kävi omaan petiinsä syömään luuta nukahtamiseen asti. Ajattelin, että huh se oli siinä. Oireet olivat kuin kertausta uuden vuoden aatosta.
Nita kuitenkin herätti meidät 2.30 yöllä toisella puolella sänkyä läähättämällä ja tärisemällä. Se ei rauhoittunut millään eikä mennyt enää omalle paikallensa. Todettiin, että tippuva lumi metalliräystäälle pitää niin kovaa ääntä, että se on pelästyttänyt toisen. Nita rauhoittui olohuoneessa ja mekin jäätiin sohvalle nukkumaan. Oletin seuraavana aamuna Nitan olevan normaali. Kaikkea muuta :(

Sunnuntaina aamulla Nita oli tosi varovainen ja pelästyi aina tippuvaa lumen ääntä. Se ei edes pyytänyt aamulla ulos, söi kyllä onneksi ruokansa. Se on ottanut omaksi turvalliseksi paikaksi olohuoneesta sohvan edustan, siinä se vietti koko päivän eikä liikkunut juuri minnekkään. Keittiöön saattoi vielä tulla, mutta makuuhuoneeseen ei.. Pyysin pikkuveljeäni läymään, koska tiedän kuinka Nita innostuu siitä. Tämä auttoikin ja Nita tuli iloisena makuuhuoneeseen, mutta ei selkeästi halunnut jäädä sinne. Ei ruvettu missään vaiheessa maanittelemaan sitä. Illalla tuli Karkki ja Lumi-chihu käymään tarkoituksella piristääkseen Nitaa. Päivälenkillä Nita oli ulkona normaali, mutta veti liinat kiinni heti kun käännyttiin tutulle tielle kotiin päin.. Meinasi itku tulla lenkillä kun oma koira ei halua kotiin tulla enkä tiedä mistä se voisi johtua.. Onneksi Lumi-chihu auttoi ja Nita olikin sen kanssa täysin normaali kotona. Tuli oikein kiire syödä luita ja leikkiä kilpaa. Huokaisin jo helpotuksesta, että tyttö palautuu normaaliksi. Nita jäi kuitenkin olohuoneeseen nukkumaan eikä sitä yritettykkään saada makkariin. Jätettiin vain kaikki ovet auki. Noh herättiin taas tismalleen samaan aikaan klo 2.30 kun Nita läähätti taas sängyn vieressä :(

Tänään tyttö on onneksi ollut jo aavituksen pirteämpi ja rohkeampi. Se ei enää kulje häntä kopien välissä kotona ja pelästy joka ääntä, mutta olohuoneessa se pysyy. Nyt sentään luut alkaa maistua ja se jopa haki luita lisää makuuhuoneesta. Ehkä tämä tästä.. Epätoivo on jotenkin ahdistavinta, en keksi mitään syytä mikä olisi voinut järkyttää toista noin paljon. Nita on aika pehmeä, mutta aina toipunut heti säikähdyksestä ja oppinut sietämään ääniä hyvin. Asumme toki kerrostalossa, eihän sitä voi mennä takuuseen onko joku kolistellut rappukäytävässä tai muuta.

Eläinlääkärillekkin soitin, mutta sain vain töykeän ilmoituksen tulla käymään. En näe siinä järkeä, koska Nita on iloinen oma itsensä muualla kuin kotona. Eli turhaan ell toteaa koiran täysin terveeksi ja me maksamme itsemme kipeäksi. Toivottavasti Nita alkaa palautua, omat hermotkin alkaa olla jo riekaleina huolesta :(

Onko teidän pennuilla/koirilla ollut vastaavaa?