25.8.2013

Pikaiset aksat

Käytiin tänään tekemässä pikaiset ja lyhyet aksatreenit. Vahvistettiin vain muutamaa estettä erikseen - tänään kohteena olivat puomi, pituus ja A-este.

Puomilla Nitalla oli todella hyvin vauhtia ja se innostui selkeästi kuulessaan käskyn "kiipee". Ainastaan alasmenon kontaktit eivät tuhinassa sujuneet aivan odotetusti. Otettiin alas paljon toistoja ja niitä selkeästi täytyy entisestään vahvistaa. Koko puomia mentäessä kun huudan Nitalle "koske" niin se alkaa etsimään alas tuloa sillä samaisella sekunnilla - lähes aina oikeassa paikassa, mutta ottaa etukropan alas puomin sivulle, ei eteen. Otettiin siivekkeet tuohon avuksi estämään sivulle loikkaamista. Treeniä vaan tuohon. Nita tietää mitä haetaan, mutta kun mennään koko puomia niin alasmenojen kontaktit helposti unohtuu tai se tekee ne rintamasuunta mua kohti (jos olen sivulla selkeästi).


Muutama toisto pituudelle sekä A-esteellä vain kontaktin asentoa. Siinä samaa vahvistamista, että jäädään oikeasti odottamaan sitä vapautusta vaikka olisin missä. Vaihtelin palkkausta - välillä kävin palkkaamassa oikeasta asennosta ja vapautin erikseen tai sitten välillä alastulon otettuaan vapautin sen samantien palkalle. Toimisikohan kontakteilla etupalkka jossain vai oletteko aina käyneet palkkaamassa jalkojen juureen namilla?





En missään nimessä ostanut uutta pantaa... Oli pakko! <3


Melkein vesinokkaeläin

Ei vieläkään uida, mutta melkein! Nita on rohkaistunut kesän aikana kovasti tuon veden kanssa :) Ennen se pitkin hampain otti kepin vedestä - mieluiten niin, että edes varpaat eivät kastuneet. Hissukseen Nita on alkanut nauttimaan veteen menosta ja juoksee sinne mielellään kepin perässä. Uimaan se ei oma-aloitteisesti uskalla, epäilen sen muistavan ne kerrat pienenä kun sillä meni korvaan pahasti vettä ja tasapaino heitti sen vuoksi. Hiljaa hyvä tulee, ehkä me ens kesänä sitten?








24.8.2013

Espoon RT ALO

Käytiin korkkaamassa ensimmäinen 'virallinen' Rally-Tokon ALO-luokka, aikaisemmathan ovat olleet möllejä. Kisapaikka Espoossa oli oikein mukava ja tilava. Otin Nitan kanssa perusasentoa, seuraamisia ym. odotteluaikana. Nita tuntui olevan tosi skarppina ja pikaharjoittelut menivät aivan loistavasti. Ei kovinkaan paljoa haitannut vilske ym.



En tiedä mitä radalla tapahtui. Nita oli hyvällä tsempillä ihan lähtöön asti ja olin sitä koko ajan palkannut runsaasti, jotta mielenkiinto säilyisi. Homma lössähti jo lähdössä, videolta alku ei näytä niin pahalta. Nitalta katosi mielenkiinto todella alussa eikä enää keskittynyt. Sain todella paljon huudella sitä takaisin ja puoli minuuttia sitten oleva skarppi-Nita oli hävinnyt. Hyviä pätkiä tuli kyllä, mutta nekin hävisivät kun Nita huomasi veljeni seisovan kentän laidalla ja ajanottajan kyykyssä maassa. Jouduin uusimaan liikkeestä maahan -kyltin enkä saanut Nitaa enää ollenkaan mukaan. Yhden kyltin luokse oli eräs koira pissannut 10min aikaisemmin ja Nita jäi paljon sitä haistelemaan. Alamäkeä oli sen jälkeen eikä onnistunut pienimmätkään ja yksinkertaisimmat asiat. Onneksi sentään juosten pujottelu meni ihan hyvin, vaikka sen arvelin olevan meille hankala.





