31.12.2014

Kuinka tavoitteet täyttyivät vuonna 2014?

Noh eipä kovin hääppöisesti, mutta tarviiko sitä aina?


Vastaavan postauksen 1.1.2014 tehtynä löydät täältä. Vuoden 2014 tavoitteet Nitan kanssa olivat seuraavat:


Saada kepit kuntoon
Pitkä ja kivinen tie se olikin, mutta nyt alkavat olla "kunnossa". Opeteltiin kepit väli kerrallaan, mutta lopputuloksena oli niin hitaat ja epävarmat kepit, että otin ne uudestaan opetukseen. Aloitin vinokepeillä hakien Nitalle puuttuvaa hypäytystekniikkaa, mutta hallilla vinokeppien puuttuessa ei rataan yhdistäminen onnistunut. Haettiin siis myös vauhtia esim. putki-kepit-putki yhdistelmällä. Vaihdettiin taktiikka siis kujakeppeihin. Vaikein osuus oli kujan suoristaminen ihan kokonaan. Kuitenkin 10cm kuja tarjosi enemmän vapautta ja helpotusta Nitalla niin että suorat kepit tuntuivat liian haastavilta. Kuitenkin paras taktiikka oli tehdä putki-kepit-putki tai vastaavia yhdistelmiä ja ottaa Nita hieman jopa kiihtyneessä tilassa kepeille. Ehdottomasti ei treenien lopuksi vaan korkeassa vireessä. Treeni tuotti tulosta ja viimeiset treenit joulukuussa radalla olivat oikein loistavat! Keppiprojektin eteneminen löytyy tunnisteista kujakepitvinokepit ja pujottelu

Korkata agilityssa 1.lk ja ottaa monta starttia alle
Kisaura virallisissa aloitettiin oman seuran Purina Openissa kesäkuussa jostain päähänpistosta johtuen. Hieman epävarmaa menoa ja ne kepit olivat aivan toivottomat silloin. Tuloksena oli 5 (koiraan koskeminen) ja HYL keppivirheestä. Kisoihin en mennyt kauden aikana, koska en halunnut keskeneräisellä koiralla vaan oikeasti treenata kepit kuntoon huolella.


Halli- ja odotuskäyttäytyminen kuntoon
Tämän treenaus jatkuu tänäkin vuonna.. Parannusta on toki, mutta todellisuushan on se ettei tuosta rauhallista saa, jos pitää muiden treenejä katsoa. 

Eksyä takaisin tokon pariin
Eksyttiin kyllä, mutta innostus vähän lopahti vaihtaessani työpaikkaa. Kuvioihin tuli myös iltavuorot, joten treenejä jäi kesällä välistä. Nitalla on hurjasti potentiaalia, mutta en vain saa sitä kunnolla irti siitä. Vain omalla kentällä tekee, muualla hyvin häiriöherkkä eikä yhtään innokas työskentelemään.

Kenties mölliALO tai jopa virallinen
KoivisCupiin osallistuttiin tänä vuonna vain kerran mölliALO-luokkaan. Tuloksena oli 188p/200p, josta irtosi 1.tulos sekä 1.sija epiksissä. Tulosrivi oli 9-10 välillä kiltillä tuomarilla. Virallisiin jopa ilmoittaduttiin, mutta sitten kuvittelin Nitan tekevän juoksuja ja se kadotti intonsa kokonaan. Peruin kokeen.

Rally-tokon virallistuttua RTK1
Laji jäi ihan totaalisesti..

Käydä Helsingin Koirauimalassa!
Ei käyty, mutta uitiin kyllä! Nita ui vihdoin ja viimein vapaaehtoisesti kesän pahimpina helleviikkoina eikä sitä ajoittain meinannut saada vedestä pois!!

Moments  <3
*************************************************************
Tavoiteet vuodelle 2015

Nita
keppikulmat radalla
startteja 1.luokassa
säännöllinen hieronta
edes yhdet näyttely

Vicky
peruskoulutus sis. sisäsiisteys, hihnakäyttäytyminen, luoksetulo, peruskäskyt yms.
rauhoittuminen tarpeen mukaan
pentukurssi
mätsäreitä harjoituksena
lähempänä kevättä/kesää kevyesti agilityn aloitus
loppuvuodesta rymäpaikan saaminen myös V:lle

Itselleni voisin ottaa tavoitteeksi ja uuden vuoden lupaukseksi oman kunnon kohentaminen (tämä perinteinen :D), oman ohjauksen parantaminen sekä se kauan toivotun ja kaivatun oman hevosen hankinta.

Tervetuloa vuosi 2015!

30.12.2014

Peltoilua kera pentujen

Käytiin Yasminin ja kelpie-pentu Chaosin (ks. Yasminin blogi) kanssa peltoilemassa joulupyhinä. Pakkasta oli kymmenen tienoilla ja aika nopeasti tuli pennuille kylmä, jos ei liikkunut kunnolla. Jonkin verran ne kuitenkin juoksenteli.

© Yasmin Eklund

© Yasmin Eklund

© Yasmin Eklund
© Yasmin Eklund
© Yasmin Eklund



28.12.2014

Paukkuarkuus

Nyt alkaa olla taas se aika vuodesta, jota monet koiranomistajat kiroavat sekä laittavat addresseja menemään rakettien myynnistä. Ilotulitteiden myynti alkoi jo 27.12, mutta sallittu räjäyttelyaika on vain ja ainoastaan 31.12 klo 18.00 - 1.1 klo 02.00

Todellisuus?
Ainakin Vuosaaressa alkaa rakettien pauketta kuulua jo myynti-iltana. Ja sitä jatkuu vielä viikon ainakin Uuden Vuoden jälkeen. Asuntomme sijainti on vielä sellainen, että vieressä on kaupungin puistoniittyä, peltoa, urheilukenttää yms, jossa paukuttelu on oikein ihanteellista. Nyt kun vielä näyttää säät suosivan, voin kuvitella paukuttelun olevan aika suurta.

