Super collie!

Ihan ensiksi täytyy sanoa, että mukavasti on lukjoita kertynyt! Kiva tietää, että meidän touhuumiset kiinnostaa :) Lukijoita on tällä hetkellä 23, kaksi uutta lukijaa vielä niin saadaan viimein arvonta suoritettua, postauksen löydät tästä!

Viime päivinä on väsyttänyt ihan kamalasta, jotenkin tuo loputon synkkyys ja sateinen ilma ulkona saa minut aivan veteläksi. Huomenna pitäisi tulla lunta -samaa rataa koko loppuviikko, en pistä pahakseni! Olisi mukava saada taas lunta maahan ja vähän valoa pimeisiin iltoihin. Oikein odotan mitä Nita sanoo, kun tulee ensimmäiset kunnon hanget. Äsken tyttö yritti kovasti napata räntähiutaleita :)
Odotatteko te jo lunta ja kunnon talvea? 

Väsymys selkeästi verottanut omaa jaksamista, Nitalla on ollut viime päivät aika kevyitä. Lenkitys aika normaalisti, mutta ei sen kummempia temppuja. Illalla on niin hirveän pimeää ennen kuin on töistä kotona..
Onneksi Nita ei kerää kauheasti energiaa vähän kevyemmistä päivistä vaikka pirteä se on.

Käytiin tuossa äsken koiratarhassa ja täytyy kyllä hehkuttaa kuinka super Nita oli! Okei, koirapuisto oli tyhjä tossa 21 aikoihin... Mutta se paikkana herättää Nitassa niin pahasti sisäisen riehupeikon, että hyvä aloittaa ilman häiriötekijöitä. Mentiin koiratarhalle taas naksuttamalla joka kontaktista, jonka Nita otti oma-aloitteisesti. Myös naksutus aina kun tyttö jaksoi rentoutua ja kulkea rauhassa vierellä. Tarhan edustalla (missä Nitalla on yleensä ihan tulipalokiire) odoteltiin rauhassa ja naksauttelin kun koira rentoutui ja jaksoi odottaa portille pääsyä. Muutama askel kerrallaan ja pysäytin heti, jos odottaminen unohtui.
Tarhassa kutsui Nitaa välillä luokse, räpläsin pantaa -naks ja nami. Isot leikit päälle. Toistelin samaa muutaman kerran, välillä laitoin hihnaan kiinni ja päästin taas vapaaksi. Nita tuli tosi hyvin luokse vaikka kesken maailmaa mullistavan hajun!
Otin myös käskyihin mukaan odota-käskyn. Paikka-käsky toimii meillä kun kontakti on jo valmiina ja koiran täytyy olla ihan paikallaan siinä asennossa. Odota-käsky on meillä pantaa pukiessa, tassuja putsatessa ja ulkona, jos täytyy päästä koiran lähelle jtn tekemään. Samaa sovelsin ensimmäistä kertaa kiinni ottoon. Ajattelin, että jospa se toimisi paremmin kuin luokse tulo. Mielelläni erottaisin sen kiinni otosta, ihan koiran turvallisuuden vuoksi myös :)
Nita yllätti mut ihan täysin ja toimi todella hyvin! Sanoin odota ja menin koiran luokse, taas räpläsin pantaa ym, naks ja nami. Hirmuisat leikit ja riehumiset, joista Nita innostui kovasti :) Välillä niin paljon, että kuvioihin tuli mukaan taas haukkuminen-pyöriminen-leikki. En lähtenyt tähän mukaan vaan jäin seisomaan vaan paikalleni. Kun Nita oli lähellä haukkumassa, sanoin tiukasti odota -tadaa Nita hiljeni! Äkkiä sen luokse, naks ja nami + leikki. Toistin aina kun tuo episodi tuli, toimi joka kerta! Pieniä asioita, mutta olin todella yllättynyt positiivisesti. Tämä antaa taas vähän motivaatiota jatkaa samaa tahtia :)

Pikku lepakko :D

Päätin nyt ilmoittaa Nitan tammikuussa alkavaan pentuagility-kurssille :) Uskoisin tämän olevan meidän laji!
Onkos teissä lukijoissa agilityn harrastajia? Kuinka olet aloittaneet lajin? 

