Putkiralli

Viime viikon torstaina HAU järjesti epikset Purina Areenalla. Olin itseni ilmoittanut duunariksi klo 17 lähtien ja "tilannut" koiran tuotavaksi hallille klo 19.30. Suunnitelma oli mennä taas mölliluokka Nitan kanssa, jossa ei olisi keppejä, mutta tällä kertaa luokka oli rajattu, oltaisiin kisattu luokan ulkopuolisena virallisten tulosten vuoksi. Ymmärrän täysin ja siirsin starttimme kisaavien luokkaan - palkinto oli niin houkuttava kuin agilityn maajoukkueen jäsenen Ville Liukan koulutus! Kilpailuhimohan siinä heräsi..

Osallistuja määrä epiksissä oli jotain aivan järkyttävää! Jo ennakkoon ilmoittautuneita startteja oli yhteensä 200 kpl. Luokat oli jokaiselle säkäkorkeidelle supermölli, mölli, kisaavat sekä putkiralli. Tein itse tuomarinsihteerin hommia putkirallissa kuin radat ulkona vaan venyivät ja venyivät. Ilmoittautumisia tuli paikanpäällä koko ajan lisää. Maksien piti aloittaa supermölliluokalla aikaisintaan klo 20, tähän aikaan meni vielä minien viimeiset mölliluokan osallistujat.. Huh. 

Ennen kuin tajusin tilanteen, että starttimme olisi lähempänä yötä kuin päivää, oli jo isäni jo kerennyt Nitaa lähteä kuljettamaan hallille. Siinä sitten pyöriteltiin päätä hetken aikaan, että mitäs nyt. Isä ei voinut jäädä odottelemaan niin pitkäksi aikaa, Nita ei kestä olla kentän vieressä, autossa on liian kuuma ilman häkkiä/auki olevaa takaluukkua.. Päätin perua startit ja muuttaa suunnitelman lennossa, käytiin rallittelemassa putkiralli läpi kahteen kertaan!
Putkiralli oli avoin kaikille.

Supermöllien ratapiirros, möllien ratapiirros sekä kisaavien ratapiirros

Harmillisesti hyllytettiin molemmat radat. Toisessa aivan heti alkuun Nita roiskahti selän taakse putkeen, olisin kyllä voinut käydä putken suulla kättä näyttämässä ja imuttaa seuraavalle. Toisella radalla Nita otti jostain syystä aivan kauheasti häiriötä lähdössä leikkivästä bortusta. Joudun aika vaativasti herättämään radalla toisen ajatuksia ja epäselvän ohjauksen takia väärään putken päähän.

Hauskaa oli ja oli muuten huippukiva putkirallin ratapiirros! Sai oikeasti muistella mihin mennään eikä vaan puoli kaarteista ympyrää juosta. Suosittelen ottamaan itselle ylös ;)

Kännykän aarteita

Tuomarointipeliä

Minut siis kutsuttiin Tuusulan epävirallisiin agilitykisoihin supermölliluokkaan tuomariksi, aikaisemman postauksen aiheesta löydät tästä. Järjestäjänä toimi Nuoret Koiraharrastajat Ry.

Supermölliluokka oli tarkoitettu aloitteleville koirakoille, jotka eivät ole vielä startanneet virallisissa kisoissa. Ohjeeksi radan rakennukseen annettiin: sisältää 5-10 estettä, pelkkiä hyppyjä ja putkia alimmassa korkeudessa ja aikatasoituksella. Luokassa ei myöskään hylätä vaan jokaisesta virheestä tulee 5vp. Haasteena oli suunnitella rata, joka olisi suoraviivainen, helpohko aloitteleville koirakoille, mutta kuitenkin sisältäen tekemistä hieman edistyneimmille koirakoille. Myöskin aikatasoitus toi omat haasteensa, koska liian suoraviivainen rata mini-rimoilla on makseille hyvin läpijuoksemista - joko erittäin nopealla ajalla tai sitten monella riman pudotuksella.