Nitahan on paukkuarka omasta virheestäni/huonosta tuurista johtuen. Ei siis pentuna kummemmin paukkuarka vaan ekana Uutena Vuotena nukkui paukkeessa ikkuna auki. Vasta kun se ulkona säikähti ilotulitusta yllättäen onkin meno ollut alamäkeä. Aikaisemmat postaukset aiheesta voitte lukea täältä 2013 ja 2014


Vicky lohduttaa tärisevää Nitaa tänä iltana

Paukkuarkuus meillä siis aiheutunut huonosta tuurista säikähdyksen kautta. Tästä johtuen paukkuarkuus "tarttuu" muuhunkin arkeen eli kaikkeen mikä muistuttaa vastaavaa ääntä. Alkuun kaikki kovemmat äänet olivat pelottavaa kuten keinun vinkuna, kattiloiden kolahtelu. Näistä onneksi vastaehdollistamisella päästy. Telkkarista saa kuulua vaikka mitä pauketta eikä Nita juuri reagoi nauhalta soitettavaan ilotulitteeseen. Se todellinen pauke on paha, jota se ei itse aiheuta. Myös talviaikaan jääkiekkokaukaloista kuuluvat äänet sekä Santahaminasta kantautuvat laukaukset aiheuttavat hermostuneisuutta. Yksi laukaus tai raketti saa Nitan katsomaan taivaalle ja hieman varautumaan, mutta lenkki jatkuu aika normaalisti. Useampi saa Nitan vain paahtamaan varautuneesti eteenpäin eikä ota enää muhun kontaktia tai innostu leikkimään. Se vain halua kävellä tilanteesta pois. Kotona paukkeet aiheuttavat alkuun tärinää, jolloin Nita hakeutuu turvalliseen paikkaa tilannetta potimaan ja pahimmassa lukossa alkaa läähätys eikä namit kelpaa sekä alkaa kontaktin välttäminen.

Nyt onkin mielenkiintoinen tilanne kun on pentu talossa.Vicky on tietyllä tavalla paljon Nitaa rohkeampi ja ennen kaikkea toipuu jännittävistä tilanteista todella nopeasti. Muutamiin kuuluneisiin paukkeisiin ei Vicky ole reagoinut millään tavalla - ei sitten millään tavalla. Hyvä vain. Toivottavasti se ei anakaan ota mallia isommasta vaan toisinpäin helpottaisi myös Nitan oloa.
Tänäkin vuonna Nita saa Serene-Umia helpottamaan.

Paimenkoirien sanotaan olevan ääniherkempiä kuin muut rodut. En tiedä onko tähän tieteellistä tutkimusta, mutta vaikuttava tekijä on varmasti myös se että paimenkoirien kuuluu reagoida nopeasti ja vahvasti. Ne ovat pääsääntöisesti vilkkaita koiria, joiden reaktiot ovat paremmin huomattavissa.
Tutkimuksien mukaan kuitenkin ääniarkuus on periytyvää ja Vickyn valinnassa painoikin emän puolelta luonne ja paukkukestävyys kuin isot näyttelytittelit yms.
Osassa koirissa on vain pientä hermostuneisuutta, osa pystyy keskittymään hyvin ruokaan tai leluihin radion ollessa päällä, osaa helpottaa rakettien näkeminen - osaa se vain pahentaa. Sitten on se kasti, joka ei pysty syömään, leikkimään ja käpertyy vain nurkkaan potemaan tilannetta. Pahimmassa tapauksessa tekee jopa tarpeensa jännityksen olevan liian suuri.

Paukkuarkoja koiria on todella paljon rotuun katsomatta ja tämä aika vuodesta on aivan kauheaa - etenkin kun sääntöjä ei noudateta ja raketteja paukutellaan milloin sattuu eikä ajatella sitä mitä se aiheuttaa lenkillä olevalle koiralle. Inhottavaa kun mekin joudutaan nyt jo vähentämään iltalenkkeilyä ja painottaa aamu- sekä päivälenkin pituuten valoisalla ajalla.

Vuosi vaihtuu meillä verhot kiinni, telkkari kovalla, normaalia arkea pyörittäessä sekä tukien Nitaa Serene-Umilla sekä vain pitämällä itsemme rauhallisina.

Onko teillä paukkuarkoja koiria? Miten teillä on vuosi vaihtunut?

Sosiaalinen media

Meitä voi seurata nyt myös Instragamissa @jompulajohanna, jonne päivittyy kuvia hieman useammin sekä laajemmalla aiheskaalalla.

Facebookista löytyy myös yleisönpyynnöstä sivu Johanna Jämsén Photography, käyppä tykkäämässä!


25.12.2014

V + V

Järkättiin taas hyntyt yhteen Erican kanssa sunnuntaina. Vienna ja Vicky ovat tavanneet jo kerran aikaisemmin, mutta pikku V oli niin pieni ettei siitä sen isompaa leikkiä saatu aikaiseksi.

Nyt kuitenkin Vickyllä on ikää 14,5vk ja energiaa riittää vaikka muille jakaa. Alla vähän kuvasaldoa kivasta meetingistä!










24.12.2014

Vicky - the riiviö

... riiviö, kurttu, viksutin, vikittäjä, pentu, baby, piraija, vaavi ...

Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja voin sanoa, että jokainen yllä mainitty kuvaa tätä lapsosta enemmän kuin hyvin!

Ikää riiviöllä on nyt 14,5vk. Huh, on ollut kyllä sellaiset ajat takana, että Nitan pentuaika alkaa näyttämään niin ruusuiselta. Vicky on itsenäinen kyllä, mutta järjettömän vaativa prinsessa. Ja se ääni. Voisin kirjoittaa oman postauksen mistä kaikesta Vicky avaa sanaisen arkkunsa! 

