30.8.2014

Vähän kuulumisia

Vihdoin päivitystä myös tännekkin. Paljon on tapahtunut ja tehty parin viikon aikana, mutta tunnetusti myös liika tekeminen veroittaa omaa jaksamista ja tänne postausta. Ytimekkäästi sanottuna lähiviikkoihin on mahtunut: agilitya, tokoa, epistokoa, ylläpitohevosen lähtö, uuden työn aloittaminen, 11h työpäivää, talleilua ja treeniä. Huh.

Kuvat KoivisCupin epiksistä

Keppitreenit ovat olleet tauolla, mutta ohjatuissa treeneissä on käyty ja opittu. Saatiin jopa mentori-Inkan kanssa erittäin hyödylliset treenit pystyyn.
Tokossa ollaan käyty ahkerasti keskiviikon ohjatut treenit ja yhdet epikset omalla kentällä. Tästä sitten oma postauksensa vähän jälkijunassa.


Suurin kuulumisen aihe on ehkä Nitan käyttäytyminen - tai sen puute. Kovasti toivon, että ne juoksut vihdoin tekisivät tulojansa. Ensimmäisistä juoksuista on kohta kulunut 15kk eikä seuraavia näy. Ensimmäiset Nitallahan tuli 11kk iässä. Kilpirauhastesteissä käytiin tässä välissä, mutta tulokset olivat normaalit. Kuitenkin kontrollitestit otetaan puolen vuoden päästä mikäli juoksuja ei edelleenkään tule. Eläinlääkärin mukaan Nita on kyllä täysin vastakohta kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalle koiralle - aktiivinen, energinen, hyvässä karvassa ja lihassa. Ainoastaan ne juoksujen puuttumiset.

Nita on alkanut olemaan todella kärtty - siis oikeasti todella BITCH. Ei kotiolosuhteissa tai treeneissä vaan muita koiria kohtaan. Kesä meni paljon tallilla, jossa Nita oli melkein aina mukana ja pääsi leikkimään erittäin tutun saksanpaimenkoiranuoren kanssa. Ikinä ei ole ollut ongelmaa eikä nuorikko ole Nitaa lähtenyt haastamaankaan vaikka nuoren ekat juoksut tuli ja menivät. Kuitenkin yksi aamu heti kun päästin Nitan autosta ulos, oli se jo kiinni Siennassa. Samaa ilmennyt nyt sitten monen muun koiran kanssa kenen kanssa ollaan turvallisesti ja valvotusti kokeiltu. Toinen koira ei provosoi, ei välttämättä edes katso Nitaa päin, Nita on ensin aivan normaali leikkisä itsensä, mutta aivan sekunnissa aloittaa rähinän. Ei roiku kiinni vaan rähisee korvan vieressä ja louskuttaa. Täysin ilman syytä. 
Nyt sitten lisänä oirelistaan on tullut Nitan matala vire, väsymyys ja nyt merkkaaminen (tai sitten yliarvioin). Ehkä ne juoksut sittenkin?

Nita ja Sienna aikaisemmin kesällä
Torstaina käytiin kuitenkin kaverini ja Siennan kanssa remmilenkillä, jossa sitten päästettiin koirat irti kun tilanne tuntui olevan hallussa. Koiruudet leikkivät aivan normaalisti kun kävelimme vain reippaasti eteenpäin eikä Nita tuntunut ottavan nokkiinsa vaikka Sienna hyppi naamalla innostaen leikkimään. Matala vire kuitenkin näkyi siinä ettei Nitaa kiinnostanut riehuminen kuin 10min, jonka jälkeen matasykkeinen mummokävely tuntui kiinnostavan enemmän.
Siennan kanssa rähinään on varmasti ollut monta tekijää, yksi varmaan se ettei Nita viihdy enää tallilla kovin paljoa sen jälkeen kun sai laitumelta sähköiskun langasta. Lenkiltä palaessa takaisin tallille, Nitan ilme ja olemus muuttui aivan merkittävästi ja se selkeästi kertoi epävarmasta olostaan. Tilanne ollut varmaan silloin vain liikaa? Paljon tässä kesän aikana on tullut pohdittua collien hermorakennetta ja kuinka paljon yksilö, kasvatus ym vaikuttavat asiaan.