Sain sunniteltua ao. radan ja olinkin siihen oikein tyytyväinen! Ihanneaika olisi mineille 40s, medeille 35s ja makseille 30s

Kisapaikalle saapuessani olikin yllätyksenä, että esteitä tai oikeastaan putkia oli luultua vähemmän. Samaan aikaan pyöri myös mölliluokka, johon oli varattu kolme putkea. Sain rataan käytettäväksi vain yhden. Tämä oli tullut myös järjestäville tytöille yllätyksenä. Rataa siis muokattiin lennosta ja lopputulos oli ehkä hivenen vaikeampi mitä olisin alkuperäisesti tahtonut. 

Seiska putki korvattiin hypyllä, joka mentiin takaakierrolla ja sitten valsaten loppusuoralle. Radalla siis yhteensä 9 estettä, kun putket 7 ja 8 poistettiin kuvioista.

Tuomarin puhuttelussa kerroin ratamuutoksesta, olin ennakoinutkin saavani palautetta kun radalla oli vain yksi putki. Lähdössä sai vielä palkata ja etupalkan sai jättää maalilinjan jälkeen tai vaihtoehtoisesti palkan heittää kun koira on ylittänyt maalilinjan. 

Haastetta toi myös aivan vieressä pyörivä möllirata ilman koiran näkökentässä olevaa väliaitaa - poikkeuksellisesti kun oli kyseessä supermölliluokka sallin ratahenkilön pitää lähtövuorossa olevasta koirasta kiinni. Nämä kaksi rataa olivat profiileiltaan sattumalta sellaiset, että molempien lähtölinjat olivat lähes vierekkäin. Kisan edetessä päädyimme ottamaan lähdöt limittäin toisen radan kanssa vahinkojen välttämiseksi. Kyse on kuitenkin hyvin aloittelevista koirakoista.

Koiria ja ratoja oli moneen lähtöön, mutta nautin suunnattomasti tuomaroinnista. Kisat olivat suunniteltu oikein hyvin ja sujuvasti. Nopeasti saatiin rata päätökseen sekä tulokset laskettua ja palkinnot jaettua. Tuomarina näki kilpailuissa aivan erilaisen puolen. Ensimmäistä kertaa kisaavien jännitys oli hyvin läsnä ja kädet täristen haettiin koirat maalilinjalta. Harmituksia näkyi epäonnistumisissa, mutta myös erittäin leveitä hymyjä kun onnistuttiin. Itse tuomarointi oli haastavaa, koska vähän piti katsoa läpi sormien kun kyseessä on supermölliluokka ja palautteen antaminen koirakoille oli uutta. Ehdottomasti opettavaa ja menisin ehdottomasti uudemmankin kerran.

Tapahtumalla olikin paljon sponsorointeja ja palkinnot olivatkin reilummat mihin olen törmännyt. Oli pokaalia, ruusuketta, terveystuotteita, lahjakortteja ym.

Rivakasti päivä meni vaikka ns. henkilökuntaa ei paljoa ollut. Kuulin paljon kiitosta osallistuvilta koirakoilta järjestelyistä ja ehdottomasti olin yksi positiivisen palautteen antaja. Voin ehdottomasti suositella kyseisen yhdistyksen tapahtumia.

Myöskin tuomari sai osansa palkintojen laajuudesta :)

Episliitelyt 26.6

Mennäkkö vai eikö mennä - tässäpä vasta kysymys! Mietin aivan viime hetkelle osallistunko HAU:n järjestämiin epiksiin torstaina. Tuotto meni muutaman seuralaisen European Open -kilpailun matkakustannuksiin, joten hyvään tarkoitukseen osallistuminen olisi. Luokkavaihtoehtoina oli mölli, jossa ei ollut keinua eikä keppejä tai sitten kisaavat. Keppejä en halunnut mennä, joten päädyin mölliluokkaan eikä luokkia ollu rajattu mitenkään ettei viralliset startanneena saisi osallistua. Lähdettiin siis tunnin varoitusajalla hakemaan taas vähän kisafiilistä.