Alkuviikot menivät puhtaasti arkea puuhatessa. Ulos ei meinannut pentu tehdä mitään, koska yih oli kylmää ja märkää. Vaatetta piti olla niin hitosti päällä ja silti kuului välyjen alta kauhea hampaiden kalina. Pikkuhiljaa siitä sietokyky kylmään nousi ja päästiin moikkailemaan mm. heppoja tallille ja kisoihin. 


Nyt on alkanut Nitan ja Vickynkin yhteiselo näyttämään ihan hyvältä. Leluja voi pitää lattialla, onnistuu vetoleikit yhdessä sekä toisen kanssa treenaaminen sisällä. Luut ovat edelleen nou nou yhdessä. Kunnon painimista ovat illat täynnä, mutta lähiaikoina on Nitaa alkanut kovasti ärsyttämään Vickyn haukkuminen joka asiaan. Se reagoi aika vahvasti laittamalla hännän koipien väliin, tärisemällä ja hammasta näyttämällä. Tällainen vaihe kesti pari vrk, jolloin koirat piti pitää erotettuna. Ulkona oli kaikki normaalisti. Nyt kuitenkin tilanne normalisoitunut ja ollaan pyritty välttämään Nitan torumista pennulle huomauttamista - saahan se oman tilan vaatia. Vielä kuitenkin Nita herkkänä koirana ottaa itteensä, jos pentua pitää komentaa tai torua.


Vicky tosiaan käyttää ääntä todella paljon. Aina kun turhauttaa tai ei ole tekemistä, alkaa kuulua kunnon vinkunaa ja ulinaa. Jos tällöin menee torumaan tai kieltämään, se yltyy käskyttämään haukkumalla. Siis kylmää linjaa vedetään vinkumisen kanssa - ei huomioida ollenkaan. Iltaisin etenkin on vaikea rauhoittua nukkumaan kun Nita pääsee turvaan sängylle.
Vähän huono juttu ja turhaa provosoi Nitan oleminen sängyllä tai sohvalla, mutta se tuntuu olevan ainoa rauhan paikka Nitalle mihin pentu ei pääse.

Pyritään treenaamaan hieman päivittäin lyhyitä pätkiä istu, maahan, odota ja näyttelyseisomista. Seisominen itseasiassa sujuu yllättävän hyvin ottaen huomioon kuinka huono pentu on malttamaan.

Kaikki sanovat aina kuinka erilainen pentu on kuin Nita. Se on kyllä totta, Vicky on todella avoin ja rohkea - vähän tyhmän rohkea vielä. Se ei ota itteensä torumisista vaan toipuu heti vaikka joku ääni tai asia olisi vähän jännittävä. Nita taas on vähän varovaisempi, ääniarempi ja oman arvonsa tunteva. Etenkin näin aikuisena se selkeästi tietää olevansa kuningatar.


Hyvää Joulua!


9.12.2014

Hertan ja Kertun blogi arpoo!


Kaikki osallistumaan arvontaan! Minäkin ;)

Tauko on tehnyt hyvää

Ohjattuja treenejä odottelin vähän sekaisin fiiliksin kun motivaatio näin syksyllä on ollut nollassa. Etenkin kun on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista sekä kepitkin junnaa eikä meidän kesätavoitteet kisoista täyttyneet.

Onneksi en kuitenkaan antanut itseni valahtaa sateen mukana vesilammikoon vaan keräsin itseni.
Treenien aiheena oli niistosokkari sekä estepuolella keinu sekä A-este.


Harjoituksessa ei juuri ongelmia ollut vaan Nita suoritti koko ajan aivan nappiin ja luki ohjausta hyvin. Olin itsekkin jopa oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Keinu suijui oikein mallikkaasti ja A-este sitäkin paremmin. Tauko todella tehnyt tehtävänsä kun Nita oli aivan intoa täynnä, mutta kuunteli mallikkaasti. Niin hienoja ja säpäköitä onoffeja ei se olekkaan A-esteelle tehnyt!

Kuten olen aikaisemminkin sanonut täällä, ryhmän taso häiritsee. En yritä omaa egoa pönkittää (tsiisus ei, on meilläkin ongelmia!), mutta verrattuna viime ryhmään, jossa suoritimme pätkissä möllitason tittelistä huolimatta noin 2-3.lk ratoja ryhmän eri tasoisuuden takia. Nyt tehtävät toistavat itseään eikä tarjoa tarpeeksi haastetta ja oppimista. Ajan kuitenkin 20-30min suuntaansa hallille ja turhauttaa kun treeneistä on vaikea saada mitään irti. Tottakai on päiviä kun yksikään este ei suju. Nyt kuitenkin tuntuu, että junnaamme paikallamme...

Olenkin laittanut ryhmäpaikoista vastaavalle viestiä sekä muutaman hakemukseen muihin seuroihin.

7.12.2014

Agilitya kuukauden tauon jälkeen


Kuten otsikko kertookin, taukoa hallilta ja ylipäätänsä agilitysta on ollut noin kuukauden verran. Paska maku jäi suuhun edellisistä treeneistä, motivaatio ollut kaukana ja kaipa sitä kiirettäkin on ollut. Nyt kuitenkin vihdoin työvuorot yms natsaisivat ja huomenna olisi ohjatut treenit. Ajattelin käydä vähän pohjia ottamassa tänään ettei mene huomenna pipariksi räjähdysherkän collien vuoksi.


Onneksi kävin - nimittäin oli ruudilla varustettu koira, joka ei meinannut nahoissaan pysyä ja oli HYVIN häiriöherkkä. Halissa oli toisella kentällä kaksi koiraa treenaamassa ihan ääneti, mutta suippokuonon sanasen arkkuhan avautui välittömästi kimeään kuoroon halliin tultaessa. Hiljeni onneksi, mutta voi mahdottomuus kun piti keksittyä mitä on tekemässä. Lapsi ei olisi malttanut ollenkaan. Nyt siis on tiedossa taas tällainen kausi, jolloin Nita yli-huomioi kaiken. Olisko joku joskus edes helppoa?