Mietiskelyä

Ollaan tämä viikko yritetty olla pyytämättä Nitalta mitään, palkittu sen tehdessä oma-aloitteisesti ja yritetty tehdä itsestämme mahdollisimman kiinnostavia. Tuloksia on tullut, suuntaan ja toiseen.

Aloitetaan hyvistä. Lenkillä Nita ottaa nyt paljon enemmän itse kontaktia, kun ei koe sitä vain käskyksi. Otettiin osa ruokanappuloista mukaan ja muutaman metrin välein saatiin kontakti -naks-nami. Nita tapitti ihan hirveästi ja kekkasi asian nopeasti. Myös koirien ohituksien jälkeen otti kontaktin paljon nopeammin ja omasta aloitteesta. Käytiin myös koiratarhassa, jossa Nita vietti paljon enemmän aikaa myös mun luona kontaktia hakien, jopa itse tuli sivulle perusasentoon ja tapitti suoraan silmiin :) Koiraseura ei tosin ollut ehkä kaikista kiinnostavinta, kaksi aikuista koiraa, joita ei kovasti huvittanut leikkiminen.

Sitten kolikon kääntöpuoli. Vaikka Nita ottaa ehkä kontaktia enemmän ja pitää kiinnostavampana kuin ennen, pieni kunnioitus puuttuu ja koirasta näkee millon se viilaa linssiin ja pahasti. Paras kaverini Karkki kävi iltaa viettämässä, tällä kertaa ilman Nitan BFF Lumi-chihua. Pohdittiin illan aikana paljon koirajuttuja ja miten koirankoulutus sekä ajatusmaailma eroaa hevosmaailmasta mihin itse olen tottunut ja juurtunut. Esimerkiksi pitää ymmärtää miten käyttäytyä saaliseläimen = hevosen kanssa ja miten saalistajan = koiran kanssa. Jos hevonen ei anna tarhassa kiinni, on parempi alkaa "ajamaan" hevosta pois, komentaa se eteenpäin ja määrätä sen tahdista. Näin hevosesta saa paremmin yliotteen ja kunnioitus kasvaa kun se ei saa itse hallinnoida vauhtiansa. Koiran kanssa on eri, jos koira ei anna kiinni vaan esimerkiksi pomppii vaan edessä kuten Nita. On turha lähteä perään, se tajuaa vain sen leikkinä. Olen todennut ainakin Nitan tapauksessa parhaaksi tässä tilanteessa olla huomioimatta. Pomppimisen ja haukkumisen lopetettuaan jatkan vain kävelemistä kuin mitään ei olisi tapahtunut ja käsken Nitan mukaan. En anna "arvoa" koiran omapäiselle hölmöilylle. Itse päätän milloin leikitään ja milloin se loppuu.

Olen myös ehkä jättänyt muutamia asioita puolitiehen. Jos käsken Nitaa pois kerjäämästä, olen todennut riittäväksi, että koira poistuu 2m päähän kun oikeasti haluaisin sen poistuvan huoneesta tai ottamaan kunnolla etäisyyttä. Olen ehkä myös tietyissä tilanteissa vahingossa vahvistanut ei haluttua -käytöstä: Nita tekee jotain kiellettyä, kiellän ja käsken sen pois, Nita menee pois ja tulee luokseni, kehun sitä. Sama toistuu viimeistään 5 sekunnin sisällä. Kun taas ärähdän kerralla kunnolla enkä huomioi koiraa hetkeen, se jättää aloitetun asian rauhaan. Enkä monesti "uskalla" ärähtää koiralle tarpeeksi, ehkä se johtuu myös perusluonteestani. En pidä arvostelusta tai liiallisesta neuvommisesta, mutta silti haen hyväksyntää teoilleni.

Ilta oli täynnä pohdiskeluja, koirat ja ihmiset ovat niin yksilöitä -pitää etsiä molemmille toimiva vaihtoehto.

Kerran sadassa vuodessa Nita pääsee nauttimaan sohvalla olosta, joskus syliin nostetaan :)

Muistakaa käynnissä oleva arvonta, postaukseen pääset tästä! :)

Arvonta!

Ihanaa kun teitä lukijoita on kertynyt jo tuonkin verran, 16! :) Todella mukava, että mun ja Nitan touhut kiinnostavat ja muutama teistä aktiivisesti kommentoikin postauksiin.
Jos ei kommentointi innosta niin napautelkaa ahkerasti tuota toimintonappulaa :)

Olen siis päättänyt pitää ARVONNAN kun lukijoita on 25.
Eli nyt siis blogi levitykseen ja suositelkaa tutuille :)

Arvonnan palkinto on toistaiseksi vielä yllätys, mutta tulen sen ostamaan Mustista ja Mirristä. Palkinto on osoitettu meidän ihanille karvaturreille, jotka jaksavat meitä aina piristää :)
Ehdotuksia palkinnoksi otetaan myös vastaan.

Arvonnan säännöt:

Arvonta siis suoritetaan kun lukijoita on 25, tämän hetkinen tilanne on 16 lukijaa. Arvonta on tarkoitettu ainoastaan rekisteröityneille lukijoille ja uusille liittyneille. Anonyymeillä ei ole valitettavasti mahdollisuutta osallistua.

Kilpailuun on mahdollista osallistua yhteensä kolmella arvalla:

1. Yhden arvan saa liittymällä lukijaksi/olemalla lukija. Kommentoi osallistuvasi yhdellä arvalla.

2. Yhden arvan saa mainostamalla blogiani ja tätä arvontaa omassa blogissaan. Laita tämän postauksen kommentteihin linkki blogiisi jossa mainostus löytyy.

3. Yhden arvan saa ehdottamalla palkintovaihtoehtoja kommentoimalla tätä postausta.

Eli mahdollisuus on olla osallistumatta tai osallistua 1-3 arvalla oman valinnan mukaan :) Jo ihanat lukijat eivät ole automaattisesti mukana arvonnassa, vaan kommentoikaa osallistuvanne haluamallanne arpa määrällä.

Osallistua voi jo heti, mutta itse arvonta ja palkinnon luovutus suoritetaan kun lukijamäärä täyttyy. Eli aikaa on! Tai toivottavasti ei kovin paljoa ;)

Liebster Blogi

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa, joka antoi haasteen sinulle. Kiitos kovasti Erica ja Neira!
2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Nämä eivät ole mitenkään paremmuus järjestyksessä :) Kaksi ensimmäistä ovat koirablogi, joissa esiintyy myös lk collie. On ehdottomasti kiva lukea molempien touhuja ja jakaa vinkkejä :)
Trikkihirmu Neira
Eedla

Loput kolme ovat hevosblogeja rakkaan harrastukseni mukaan :)

Nelivedot -Heidin oma hevonen on ulkomailla treenauksessa ja nyt uusi urakka 3-vuotiaan saamisessa estekelpoiseksi :)
Ratsuiluja -Milja pitää hyvää blogia, tekstit ovat ajatuksella mietitty ja pohdittu. Hyviä näkemyksiä! Olen myös Miljan valmennuksissa ollut :)
Flying Without Wings -on kaverini blogi, joka on tehnyt uskomatonta työtä ex-ravurinsa kanssa esteradoilla. Ei voi muuta kun hattua nostaa!

Päivä kuvina ja suunnitelmia

Käytiin tänään pitkästä aikaa koirapuistossa. En siis ole hetkeen sinne vienyt noiden myrkytyshuhujen jälkeen, mutta en siellä nähnyt mitään ja Nitakin keskittyi kaikkeen muuhun kun maan tonkimiseen :) Harmi, ettei isojen puolella ollut leikkikaveria, aidan toisella puolella oli kaksi pikkukoiraa.

Puiston jälkeen käytiin läheisessä metsässä, josta muutama kuva.

Tutkimusmatkalla

"Tadaa!!"

Olen nyt viikonlopun tehnyt Nitalla niin, että pyydän/käsken mahdollisimman vähän. Motivaatio vaikeissa tilanteissa tuntuu olevan hukassa. Jos mennään kentälle treenaamaan niin koira on ihan innoissaan ja haluaa tehdä, mutta tilanteissa kun huomio pitäisi olla oikeasti minussa -Nita haistattaa pitkät.

Olen siis nyt pyytänyt vähemmän ja palkinnut heti kun Nita tekee oma-aloitteisesti jotain. Ottaa katsekontaktia tai katsoo pois päin toisesta karvaturrista.

Nitan veljen omistaja ison kokemuksensa äänellä kehotti minua ottamaan viikko, että en pyydä mitään. Palkitsen vaan heti oma-aloitteisesta teosta, leikin paljon, mutta en käytä leikkiä palkkana. Otetaan rennosti ja näytän Nitalle, että mami ei vaan käskytä ja hio liikkeitä vaan pidetään hauskaa. Ehkä tämän myötä Nitallakin herää enemmän halu ottaa kontaktia vaikeammissa tilanteitta missä pitää valita toisen koiran tai muun mieleenkiinnon väliltä. Toivottavassti jotain tuloksia saadaan, syteen tai saveen :) 

Mitäs mieltä olette? :)

Joulukin pikku hiljaa lähestyy (no joo okei kuukaus vielä :D ), olen niin himoinnut Nitalle muutamia tuotteita.. Autolleni tuli ihanan iso remontti pahaan aikaan, 850€.. Onneksi saa osamaksulla maksaa, ei mene Joulu ym ihan pihalle.

Olettekos muuten nähneet missään kivoja vaalean ruskeita paksuja nahkapantoja, missä solki remmille ei olisi samassa kohtaa kuin solkikiinnitys?

Meidän eniten käytetty ohkanen ja pehmeä nahkapanta alkaa sanoa itseänsä irti, ollaan käytetty niin paljon kelissä kuin kelissä nahkakamppeita.. Oma vika :D

Haluaisin myös näyttävät pannan ja hihnan, mutta sateen ym kestävät. Hurtan Lifeguard tuotteet miellyttävät tähän tarkoitukseen (kuten kaikkia muitakin), etenkin tuo ihana pinkki. Onhan Nita sentään tyttö :) Hmm... Yllätys, että Samuli ei ole ihan yhtä innoissaan :D

Tuollaisen pinkin haluaisin 

Ja tuollaisen pinkin..

Blogger ei pelitä..

Eli tässä on nyt alkamassa viha-rakkaussuhde bloggeriin.. Yritän muuttaa tekstin fonttia, kokoa ym, päivitän muutokset -mutta silti ne eivät näy tai päivity blogiin. Ei ainakaan meidän kahdella eri läppärillä.

Pahoittelut siis jos huomaatte fonttien tai muiden olevan hassusti -tämä johtuu siitä etten itse näe muutoksia :D Sokkona teen..

Vinkkejä otetaan vastaan? :)

Uusi takki

Vihdoin ja viimein tilaamani takki Nitalle saapui ja sain haettua sen postista :) Takki on Zooplussasta tarjouksessa 18€ ja koko L. Mittailin ja totesin, että M koko olisi ollut nafti eikä neiti olisi voinut kasvaa ollenkaan. L koko onkin nyt sitten säätöjen viimeisissä ja vähän pitkä. Uskoisin Nita kyllä kasvavan sen verran vielä, että varmaan talvella istuu jo paremmin :) Pinta on vettähylkivää, kantit ja logot ovat heijastinta ja sisävuori on ohutta fleeceä. En viitsinyt santsata vielä tässä vaiheessa superistuvaan ja kalliiseen, jos tosiaan olisi liian pieni hetken päästä.

Vähän on pitkä takaa enkä ole ihan tyytyväinen mahavyöhön.. Ei vedä Hurtalle vertoja :)

Mietin tuota karvan lämpöisyyttä nahka colliella.  Niillähän on yksi pohjavilla ja varmasti pärjäävät kovissakin pakkasissa kunhan pysyvät liikkeessä. Olin ensin ajatellut ostavani takin ihan koville pakkasille, -25 tai sinne päin mitä kaksi viimeistä talvea on ollut ihan Helsingissäkin asti. Täällä rannikko on niin lähellä ja ilma kosteaa, että pakkanen tuntuu tosi pahalta. Muutaman kerran kun Nita oli mukana tallilla ensimmäisillä pakkasilla, olisikohan ollut ihan vain -3. Nita joutuu mun ratsastukseni ajan olla kiinni aidassa, pysyy kyllä hyvin lähellä, mutta en voi vaan keskittyä molempiin yhtäaikaa. Viimeksi huomasin, että noinkin pienillä pakkasilla paikallaan ollessaan Nita tärisi ja oli kylmisen oloinen. Tilasin tuon takin siis juuri tuollaisia tilanteita varten, että tiedän koiran joutuvan olemaan paikallaan.

Onko teidän koirilla minkälaisia takkeja, mihin tarkoitukseen ja millä keleillä? :)

Tällä viikolla en ole ihmeimmin treenannut, töiden jälkeen iltaisin on niin pimeää, että kentälle meno ei ole kovin paljoa houkuttanut.. Laiska olen täytyy myöntää.
Olen kuitenkin lenkkejä tehnyt koiratarhan ohi harjoitusmielessä iltaisin. Tarkoituksena tuolla kellon ajalla on nimenomaan juuri se, että koiria siellä ei ole. Nitalla on ihan selkeästi mielessä ja hyvässä muistissa, että tuo on paikka missä on aina kavereita -hirveä kiirushan sinne tottakai on. Eilen otin pehmoisen "rätti"lelun, joka vinkuu. Yritin sitä käyttää motivointina, pyysin kontaktia muutamaksi askeleeksi ja sitten leikittiin. Lopputulos oli kuitenkin se, että sain melkein hieroa lelua Nitan naamaan, jotta se innostuisi. Eikä edes koiria ollut! Kyllä nyt on sellainen vaihe, ettei mikään onnistu. Paikalla on tosi vahva leima tottakai.

Tänään sitten mentiin lihapullien kanssa ohi. Yritin imuttaen mennä, mutta pulla nenän edessä kiinnosti sen tasan 2 sekuntia.. Vaihdoin taktiikkaa -käveltiin rennosti vetämättä, heti jos Nita yritti painella musta ohi niin pysäytin ja pyysin muutamaan kertaan kontaktia. Aina naks ja nami. Tätä rataa jatkettiin portille asti, jossa vielä kontaktia ja palkinnoksi portille haistelemaan. Koiratarhan viereltä lähdettiin iloisen rennosti loppulenkkiä tekemään.
Läheisellä pururadalla päästin koiran hetkeksi irti. Meno oli huimaa! :D Nita saa kunnon hepuleita välillä -vaikka on jo tänään päässyt Samulin kanssa metsään juoksemaan. En ole ikinä nähnyt Nitan juoksevan niin lujaa ympäri. Onneksi neiti malttoi rauhoittua hieman, sain sen kiinni ja jatkettiin matkaa hienosti hihna löysällä ja koira vierellä. Kaukaa (tien toiselta puolelta) meni muutama koira ohi, Nita yritti kovasti tiirailla, mutta jatkoin vain kävelyä. Ei neiti sen kummemmin jaksanut enää tiirailla :)

Tyttö väsähti. Tottakai kalleimmat aarteet mukana, Samulin tossut ja mun sukka :)

Nitan "ongelma" on juuri tuo yli-innokkuus.. Jotenkin olis ehkä rähjääjää helpompi imuttaa ym ohi, mutta toinen on niin exstaasissa, että mikään ei kiinnosta. Ei nami eikä lelu.

Meinaa usko loppua välillä..

Nyt on menossa taas vaihe/päivä, että meinaa usko loppua pennun koulutukseen. Luulin, että pahin uhma olisi selätetty -joo niin onkin kotioloissa, mutta auta armias kun otetaan toinen koira kuvioihin...

Ei olla Nitan kanssa päästy muiden koirien kanssa touhuamaan muutamaan viikkoon. Koirapuistoon ei tällä hetkellä uskalla mennä, koska facebookissa leviää juttu sinne levitellyistä myrkytetyistä pullanpaloista. Kaksi koiraa on kuulemma jo kuollut.. On totta tai ei niin en uskalla ottaa riskiä. Nita on vielä juuri niin ovela, että tempaisee hyvin nopeasti jotain suuhunsa. Koirakavereita on aika vähän, Samulin vanhempien rotwailer-saksanpaimenkoira sekotus ei tykkää Nitasta ollenkaan ja jäljelle jää kaverini chihu. Tätä chihua Nita rakastaa yli kaiken ja korvat häivää hyvin nopeasti.
Käytiin vajaa tunnin lenkillä kaverini kanssa ja hänen cihunsa Lumin kanssa. Mennään yleensä Nitan kanssa peruspannalla, nyt otin näyttelyissä ostamani noutajahihnan. Ja mitä vielä, koira yrittää vetää ittensä hengiltä. Yritän joka kertaa muistuttaa vetämisestä pienellä nykäisyllä ja suhahtamalla tai pomppaamalla koiran eteen samalla. Yleensä auttaa hyvin nopeasti -noh eipä nyt tietystikkään kun mitä ihanin koira menee edellä.. Otettiin sitten ihan hölkkälenkkiä, jossa Nita onneksi vähän rauhoittui ja malttoi juosta kiltisti vierellä. Päästin hetkeksi koiran vapaaksi hiekkatiellä, jotta saa vielä enemmän purkaa energiaansa. Korvathan siltä tottakai katosi kun toinen koira on näköpiiriss -juuri kuin sain hyvän tatsin luoksetuloon ilman häiriötä. Hyviä ja rauhallisia pätkiä tuli tottakai.

Nita on vähän hassusti perso herkuille. Kotona seisois vaikka päällänsä, toisen koiran kanssa saattaa keskittyä tosiaan yhden tehtävän verran -istu-naks-nami -fiuuu koira meni jo. Eli se on jotenkin ymmärtänyt namin vapauttavaksi ja kontakti loppuu heti kun nami on saatu. Tilanne on aivan eri häiriöttä tottakai. Apua tällaiseen asiaan? :/

Tarkoituksena olisi aloittaa agility Nitan kanssa, ongelma on tuo nuori ikä, vielä ei ilmeisesti kovasti saisi hypyttää. Pentuagility-kurssi on saatavilla Koirakoulu Taitoa Tassuihin, hinta 5krt yhteensä 80€. Auts. Mutta laji on itselleni tosi tuntematon, joten haluaisin kurssin ehdottomasti. Kurssin lisätiedoissa lukee, että pennun pitäisi olla hallinnassa vapaana -ööööö you wish! Taas koirat tekevät niin ison häiriön, ettei tule kuuloonkaan.

Alkaa välillä loppua usko. Tiedän, että Nita on pentu ja vilkais sellainen, ja keskellä uhmaikää. Silti. Ehkä tämä tästä.

Helsingin Messukeskuksen pentunäyttely 10.11.12

Nyt on näyttelypäivä takana! Selvittiin hengissä! :D

Aamu alkoi pakkaamisella: vesikippoa, näyttelyhihnaa, rokotuspaperit, pääsyliput ym. Koira ja mies autoon ja menoksi kohti Messukeskusta. Koirat pääsivät sisälle vain yhdestä sisäänkäynnistä, joten Samuli jatkoi matkaa parkkipaikan etsimisellä ja tuli myöhemmin sisään. Ihmisiä ja koiria oli ihan valtavasti! Nita oli ensin tosi kummissaan mitäs ihmettä, joka puolella hälinää. Nita myös veti hihnassa ihan järkyttävästi joka suuntaan tavallisella pannalla, oli kyllä pitelemistä. Kotona ja normileinkeillä ei todellakaan käyttäydy noin..
Bongattiin Nitan veli Arvo ja Miisa. Heidän kanssaan hengattiin kehän alkuun asti :) Nita oli innoissaan ja koko ajan töhöttämässä johonkin suuntaan. Mikä lapsi :)

Pohjavillakampa

Välissä käytiin kiertämässä näyttelyn shoppailutarjonta ja olin kyllä pettynyt.. Ehkä olen tottunut esim Horse Shown Expoalueen laajuuteen (vaikka sekin no suppeutunut vuosi vuodelta), mutta en oikeen löytänyt mitään mitä hain. Olisin Nitalle halunnut Hurttan yhden pannan ja hihnan, heijastinliivin, furminatorin ym muuta kivaa. Lopputulos oli pohjavillakampa (ei ollut furminatoria enkä viitsinyt feikkiinkään laittaa rahaa) sekä noutajahihna. Hihna oli lähinnä tarkoitettu juuri tuollaisiin tapahtumiin, joissa yksinkertaisesti hälinä on Nitalle liikaa keskittyäkseen kulkemaan hyvin.

Noutajahihna

Nitan rotuluokassa oli 7 pentua, joista vain 3 narttua. Kaikki olivat pikkupentuluokassa eli 5-7kk. Ryhmä seisotus ja juoksutus meni ihan penkin alle.. Nitalla oli joku kriisimenossa eikä keskittynyt. Juostiin viimeisenä, joka ei ole meille ollut ikinä hyvä vaihtoehto. Sinkoilu siis oli.. Yksilöarvostelussa meni huimasti paremmin :) Nita antoi näyttää tosi hyvin hampaat, ennen muiden katsoessa se lähtee peruuttaa tai istuu, nyt se seisoi hyvin ja antoi katsoa :) Sen jälkeen juostiin suoraan edestakaisin ja ympyrä. Nita juoksi siististi eikä sinkoillut kuin kerran. Loppuseisotus tuomarin edessä tuntui ikuisuudelta :D Nita jaksoi seistä ja keskittyi  todella hyvin, oli kyllä paras seisominen mitä on ollut. Pennun kärsivällisyys kasvaa koko ajan :) Nita antoi myöskin mun siirrellä jalkoja paremmin eikä juurikaan reagoinut siihen.
Toinen ryhmä juoksutus ja seisotus meni hitusen paremmin kuin alussa. Sijoitus oli luokan toinen :)

Arvostelu kuului näin:
"Erittäin hyvä tyypillinen narttupentu. Oikea rungon mittasuhteet, hyvä kaulan pituus, alaleuka saisi olla voimakkaampi, hieman haja asentoiset korvat, hyvä kaula. Hieman (jotain ei saa selvää), mutta tasapainoiset kulmat raajoissa, hieman lyhyt luisu lantio. Hyvä luusto, liikkuu hyvin edestä, hieman voimatan taka-askel"
Tuomarina oli Paula Rekiranta.

Loppuseisotus tuomareille

Kroppatarkastus :)

Nitan veli Arvo suoriutui myös erinomaisesti! Arvo sai KP:n ja oli ROP-pentu sekä voitti vielä FCI 1 luokan muut ROP-pennut :) Sunnuntain tulos oli huima BIS3 !! Onnea!

Näyttelyihin valmistautumista

Eli huomenna on ohjelmassa Helsingin Messukeskuksessa Nitan ensimmäinen iso "virallinen" pentunäyttely ihan rotuluokassa. Tähän asti ollaan muutamat Match Showt käyty harjoittelumielessä ja kokemusta hakemassa. Tämä on ollut, kyllä todella hyödyllistä -jos vertaan ensimmäisiä ja viimeisiä niin Nitan esiintyminen ja seisominen on parantunut huimasti :)

Nyt ei olla vähään aikaan näyttelykuvioita harjoiteltu, tämäkin perjantai-ilta kummasti katsosi jonnekkin enkä ole edes telkkaria katsonut. Huomenna aamulla onneksi kerkee vähän verestää molempien muistoja kuvioista ennen auton starttaamista. Lahjattomat harjoittelee vai miten se meni ;)

Ohjelmassa oli Nitan pesu. Totuteltiin neiti pesuun ihan pienestä, eikä se onneksi tilannetta pelkää tai kynsin ja hampain yritä kylppäristä pois. Se ei vaan tykkää siitä :D Kiltisti antoi pestä ja hangata. Nyt tuoksuu koira hyvältä! Sen verran ilmeisesti jänskätti tuo pesutoimenpide ja yhdistettynä 6h pidättämiseen, tuloksena oli hätäkakat ja pissat lattialla... Ja rätti käteen ja tolua lattiaan. On se ihanaa. Onneksi Nita pidättää hyvin eikä vahinko ole tullut pitkään aikaan :) Monet ihan omia mokia.

"Mami, nouuu."

Nita täytti myös eilen 6kk. Paalupäivän kunniaksi Nita sai hienon uuden lelun (josta tuli ihan hitti) ja tein jopa "hienon" kakun :D Raakaa jauhelihaa, maksamakkaraa, naudanmahatikkua ja kuivattu kanafilee -olé!

Kännykkälaatu :P

Vähän jänskättää huominen, ensimmäinen kerta noin isossa paikkaa missä äänet kaikuu ja koiria on TODELLA paljon. Viime mätsäreissä Porvoossa näyttelyt olivat varastomaneesissa, jonkin verran siellä onneksi kaikui äänet. Sai neiti jo vähän harjoitusta. Mitään tuloksia ei lähdetä hakemaan (vaikka nekin olisi kivat :D ), pääasia on kokemus ja kirjallinen arvostelu. Ei sitä tiedä vaikka näyttelykärpänen puraisisi emäntää ;)

Paljon muutoksia

Heippa kaikki lukijat, ihmettelette varmaan kaikkia näitä muutoksia :) Ei paniikkia, selitystä luvassa..

Ensimmäiseksi totean, että JJ Team hevosblogi on nyt kuopattu. Yhteistyöni päättyi harmittavasti Vican kanssa syitä tässä erittelemättä. Tällä hetkellä itselläni ei ole hevosta ratsastettavana, katselen toista hevosta alle kaikessa rauhassa. Muutamaa on jo tarjottu, mutta ovat olleet liian pitkän matkan päässä. Pitelen aktiivisesta hevostelusta vähän taukoa vuoden loppuun asti ja katselen sitten uudestaan.

Ja itse blogin muutoksiin. Blogi keskittyy nyt sk collie pentuni treenaamiseen ja puuhailuun. Ulkoasu on muutettu, nimi on vaihtunut ja hevostekstit ovat hävinneet. Muutaman tekstin, jotka julkaisin Nitasta, jätän tänne luettavaksi. Uusille lukijoille tiedoksi :)

Ymmärrettävästi varmaan lukija määrä kokee totaalisen romahduksen nykyisten kannalta -toivottavasti ei mutta ymmärrän kyllä. Hevosblogia aloitte lukemaan ja nyt tarjottavana onkin karvaturri :) Toivottavasti meidän treenaus kiinnostaa ja teissä vanhoissa lukijoissa on koiraihmisiä.

Kiitos ja kummarrus, tervetuloa uusille lukijoille kuin vanhoillekkin!

P.S Kommentteja toivotaan uudesta ulkoasusta!