Kerroin kokemuksista Sk. Collieiden terveys-facebookryhmässä, josta onneksi sain vertaistukea ja kuulla, että monella nartun omistajalla on ollut vastaavaa ennen juoksuja ja ilmeisesti tasaantuneet aina. Monet olivat steriloineet tästä syystä. Paljon pohdittavaa tulevaa varten.


17.8.2014

Vesipisaran metsästäjä

SE UI - NITA TODELLAKIN UI!

Vuorossa siis kuvapostaus viime sunnuntain veneily- ja saarireissulta. Vesipeto Nita on yhä vauhdissa eikä meno tunnu hyytyvän - maailman seitsemäs ihme.











14.8.2014

Viikon tokoilut


Keskiviikko 6.8

Ohjatut tokotreenit palailivat kesätauolta ja mekin päästiin pitkästä aikaa osallistumaan suippiksen kanssa. Päivän aiheena oli seuruu, jota ollaan Nitan kanssa työstetty taas pohjamudista ylös kohti edes säädyllistä seuruuta. Asian vaikeus taas valkeni - Nita tekee tokotreeneissä ihan täysillä ja hyvin, mutta sitten muualla vire aivan maassa. Treeniä siis ehdottomasti eri paikoissa paljon leikkien ja virettä nostaen.

Sitten itse seuruuseen. Nita on aika hyvässä paikkaa, ei edistä, joskus matalassa vireessä seilaa vähän vierellä irroten. Käskysana on vaihdettu ja perusasentoa hinkattu. Etenkin panostettu ensimmäisiin askeleisiin, että kontakti säilyy - jos säilyy, seuruu on aika varma loppuun asti. Jos putoaa, seuruukin lähtee seilailemaan eikä kontakti tämän jälkeen ole yhtä tarmokas. Lähden itse aina vasemmalla jalalla liikkeellä, taisin joskus kuulla  että se voi myös "puskea" koiran kontaktin tippumaan heti alussa. 
Nita teki parasta seuruuta tähän asti ja sitä oli helppo motivoida. Käännöksiin paljon lisää tiiviyttä ja takapäätreeniä. Got it! Korjattiin myös vähän omaa palkkaamista etten palkkaa namilla pudottamalla vasemman käden alas ja pysähtyen vasn naksulla palkan  paikka, jonka jälkeen reipas sosiaalinen palkka ja nami rikkoen oman liikkeen paikan eli vaikka hyppäämällä sivulle taakse. Näin saadaan seuruu katkeamaan ns palkkaa  eikä Nita niin paljoa seuruussa ennakoi ja himmaile  palkan  saamista, jos oma askeltaminen hidastuu.

Keskiviikko 13.8

Tälle kerralle sain jopa avopuolisoni kuvaamaan treenejä, joten kaikki postauksen kuvat ovat 13.8 treeneistä.

Aiheena oli itselle täysin tuntematon aluevaltaus - tunnarit. Kylmähiki ja raskas askel, mitenköhän tunnarit suippikselle opetan.. Oli  mielessäni jo tehnyt kauhuskenaarioita kuinka tunti tulee menemään. Positiivista ajattelua heh?