Tehtiin ihan lyhyet n.15min treenit,. Muistuteltiin mieleen keppejä hyvin kapealla kujalla, jotta pujottelu olisi alkuun helpompaa. Menikin ihan näppärästä, virheitä toki sattuu ja nyt yllättävää kyllä sisääntuloissa. 
Kokeiltiin myös pätkää: mutkaputki - kujakepit - mutkaputki - hyppy - 6 keppiä ja palkka.Saatiin ekalla keralla 6-kepin sarjalle ohi meno, jonka jälkeen jo ihan pujottelemisen näköistä!

Postauksien kuvien virkaa vastaavat omena-puhelimen kuvat, joita on tullut näpsittyä ahkerasti ja painavan järkkärin raahaaminen jäänyt vähemmälle näin syyskaamoksessa.



29.11.2014

Timo Rannikon tekniikka 1.11.2014


Oli kyllä paras Timon rata missä ollaan oltu, saatiin harjoiteltua jälleen juuri oikeita asioita.
En enää muista kummasta me aloitettiin, mutta mentiin Nitan kanssa mustat neliöt sekä mustat pallot.

Kerrataampas nyt vaikka mustilla neliöilla varustettu rata.
Kakkoselle reipas valssi tai jaakotus (riippuen koirasta) ja kolmoselle joko pakkovalssilla tai sitten saksalaisella. Nitan kanssa otettiin kakkosella jaakotus, jonka Nita on oppinut suhteellisen hyvin ääni-hidastuksen kanssa. Sain aika reippaasti etumatkaa kolmosen pakkovalssiin, mutta pakkovalssit kun ovat tunnetusti meille ne vaikeimmat, jäin aivan liian kauaksi aikaa varmistelemaan lukitseeko koira merkin ja hyppääkö se vielä esteen, että tuli jo kiire juosta neloselle. Muutamana kertaan tätä hiottiin, mutta nähtiin parhaaksi kokeilla saksalaista. Timo sai taas piirtää hiekkaan viivaa etten käy liikaa koiraa viemässä takaakierron alkuun ja peitin itse helposti kierettävän siivekkeen koiralta. Aikaisemmin ohjaus ja sitten pois alta. Sitten saksalaisen ns. persjättö kohdassa taas oli ohjaajan moka. Kyllä pitäisi jo luottaa, että koira osaa ja tulee - itse vain liikkua. Nelosella päällejuoksun Nita luki aina moitteettomasti. Putken jälkeen sain aika hienoja hidastuksia kutoselle ja siihen perään epäonnistuneita sylkkäreitä seiskalle. Idea loistava, mutta toteutus taas vajaa. Täytyy muistaa antaa sylkkärissä koiralle enemmän tilaa tulla ja kääntyä.

Mustilla ympyröillä varustettu rata vaati jo enemmän kieputtamista.
Kakkoselle takaakierto (muista antaa koiralle tilaa!), jonka jälkeen Nita pääsi kolmoselle jo aivan liian nopeasti ja jäin jälkeen. Teen takaakierroissa helposti twistmäisen suorituksen, jolla jään varmistamaa koiran tulevan myös eteen yli eikä vain takaa, kun korjattiin takaakierto - käännyn vain paikallani reilusti kolmoselle kohti, tulee koira yhtälailla sieltä yli ja saan reilusti enemmän aikaa 3-4 väliselle välistävedolle. Radassa hankaloitti etteivät 3-5 esteet olleet suorassa linjassa vaan välistävedonkin matka oli pitkä. Käännyin reilusti  ottamaan oikealla kädellä koiran kiinni, jonka jälkeen valssintapainen käännös ja vapautus neloselle. Kovaa kun juoksi sain tehtyä persjätön vitoselle, joka helpotti loppurataa. Muissa tapauksissa kun en kerennyt yrittänyt persjättöä, jouduin tekemään isolla kaarella vastakäännöksen kohti putkea ja vapautuksen kutosen hypyllä. Ei siinä mitään, toimi sekin loistavasti, mutta on huomattavasti epävarmempi ja hieman hitaampi reitti.

Saimme taas hurjasti irti meidän omaan tekemiseen ja kuinka tukea koiraa radalla. Timo painotti moneen kertaan, että Nita on hirveän kiltti mun virheille, koska se vaan niin tykkää tästä. Sitä suuremmalla syyllä niitä virheitä ei saisi tulla. Nitan estehakuisuus sai jälleen paljon kehuja ja kuinka makeita käännöksiä sieltä ajoittain tuli ;)

28.11.2014

Ensimmäinen hieronta

En oikein tiennyt mitä odottaa Nitan ensimmäisestä hieronnasta - tai en olettanut mitään. Tai rauhatonta koiraa, joka on kireä kuin viulun kieli ja kankkulan kaivoon heitetyt rahat. Onneksi näin ei kuitenkaan ihan ollut. Saatiin hierojakin järjestymään kotiin asti.

Liikettä ei iltapimeyden takia katsottu, hieroja tunnusteli lihakset ja kulmaukset läpi Nitan seistessä. Neidin mielestä kyseessä oli varsin epäilyttävä toimenpide, jota piti osoittaa hännällä koipien välissä. Kuitenkin koira heti avautui mielistelemään kun hipely loppui.

Itse hieronnassa Nitalla kesti jonkun aikaa totutella ajatukseen. Paremmin meni jo kun päästiin vaihtamaan kylkeä. Jossain kohtaa taisi silmätkin se ummistaa.

