Vickyn pentukurssi

Mietin pitkään olenko valmis maksamaan pentukurssista toisen koiran kanssa. Ehdottomasti kurssia suosittelen, jos on ensimmäinen koira kyseessä, mutta toisen kohdalla on yleensä jo paremmat käsitykset mitä haluaa tehdä sekä mitkä keinot mahdollisesti auttavat saavuttamaan tavoitteen.

Kaverini kuitenkin vinkkasi harrastuskoiran pentukurssista, joka vaikutti hyvin lupaavan kuuloiselta meidän molempien mielestä. Toki hintaakin oli vajaa 100 euroa. Kurssille ilmoittauduttiin ja odottelinkin sitä innolla. Nyt kuitenkin kun kolme kurssi kertaa on takana, tuntuu kurssi rahan hukkaukselta ainakin meidän osalta.

Ajattelin etukäteen, että jos ei muuta niin saadaan satasen edestä häirötreeniä - noup. Neliön muotoinen sisätila on jaettu viiteen "lokeroon", jotka on peitettu näkösuojalla sivuista. Vicky käytännössä näkee vain yhden koiran, se joka on edessä huoneen toisella puolella. Kovin isosta häiriöstä ei siis voida puhua,

Ensimmäisellä kerralla katsottiin kuinka hallussa on koiran huomion saaminen nimellä kutsuttaessa sekä treenattiin katsekontaktia.

Toisella kerralla jatkettiin katsekontaktin harjoittelemista, sekä namista luopumisesta. Piti saada myös naksuttimen avulla koira kiinnostumaan pahvilaatikosta.

Kolmannella kerralla opeteltiin kosketuskepin käyttö (jota kouluttaja ei kuitenkaan suosittele kisatokoliikkeisiin), haettiin kaikki neljä jalkaa laatikon sisälle sekä äänisiedätystä.

Kaikki hyviä harjoituksia, mutta ei sellaista mitä en olisi osannut opettaa/harjoitella kotona. Siitä syystä kurssi tuntuu turhalta kun odotukset uuden oppimisesta olivat aika korkealla eikä näistä ole hirveästi uutta ideaa saanut nimenoman kisakoiran koulutukseen. Katsotaan mitä seuraavat kaksi kertaa tuovat tullessaan.

Nyt pitäisi alkaa V:n kanssa treenailemaan tokon alkeita pikku hiljaa. V tykkää selkeästi olla edessä esim istumassa eikä hakeutua yhtään sivulle istumaan. Myöskin kun asiat on opetettu operantisti naksuttimen avulla, ei se seuraa namihoukutusta :D ;D En siis voi mennä sieltä missä aita on matalin, vaikka Nitalla perusasennon opetus tuli helposti houkuttelemalla asentoon eikä namikäden häivyttäminen loppupeleissä ollut iso juttu. 

Jatketaan myös etujalat laatikolla-temppua ja koetaan hakea takajalkoihin liikettä. 

Mitä häiriöön tulee, tarkoituksena olisi mennä joku päivä Itikseen pyörimään pennun kanssa ja naksuttelemaan katsekontaktista sekä jos vaikka Ojangossa olisi jotkut agilitykisat menossa mitä voisi käydä tuijottelemassa.

Vickyn treenejä

Pyhät olivat pitkät ja mukavasti oli koko ajan pieni vapaapäivä töistä. Alla olevat videot ovat vuodenvaihteelta kuvattuja, päiviä en tarkkaan muista. Kuvaushetkellä V 16vk.

Treenilistalla on ollut peruskäskyt istu, maahan, odota, ole hyvä ja katso. Istu alkaa olla hyvin hallussa eikä edes käsimerkkiä juuri käytetään vaan sanallinen käsky on hyvin hallussa. Käskyyn on liitetty myös kriteeriksi katsekontakti eli silmät pois namikädestä. Olen myös palkannut enemmän namia heittämällä kuin kädestä. Maahan meno onnistu vain käsimerkillä ja pennun kynsillä raapien.

Omaa ruokaa odotetaan istuen ja katsekontaktissa - vapautus ole hyvä käskyllä.

Kelien ja jo yhden pissatulehduksen Vicky jo saaneena, ei vielä istumisia sun muita treenata ulkona. Pyrin muutenkin välttämään ja hätyyttämään ettei se kylmällä istu. Ei meinaan halpaa kukkarollekkaan.