Noh aina ei voi mennä hyvin, itse pohdin lähinnä syytä mikä Nitaan meni ja miksi se muuttui niin radikaalisti samantien radalla. Kehuin sitä reippaasti radalla aina kun se pysyi mukana ja tein mielestäni laajat käsiliikkeet. Noh tulos oli kuitenkin hyväksytty 79/100p ja siitä täytyy olla iloinen.
Juostiin kuitenkin vielä loppupalkalle ja otin vielä tulosten odotteluajan muutamia liikkeitä, joissa Nita oli taas aivan skarppina ja innokkaana...? Tärkeintä, että saatiin loppuun vielä hyvä fiilis vaikkakin tämä jää kyllä kaivertamaan mieltä. Huonoja päiviä on kuitenkin kaikille.




21.8.2013

Koulutusvinkkejä

Koiranomistaminen ja kouluttaminen ei ole kyllä helppoa - ainakaan fiksun koiran. Voi huoh kun tuntuu välillä, että tarvitsisi hermolomaa tuosta junnusta. Heh kuka haluaa hoitoon?
Väillä tuntuu, että kaikki on ok ja olen tyytyväinen ensimmäisen koirani käyttäytymiseen ja siihen mitä olen sen kanssa saanut aikaiseksi. Välillä taas alkaa usko loppua kun ongelmia ilmenee ja pitäisi löytyä taitoa sekä jaksamista niiden korjaamiseen. Välillä tuntuu ihan rehellisesti, että Nita kulkee keskisormipystyssä. Hain henkistä tukea agilityryhmämme jäsenestä, jonka kanssa puittiin ongelmia mitä on ollut ensimmäisten ja toisten juoksujen välissä. Ilmeisesti aika yleistä keskisormen näyttelyä nartuilla on tuossa iässä.
Noh meillä on nyt ongelmaksi muodostunut "mörköikä" tai vahtiminen, kumpaa se nyt sitten on. Välillä Nita on selkeästi epävarma ja murahtelee/tuhisee äänelle. Välillä taas se on selvää vahtimista. Nyt tämä vahtihaukku ja örinä on siirtynyt kotoa ulos.. Otetaan esimerkki tilanne viime illalta tai oikeastaan kaksi. Agilityn tauolla Nita näki pimeässä puiden vieressä kaksi koiraa treenaavan tokoa. Noh mentiin kolme metriä eteenpäin ja koirien äänet (ei haukkumista) kuului puskien takaa niin johan Nita alkoi pöhisemään ja pitämään matalaa haukkua. Samanlaista örinää piti kun kotipihassa otin sen autosta ulos ja se näki kävelytiellä pariskunnan puiden lomasta ja heidän pienen koiransa.. Mitä tälle voisi tehdä? Sain vinkkejä, että tulisi ihan kieltää ja sitten palauttaa koira kehumalla. Että kiellolla olisi kunnon merkitys. Mutta ollaan siinä tilanteessa ettei kielto auta, ei auta nakilla huomion siirtäminen itseeni... Pitäisiköhän sisällä aina käskeä/siirtää koira omalle paikalleen jäähylle.. En tiedä.
Toinen on hihnakäyttäytyminen toisia koiria ohittaessa. Nita on muuten hihnassa ihan hyvin, välillä täytyy muistuttaa vierellä kävelemisestä, edessä ei vedä yhtään. Nita on aina ollut yli-innokas muita koiria kohtaan. Myönnän virheeni tässä, että en ole käynyt esim ryhmälenkeillä harjoittelemassa vaan aina toisen koiran tapaaminen on merkinnyt leikkimistä. Tästähän tämä ongelma on varmaan muodostunutkin. Nyt Nita haluaa leikkiä kaikkien kanssa ja useasti tilanne menee siihen, että Nita aloittaa silmillä vaanimisen ja painostamisen kun vastaan tulee koira. Jos toinen koira ei kestä tuijottamista, se paineistuu ja alkaa haukumaan Nitalle - tässä kohtaa Nita aloittaa haukkumisen takaisin ja yrittää rynnätä mun edestä ohi. Tähän varmaan vaan nakin kanssa ohittamista ja paljon kehuja hyvistä ohituksesta, treeniä treeni treeniä.. Yhteislenkit toisten koirien kanssa varmasti auttaisivat myös asiassa.
Onko lukijoista innostunutta auttamaan meitä tässä? Jos sinulla on rauhallisempi koira ja asustelet Itä-Helsingin suunnilla, otappa yhteyttä :)

