Sunnuntaina paettiin hellettä veneellä saareen kera Nitan, Samulin sekä isäni kanssa. Kerrankin sai oleskella ihanassa auringossa ilman, että soijaa pukkaa koko ajan. Pieni tuuli mereltä ja vola. Kesä parhaimmillaan!
Nita on tottunut veneilemään kyllä, mutta perheemme isommalla veneellä. Olen vähän arkaillut pienemmän ns. "avoveneen" kanssa lähtemisestä koiran kera, vene on kuitenkin paljon pienempi, avoin ja matala. Nita kuitenkin oli aivan kuin kotonansa, veneeseen mentiin reippaasti ja koko matka ihasteltiin maisemia tai vaihtoehtoisesti nukuttiin päikkärit pohjalla. Ei huono merikoira siis!
Monet varmaan muistavat tämän blogin aikana, että Nitaa on yritetty saada nauttimaan vedestä ja uimisesta vähän laihoin tuloksin. Viime syksyllä tilanne oli se, että Nita kävi pitkin hampain kepin tai lelun rantavedestä - sen verran syvältä ettei rinta vielä kastu ja tassut ovat tukevasti vielä hiekalla. Monet yritykset saada koira uimaan, eivät tuottaneet tulosta. Tänä kesänä tilanne on ollut sama ja tulimme Samulin kanssa tulokseen ettemme Nitasta uimaria vaan saa.
Ihme ja kumma saaressa Nita innostui leikkimään vedessä! Olisiko vihdoin helle tehnyt tehtävänsä? Ensinnäkin se hyppäsi suoraan veneestä rantaveteen aivan itse ja meni myöhemmin aivan sekaisin, jos sille roiskittiin vettä samaan tapaan kun lunta. Aivan sekaisin onnesta koko koira!
Aivan uskomatonta, että Nita oikeasti leikki vedessä ja tuntui nauttivan siitä!
Myöhemmin Nita yllätti meidät vielä aivan totaalisesti, kesken leikin aloin heiluttamaan kaislaa sen nenän edessä ja koirahan lähti uimaan! Siis Nita?!
Uintikuvaat kännykkä materiaalia, järjestelmäkameraa ei sattunut kenellekkään käteen tuona hetkenä.
Muutaman uintikeikan se täysin vapaaehtoisesti teki mamman ollessa aivan onnesta soikeana. Saa nähdä oliko vain tuuria vai toistuuko moinen vesipedon luonne..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti