Näin meillä

Auringonpalvoja

Hakeutuuko teidän koirat heti kevään ensimmäisiin auringonsäteisiin? Meillä kyllä.

Itse olen jälleen flunssassa ja täysin voimaton. Toivottavasti tästä tervehdyn pikaisesti sillä en millään haluaisi jättää huomisen agilitytreenejä väliin.

Meidän päivä

Olen ollut kipeänä to-pe ja tänään illalla taas jossain vatsataudissa (vai liekö kiinalainen ruoka?). Päivämme ovat siis näyttäneet tältä:

Nukkumista ja vielä kerran nukkumista sekä käyntiä talomme viereisessä olevassa "metsässä" keppiä heittelemässä mamin vaappuessa.

Huomenna olisi tarkoitus aamusta mennä agilityhallille treenaamaan (jos olen hengissä), treenin aiheena kepit ja kontaktit. Merkkasin meille kalenteriinkin muutamat sopivat epikset.

Yritin listätä useita kuvia, mutta blogger ylivaloittaa kuvat ladatessa ja sinertää kaikki mustat kohdat - anyone? Ei auta vaikka lataa kännykästä, koneelta tai verkkoalbumilta..

Kevät!

Ah, kuinka pirteäksi ja tarmokkaaksi voi itsensä tunteakkaan - ja vain tuollaisen kirkkaan keltaisen taivaanpallon takia. Kyllä kevät antaa taas uutta innokkuutta tekemiseen ja jaksamiseen. Toivottavasti takatalvea ei tule, vaan tästä mentäisiin varmoin ottein kohti kesää.

Aloitimme aamun käymällä kaverin kanssa vajaa tunnin metsäreissulla koirien kanssa. Seuralaisena oli taas Sienna-pentu, joka oli kasvanut taas ihan huikeesti. 

Ulkoasuakin täytyy päivitellä keväisempään!

Höpsöt tavat

Aloin tässä hymysuin miettimään Nitan hassuja ja höpsöjä tapoja. Ne saavat aina hymyn huulille ja piristää kummasti päivää :)

• Nitan hellyyttävä tapa tervehtiä tuttuja ihmisiä - se haluaa aina kulkea ihmisen jalkojen välistä ja pyörähtää siitä yhä uudestaan rapsutuksien kera. Se voi tehdä sitä vaikka 20 min, jos vain jatkaa rapsuttamista. Se tunkee päällä ihan kunnolla jalkojen väliin pyörähtämään. Joskus liiallisen innostumisen johdosta tämä tapahtuu vähän vauhdikkaammin miespuolisten henkilöiden kanssa - vieras saa iskun kuonosta herkkään paikkaan... :P

• Nita tykkää vaanimisleikeistä pallon kanssa. Sille heitää pallon ja Nita noutaa sen, mutta se jää pallo suussa paikalleen vaanimaan ja lähtee joko hiipimään matalana kohti heittäjää tai sitten on vain paikallaan matalana. Jos itse tekee äkkiliikkeen tässä kohtaa - ilo on irti ja Nita lähtee täysiä juoksemaan häntä pystyssä tuomaan palloa.

• Nitalla on ehkä söpöin ilme ikinä kun se antaa tassua. Se keskittyy siihen niin kovin, että tuloksena on hyvin lapsenomainen ylisöpö ilme. Etenkin kun pyydetään antamaan toinen tassu :)

• Vieraassa paikassa, jos Nita nukkuu sängyssä itseni vieressä, se änkeytyy mahdollisimman lähelle ja nukkuu koko yön pää rintakehäni tai kaulani päällä.

• Aina käydessään rennosti makuulle, Nita örähtää söpösti. Joskus se on todella kova örähdys :D Tämä tapahtuu lähes 90 % kun se käy maate omatahtoisesti.

• Nita on alkanut piilottamaan kaikki luonnonluut mitä sille antaa. Se ei ala syömään niitä heti vaan alkaa piilottamaan niitä :P Marketin valkoiset luut syödään kyllä heti.

• Piilottamisen yhteydessä Nita alkaa vinkumaan epätoivoisesti, jos ei sen mielestä sopivaa piilopaikkaa luulle löydy :)

• Monesti Nitan pedistä kuuluu hiljaisuuden keskellä ihmeellistä örinää ja puhinaa - Nita on kirjaimellisesti selällään pedissä tassut kohti taivasta ja örisee.