Kysely lisätty

Osallistukaahan tuonne oikealle ilmestyneeseen kyselyyn :) Kaikki mielipiteet ovat tervetulleita kyselyn lisäksi myös kommenttikenttään!

20.8.2013

Paljon uutta opittavaa

Viime tiistain ohjatut agilitytreenit jäivät meiltä välistä, joten ajattelin olla ahkera ja tiedustella mitä sillä kertaa tehtiin ja mitä on luvassa. Noh sitten tulikin kiire hallille treenaamaan... Tuurilla olin viikonlopun flunssassa ja pienessä kuumeessa, joten jouduin jättämään treenaamisen sikseen. Loman jälkeinen työpäivä maanantaina odotti.
Kävin eilen kuitenkin paremmissa voimissani töiden jälkeen hallilla treenaamassa. Viime viikolla oli yksittäisenä rengasta ja muurin takaakiertoa. Radalla taas päällejuoksua (joka meillä aivan uusi) sekä takaakiertoa. Kaikki nuo ovat meille vaikeita radalla. Takaakierron Nita osaa hyvin vahvalla ohjauksella ja yksittäisenä, mutta radalla ja ns. siinä vauhdissa vielä tuntematon käsite. Päällejuoksua ollaan ns. alkeita harjoiteltu kerran.




Yllä on kouluttajalta saamani rata, muokkasin sitä meidän itsenäiseen treeneihin sopivaksi. Harjoiteltiin Nitan kanssa ensin pelkkää aitaa nro 2. Tähän siis päällejuoksu, tooosi hitaasti ja vahvasti näyttäen. Jotenkin Nita ei asiaa ymmärtänyt, vaan se kiersi aidan aina 2 ja 5 välistä :O. Ohjaus on itsellekkin todella vaikea.. Saatiin onnistumisia muutama ja lisättiin 1:sen aita. Sitä hinkattiin ja käytiin välillä huilimassa. Väliin otettiin pelkkää muurin takaakiertoa + putki temppuilua.
Vähän meni treenit haahuiluksi tuon päällejuoksun vuoksi meillä molemmilla, mutta saatiin kaksi tosi hyvää rataa kokonaisuudessaan 1-5 esteet. Etenkin takaakierto oikein loisti tällä kertaa putken jälkeen.

Ihan loppuun harjoiteltiin keinun tömähtämistä. Joskus agilitynalkeiskurssilla yksityisessä koirakoulussa harjoiteltiin niiden keinun pitämää vinkunaa, joka sai Nitan aivan pois tolaltaan. Kuitenkaan nyt ei ollut ongelmaa vaan Nita rohkeasti uskalsi hypätä keinulle ja tiputtaa se maahan (ylösmeno siis tuettuna ylhäällä). Täytyypä laitella kännykästä video keinusta.

Illalla onkin sitten ohjattuna luvassa estereenissä pituus ja pussi sekä radalla rengas ja muurin takaakierto.


12.8.2013

Hermoromahdus ja 2.sija

Hmm tota noin. Mitenköhän voin edes kuvaille tämän iltaisen tunteiden skaalaa KoivisCupin kisoissa. Olin kyllä hiuskarvan varassa hermoromahduksesta kiitos suipponeidin. Onneksi selvittiin pää kasassa kotiin asti.

Tokoseuramme Koivukylän Koiraharrastajat Ry järjesti KoivisCupin toisen osakilpailun seuran jäsenille. Tarkoituksenamme oli siis osallistua treeniryhmämme kanssa möllitokoon kuten aikaisememminkin. Tällä kertaa agility järjestettiin samaan aikaan, joten päätin kysäistä saisinko osallistua siihen vaikka tässä seurassa en agilitya edusta. Pienen keskustelun jälkeen sain luvan osallistua tosimöllil-luokkaan agilityssä. Se oliko tuo fiksu päätös, voikin olla montaa mieltä.