Ensimmäinen rata alkoi ok, kolmosesteen ohi mentiin jostain syystä. Nita irtosi hyvin ja tuntui olevan täynnä energiaa. Sain lähetettyä seiska putkeen hyvin, jotta kerkesin kasi-aidan toiselle puolelle vastaanottamaan ja sitten hanatusta. Irtosi mukavasti ja fokusoi jo pitkältä nro 12 putkeen. Putken jälkeen persjättö ja nro 13 rima putosi, en osaa sanoa mikä siinä oli syynä. 14 jälkeen poiskääntö vähän levisi. A-kontaktit vapautin nopeasti. Tulos 10.

Toisella kierroksella tuntui kaikki osuvan nappiin ja koira irtosi hyvin. Mukava ohjata! Saisin vielä tuon oman selän suoristaa, koska minullahan on MAKSIkoira eli alas kurottelemiselle ei ole mitään syytä. Ihan huipputyytyväinen olin kyllä tähän viimeiseen rataan!

Tuloksena siitä olikin 0 ja luokkavoitto! Aikaa en enää muista eikä valitettavasti tuloksiakaan ole missään.

Perjantaina vietettiinkin löllöilypäivää ja Nita pääsi taas tallille mukaan. Ensin tunnin riehumiset tallinpihassa Siennan kanssa, jonka jälkeen Nita pääsi mukaan maastoreissulle puoleksi tunniksi. Nitan kanssa on todella helppoa olla tallilla ja hevosten parissa. Vähän turhan luottavainen hevosia kohtaan se on, mutta maastossa etenkin hirmu pätevä! Käynnissä Nita kulkee mieluusti edellä, mutta vain 4-7m päässä ja pysähtelee aina välillä tarkistamaan, että ollaan hevosen kanssa mukana. Myös pienikin äänähdys hevoselta herättää Nitan huomion. Välillä piti selästä käsin koiran takapuoleen tökkäistä raipalla kun meinasi jäädä jalkoihin haistelemaan pusikoiden tuoksuja.

Hevosen kanssa ravatessa tai laukatessa Nita juoksee hyvin perässä, mutta tällä kertaa oli aivan käyntireissu. Maaston jälkeen riehumisleikkejä vielä toisen tunnin verran tallin pihalla.

Ruusuketta pukkaa

Note to myself:

1. Ei koirakaverus-tapaamisia kisoja edeltävänä päivänä
2. Väsynyttä koiraa täytyy auttaa radalla

Kävimme starttaamassa Ojangon koirakeskuksessa agilitymölliepikset maksiluokassa. Eilen kävimme myöhään iltapäivällä Nitan kanssa moikkaamassa kaveria ja hänen jo täälläkin tuttua saksanpaimenkoira Siennaa. Tunnin verran koirat ainakin riehuivat samalla kun kävelimme metsälenkin. Tästä ilmeisesti Nita väsyi todella paljon sillä oli hyvin flegu tänään epiksissä.

Ensimmäinen rata oli kyllä täysi munaus :D HYL siis tuli jo kolmannella esteellä eli putkella. Katsoin, että koira on lukinnut jo putken, joten lähdin jo kohti seuraavaa estettä (ajattelin olla reippaasti edelle, jotta vauhtia saadaan lisää). Jostain syystä Nita kuitenkin ohjautui mukani ja hylkyhän siitä tuli. Tässä taas opin uutta - jos Nita on väsynyt niin sitä joutuu enemmän saattamaan esteelle ja tsempata. Normaalisti hyvin vireessä oleva Nita irtoaa hyvin ja itsenäisesti hakee esteet. Toki itse vähän turhan hätäisesti ohjasin.

Puomille tulo oli myös hyvin omituinen, otin liikaa haltuun ja Nita meinasi ohjautua ulos linjalta. Kontaktit sentään ok, tietoisesti vapautin ajoissa ettei lipsahda pois niiltä. Nro 11 putkelle kävi sama homma ja tein itse valssin putken jälkeen liian myöhään niin kurvikin lisahti pitkäksi.

Toiselle kierrokselle tsempattiin ja päätin putket vähän varmistella. Tarmokkuutta oli Nitassakin enemmän, mutta väsynyt se oli. Nyt saatiin nro 12 valssi oikeaan kohtaan ja heti huomasi käännöksen nopeudessa ja pienuudessa. Nollatulos ajalla -15,25.