Seuraava peruskäskyjen kriteeri on vapautus-sana. Eli istu tarkoittaa istumista kestollisesti pidempään kunnes vapautetaan. Huomaan jo nyt miten "odota" -sana vaan lisääntyy huomaamattaan joka paikkaan sekä minulla että miehellä. Tästä juuri haluaisin pois, mikäli se liittyy peruskäskyyn kuten istu, maahan, seiso. Eri asia kun puetaan yms ja siinä yhteydessä odota-sanan käyttö.

Kuten Nitallakin aikoinaan, olen Vickyn kanssa aloitellut naksuttelemaan etujalkoja laatikolle. Tästä sitten tarkoituksena opettaa takajaloilla pyöriminen ja tömähtäminen perusasentoon. Nitalla kun takapään työskentely on puutteellista vähän eri tavalla opetetun perusasennon vuoksi. Ei siinä mitään, muutenhan Nitalla on tosi varma ja vahva perusasento. Nitan videot aikoinaan löytyy täältä ja täältä.

Vicky on onneksi ihan mielettömän ahne. Siis todella. Sitä on helppo motivoida, mutta se on myöskin kauhean malttamaton. V oppii muutamasta hassusta toistosta ja tarjoaa kovasti itse toimintoja kokeillen mistä tulee palkka. Ihanteellinen siis operantille koulutukselle sinänsä. Tuossa laatikko-hommassa seuraava ongelma onkin pyöriminen, malttamattomuus käy esteeksi kun keskittyminen herpaantuu vain namia ajatellessa. V:tä kun ei ole opetettu seuraamaan namia vaan painotettun luopumiseen, miten siis saada aikaiseksi toivottu pieni askel takajaloilla sivulle laatikolla?

Tänään myös aloitettiin pentukurssi! Siitä omaa postausta myöhemmin :)

Peltoilua kera pentujen

Käytiin Yasminin ja kelpie-pentu Chaosin (ks. Yasminin blogi) kanssa peltoilemassa joulupyhinä. Pakkasta oli kymmenen tienoilla ja aika nopeasti tuli pennuille kylmä, jos ei liikkunut kunnolla. Jonkin verran ne kuitenkin juoksenteli.

© Yasmin Eklund

© Yasmin Eklund

© Yasmin Eklund

© Yasmin Eklund

© Yasmin Eklund

Vicky - the riiviö

... riiviö, kurttu, viksutin, vikittäjä, pentu, baby, piraija, vaavi ...

Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja voin sanoa, että jokainen yllä mainitty kuvaa tätä lapsosta enemmän kuin hyvin!

Ikää riiviöllä on nyt 14,5vk. Huh, on ollut kyllä sellaiset ajat takana, että Nitan pentuaika alkaa näyttämään niin ruusuiselta. Vicky on itsenäinen kyllä, mutta järjettömän vaativa prinsessa. Ja se ääni. Voisin kirjoittaa oman postauksen mistä kaikesta Vicky avaa sanaisen arkkunsa! 

Alkuviikot menivät puhtaasti arkea puuhatessa. Ulos ei meinannut pentu tehdä mitään, koska yih oli kylmää ja märkää. Vaatetta piti olla niin hitosti päällä ja silti kuului välyjen alta kauhea hampaiden kalina. Pikkuhiljaa siitä sietokyky kylmään nousi ja päästiin moikkailemaan mm. heppoja tallille ja kisoihin. 

Nyt on alkanut Nitan ja Vickynkin yhteiselo näyttämään ihan hyvältä. Leluja voi pitää lattialla, onnistuu vetoleikit yhdessä sekä toisen kanssa treenaaminen sisällä. Luut ovat edelleen nou nou yhdessä. Kunnon painimista ovat illat täynnä, mutta lähiaikoina on Nitaa alkanut kovasti ärsyttämään Vickyn haukkuminen joka asiaan. Se reagoi aika vahvasti laittamalla hännän koipien väliin, tärisemällä ja hammasta näyttämällä. Tällainen vaihe kesti pari vrk, jolloin koirat piti pitää erotettuna. Ulkona oli kaikki normaalisti. Nyt kuitenkin tilanne normalisoitunut ja ollaan pyritty välttämään Nitan torumista pennulle huomauttamista - saahan se oman tilan vaatia. Vielä kuitenkin Nita herkkänä koirana ottaa itteensä, jos pentua pitää komentaa tai torua.

Vicky tosiaan käyttää ääntä todella paljon. Aina kun turhauttaa tai ei ole tekemistä, alkaa kuulua kunnon vinkunaa ja ulinaa. Jos tällöin menee torumaan tai kieltämään, se yltyy käskyttämään haukkumalla. Siis kylmää linjaa vedetään vinkumisen kanssa - ei huomioida ollenkaan. Iltaisin etenkin on vaikea rauhoittua nukkumaan kun Nita pääsee turvaan sängylle.

