Joka päivä joudun toteamaan, etten enää voisi olla ilman koiraa. Siitä pienestä karvaisesta kuonosta ja nappisilmistä on niin paljon iloa huonoinakin päivinä <3
Tänäänkin aamulla heräsin pirteänä auringonpaisteeseen, mutta epätoivo iski heti ulkolämpömittaria katsoessa. -17 astetta, missä se kevät on?! Nooh ei muutakun toppavaatteet päälle ja Nitalle takki päälle. Kaikki epätoivo ja potutus kaikkosi tiehensä kun päästin Nitan läheisellä hiekka-metsäreitillä irti. Miten toinen karvalapsi voi olla niin innoissaan kaikesta? :) Nita paineli menemään ihan täysiä jokaiseen ilmansuuntaan ja osoitti olevansa sellainen keppihullu että. Kunnon spurtit kepin luo - pienet hypyt auringon suuntaan - tanssahtelua emännän luo "kato mami mitä mul on!". Tuo hetki kun pikkuinen on niin tyytyväisen näköinen elämäänsä, piristi suunnattomasti ja mietin mitä olisikaan eläminen ilman tuota pikkuista :)
Se tunne tosiaan kun koira jää ensin haistelemaan lumikasaa ja itse jatkaa kävelyä eteenpäin - hetken päästä tytölle tulee hirmuinen kiire juosta perään. Tai kun Nita juoksee edellä ja tietyn matkan päästä kääntyy katsomaan nappisilmillä onko mami mukana <3
Kyllä tuo karvaturri on paras <3
vooih :') samanlailla täällä tulen onnelliseksi kun näen että oma koirakin on<3
VastaaPoistaMoikka! Mekin nähtiin teidät siellä mätsärissä eilen. Koira näytti niin tutulta, että meinasin tulla kysymään, kuka koira on kyseessä. En kuitenkaan siinä hälinässä ehtinyt. Nyt sitten muistin, että olen teidän blogissa aikaisemminkin vieraillut ja sitä kautta jäänyt koira mieleen. Nita on kyllä todella kaunis nuori collie! :)
VastaaPoistaMä meinasin kans tulla kysymään :D Kiitos, välitän kiitokset Nitalle ;) Katseltiin poikaystävän kanssa, että oli kyllä mieletön seisominen Fiiliksellä!
Poista