Toinen rata olikin sitten riittävä sijoitukseen ja napattiin 1.sija! Kyllä näin materialistina oli hymy korvissa kun palkinnot sisälsivät ruusukkeen kirjahyllyn koristeeksi :) Ruusukkeen lisäksi palkinnoksi saatiin Finnkinon leffalippu, suklaapatukka sekä kaksi namipötköä koiralle. Kiitos HSKH mukavista kisoista!

Huippumeininkiä epiksissä!

Kotiuduttiin muutama tunti sitten Ojangosta agilityepiksistä ja ai, että kun hymyilyttää! Onnistumisen tunnetta lähdettiin hakemaan ja sitä myös saatiin.

Nita käyttäytyi oikein mallikkaasti vaikka hälinää oli todella paljon. Mölliluokassa oli makseja huimat 42, joista osa meni vielä tuplaradat kuten mekin, yhteensä maksien startteja oli 62 kpl. Aikamoinen määrä!

Rata oli suurinpiirtein tämän näköinen:

Ratapiirustukselta katsottuna rataa näyttää helpolta - ja sitä se varmasti onkin. Meillä lähinnä on ongelmana ollut valssit ja niissä Nita helposti karkaa selän taakse kun itse kumartelen nenä maassa. Mitään muuta kuin valsseja tuossa ei ollutkaan - nro 3, 6 ja 8 jälkeen. Lähinnä jännitti koiran haltuunotto, neiti kun tykkää tuosta luukuttamisesta niin kovasti. Päätin vain yrittää itse ohjata niin hyvin kuin mahdollista ja rauhallisesti.

Ensimmäisestä radasta napattiinkin puhdas nolla! Tuloksena siis -14,53.

Olin hirmu tyytyväinen meidän molempien menoon ja tekemiseen. Ohjasin itse normaalia rauhallisemmin, joka toki veroittaa vähän vauhtia. Mutta pääasia, että sain tuntee koiran olevan hallussa ja Nita keskittyi loistavasti. Myös kontaktit sujuivat hyvin! Otin ensimmäisellä radalla todella varman päälle, ohjasin huolellisesti lähelle estettä enkä vaatinut juuri irtoamista.

Toisella radalla (olin maksanut jo etukäteen) mentiin lähes yhtä sujuvasti, mutta hain itse nopeampaa tempoa ja hieman enemmän irtoamista. Rima tuli alas viimeisellä esteellä omasta mokasta. Ajattelin viimeisellä esteellä legendaarisesti, että tuplanolla ja hidasti vauhtia radikaalisti - tottahan toki Nita hidasti myös ja jäi odottamaan seuraavaa ohjetta, jolloin rima tipahti alas. Mutta supersuper tyytyväinen olen!

Toinen rata:

Tuloksena oli siis epiksien möllimaksien 5/42.

Agilityepikset Lohjalla

Bongasin yhtäkkiä lauantaina ilmoituksen sunnuntaina järjestettävistä epiksistä. Saatiin ilmoitettua itsemme hieman viime tinngassa ja päätin osallistua molempiin luokkiin - mölliagility sekä möllihyppy.

Tiedostin, että A-estettä Nita ei ole radalla mennyt ollenkaan, mutta ajattelin ottaa tämän aivan harjoituksena. ja suunnittelin ottavani hylyn kontaktin korjaamista varten mikäli on tarpeellista.

Noh se HYL tulikin paljon aikaisemmin :)

Nitalla oli vähän ihme päivä, taisi olla vähän liikaa pöllöily energiaa vaikka tuntui hyvin lämmittelyssä ym keskittyvän. Alkuradasta meni hyvin, Nitan erehtyminen muurille oli aivan oma moka kun katsoo videota. Oma rintamasuuntani oli täysin muurille Nitan hypätessä edellistä - totta kai sen se myös lukitsi. Seuraavaksi tuli moka A-esteellä. Ikinä ei ole Nita kääntynyt noin siltä pois :D Taisi vähän vierastella... Ja karkasi vielä kontaktilta. Seuraava aita ohi... Jotenkin Nita tuntui radalla olevan hukassa ja vierastavan tuollaisia tupla-aitoja, jotka olivat vielä todella korkeita (kuka laittaa mölleihin makseille 65cm??) Ja mikäköhän tuo putkessä kääntyminen oli?! Sen laitan kyllä aivan koiran piikkiin, miten se edes mahtui kääntymään siellä?