• Nita on aina iloinen nähdessään tuttuja ihmisiä, mutta pikkuveljeni on kaiken huippu. Nita menee aivan sekaisin ja örisee sekä vinkuu kun veli saapuu ovesta. Pyydän Nitaa aina istumaan eteiseen ja odottamaan lupaa mennä tervehtimään - kun veljeni saapuu niin Nita ihan tärisee innosta eikä malta pysyä paikallaan vaan hinaa itseään eteenpäin istuma-asennossa :D

Nita vaanii

Näitä olisi varmasti paljon lisää, nämä ovat yleisimmät mitä keksin. Haastan teidät kertomaan joko kommentteihin mitä hassuja tapoja koirillanne on tai tekemään omaan blogiin postauksen asiasta :)

Kohta mennään...

Nyt alko jännittämään, reilu tunnin päästä startataan auto kohti Kirkkonummen rally-tokokisoja. Ja me ei olla juuri treenattu hhehheee...

Piti treenata perjantaina sekä eilen, mutta en saanut vain aikaiseksi. Äsken otin muutaman paniikkiharjoituksen vähän meille  tuntemattomilla kylteillä.. Noh toivotaan, että Nitan vireystila on korkeampi ja motivoituneempi tekemään ku ei olla viime päivinä asioita hinkattu.. Voi vitsi kun saisi palkata radalla :D

Käytiin eilen hermoja hölläämässä metsässä. Teki varmasti hyvää meille molemmille.

Veikeitä temppuja

Mitä kaikkia temppuja koiranne osaavat? :)

Puhun  nyt nimenomaan ns. tempuista, en toko liikkeistä.

Ajattelin Nitalle ottaa nyt rupeamaksi opettaa tassun antamisen sekä jalkojen välistä pujottelemisen(mikä on hyvä agin lämmittelyä ajatellen). Tassua ollaan joskus opeteltu sen verran, että Nita huitoo tassulla kovaa vauhtia ja saa namin, mutta ei päästy vielä opetuksessa puhtaaseen suoritukseen. Nyt on ottaisi sen pikkutavoitteeksi :D

Ihanaa, huomenna on vappupäivä! Pieni vapaapäivä keskelle viikkoa ei tee pahaa kenellekkään ;) Tänään on ohjelmassa pientä näyttelytreeniä läheisellä kentällä huomisia mätsäreitä ajatellen. Ei ollakkaan kyllä treenattu pitkään aikaan. Nitalle kun saisi samanlaista ryhtiä seisomiseen kun se esimerkiksi tuijottaa/kuntelee jotain. Koko koira kasvaa kokoa ja ryhtiä huimasti. Ehkä oppi ikä kaikki :)

Tarkoitus oli lähteä Salon ryhmänäyttelyyn kesäkuussa (ilmoittautuminen nyt), mutta saa nähdä lähdetäänkö vai mennäänkö vasta Tuusulaan. Itselläni on taas monta rautaa tulessa, että ei tunnit riitä vuorokaudesta tai rahat lompakosta :D

Huomenna sitten mätsäripostausta!

Mitäs vappusuunnitelmia teillä on? :)

Oma koira, paras koira

Joka päivä joudun toteamaan, etten enää voisi olla ilman koiraa. Siitä pienestä karvaisesta kuonosta ja nappisilmistä on niin paljon iloa huonoinakin päivinä <3

Tänäänkin aamulla heräsin pirteänä auringonpaisteeseen, mutta epätoivo iski heti ulkolämpömittaria katsoessa. -17 astetta, missä se kevät on?! Nooh ei muutakun toppavaatteet päälle ja Nitalle takki päälle. Kaikki epätoivo ja potutus kaikkosi tiehensä kun päästin Nitan läheisellä hiekka-metsäreitillä irti. Miten toinen karvalapsi voi olla niin innoissaan kaikesta? :) Nita paineli menemään ihan täysiä jokaiseen ilmansuuntaan ja osoitti olevansa sellainen keppihullu että. Kunnon spurtit kepin luo - pienet hypyt auringon suuntaan - tanssahtelua emännän luo "kato mami mitä mul on!". Tuo hetki kun pikkuinen on niin tyytyväisen näköinen elämäänsä, piristi suunnattomasti ja mietin mitä olisikaan eläminen ilman tuota pikkuista :)

Se tunne tosiaan kun koira jää ensin haistelemaan lumikasaa ja itse jatkaa kävelyä eteenpäin - hetken päästä tytölle tulee hirmuinen kiire juosta perään. Tai kun Nita juoksee edellä ja tietyn matkan päästä kääntyy katsomaan nappisilmillä onko mami mukana <3

Kyllä tuo karvaturri on paras <3

Tallikoira

Itselläni on tuo ratsastusharrastus ollut muutaman kuukauden katkolla, motivaatio on aika nollissa ja olen keskittänyt energiani muuhun. Nyt kuitenkin Karkki pyysi minua hoitamaan ja ratsastamaan oman hevosensa kun hän oli itse pitämässä valmennusta. Lähettiin eilen illalla töiden jälkeen Samulin ja Nitan kanssa tallille puuhastelemaan :)