Tiesin ottavani pienoisen riskin mennessäni agilityyn kun tiesin Nitan kiihtyvän kovasti siitä. Ajattelin kuitenkin mokan jo tapahduttua kun kisat oliva käynnissä samaan aikaan kuin toko. Ojaan mennään silti heh.
Olin tällä kertaa yksin kisoissa ilman avustajaa, BIG MISTAKE. Ajattelin pärjääväni ihan hyvin Nitan ollessa häkissä. Noup. 
Nitan häkkihän on vain kevyt häkki, noh tilanne olis sitten se, että jätin rauhallisen koiran häkkiin ja lähdin talkootöihin kunnes nimeäni huudetaan ja sanotaan, että koirani tulee kohta häkistä ulos. Jes.
Siinä vaiheessa alkoi jo usko loppua enkä tiennyt nauranko vai itkenkö :D Nita kävi aivan ylikierroksilla, enkä päässyt esim juoksemaan sen kanssa, koska agility esti pääsyn portille. Yritin epätoivoisesti kuluttaa neidiltä energiaa ja saada sitä keskittymään. Lopuksi Samuli ja veljeni Joel tulivat pelastamaan antamalla lisäkäsiä..

Tilanne vain paheni kun olimme lähtövuorossa agilityyn. Rata oli todella yksinkertainen 7 esteen rata (putkia ja hyppyjä), jossa oli yksi valssi vähän hankalassa paikkaa. Noh Nita lähti kuin raketin suusta ja viis veisasi hienosta valssistani. Saatiin rata loppuun ja juuri kuin heitin palkan Nitalle niin sehän päätti mennä moikkaamaan koiria metrin päähän maalilinjasta (älkää edes kysytkö mielipidettäni koirarivistöstä METRIN päässä maalilinjasta mölliluokassa). Tulos 10rv (oikeasti HYL). Toisella kierroksella muutaman mutkan vuoksi 10rv.





Kerkesin "rauhoittua" muutaman minuutin ja yritin saada Nitaa keskittymään. Eih, se päätti vain kuikuilla muita, vetää, haukkua, vinkua ja yrittää juosta jokaisen liikkuvan ihmisen/koiran perään leikkimään. Tässä vaiheessa taisin jo tirauttaa muutaman kyyneleen kun nimeäni huudettiin paikkamakuuseen. Meinasin jo huutaa takaisin keskeyttäväni. Keräsin kuitenkin itseni kasaan ja marssin kisa-alueelle.



Paikkumakuusta olisi itse laittanut pisteet nollille. Nita siis nousi kokonaan ja lähti puoleen väliin vastaan. Makuu oli kohti agilityrataa, jossa joku meni juuri putkeen ja Nita oli omasta mielestänsä aivan väärässä paikassa :) Tuomari oli kuitenkin hyvin hyvin kiltti tuossa tilanteessa ja sanoi häiriön olevan kohtuuton nuorelle koiralle, arvosana tuli siltä ajalta kun koira oli paikallaan.
Muuten olin todella tyytyväinen! Tämän kertainen tuomari oli muissa liikkeissä tiukempi kuin viime osakilpailuisssa. Toinen sija napsahti tokosta :)


Seisominen seuruusta

Rakas riiviö <3


Nyt menen tästä rauhoittumaan ja nukkumaan. 


11.8.2013

Voitoikas päivä!

Hyvinkään kisareissu oli ehkä nopein ikinä ja kaikista tuottoisin tähän asti!
Tultiin paikalle noin 15.20 ja rally-tokon möllialokas-luokan rataantutustumisen piti alkaa klo 16. Siellä oli kuitenkin ollut kisaajia paikalla tosi aikaisin ja aikataulut edellä, joten pikkuluokkamme oli jaettu puoliksi ja osa suoritti jo koettansa.