Tapoja tähänkin on varmasti monia ja muutamia eri opetusmuotoja käytiin tunnilla läpi. Saimme jokainen omat (yhden) tunnarikapulan jo muhittavaksi käteen (ja kehotettiin jopa hieromaan niskaan :D). Nita olikin porukan ensimmäinen koekaniini sekä myös ainut koira, jolle tunnari oli aivan heprean omainen käsite.
Ohjaaja kävi piilottamassa ainukaisen tunnarikapulan nurmikkoon ja heitteli siihen vielä nurmea päälle. Nita ei nähnyt minne tunnari piilotettiin vaan toin sen noin 1-1,5m päähän tunnarin alueesta. Käskyähän tähän ei vielä ole, mutta ajattelin sen olevan jatkossa "oma". Sitä tuskin tulee kauheasti sekoitettua arkikieleen. Nyt käytin johteena "etsi"-käskyä, jonka Nita tietää namien etsimisestä. Tyttö kävikin heti innokkaana nuuskuttamaan ja löysi kapulan nopeasti, tosin taisi fuskata silmillänsä aluksi. Hiiiirmuiset kehut! Samaa toistettiin muutaman kerran ja joka kerta Nita nappasi tunnarin jo reippaasti suuhun. Tästä innostuneena kokeiltiin vielä 50cm mittaista lautapätkää, johon oli ruuvattu hajuttomia tunnarikapuloita sekä sitten yhteen väliin laitettu tuo omani. Tähänkin muutama toisto ja Nita aivan selkeästi haistoi kapuloita läpi ja otti "omansa". Aivan huippua!


Tämän jälkeen treenasin itsenäisesti pätkiä seuruuta, jotka olivat aika kohtuullisia - ajoittain jopa oikein ylävireisiä. Loppuun vielä tokohyppyä, joka meillä nyt vähän junnaa.


Ja hui, jos vilkaisette tuohon kalenteriin niin huomaatte, että meidät on nyt houkuteltu ja "painostettu" osallistumaan viralliseen tokokokeeseen Koiviksen omalla kentällä syyskuussa. Jäiks!
Alkulämmittelyksi osallistutaan Koivukylän Koiraharrastajien jäsenten möllitokon ALO-luokkaan.



5.8.2014

Agilityn ohjatut treenit alkavat taas

HAU:n kesätauko on vihdoin päättynyt ja viikottaiset ohjatut treenit taas alkavat. Myöskin treeniryhmien uusintalaitto on edessä ja meidätkin on siirretty uuteen ryhmään. Harmi, koska tykkäsin kovasti vanhasta ryhmästä ja sen kouluttajat olivat todella meille sopivia. Syystä tai toisesta ei päästy Nitan kanssa kisaavien ryhmään vaan ollaan yhä mölliryhmässä. Toivottavasti päästään kuitenkin haastavempia ratoja tekemään ja saamaan potkua meidän uralle.

Eilen olikin ensimmäiset "treenit", jotka koostuivat lähinnä keskusteluista kunkin koirakon tasosta ja tulevista tavoitteista. Ryhmässä on neljä eri ohjaajaa, joista tällä kertaa oli kaksi paikalla. Katsotaan nyt...

Jutteluiden jälkeen tehtiin helppo muunneltu ykkösluokan rata, jossa kouluttajat vähän katsoivat missä mennään.


Radassa ei mitään ihmeellisyyksiä ollut, kepit jätettiin välistä kuten melkein kaikki muutkin. Kepit tuntuivat olevan koirakoille kun koirakoille vaikeat, joka on ihan positiivista esimerkiksi jotain keppisulkeisten pitämistä ajatellen.
Nita teki hyvän kontaktin puomilla ja tuli laukalla ihan alas asti. Persjättö putken jälkeen, tiukka valssi seiskalle (suhahdusjarru toimi hyvin!), jonka jälkeen palkka. Sitten normitakaakierto nro 11 ja eteen lähetys loppuun. Tosiaan ei mtn ihmeellistä ja Nita toimi oikein hyvin kuumasta ilmasta huolimatta.

Käytiin muutama sanainen läpi meidän menosta kouluttajien kanssa. Nita sai kehuja vauhdista ja minä radan lukutaidosta ja etenemisestä sekä luotosta koiraan. 

Aloitan huomenna uudessa työpaikassa (jäiks!), jossa työvuorot ovat välillä klo 18 asti, joten toivottavasti näitä vuoroja ei kovasti osu maanantain treeneille. Katsotaan miten tämän ryhmän kanssa lähtee syksy menemään :)