Hieronnan tulokset olivatkin seuraavat:
- niska ja kaula hyvät ja rennot
- vasen lapa vähän jumissa. Kuona-ainetta, kuin "kuplamuovia". Lähti kuitenkin hyvin joustamaan ja reagoimaan
- oikea lapa ok
- etujalkojen venytykset ja liikeradat hyvät.
- selkärangan vieressä aivan kiinni oleva lihassuikale tiukka. Ei juuri joustanut
- lantio hyvin joustava ja rento
- takajalkojen venytykset ja liikeradat hyvät
- takareisissä hyvin pientä kireyttä, voi olla jännittämistä hieronta tilanteesta

Takapäätä ei Nita kauheasti alkuun antanut hieroa. Ei vaikuttanut kipeältä (ei toki poissuljettu), mutta etenkin ensimmäistä puolta hieroessä ei tykännyt takaosan sörkkimisestä ja veti itsensä kippuraan. Kylkeä vaihtaessa alkoi muutenkin koko koira rentoutumaan ja toisen takajalan hieronta onnistui ok. Venytykset todella hyvät.

Seuraava käynti noin kk päästä, sen akuutimpaa tarvetta ei ole eikä hieroja ollut juuri mistään huolissaan. Ainoastaan rangan luona ei lihas vastannut hierontaan. Erityisen tyytyväinen oli lantion seutuun, joka erityisesti on paha paikka useasti pidempi selkäisillä agilitykoirilla.


25.11.2014

Ulkoasun ja tietojen päivitystä

Mitä pidätte?

Noinkin yksinkertaista banneria työstetty ikuisuuden kun en osannut päättää mitä teen noista kahdesta kuvasta, ajatuksia ei vaan tullut. Noh mennään tuolla ainakin hetken aikaa :)

Pikaiseen päivittelin myös Vickylle omat sivut.


17.11.2014

Maanantai - raskaat viikot takana


Siis huh. Blogi ollut hiljainen ihan tarkoituksella. Muutamat viikot ovat menneet aivan sumussa. Olen tehnyt pitkää päivää töissä ja työ tehnyt oman stressitekijänsä. Vickystä on kuoriutunut oikea riiviö, voimat olleet aivan loppu töiden jälkeen ja pentu on kaiken lisäksi valvottanut öisin. Energia ei ole riittänyt treenaamiseen Nitan kanssa. Motivaatio on ainakin hetkellisesti laskenut. Viime treeneistä Nita päätti karata hallinnasta, meidän ryhmässä on vähän ongelma tuo kun tehdään samalla kentällä kahta rataa aivan vierekkäin olettaen kaikkien koirien kestävän häiriön. Asiasta on kaikille sanottu moneen kertaan ettei homma meillä toimi niin, tulos oli sitten tämä. Puoleentoista vuoteen ei Nita ole mihinkään karannut ja saatu häiriöherkkyytä treenattua. Nyt tuntuu kun kaikki tehty työ mennyt hukkaan. Eipä intoa ainakaan nostata. Katsotaan päästäänkö ikinä mihinkään.

Vicky kasvaa hurjaa vauhtia. Ne tulevat Nitan kanssa toimeen oikein hyvin, meno tosin on välillä turhankin riehakasta. Ainoastaan luut ovat ongelma, jos niitä sattuu unohtamaan näyville. Muuten Nita saattaa jopa pennun kanssa ottaa vetokilpaa lelusta sen kummempia ärähtämättä. Lelut ja luut on kaikki kuitenkin kerätty pois ja otettu esille vain hallitusti.


Jotta homma ei mene liian helpoksi, alkoi Vicky yksi ilta pissaamaan aivan koko ajan ja lopuksi ihan veristä pissaa. Olin itse työmatkalla tuolloin, Samuli-raukka lähti iltaa vasten ell kuljettelemaan pentua ja virtsatientulehdushan siellä oli ja antibiootit kourassa. Harmittaa moisia ottaa pienelle pennulle, mutta minkäs teet. Tilanne on onneksi viikossa parantunut. Toivottavasti ei uusiuu. Sitä myöten sisäsiisteyden opettaminen näin syksyllä on hieman hankalaa, ulkona on hyi kylmää ja märkää.

Lähiaikoihin on kuitenkin mahtunut Rannikon treenit sekä luento harrastuskoiran huollosta, joista erillistä postausta myöhemmin.

Koitan nyt tsemppailla blogia henkiin kun ehkä alkaa töissäkin kiire helpottamaan :) Ulkoasuakin pitää päivitelläVickyn tulon myötä.

Hyvää alkanutta viikkoa!

1.11.2014

Meet Vicky

HOXHOX, pentukuumetta aiheuttava postaus ;)







Loppu hyvin kaikki hyvin

Kävimme aamulla hakemassa pennun kotiin <3 Nita pääsi matkalle mukaan ja esittelimme pennun Nitalle kasvattajan läsnäollessa. Aluksi Nita oli jännittyneen iloinen, häntä helui kun se pääsi hihnassa moikkaamaan. Kuitenkin jotain murahtelua tuli.. 
Matkalla kotiin Vicky nukkui vieressä ja aina välillä kapusi syliin. Se on hyvin avoin ja seurallinen pentu, pikku riiviö siellä kuitenkin asuu myös - hampaat pitää olla  joka kohdassa.
Esiteltiin pentu uudemman kerran  Nitalle pysähdyspaikalla, nyt Nitakin oli jo avoimempi ja innokkaampi pentua kohtaan. Mustasukkaisuusvinkunat olivat kyllä vuorossa kun kehtasin piipahtaa yksin pennun kanssa auton ulkopuolella.

Kotona pidimme ensin koiran eri puolilla koiraporttia. Vicky ei juuri Nitasta välittänyt, mutta Nita sitten sitäkin äänekkäämmin. Sellainen vinkukuoron se aloitti kun portti oli välissä - aivan liian epäreilua. Huutoahan ei jaksanut kuunella ketään ja heti kun Nita malttoi hetkeksi rauhoittua, päästimme sen vapaana samaan tilaan pennun kanssa. Nita oli hyvin kiinnostunut pennusta, mutta pentu ei juurikaan siitä. Nita hieman stressasi tilannetta, alkoi läähättää ja hilseillä karvastaan. Päästiin onneksi sen kanssa melkein heti Timo Rannikon tekniikkakoulutukseen lähtemään niin lepää isommankin suippiksen hermot. 