Loppu rata sujui hyvin ja puomin kontakti oli vallan mainio.

Hyppyrataan piti tsempata vähän ettei aivan mene hösläykseksi.

Nita kun tuntui olevan vähän ei niin skarppina niin päätin varmistella kovasti kolmoselle ettei lähde kaahottamaa väärälle. Noh eihän siitäkään tullut mitään. Note for myself - lopeta "tässä"-sanan jatkuva huutaminen. Olen yrittänyt jättää hyppy-sanoja pois, mutta etenkin vierailla esteillä Nita ei ole yhtä estehakuinen kun kotikentällä niin jään varmistelemaan eikä ohjaus ole niin kaunista kuultavaa kun koko ajan huudetaan esteet. Noh.. Videota katsellessa saisin vielä liikkua itse paremmin.

Hypäriltä napattiin vielä toinen kielto kymppiaidalta. Tuloksena 10vp ajalla -27s - tämä riitti 3.sijaan.

Kisat olivat mukavasti järjestetty, mutta kritiikkiä antaisin rimojen korkeudesta. Itse kun HAU:n kisoissa olen ollut töissä ja melkein aina kolmosluokassa - tasan kerran on rimat olleet 60cm, mutta ei ikinä 65cm. Ja se, että tuolle korkeudelle ne laitetaan mölleihin? Hypäriltä ei tullut kuin yks puhdasrata ja se oli jonkun uusintarata. Monesti möllitasoisilla koirilla ei hyppytekniikka ole kehittynyt vielä tarpeeksi, joten tuntuu mielestäni turhalta laittaa rimoja aivan tappiin harjoitusluokassa.

Olen tyytyväinen ratoihin siinä mielessä, että on taas yksi harjoitus alla ja tämä vahvisti päätöstäni mennä vielä pitkään epiksissä ennen virallisia. Nita tarvitsee vielä varmuutta itselleen uusilla esteillä kun se selkeästi niitä vähän vierastaa. Mutta Nita teki mielellään ja se on tärkeintä.

Agilityepikset Salossa

Jännitysmomentti oli korkealla kun startattiin auto kohti Salon agilityepiksiä. Koska Nitalla puuttuu vielä A-este estevalikoimasta, mentiin ihan starttiluokka, joka oli lyhyt hyppäri.

Nita käyttäytyi oikein mallikkaasti kisapaikalla, naksuttelin koko ajan kontaktista ja rauhallisesta olemuksesta. En halunnut, että se alkaa haukkumaan kilpaa toisten koirien kanssa. Mielummin radalla liian fleguna vielä tässä vaiheessa kuin haukkuen ja riepoen hihnassa. Starttiluokka aloitti ja makseja oli tällä kertaa 21 kpl. Lähdettiin kahdeksantena ja radan lyhyydestä johtuen koirakot menivät todella nopeasti. Ihanneaika luokassa oli todella reilu 60s - olihan luokka tarkoitettu aloitteleville koirakoille.

Ratapiirustuksen nähtyäni hieman jännitti valssikohdat, koska niissä pitäisi petrata - etenkin kun putket olivat aika houkuttelevat. Nitahan on alkanut selän taakse karkaamaan ja jotenkin se lukee valssin todella myöhään ja kerkää jo juosta aivan ohi. 

Rata meni oikein mallikkaasti, vauhtia riitti! Haha nyt tiedän miksi Nita noissa valsseissa karkaa... Noh totta kai se on tavan oppinut, jos olen useamminkin tehnyt valssin jälkeen heti persjätön! En itse edes tajua sitä tehneeni ennen kuin radan lopussa. 

Tuloksemme oli -43,5 ja sillä kiivettiinkin toiselle sijalle! Super suippistyttö! 