En kuitenkaan kerrennyt psyykata itseäni enkä Nitaa kovinkaan paljon, muutamia perusasentoon tulemisia ja seuruupätkiä runsaasti palkaten. Rataan tutustumisessa olikin sitten yllätys. Vaikka kyseessä oli mölliluokka, tuomari ei halunnut koiraa palkittavan radalla vaan piti juosta pois koealueelta palkkaamaan.... Noh tähän en halunnut ryhtyä, joten mentiin sitten ensimmäistä kertaa rata ilman palkkausta. Myöskin pujotteluun oli tehty juju - ensimmäinen tötsä oli kiinni kyltissä, joten tällöin pujoitellaan neljä tötsää ja viimeinen piti muistaa jättää pujoittelematta.

Rata suoritettiin kunnialla läpi pistein 90/100 ja olin kyllä super super ylpeä! Päivää paransi vielä luokkavoitto!

Kuten alla olevasta videosta näkyy -10p tuli pujoittelusta, oltiin Nitan kanssa vähän eri mieltä asiasta enkä tajunnut ollenkaan uusia tehtävää vaan jatkoin sen vaan loppuun. Arvostelu oli siis -10p TVÄ = väärin suoritettu tehtävä. Se oli kuitenkin radan ainoa virhe, joten en voi olla muuta kuin ylpeä ja iloinen!



Espoossa korkataankin sitten jo oikea Rally-Tokon ALO-luokka ja jätetään mölliluokat taakse.

Jei, ensimmäinen pokaali!

Puhelinkuva, sorry laadusta



Uusia mielipiteitä pannoista

Aika blogin alkupuolella kirjoitin mielipidepostauksen pannoista ja valjaista, tekstin löydätte TÄSTÄ muistinvirkistämiseksi. Lueskelin äsken itsekkin sen läpi. Ymmärrän edelleen lähtökohtani, mutta kyllä vain tapahtumat pistää mielipiteet uusiksi.

Nitalla on ongelmaksi muodostunut pannan valitsemisessa pään ja kaulan malli. Menimme aika pitkään normipannalla ja hihnakäytös oli ihan ok kuosissa. Muutaman kerran Nita pääsi pannasta pujahtamaan normipannasta, mutten ottanut tätä vielä isona asiana. Kunnes Nita kerran illalla pääsi pannasta ohitettuamme koiran. Siinä seisoi hölmistynyt omistaja hihna + panta kädessä ja vapaana oleva pentu autotiellä. Kiitän onneani, että kello oli jo paljon eikä autoja tullut. Muuten tuo tie on aika vilkas, vaikkakin nopeusrajoitus on pieni. Seuraavana päivänä ostin kaverilta ensihätään kokokuristavan pannan sekä Hurtan puolikuristavan. Nita oli selkeästi tajunnut miten pannasta päästään, joten käytimme kuristavaa pantaa noin parin viikon ajan - ihan vain, että Nita tajuaa ettei pannasta pääse mihinkään. Tämän jälkeen vaihdoimme puolikuristavaan ja sillä tiellä olemme toistaiseksi pysyneet. Ehkä.

Mittasimme aikoinaan tarkasti, että puolikuristavan pannan tulisi olla kireimmillään 35cm, jotta se pysyy Nitalla päässä. Isoimmillaan 45cm olisi hyvä kaulalle. Hurtan pannoissa nämä koot löytyivät hyvin. 
Ongelmat ovat alkaneet kuitenkin taas pikku hiljaa. Muutaman kerran on neiti päässyt puolikuristavastakin, vaikka se onkin vaatinut jo enemmän Houdinimaista käytöstä. Uuden hienon nahkaniittipannan (35-50cm) jouduin myymään kun Nita pääsi siitä irti ja lähti Samulilta juoksentelemaan lenkkeilijän perään. Joka sitten kirkui kuin kauhuleffassa ja juoksi Nitaa karkuun kädet ylhäällä heiluen kuin huonosta B-luokan leffasta. Ei hyvä.