Takaisin tullessa kaikki sujuikin jo paremmin. Nita vahtii kovasti pentua, mutta malttaa jo rentoutua. Vickyä saa huomioida vaikka Nita olisikin vieressä, mutta Vickyn luoksekutsuminen iloisesti kiihdyttää Nitan mustasukkaisuutta, jota pitää taas vähän äänellä - ettei vaan hän unohtuisi.

Postauksen kuvat ovat kännykällä nopeasti napsittuja, lähipäivinä sitten kunnon kameralla kuvaa :)Vähän harmaita hiuksia tuottaa pennun ulos vieminen kun ulos kylmään ei haluaisi tarpeita tehdä. Myöskin tärinää riittää vaikka neule päällä oliskin. 

Miten olette pukeneet syyspennun? Ja miten teillä on sisäsiisteys lähtenyt käyntiin kun ulkona on kylmä? :)


28.10.2014

Viikon agilitypäivitys

Maanantai 20.11

Ohjatut treenit Purinalla, treeneihin pääsin pahasti myöhässä töiden vuoksi. Onneksi ryhmä joustaa paljon ja päästiin suosiolla viimeiseksi treenaamaan eikä työt sen enempää menoa haitannut. Päivän tehtävinä oli pyörittelyrata, jossa testattiin koiran irtoamista ja takaaleikkauksen tilannetta sekä este-piste, jossa katsottiin rengasta ja pöytää.
Meidän ryhmä on virallisesti mölliryhmä, ei Nitan kanssa kisaaviin päästy kun jako vaiheessa ei vielä kisatuloksia ollut. Ryhmässä on kovasti eri tasoista koirakkoa sekä ohjaajaa, jossa on sitten hyvät ja huonot puolensa. Koko syksyn treenit ovat olleet aika perusjuttuja, joita tietysti pitää vahvistaa, mutta kunhan nyt ei tarvitsisi pyörää keksiä uudelleen ja paikallaan junnata.

Nita kävi kovasti kuumana ennen treenejä, sille ei selkeästi sovi vain kerran viikkoon hallilla käyminen :D Rata oli mukavaa pyörittelyä, jossa ei mitään ihmeempää ollut. Rinkuloissa Nita irtosi hyvin ja pysyi hyvin ympyrällä omaa rintamasuuntaa huolehtimalla. Eka takaaleikkaus kasilla meni pieleen. Jäin itse kasi-aidan vasemmalle puolelle, jolloin Nita ei irronnut ysin hyppyyn asti. Sinne päin se meni, mutta ei aivan lukinnut estettä. Palkattiin erikeen esteen ysi eteen ja muistuteltiin mieleen.
Jatkettiin rataa ja tein takaaleikkauksen ns. esteen siltä puolelta jonne koirankin menee. Eli kasi-hypyn oikealta ja hypyn 14 vasemmalta puolelta. Koiralle ei tullut jatko niin yllätyksenä ja saatiin sujuvuutta.
Esteen 11 jälkeen huusin "eteen" ja tajusin samalla hetkellä sen olevan virhe. Nitahan todella sinkaisi eteen ja sain sen karjaisemalla pelastettua esteelle 21 isolla kaarella.

Renkaan harjoittelemisessa ei ollut ongelmaa.. Haastetta loi ylipäätänsä toisen koirakon harjoitteleminen 10m päässä tuossa radalla ja välissä oli vain puomi. Nitalle aivan järjetön häiriö ja sainkin kaikkeni tehdä, että Nita malttoi keskittyä renkaan suorittamiseen. Hyvää saatiin aikaiseksi eikä koira hävinnyt. Selkeästi siis häiriötreeniä täytyy olla.

Torstai 23.11

Kävin torstaina ennen aamuvuoron alkamista hallilla. Ajatuksena oli lyhyet keppitreenit. Olisi kyllä kiva, jos halii sijaitsisi lähempänä. Lyhyitä treenejä varten ajaa nyt sitten 20-25min hallille..
Joka tapauksessa. Kujakepit jälleen putkien tai hyppyjen välissä vähän eri kulmista. Kujassa on väliä enää aivan pienet 5cm, joka ei pitäisi olla ongelma - sen verran on treenattu jo. Kepit eivät kuitenkaan ihan niin nopeat olleet kuin olisin halunnut, ohjasin tosin meille vaikeammalta puolelta useasti. En tiedä johtuiko vain päivästä vai mistä. Ero kuitenkin 10cm ja 5cm välillä on niin pieni, että vaikea uskoa että vauhdin tippuminen johtuisi siitä. Tai voihan se olla. Seuraillaan.

Perjantai 24.11

Inkan kanssa oli tarkoitus treenata hänen opettaman ryhmän jälkeen, mutta ei oltu kumpikaan tarkastettu hallin varauskalenteria. Aina ollut tyhjä, mutta nyt ei.. Ja ikäväksi on koko loppuvuoden varattu myös perjantai-illalla ulkopuolisille :/
Sisälle ei siis päästy ja ulkovaloja ei saa käyttää. Otettiin siis ulkokentällä pienessä seinävalossa yhtä estettä. Takaakiertoa ilman fyysistä liikettä vaan pelkällä sanavihjeellä. Siivekkeen vasemmalta puolelta homma onnistui leikiten ja sain lähetettyä pelkällä "kierrä"-sanalla takaakiertoon 4m päästä. Oikealle puolelle jouduttiin hinkkaamaan eikä päästyi kuin 2,5m päähän. Vire laski selkeästi vain yhtä estettä treenatessa ilman vauhtia.

Vaihdettiin tehtävää ja katsottiin erottaako Nita poiskäännön ja normiohjauksen toisistaan ilman sanallista vihjettä. Tein siis yhdelle esteelle poiskäännön vasemmalta ja hyppy takaisinpäin. Tätä toistettiin kolme kertaa, jonka jälkeen juoksinkin esteen vasemmalta ohi ohjaten vain kädellä suoralle hypylle. Ei mitään ongelmaa, hieno neiti! Oikealle puolelle yhtä helposti.