Näillä fiiliksillä on hyvä jatkella ja ottaa tähtäimeksi ensi vuoden puolella seuraavat epikset :)

Ekat aksakisat!

Harjoitusmielessä mentiin ja harjoitusta myös saatiin. Suuntasin aamulla auton kohti Hyvinkään epävirallisia agilitykisoja. Olin ihan yksin Nitan kanssa matkassa enkä todellakaan tiennyt miten pärjään yksin, etenkin ilman häkkiä tai siinä nätisti odottavaa koiraa. Onneksi sentään oli auto minkä sain ihanan lähelle parkkeerattua.

Kisat olivat lämpimässä (oi jes!) hallissa tekonurmipohjalla. Nita ei ole tekonurmella treenannut todella, todella pitkään aikaan, toivoin vaan ettei se ole liian liukas. Aikataulussa oltiin ja ensimmäinen luokka sujui todella nopesti ja möllihyppy-luokka päästiin aloittamaan jo ihanan aikaisin ja sutjakkaasti.

Rata oli aika simppeli, vain kahdessa kohdassa piti perjaatteessa tehdä jotain. Lähin aika hyvin mielin radalle, mutta hoin kuitenkin itselleni, että harjoitusta ollaan vain hakemssa. En tiennyt miten Nita reagoi uuteen paikkaan, halliin ja siihen, että yhtäkkiä pitäisi olla täysillä menossa. Lämmittelyesteet olivat naurettavan pienellä alueella, jopa mineille. Saimme muutaman pikku hypyn siinä aikaiseksi ja muutaman kerran A-esteen kontaktia, jotta Nitalle jää varmasti hyvä mieli. 

Nita kävi jäälleen kuumana odotellessa ja muiden virittäessä koiraa, keskityin vain saamaan Nitan rauhalliseksi. Silläkin uhalla, että se menisi lahnaksi radalla.

Ensimmäiselle radalla lähdin rauhallisella koiralla, kunnes joku leikitti lähtöalueella koiraa. Nita otti siitä kierroksia ihan tuhottamasti ja avasi taas sanaisen arkkunsa. Tiedän, että munhan mokahan se on jos koira ottaa noin kovasti paineita, mutta pitääkö sitä koiraa leikittää lähtöalueella?

Ensimmäisen esteen taakse Nita onneksi rauhoittua kun huomasi mitä ollaan tekemässä. Saatiin hyvä ja nopea lähtö, mutta homma tyssäsi jo kolmoselle. Nita jostain syystä kiersi sen ja hyppäsi väärästä suunnasta. HYL siis tältä radalta. Homma kuitenkin loppuun asti, jossa mokailtiin kasilla Nitan vain yksinkertaisesti pysähtyessä katsomaan minua ja viimeinen maalieste sitten kierrettiin tyylikkäästi. Noh :)

Kävin ilmoittamassa ottavani uusintalähdön, joka olikin nopeasti. Nita oli onneksi rauhoittunut ja saatiin parempi lähtö ihan henkiselläkin tasolla. Tai ainakin minä sain. Taas alkoi hyvin, mutta sitten ohjaaja mokasi kun aloin varmistelemaan kolmosta "puskien" Nitan siitä yli, rintamasuuntani jäi putkelle päin ja sinne kutosen putkellehan se neiti pujahti. Tajusi neiti kuitenkin putken suulla, että taisi väärä este olla :) Loppurata mentiin suht nopeasti ja puhtaasti läpi. HYL oli tulos myöskin tältä radalta.

Vaikka radat olivat hylkyjä, olin supertyytyväinen niihin. Harjoituspohjalta lähdettiin näihin ekoihin kisoihin ja sitä myös saatiin. Koira oli selkeästi vähän hämillään uudesta paikasta, joten tällaiset tulee selkeästi tarpeeseen. Radallakin oli Nita vähän ihmeissään eri näköisista aidoista eikä lukinnut esteitä yhtä hyvin kuin kotihallilla. Näitä harjoituksia vaan lisää!