Tuosta episodistä lähtien olen pelännyt vastaavan toistuvan. Tästä johtuen mielipiteeni kokokuristavasta pannasta on muuttunut. On tosin edellenkin sitä mieltä, että mielummin jättäisin käyttämättä ja pitäisin leveää puolikuristavaa, mutta tässä tapauksessa kun koiran pää ja kaula on sen malliset, että toiveeni on vähän mahdotonta toteuttaa. 
Mietin paljon minkä kuvan saan vastaantulevasta ihmisestä, jonka koiralla on kokokuristava panta. Ajatukset hänestä ei ole kovin positiiviset. Ja nyt itseni pitäisi olla se vastaantuleva henkilö. Ulkopuolinen ei tiedä oikeaa syytä miksi pitäisin kokokuristavaa, vaan varmasti ajattelee peitteleväni sillä koirani koulutustasoa.

Olen alkanut miettimään Nitalle kokokuristavan pannan käyttöönottoa ihan koiran turvallisuuden vuoksi. En halua löytää itseäni siitä tilanteesta, että koira on päässyt pannasta ja nään sen jäävän auton alle kuin hidastetussa elokuvassa. Ei. Mielummin olen se vastaantuleva henkilö, jonka tarkoitusperät arvioidaan väärin. 

Toinen ongelma on tuossa kokokuristavan käyttöönotossa koiran vapaana pitäminen. En uskaltaisi pantaa jättää sille päähän ettei pahimmassa tapauksessa koira karkaa ja jää pannastaan kiinni kuristumaan. En myöskään haluaisi pitää koiraa vapaana ilman pantaa. Näkisin tähän ratkaisuna sen, että suunnittelen etukäteen olenko pitämässä koiraani vapaana lenkin aikana. Jos olen niin valitsen mahdollisimman hyvin istuvan puolikuristavan pannan, jonka voin jättää koiralle päähän. Muissa tilanteissa turvallisuuden vuoksi pitäisin kokokuristavaa.

Vaikka kuinka asiaa pyöritän ja pohdin, en saa mielenrauhaa tälle ajatukselle. 
Poissuljen valjaat, koska olen lähes varma, ettö Houdini-Nita pääsisi niistäkin livohkaan. Onneksi sentään Nitan irtonapitokyky on hyvä eikä se juuri kauas lähde minusta. Pitää aina näköetäisyydellä ja tulee kiire, jos menen piiloon. Mutta autotien varrella kun kävelee, ei tarvitse pitkälle edes lähteä..

Muilla sk collieiden omistajille vastaavia pähkäilyjä?



10.8.2013

Rallysuippis

Lahjattomat treenaa vai miten se meni? Täytyy myöntää, että aikas laihoin treenein mennään huomiseen rally-tokokokeeseen. Selvästikkin luotan liikaa siihen mitä Nita osaa ja siihen ihanuuteen, että mölliALO:ssa saa palkata koiraa.. Heh. Hyvä me!

Ollaan taas mökkeilty ja syytäkin tuota mökkihöperöilmiötä tähän laiskuuteen. Nita saanut juosta pallon perässä elämänsä kyllyydestä ja ollaan katsottu kaikki sylikkäin Supernaturalin tuotantokautta. Nice way to spend holidays. Ryhdistäydyttiin kuitenkin perjantaina ja otettiin ratatreeniä alle. 

Harjoittelin erästä rataa noin kolmeen kertaan, josta kerran ilman hihnaa. Nita oli vähän väsähtänyt ymmärrettävistä syistä ja ilma oli painostava kuin mikä - kiitos ukkosilman. Suoriuduttiin kuitenkin melkein kunnialla, en vain itse osaa sijoittaa kylttejä järkevästi vaan laitan ne liian lähelle enkä anna koiralle mahdollisuutta suorittaa tehtäviä kunnollisella tilalla. Joten blaime that on me. Käytän myös todella, todella, todella paljon käsimerkkejä kun kiitos sääntöjen kerrankin saa. Tästä syystä olenkin kusessa tokotreeneissä :P

Ratana oli siis ao.kuva. Mikäli tuosta on vaikea tihrustaa niin TÄSTÄ pääset PDF-tiedostoon (www.rally-toko.fi)