Vähän huono juttu ja turhaa provosoi Nitan oleminen sängyllä tai sohvalla, mutta se tuntuu olevan ainoa rauhan paikka Nitalle mihin pentu ei pääse.

Pyritään treenaamaan hieman päivittäin lyhyitä pätkiä istu, maahan, odota ja näyttelyseisomista. Seisominen itseasiassa sujuu yllättävän hyvin ottaen huomioon kuinka huono pentu on malttamaan.

Kaikki sanovat aina kuinka erilainen pentu on kuin Nita. Se on kyllä totta, Vicky on todella avoin ja rohkea - vähän tyhmän rohkea vielä. Se ei ota itteensä torumisista vaan toipuu heti vaikka joku ääni tai asia olisi vähän jännittävä. Nita taas on vähän varovaisempi, ääniarempi ja oman arvonsa tunteva. Etenkin näin aikuisena se selkeästi tietää olevansa kuningatar.

Maanantai - raskaat viikot takana

Siis huh. Blogi ollut hiljainen ihan tarkoituksella. Muutamat viikot ovat menneet aivan sumussa. Olen tehnyt pitkää päivää töissä ja työ tehnyt oman stressitekijänsä. Vickystä on kuoriutunut oikea riiviö, voimat olleet aivan loppu töiden jälkeen ja pentu on kaiken lisäksi valvottanut öisin. Energia ei ole riittänyt treenaamiseen Nitan kanssa. Motivaatio on ainakin hetkellisesti laskenut. Viime treeneistä Nita päätti karata hallinnasta, meidän ryhmässä on vähän ongelma tuo kun tehdään samalla kentällä kahta rataa aivan vierekkäin olettaen kaikkien koirien kestävän häiriön. Asiasta on kaikille sanottu moneen kertaan ettei homma meillä toimi niin, tulos oli sitten tämä. Puoleentoista vuoteen ei Nita ole mihinkään karannut ja saatu häiriöherkkyytä treenattua. Nyt tuntuu kun kaikki tehty työ mennyt hukkaan. Eipä intoa ainakaan nostata. Katsotaan päästäänkö ikinä mihinkään.

Vicky kasvaa hurjaa vauhtia. Ne tulevat Nitan kanssa toimeen oikein hyvin, meno tosin on välillä turhankin riehakasta. Ainoastaan luut ovat ongelma, jos niitä sattuu unohtamaan näyville. Muuten Nita saattaa jopa pennun kanssa ottaa vetokilpaa lelusta sen kummempia ärähtämättä. Lelut ja luut on kaikki kuitenkin kerätty pois ja otettu esille vain hallitusti.

Jotta homma ei mene liian helpoksi, alkoi Vicky yksi ilta pissaamaan aivan koko ajan ja lopuksi ihan veristä pissaa. Olin itse työmatkalla tuolloin, Samuli-raukka lähti iltaa vasten ell kuljettelemaan pentua ja virtsatientulehdushan siellä oli ja antibiootit kourassa. Harmittaa moisia ottaa pienelle pennulle, mutta minkäs teet. Tilanne on onneksi viikossa parantunut. Toivottavasti ei uusiuu. Sitä myöten sisäsiisteyden opettaminen näin syksyllä on hieman hankalaa, ulkona on hyi kylmää ja märkää.

Lähiaikoihin on kuitenkin mahtunut Rannikon treenit sekä luento harrastuskoiran huollosta, joista erillistä postausta myöhemmin.

Koitan nyt tsemppailla blogia henkiin kun ehkä alkaa töissäkin kiire helpottamaan :) Ulkoasuakin pitää päivitelläVickyn tulon myötä.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Meet Vicky

HOXHOX, pentukuumetta aiheuttava postaus ;)

Loppu hyvin kaikki hyvin. 

Kävimme aamulla hakemassa pennun kotiin <3 Nita pääsi matkalle mukaan ja esittelimme pennun Nitalle kasvattajan läsnäollessa. Aluksi Nita oli jännittyneen iloinen, häntä helui kun se pääsi hihnassa moikkaamaan. Kuitenkin jotain murahtelua tuli.. 

Matkalla kotiin Vicky nukkui vieressä ja aina välillä kapusi syliin. Se on hyvin avoin ja seurallinen pentu, pikku riiviö siellä kuitenkin asuu myös - hampaat pitää olla  joka kohdassa.

Esiteltiin pentu uudemman kerran  Nitalle pysähdyspaikalla, nyt Nitakin oli jo avoimempi ja innokkaampi pentua kohtaan. Mustasukkaisuusvinkunat olivat kyllä vuorossa kun kehtasin piipahtaa yksin pennun kanssa auton ulkopuolella.