Nita on tallikoirana aika mainio. Otin heti pikkuisena tallille mukaan (hevosilla on eri bakteerikanta, joten rokotuksien ottamista oli turha odottaa), valvotusti tottakai ja hihnassa. Käytiin rauhassa tutustumassa hevosiin laitumella ja tallissa. Itselläni oli silloin vasen ranne paketissa, joten käytiin vain hoitamassa silloinen hevonen. Siinä samalla pystyin Samulin kanssa kunnolla valvomaan koiraa. Nita oli niin pienenä hirveän rohkea hevosia kohtaan, vähän ehkä liiankin. Se kulki helposti jalkojen välistä tai läheltä, mutta jos koira nostettiin hevosen pään lähelle -se näytti hampaita. Muutaman kerran Nita oli mukana kun olin yksin tallilla hoitamassa, en tosin vielä uskaltanut ratsastaa Nitan ollessa mukana. Hyvin tyttö kulki edellä kun hevosta vein laitumelle. Olikin eriasia saada Nita pois laitumelta kun se olisi mielellään jäänyt hevosia katselemaan :D

Collie rotuisen kanssa täytyy olla erityisen varovainen tallilla, koska hevosten matolääke sisältää ivermektiiniä, joka on vaarallinen tälle rodulle. Aine säilyy noin pari viikkoa hevosen lannassa. Tästä syystä tuli pieni tauko tallilla käymiseen. Kun saatiin Nita uudestaan tallille vähän isompana, rohkeus sen kun kasvoi ja Nita ihastui tallin pieneen shetlanninponiin. Se oli niin hellyyttävä näky! Mutta Nita rupesi vierailemaan toistenkin hevosten tarhoissa, joten oli pakko laittaa lankoihin sähköt päälle. No eipä mennyt kuin muutama minuutti kun neiti sai jo kieleensä säkärin.. Toinen sai aikamoisen shokin ja pysytteli Samulin vieressä koko loppu ajan tallilla. Mutta parempi noin, siitä säkäristä lähtien Nita on varonut hevosia todella hyvin! Se on edelleen tallilla mielellään ja rennosti, mutta on yhdistänyt säkärin selkeästi tarhoihin ja hevosiin. Nyt on huomattavasti turvallisempaa pitää Nitaa irti tallilla :) Kenttää koskee ehdoton "ei mene" -käsky, sinne ei ole asiaa. En halua ottaa sitä riskiä, että koira on muussattuna jaloissa tai alkaa paimentamaan hevosta kentällä.

Nita pienenä shetlanninponin kanssa. Parhaat kaverukset <3

Tänäänkin Nita oli erittäin hienosti vähän sille vieraammalla tallilla. Tallikoira Viivin kanssa (Saksanpaimenkoira) riehui ja leikki hetken kunnes leikkikaveri huudettiin sisälle. Tallissa Nita hienosti odotti käskyn alla paikoillaan kun laitettiin Samulin kanssa hevonen kuntoon. Ratsastuksen ajan Nita oli koko ajan irti, mutta ei edes yrittänyt tulla lumiselle kentälle -haisteli vain paikkoja ja leikki Samulin kanssa. Kyllä tyttö niin viihtyy olla touhussa mukana, autossa sitten väsymys yllätti nahkalapsen ja kotimatka meni sujuvasti nukkuessa :)

Jouluposeerausta

Mitä pidätte kuvista? :)

Kuulumisia lumen keskeltä

Pahoitteluni tästä viikon hiljaiselosta, olen itselleni saanut mukavan keuhkoputkentulehduksen, joten Nitan kanssa tekemiset ovat olleet vähäisiä. Samuli enemmän keskittynyt sen kanssa touhuumiseen, että olen saanut levättyä :)

Helsingissä tuli oikein urakalla lunta, en voi olla muuta kuin tyytyväinen! Kyllä sitä vettä ja pimeää sai kestää turhankin kauan. Kohta on jo Joulu.. Jipii :) Sisäinen lapsi asustaa vielä aikuisessakin..

Nita on ollut aivan innoissaan lumesa. Se jaksaisi loputtomiin napata lentäviä lumipalloja, pieni on ihan innoissaan ja sen riemua on mukava katsoa :) Käytiin tuossa yksi päivä kunnon metsässä kävelemässä, meillä nämä ihan lähimmät ovat aika pieniä. Alla on muutama täysin muokkaamaton video kyseisestä reissusta. En omista videokameraa, joten nuo on kuvattu vanhalla Olympus-pokkarikamerallani. Laatu on myös sen mukaista. En viitsinyt järkkäriä ottaa lumisateeseen (eikä siinä ole videokuvausta). Varjelen sitä kovasti :D