21.10.2014

Kertaus vuodesta 2012 lähtien

Sain idean eräästä hevosblogista, jossa käytiin läpi kuvilla yhteiset taipaleet 7 vuoden ajalta. Voisin samaa kokeilla teille luettavaksi Nitan ja mun puuhista - sopivasti ennen pikkupennun tuloa, jolloin blogi koskeekin kahta nahkasuippista :) Pitkää kuvapostausta siis luvassa!

Kesäkuussa 2012 pääsimme katsomaan Nitaa sen ollessa n. 5vk ikäinen. Pikkuinen pallero oli pentueen pienin ja vähän ujo. Se ei todellakaan ollut pentu ensimmäisenä vieraiden sylissä vaan hirveän itenäisesti touhusi meistä välittämättä. Onneksi kuitenkin syliinkin se jouti ja ihastutti kovasti. Pentuna Nitalla oli jo näkyvissä isältänsä perimät mustat pisteet valkoisessa kauluksessa.
30.6.2012 pallero kotiutui meille ja toki heti seuraavana aamuna piti jo kuvailla. Luoksetulojen harjoitus leikkien lomassa aloitettiin heti - virtaa riitti pikkuisella! Nita kotiutui hurjan hyvin ja nukkui nätisti ensimmäisestä yöstä lähtien omassa pedissä sen kummenpia vinkumatta.

Kesän aikana päästiin useasti mökkeilemään miehen puolen mökillä sekä oman perheen möksällä. Myöskin veneily ja saaressa olo tuli kesän aikana tutuksi ja kaikki uusi otettiin vastaan iloisilla mielin.

4kk iässä juuri kun rokotukset oli kunnossa, käytiin ensimmäisen kerran Match Show:ssa Vuosaaressa. Seisomista ei juurikaan oltu harjoiteltu, mutta söpöydellä saatiin kolmas sija!

5kk iässä harjoiteltiin jo vähän enemmän seisomista ja ensimmäinen karvanlähtökin alkoi jo vaikuttamaan.
Lokakuussa 2012 aloiteltiin vähän tokon alkeita seuruun opettelulla sekä perusasennolla. Nita tuntui tykkäävän hommasta, mutta vaikeuksia oli pienikin häiriö ja muiden koirien ohittamiset yli-innokkuuden vuoksi. Tehtiin siis hurjasti syksy töitä näiden asioiden eteen.

Joulukuussa 2012 käytiin ensimmäiset "viralliset" näyttelyt nimittäin pentunäyttelyt Helsingin Messukeskuksessa. Sieltä arvosteluna tuli EH ja luokan 2.sija. Paikan päällä Nita käyttäytyi suhteellisen hyvin kovassa hässäkässä, pienesti olisi ollut intoa muiden koirien luokse, mutta noppa pysyi kiinni

Ensimmäinen joulu vietettiin rauhallisissa olosuhteissa ja kuvamalleilun myötä.

Talvella olikin aika verestellä muistoja Nitan veljen Arvon kanssa. Raju leikki on paras leikki.

Kevät-talvesta 2013 tutustuttiin myös lähellä asuvan bloggarin Erican kanssa ja muutamat pentutreffit järkättiin Nitalle ja Neiralle. Tytöillä oli vain kk ikäeroa, mutta Neiraa vähän hirvitti Nitan raju leikkiminen eikä ollut niin kovin innoissaan uudesta tuttavuudesta. Erican blogiin pääset tästä
Nitan ollessa vajaa vuoden ikäinen, aloitimme pentuagility-kurssilla. Nita syttyi lajiin kovasti muutaman kerran jälkeen. Aivan pohjilta lähdettiin kun itsellenikin laji oli täysin vieras. Namikupilla ja lelupalkalla rimat maassa ja satunnaisia kertoja rimat aivan matalalla. Putkesta tuli aivan huippujuttu Nitalle ja irtoamistreeniä tehtiin kovasti. Halli oli rauhallinen ja muut koirat olivat näkösermin takana, joten Nita tottui liiankin häiriöttömään treeniin.
Kevät-kesällä aloitettin agilityn treenaaminen "kunnolla". Harjoiteltiin mm. takaakiertoa puiden kanssa sekä eteen lähetystä.
Vappuna 2013 saimme paikan Helsingin Agility Urheilijoiden seurasta ja kesän treenasimme reippaasti, jotta saimme kovatasoisen ryhmämme kiinni.
Uittoprosessi, kova on ollut yritys kesällä 2013 saada Nita uimaan. Yritys hyvä kymmenen, kvuan osoittamaa tapaa pidemmälle ei päästy :) Keppiä haettiin niin pitkältä, että tassut ylettyivät vielä pohjaan.
Agilityssa aloitettiin möllikisoissa käyminen. Hyvää harjoitusta saatiin uusiin paikkoihin, joka tuli ehdottomasti tarpeen. Nita tarvitsi vielä hurjasti tsemppiä vieraille esteille eikä sitä voinut jättää yksin ratkomaan asioita ollenkaan.

Kesällä 2013 saimme myös Koivukylän Koiraharrastajien jäsenyyden ja aloitimme tokon jatkuvassa ryhmässä. Oltiin tähän mennessä treenattu perusjuttuja alo-luokasta, mutta hurjasti vahvistusta haettiin liikkeisiin. Pääsimme myös starttailemaan seuran toko-epiksissä, jotka koostuivat kolmesta osakilpailusta. Kaikissa sijoituttiin hyvillä tuloksilla ja voitettiin vuoden kovin tokottaja-titteli! Ei uskoisi meistä :D Nitan motivaatio oli korkealla, mutta ulkopuoliset epikset menivätkin sitten penkin alle. Lisää treeniä. Ei jatkettu ryhmää talvikaudella kovan hinnan vuoksi.