Kotona pidimme ensin koiran eri puolilla koiraporttia. Vicky ei juuri Nitasta välittänyt, mutta Nita sitten sitäkin äänekkäämmin. Sellainen vinkukuoron se aloitti kun portti oli välissä - aivan liian epäreilua. Huutoahan ei jaksanut kuunella ketään ja heti kun Nita malttoi hetkeksi rauhoittua, päästimme sen vapaana samaan tilaan pennun kanssa. Nita oli hyvin kiinnostunut pennusta, mutta pentu ei juurikaan siitä. Nita hieman stressasi tilannetta, alkoi läähättää ja hilseillä karvastaan. Päästiin onneksi sen kanssa melkein heti Timo Rannikon tekniikkakoulutukseen lähtemään niin lepää isommankin suippiksen hermot. 

Takaisin tullessa kaikki sujuikin jo paremmin. Nita vahtii kovasti pentua, mutta malttaa jo rentoutua. Vickyä saa huomioida vaikka Nita olisikin vieressä, mutta Vickyn luoksekutsuminen iloisesti kiihdyttää Nitan mustasukkaisuutta, jota pitää taas vähän äänellä - ettei vaan hän unohtuisi.

Postauksen kuvat ovat kännykällä nopeasti napsittuja, lähipäivinä sitten kunnon kameralla kuvaa :)Vähän harmaita hiuksia tuottaa pennun ulos vieminen kun ulos kylmään ei haluaisi tarpeita tehdä. Myöskin tärinää riittää vaikka neule päällä oliskin. 

Miten olette pukeneet syyspennun? Ja miten teillä on sisäsiisteys lähtenyt käyntiin kun ulkona on kylmä? :)

Lisää pentukuumeilua

Odottavan aika on TODELLA pitkä! Päästään sunnuntaina 26.10 moikkaamaan tulevaa pentua ja sitten pitäisi vielä viikko pari jaksaa odotella..

Levittääkseni pentukuumetta lukijoillekkin, alla muutama pentukuva Nitasta ;)

5 vk

eka yö kotona, 7,5 vk

7,5 vk

8,5 vk

Veneilemässä, 11 vk

11 vk

Ostoskassiin löysi viikonloppuna tiensä Rukan pieni panta pentupannaksi ja vastaavanlainen kevyt hihna Hööksistä. Mustista ja Mirristä napattiin myös neule mukaan talvipennulle, tajusin tosin vasta kotona, ettei tuossa mallissa ole juuri vatsan peitettä ollenkaan. Täytyy siis vähän neuloa jatkoa..

Toivepostaus nro 1: Mitä tekisin toisin toisen koiran kohdalla?

Kukaanhan ei koskaan tee virheitä ja kaikkien koirat ovat täydellisiä?

Yeah you wish.

Nita pentuna

Niin olen myös minäkin tehnyt ja tulen varmasti tekemäänkin. Ero on kuitenkin siinä mitä niistä ammentaa, oppiiko niistä, saako niistä ainesta parempaan vai rypeekö itsesäälissä ja mahdollisesti jopa toistaa samoja virheitä? Postauksen tarkoituksena on nyt pohtia rehellisesti mitä virheitä olen tehnyt Nitan kanssa tai nätisti sanottuna mitä tekisin toisen koiran kohdalla toisin.

Alkuun on varmaankin sopiva aika paljastaa, että pääsen näitä kokeilemaan sitten käytännössä hyvinkin pian sillä parin kuukauden päästä meillä onkin toinen nahkapallero :)

Olemme siis avomieheni kanssa varanneet jo parisen kuukautta sitten sopivasta yhdistelmästä pennun ja pentue syntyi sunnuntaina. Yhdistelmä oli sinänsä meille tärkeä sillä se on samalta kasvattajalta kuin Nita ja pentueen isä on Nitan täysveli Arvo eli Sandcastle's Suits Me.

Jos kaikki menee hyvin ja pennut selviävä ensimmäisistä rankoista viikoista, meille kotiutuu loka-marraskuun vaihteessa pieni soopelityttö.

Sitten postauksen aiheeseen. 

Toisten koirien ohittaminen.