Muuten Nita on käyttäytynyt todella hyvin lähiaikoina. Ei olla tosiaan nyt "treenattu" ohituksia tai muuta, mutta tyttö on ollut loistava! Toisten koirien ohitukset ovat toimineet hyvin, Nita katsoo vielä aika intenssiivisesti ja innokkaasti, mutta olen hieman muistuttanut hihnalla ja sanonut tomerasti "Ei mene". Tämä on toiminut paremmin kuin hyvin ja Nita on malttanut pysyä vierellä rauhassa ohituksen ajan. Myöskin vapaana oleminen ja kytkettävyys on parantunut. "Odota"-käsky on toiminut ja Nita odottaa rauhassa (ainakin osan kerroista :D ) ja saan kytkettyä hyvin kiinni ilman ihmeellisiä kommerverkkejä. Näin ollen luoksetuleminen "tänne"-käskyllä on vahvistunut, kun Nita ei yhdistä sitä enää hihnaan kytkemiseen. Olen hyvin tyytyväinen tässä yskimisen lomassa :D
Yksi kömmähdys kävi eilen. Samuli oli viemässä Nitaa ulos, he olivat nähneet toisen koiran ja Nita oli jäänyt jäpittämään paikallensa. Ei siis yrittänyt singota koiran luokse. Samuli oli yrittänyt jatkaa matkaa normaaliin taoaan, mutta Nita-tyttö päätti sukeltaa pannastaan pois! Colliella kun on kuuluisan suippo pää, joka mahdollistaa Hudinimaisen pakenemisen pannasta. Noh Nita sitten hurmioituneena juoksi koiran luokse... Samuli kävi sen sieltä hakemassa torujen kera..

Pannasta puheen ollen, nyt on Nitallakin hieno heijastinpanta! Käytiin tosiaan ostamassa Hurtan lifeguard panta pinkkinä ja Hurtan outdoor heijastintalutin pinkkinä (vähän tummempi ehkä). Kovasti Samuli sanoi, ettei hihnan kanssa kävele ovesta ulos, pannan kanssa voisi vielä. Kappas kummaa joka päivä noilla varusteilla menty ;)
Täytyy kuvia ottaa myöhemmin. On tyttö nyt hieno! Eikä lainkaan hemmoteltu ;)

Näyttelyihin valmistautumista

Eli huomenna on ohjelmassa Helsingin Messukeskuksessa Nitan ensimmäinen iso "virallinen" pentunäyttely ihan rotuluokassa. Tähän asti ollaan muutamat Match Showt käyty harjoittelumielessä ja kokemusta hakemassa. Tämä on ollut, kyllä todella hyödyllistä -jos vertaan ensimmäisiä ja viimeisiä niin Nitan esiintyminen ja seisominen on parantunut huimasti :)

Nyt ei olla vähään aikaan näyttelykuvioita harjoiteltu, tämäkin perjantai-ilta kummasti katsosi jonnekkin enkä ole edes telkkaria katsonut. Huomenna aamulla onneksi kerkee vähän verestää molempien muistoja kuvioista ennen auton starttaamista. Lahjattomat harjoittelee vai miten se meni ;)

Ohjelmassa oli Nitan pesu. Totuteltiin neiti pesuun ihan pienestä, eikä se onneksi tilannetta pelkää tai kynsin ja hampain yritä kylppäristä pois. Se ei vaan tykkää siitä :D Kiltisti antoi pestä ja hangata. Nyt tuoksuu koira hyvältä! Sen verran ilmeisesti jänskätti tuo pesutoimenpide ja yhdistettynä 6h pidättämiseen, tuloksena oli hätäkakat ja pissat lattialla... Ja rätti käteen ja tolua lattiaan. On se ihanaa. Onneksi Nita pidättää hyvin eikä vahinko ole tullut pitkään aikaan :) Monet ihan omia mokia.

"Mami, nouuu."

Nita täytti myös eilen 6kk. Paalupäivän kunniaksi Nita sai hienon uuden lelun (josta tuli ihan hitti) ja tein jopa "hienon" kakun :D Raakaa jauhelihaa, maksamakkaraa, naudanmahatikkua ja kuivattu kanafilee -olé!

Kännykkälaatu :P

Vähän jänskättää huominen, ensimmäinen kerta noin isossa paikkaa missä äänet kaikuu ja koiria on TODELLA paljon. Viime mätsäreissä Porvoossa näyttelyt olivat varastomaneesissa, jonkin verran siellä onneksi kaikui äänet. Sai neiti jo vähän harjoitusta. Mitään tuloksia ei lähdetä hakemaan (vaikka nekin olisi kivat :D ), pääasia on kokemus ja kirjallinen arvostelu. Ei sitä tiedä vaikka näyttelykärpänen puraisisi emäntää ;)