Video meidän sähläyksestä olkaa hyvä :) 



5.8.2013

Kuvapläjäys

Ollaa oltu lomailemassa paljon mökillä - rentoutumista, palloleikkejä, hieman treenausta ja vielä enemmän palloleikkejä. 
Nita rakastaa olla mökillä, se varmaan jäisi sinne asustelemaan, jos siltä kysyttäisiin. Pieni vinkuminen alkaa jo mökkitiellä kun tyttö tunnistaa paikan. Tässä vaiheessa jo hieman kiristellään emännän hermoja tuolla innokkuudella. Leonin ovi kun aukee niin suipponokka syöksyy ulos sillä samaisella sekunnin murto-osalla. Ja seuraavana onkin jo pallo suussa. Nytkin Nita oikein haisteli miltä vapaus tuntuu, paljon pihaa missä juosta koko päivän! Pallosta tuli ihan must juttu mökkireissun aikana. Yllättävää kyllä, neidillä riitti myös intoa ja motivaatiota pieneen treenaamiseen viikonlopun rally-tokokoetta ajatellen.

Linnanmäen tuliainen Nitalle




Auringon palvoja <3




Kieli taas <3

1.8.2013

Punkkitorjuntaa osa 2



Muistatteko toukokuussa postauksen punkkitorjunnasta Nitan kohdalla? Muistin virkistämiseksi löydät aikaisemman postauksen TÄSTÄ.

Toukokuussa kesän ensimmäisen punkin saatuaan etsin Nitalle sopivaa punkkiainetta. Vierastan apteekin vahvoja myrkkyjä. Mielipiteitähän on monia, mutta en itse uskaltanut lähteä kokeilemaan suhteellisen herkälle rodulle niin vahvoja myrkkyjä, jos on olemassa toinen vaihtoehto. 
Punkit ovat vastenmielisiä, mutta loppujen lopuksi paljon vaarattomampia koirille kuin ihmisille. Jostain kaivoin netistä (en muista enää mistä), että borrelioosin saa koira 10-15 % todennäköisyydellä, kuin vastaava on ihmisellä 80-90 %. En mene takuuseen kuinka todenmukaista kyseinen tieto on, mutta varmaankin tuosta saa ajatuksen, jota ajan takaa.

Halusin etsiä Nitalle vaihtoehtoisen torjunta-aineen. Kokeilin ensin valkosipulijauhoa, jota hevosilla käytetään paljon. Lueskelin netistä paljon valkosipulin vaikutusta koiraan ja anemian vaaroista. Selvisi kuitenkin, että määrien pitäisi olla niin suuria ennen kuin anemia olisi vaarana. Tätä kokeilua ei kuitenkaan kauaa kestänyt, koska Nita jätti ruuan syömättä mikäli siinä oli valkosipulijauhetta edes 1 tl. Nyt kotona koristaa järkyttävän iso purnukka Racing valkosipulijauhetta..

Viime postauksessa kerroin ottavani kokeiluun Mustissa ja Mirrissä myytävän Fixodida Zx™-jauheen.


Fixodida Zx punkkisuoja jauhe
Kuva: www.mustijamirri.fi

Nyt voin ainakin hyvillä mielin sanoa, että tuote on toiminut loistavasti ainakin meidän kohdalla!
Olin hyvin skeptinen myyjän puheisiin, mutta halusin antaa luonnontuotteelle mahdollisuuden ennen apteekin myrkkyjä. Nita aloitti toukokuussa käytön ohjeiden mukaan eli 4 mittaa päivässä.

Me pyöritään paljon metsässä, mökillä, heinikossa ja tallilla, josta luulisi useammankin punkin tulevan. Koko kesänä tuon käytön aloitettua on löytynyt yksi punkki ja sekin Nitan kulmakarvassa (en tiedä "haiseeko" aine ihon läpi pään alueella). Muuten saldo on nolla!

Kaikilla ei toimi kaikki, mutta meidän kohdalla ainakin luotetaan tähän. Voin omasta kokemuksesta ainakin suositella.