Nita ei päässyt koskaan moikkaamaan hihnassa lenkillä toisia koiria tai ihmisiä. Kuitenki se oppi niissä tilanteissa kiihtymään ihan kauheasti ja kaikki olisi pitänyt käydä moikkaamassa läpi. Toisen koiran kohdalla vahvistan kontaktin ottamista minuun jo heti pienestä pitäen ja käyn erityisesti hihnalenkeillä koirien kanssa. Nitan kanssa aina koiratapaaminen tarkoitti riehumista metsässä tai koirapuistossa. Toisen koiran tapaaminen ei siis ollut hillitty lenkki vaan aina vaan super kivaa. Joten voiko koiraa syyttää, että ohitustilanteissa sama innostuminen tulee läpi? Ei - ongelma on ollut hihnan toisessa päässä. Myöhemmällä iällä lisätään tähän toisten koirien päälletulot Nitan kanssa. Alkuun ongelmia ei ollut, mutta eihän se koirakaan huonommilla hermoilla kaikkea kestä tuntemattomien koirien kanssa, joiden käyttäytymisestä ei voinut mennä takuuseen. Nyt vielä juoksujen tulo aiheuttama hormonipää ei vaan kestä ja vieraiden koirien kanssa Nitan mielipide on ratkaista vähänkään epämukava tilanne rähisemällä.

Vältän siis toisen koiran kanssa koirapuistoja ja suoritan sosialistamista tuttujen koirien sekä ihmisten kanssa. Nitan kanssa ei oikein ollut tätä mahdollisuutta kun tuttavilla ei koiria ollut.

Sienna ja Nita viime talvena

Seuraavan koiran kanssa panostan leikkimisen opetteluun. Leikkiminen - jokainen koirahan sen osaa. Vai osaako? Leikkiminen on yllättävän vaikeaa saada siihen tilanteeseen, että koira palkkautuu rehellisesti siitä ja tekee leikkimisen eteen mielellään työtä. Leikkiminen täytyy rakentaa.

Nitan kanssa leikkimistä ei kehittävästi rakennettu vaan oli sellaista normaalia leikkimistä. Eihän meidän pitänyt edes harrastella mitään, joten ei tällainen käynyt edes mielessä ensimmäisen koiran kohdalla.

Rauhassa totutan seuraavan koiran agilityhallin meluun ja vilskeeseen sekä muiden koirien häiriöön. Nitan kanssa kävimme pentuagilitykurssin aivan suljetussa ja hiljaisessa tilassa, jossa toiset koirat olivat näköseinän takana. Nita ei siis juuri saanut häiriötä osakseen. Ongelmaksi se muodostui kun saimme treenipaikan HAU:sta ja paikkana oli Purina Areena. Iso kaikuva maneesi ilman näkösuojia oli aivan liikaa Nitalle. Jätin sen tyhmänä vielä seinään kiinni odottamaan rataanrakentamisen + apupalkkauksien ajaksi. Big mistake. 

Rakennan siis kärsivällisyyttä koiralle ensin tekemällä aivan kaikkea muuta kuin agilitya ensimmäisen vuoden, Käyn kuitenkin paikkoja ja menoa näyttämässä ja panostan häiriössä tekemiseen sekä kontaktin harjoitteluun.

Nita agilityn pentu- tai jatkokurssilta.

Nyt ei suurempia pointteja tule mieleen tätä postausta kirjoittaessa. Voihan niitä vielä ilmetä myöhemminkin. Paljon on kuitenkin mielestäni tehty oikein. Koiran oma luonne ja valmiudet ympärillä tapahtuvaan merkitsevät paljon. Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja voihan sitä olla,että joudun totetamaan ettei vaikka agility ole toisen koiran laji.

Seuraava koira voi olla hyvin vaikea ja temperamenttinen, jolloin lähtökohdat täytyy miettiä uudelleen ja todella ammentaa kokemuksia Nitan kanssa. Tai vaihtoehtoisesti koira voi olla helpohko, jonka kanssa kaikki menee kuin tanssi. Olen itse kehittinyt ja oppinut koiranomistajana sekä harrastajana. Nitan kanssa teimme kaiken ensimmäistä kertaa niin yhdessä kuin ensimmäistä kertaa minä ikinä. 

Yllämainitut asiat ovat sellaisia, joiden korjaaminen huomioon ottaminen vaikuttaa moneen muuhunkin hyvinkin arkipäiväisiin haasteisiin tai erityistilanteisiin kuten irtokoirat, ilotulitukset ym. Aika näyttää miten lähtee sujumaan seuraavan koiran kanssa ja etenkin kahden koiran yhteiselo. Siitä voisikin erillisen postauksen tehdä. Nyt vaan pidetään peukkuja, että kaikki menee hyvin ja saadaan pikku tyttö kotiutumaan meille.

Minkälaisia virheitä te olette huomioineet koirakkona tai mitä tekisitte hieman toisin seuraavan koiran kohdalla?