28.2.2015

Syypää mun hymyyn


Hups ostin hevosen. Tai oikeastaan ponin.

Siinä onkin suurin syy pisimpään blogihiljaisuuteen tässsä blogissa. Viimeisin postaus oli 30.1, ihan luvattoman kauan aikaa sitten. Oikeastaan tammikuun puolessa välissä päätin toteuttaa nyt ihan aikuisten oikeasti isoimman haaveen ikinä - ostaa oman hevosen tai ponin. 
Sitten alkoikin iso rumba, illat kuluivat töiden jälkeen ilmoituksia lukiessa ja omaan ilmoitukseen vastanneille vastauksia. Koeratsastuksia kertyikin kokonaisuudessaan 12 tai 13, suurin osa oli parin tunnin ajomatkan päässä, joten viikonloput menivätkin autossa istuen. Jo ensimmäisenä viikonloppuna auton mittariin ropsahti 900km ja takana kolmen hevosen selässä käynti. Huh mitä touhua, se oman löytäminen oli yllättävän vaikeaa. En tiennyt tarkalleen mitä halusin, mutta toisaalta tiesin. Muutamassa hevosessa ei ollut mitään vikaa ja olisin voinut löytää itseni todella pitkältä muutamien vuosin päästä, mutta selässä ei tuntunut kotoisalta vaan lähinnä avuttomalta.

Nyt tallissa seisoo 9 vuotias Eestinhevostamma Rediaaria, "Riia".
Poni, joka yksinkertaisesti vain kolahti. Kyseessä on projekti kouluratsastajan näkökulmasta, mutta ponilla on hyvä ote työskentelyyn ja mieletön luonne. Kyllä siitä vielä kiva tulee.

Ostosreissu on ollut rankkaa ja blogin päivittäminen on jäänyt. Nitan kanssa ollaan treenattu normaalisti ja seurakin on tammikuun aikana vaihtunut. Edustetaan nykyään Itä-Helsingin agilityharrastajie (I-HAH). Syy vaihtoon oli vain ja ainoastaan etäisyys, Tattiksen halli on puolet lähempänä kuin Purina, on lämmitetty vaikkakin pieni. Kesällä onkin sitten iso ulkokenttä Kivikossa, matkaa huimat 10min autolla. Totesin vähäisemmänkin ajansäästön olevan nyt tarpeen, koska arki-illat menevät paljon tallilla.

Vickyn treenit ovat häpeäkseni kyllä olleet tauolla varmaankin 3-4vk (hyihyi). Nyt tarkoitus palailla taas takaisin ruotuun.