Kesäkuussa 2013 käytiin ekat ihka oikeat viralliset näyttelyt junnuluokassa. Nita sai hienosti tulokseksi ERI SA:n, jolla oltiin lopuksi JUK2. Hehkuin ylpeyttä!

Vierailtiin myös loppukesästä muutamissa rally-tokon epävirallisissa kisoissa ja yhdissä "virallisissakin". Itse lajihan ei vielä virallinen Kennelliiton näkemyksellä ollut. Möllikisoissa meno oli aivan huippua eikä koira olisi voinut suoriutua paremmin ja kaikki mokat olivat omia. Virallisessa luokassa otin alkuun liikaa treeniä ja koira pääsi väsähtämään kuumuudessa, saimme raavittua juuri ja juuri tuloksen kasaan. Rally-toko oikeastaan sen jälkeen meillä jäikin
Hallikaudella alkoi agilityssa esteet olemaan kasassa oikeastaan keppejä vailla. Lähdin kouluttamaan ensin 2x2 menetelmällä, jolla ei sitten päästy puusta pitkälle ja hylkäsin metodin meille epäsopivana. Lähdin opettamaan naksuttimella väli kerrallaan etupalkalla. Alkuun vaikutti hyvältä ja Nita oppi nopeasti, mutta en siinä vaiheessa tajunnut vauhdin puutetta.

Nita sai talvella uuden leikkikaverin, niitä ei juuri olekkaan ollut. Kaverille kotiutui talvella pieni Saksanpaimenkoira Sienna, josta tulikin ihan Nitan bestis. Ensimmäisellä kerralla Siennaa kovasti jännitti ja meno meni melodramaattiseksi vinkunaksi ainakun Nita yritti saada pikkuista innostumaan leikkimään. Seuraavalla kerralla meni jo paremmin ja aina Siennan ottaessa massaa panokset vähän tasaantuivat. Nita samoihin aikoihin alkoi olemaan tallilla paljon mukana.

Keväällä alettiin taas käymään talven treenien jälkeen agilityepiksissä ja Ojangossa tulostakin tuli! Yhä mentiin mölliratoja, koska kepit puuttuivat. Kontaktien vahvistus jatkui ja jatkuu yhä, siitä ei taida koskaan loppua tullakkaan.

Keväällä tokoryhmä alkoi taas pyörimään, mutta päästiin läpi kevään/kesän vähän huonolla menestyksellä treeneissä käymään. Syvennettiin jo aikaisemmin opittuja asioita sekä käytiin lisää kapulan pitoa sekä noutoa että uutena asiana tunnareiden harjoittelua. Käytiin myös seuran omalla kentällä episalo-luokka 1 tuloksella. Ilmottauduttiin myös virallisiin, jotka sitten peruin Nitan flegumaisuuden vuoksi. Tokoharrastus alkoi jäädä, koska en saanut Nitaa tsempattua muualla kuin kotikentällä, motivaatio lajia kohtaan alkoi hävitä. Kesän kuumuudet vain jatkoivat eikä Nitaa innostanut enää treenata kovin korkealla vireellä.

Kesän aika startattiin ekat viralliset kilpailut agilityssa kahden startin voimin omassa seurassa, toisena 5 koiraan koskemisesta ja toista HYL keppien vuoksi. Kepit olivat hitaat ja hitaat, joten otin kisakalenterin tyhjäksi ja aloin opettamaan keppejä uudestaan keskittyen vain vauhtiin ja mukavaan menoon. Haettiin omaa tyyliä vinokeppien ja kujakeppien välillä. Kesällä käytiin erinnäisissä koulutuksissa sekä myös oman mentorin pitämänä.

Kesä oli historiallinen siinä mielessä, että Nita vihdoin alkoi uimaan vapaaehtoisesti! Kovasti heitettiin lelua ja keppiä veteen laihoin tuloksin, mutta taisi kuuma ja pitkä kesä tehdä tehtävänsä sillä viimeisinä lämpiminä viikkoina käytiin yhdessä pulikoimassa. Yhtäkkiä koira olikin vedessä eikä meinannut enää tulla pois. Miinuspuolena saatiin sitten pinkiksi värjäytynyt valkoinen rintakehä Hurtan pelastusliiveistä, joka ei tähänkään päivään mennessä ole kokonaan karvasta kulunut pesuista huolimatta. Ilman kuittia ei Hurtaltakaan hyvitystä tule. Mutta loisto kesä!

Syksyä kohti alkaa keppitreenit olemaan aivan viittä vaille valmiit! Kujakepeillä lähdetty vauhtia hakemaan putki-keppi-putki yhdistelmillä ja alkaa vauhtia sekä tekniikka löytymään. Koitan malttaa olla kisakalenteria katsomatta ja ilmoittautumatta ennen kuin voin varmaksi sanoa keppien olevan valmiit. Toistoja täytyy saada sekä vielä varmuutta. Syksy on treenejä täynnä ja hallikausi parhaimmillaan.

*************************************************************************************

Mitä mieltä olitte tällaisesta postauksesta? :) Toivottavasti joku jaksoi selata ja lukea loppuun asti. Paljon on tapahtunut, mutta ikäväkseni ei suinkaan kaikesta ole valokuvia ja monet kisat yms ovat vain videolla. Valinnan vaikeus iski todella kuvia valitessa. 
Tässä on kuitenkin karkea runko mitä vuoden 2012 toukokuusta lähtien on tapahtunut. Bloggaaminen Nitaan liittyen alkoi marraskuussa 2012 aikaisemman pystyssä olevan hevosblogin JJ Team:in päälle. Blogin virallinen nimikin on vauhdissa vaihtunut vissiin tämän vuoden puolella. Kohtahan alkaa vuodenvaihde lähenemään ja kuluvan vuoden saavutukset sekä seuraavan vuoden suunnitelmat katsotaan kertaalleen ;)

Haastan kaikki vastaavaan postaukseen!