Hermoromahdus ja 2.sija

Hmm tota noin. Mitenköhän voin edes kuvaille tämän iltaisen tunteiden skaalaa KoivisCupin kisoissa. Olin kyllä hiuskarvan varassa hermoromahduksesta kiitos suipponeidin. Onneksi selvittiin pää kasassa kotiin asti.

Tokoseuramme Koivukylän Koiraharrastajat Ry järjesti KoivisCupin toisen osakilpailun seuran jäsenille. Tarkoituksenamme oli siis osallistua treeniryhmämme kanssa möllitokoon kuten aikaisememminkin. Tällä kertaa agility järjestettiin samaan aikaan, joten päätin kysäistä saisinko osallistua siihen vaikka tässä seurassa en agilitya edusta. Pienen keskustelun jälkeen sain luvan osallistua tosimöllil-luokkaan agilityssä. Se oliko tuo fiksu päätös, voikin olla montaa mieltä.

Tiesin ottavani pienoisen riskin mennessäni agilityyn kun tiesin Nitan kiihtyvän kovasti siitä. Ajattelin kuitenkin mokan jo tapahduttua kun kisat oliva käynnissä samaan aikaan kuin toko. Ojaan mennään silti heh.

Olin tällä kertaa yksin kisoissa ilman avustajaa, BIG MISTAKE. Ajattelin pärjääväni ihan hyvin Nitan ollessa häkissä. Noup. 

Nitan häkkihän on vain kevyt häkki, noh tilanne olis sitten se, että jätin rauhallisen koiran häkkiin ja lähdin talkootöihin kunnes nimeäni huudetaan ja sanotaan, että koirani tulee kohta häkistä ulos. Jes.

Siinä vaiheessa alkoi jo usko loppua enkä tiennyt nauranko vai itkenkö :D Nita kävi aivan ylikierroksilla, enkä päässyt esim juoksemaan sen kanssa, koska agility esti pääsyn portille. Yritin epätoivoisesti kuluttaa neidiltä energiaa ja saada sitä keskittymään. Lopuksi Samuli ja veljeni Joel tulivat pelastamaan antamalla lisäkäsiä..

Tilanne vain paheni kun olimme lähtövuorossa agilityyn. Rata oli todella yksinkertainen 7 esteen rata (putkia ja hyppyjä), jossa oli yksi valssi vähän hankalassa paikkaa. Noh Nita lähti kuin raketin suusta ja viis veisasi hienosta valssistani. Saatiin rata loppuun ja juuri kuin heitin palkan Nitalle niin sehän päätti mennä moikkaamaan koiria metrin päähän maalilinjasta (älkää edes kysytkö mielipidettäni koirarivistöstä METRIN päässä maalilinjasta mölliluokassa). Tulos 10rv (oikeasti HYL). Toisella kierroksella muutaman mutkan vuoksi 10rv.

Kerkesin "rauhoittua" muutaman minuutin ja yritin saada Nitaa keskittymään. Eih, se päätti vain kuikuilla muita, vetää, haukkua, vinkua ja yrittää juosta jokaisen liikkuvan ihmisen/koiran perään leikkimään. Tässä vaiheessa taisin jo tirauttaa muutaman kyyneleen kun nimeäni huudettiin paikkamakuuseen. Meinasin jo huutaa takaisin keskeyttäväni. Keräsin kuitenkin itseni kasaan ja marssin kisa-alueelle.

Paikkumakuusta olisi itse laittanut pisteet nollille. Nita siis nousi kokonaan ja lähti puoleen väliin vastaan. Makuu oli kohti agilityrataa, jossa joku meni juuri putkeen ja Nita oli omasta mielestänsä aivan väärässä paikassa :) Tuomari oli kuitenkin hyvin hyvin kiltti tuossa tilanteessa ja sanoi häiriön olevan kohtuuton nuorelle koiralle, arvosana tuli siltä ajalta kun koira oli paikallaan.

Muuten olin todella tyytyväinen! Tämän kertainen tuomari oli muissa liikkeissä tiukempi kuin viime osakilpailuisssa. Toinen sija napsahti tokosta :)

Seisominen seuruusta

Rakas riiviö <3

Nyt menen tästä rauhoittumaan ja nukkumaan.