28.10.2014

Viikon agilitypäivitys

Maanantai 20.11

Ohjatut treenit Purinalla, treeneihin pääsin pahasti myöhässä töiden vuoksi. Onneksi ryhmä joustaa paljon ja päästiin suosiolla viimeiseksi treenaamaan eikä työt sen enempää menoa haitannut. Päivän tehtävinä oli pyörittelyrata, jossa testattiin koiran irtoamista ja takaaleikkauksen tilannetta sekä este-piste, jossa katsottiin rengasta ja pöytää.
Meidän ryhmä on virallisesti mölliryhmä, ei Nitan kanssa kisaaviin päästy kun jako vaiheessa ei vielä kisatuloksia ollut. Ryhmässä on kovasti eri tasoista koirakkoa sekä ohjaajaa, jossa on sitten hyvät ja huonot puolensa. Koko syksyn treenit ovat olleet aika perusjuttuja, joita tietysti pitää vahvistaa, mutta kunhan nyt ei tarvitsisi pyörää keksiä uudelleen ja paikallaan junnata.

Nita kävi kovasti kuumana ennen treenejä, sille ei selkeästi sovi vain kerran viikkoon hallilla käyminen :D Rata oli mukavaa pyörittelyä, jossa ei mitään ihmeempää ollut. Rinkuloissa Nita irtosi hyvin ja pysyi hyvin ympyrällä omaa rintamasuuntaa huolehtimalla. Eka takaaleikkaus kasilla meni pieleen. Jäin itse kasi-aidan vasemmalle puolelle, jolloin Nita ei irronnut ysin hyppyyn asti. Sinne päin se meni, mutta ei aivan lukinnut estettä. Palkattiin erikeen esteen ysi eteen ja muistuteltiin mieleen.
Jatkettiin rataa ja tein takaaleikkauksen ns. esteen siltä puolelta jonne koirankin menee. Eli kasi-hypyn oikealta ja hypyn 14 vasemmalta puolelta. Koiralle ei tullut jatko niin yllätyksenä ja saatiin sujuvuutta.
Esteen 11 jälkeen huusin "eteen" ja tajusin samalla hetkellä sen olevan virhe. Nitahan todella sinkaisi eteen ja sain sen karjaisemalla pelastettua esteelle 21 isolla kaarella.

Renkaan harjoittelemisessa ei ollut ongelmaa.. Haastetta loi ylipäätänsä toisen koirakon harjoitteleminen 10m päässä tuossa radalla ja välissä oli vain puomi. Nitalle aivan järjetön häiriö ja sainkin kaikkeni tehdä, että Nita malttoi keskittyä renkaan suorittamiseen. Hyvää saatiin aikaiseksi eikä koira hävinnyt. Selkeästi siis häiriötreeniä täytyy olla.

Torstai 23.11

Kävin torstaina ennen aamuvuoron alkamista hallilla. Ajatuksena oli lyhyet keppitreenit. Olisi kyllä kiva, jos halii sijaitsisi lähempänä. Lyhyitä treenejä varten ajaa nyt sitten 20-25min hallille..
Joka tapauksessa. Kujakepit jälleen putkien tai hyppyjen välissä vähän eri kulmista. Kujassa on väliä enää aivan pienet 5cm, joka ei pitäisi olla ongelma - sen verran on treenattu jo. Kepit eivät kuitenkaan ihan niin nopeat olleet kuin olisin halunnut, ohjasin tosin meille vaikeammalta puolelta useasti. En tiedä johtuiko vain päivästä vai mistä. Ero kuitenkin 10cm ja 5cm välillä on niin pieni, että vaikea uskoa että vauhdin tippuminen johtuisi siitä. Tai voihan se olla. Seuraillaan.

Perjantai 24.11

Inkan kanssa oli tarkoitus treenata hänen opettaman ryhmän jälkeen, mutta ei oltu kumpikaan tarkastettu hallin varauskalenteria. Aina ollut tyhjä, mutta nyt ei.. Ja ikäväksi on koko loppuvuoden varattu myös perjantai-illalla ulkopuolisille :/
Sisälle ei siis päästy ja ulkovaloja ei saa käyttää. Otettiin siis ulkokentällä pienessä seinävalossa yhtä estettä. Takaakiertoa ilman fyysistä liikettä vaan pelkällä sanavihjeellä. Siivekkeen vasemmalta puolelta homma onnistui leikiten ja sain lähetettyä pelkällä "kierrä"-sanalla takaakiertoon 4m päästä. Oikealle puolelle jouduttiin hinkkaamaan eikä päästyi kuin 2,5m päähän. Vire laski selkeästi vain yhtä estettä treenatessa ilman vauhtia.

Vaihdettiin tehtävää ja katsottiin erottaako Nita poiskäännön ja normiohjauksen toisistaan ilman sanallista vihjettä. Tein siis yhdelle esteelle poiskäännön vasemmalta ja hyppy takaisinpäin. Tätä toistettiin kolme kertaa, jonka jälkeen juoksinkin esteen vasemmalta ohi ohjaten vain kädellä suoralle hypylle. Ei mitään ongelmaa, hieno neiti! Oikealle puolelle yhtä helposti.

21.10.2014

Kertaus vuodesta 2012 lähtien

Sain idean eräästä hevosblogista, jossa käytiin läpi kuvilla yhteiset taipaleet 7 vuoden ajalta. Voisin samaa kokeilla teille luettavaksi Nitan ja mun puuhista - sopivasti ennen pikkupennun tuloa, jolloin blogi koskeekin kahta nahkasuippista :) Pitkää kuvapostausta siis luvassa!

Kesäkuussa 2012 pääsimme katsomaan Nitaa sen ollessa n. 5vk ikäinen. Pikkuinen pallero oli pentueen pienin ja vähän ujo. Se ei todellakaan ollut pentu ensimmäisenä vieraiden sylissä vaan hirveän itenäisesti touhusi meistä välittämättä. Onneksi kuitenkin syliinkin se jouti ja ihastutti kovasti. Pentuna Nitalla oli jo näkyvissä isältänsä perimät mustat pisteet valkoisessa kauluksessa.
30.6.2012 pallero kotiutui meille ja toki heti seuraavana aamuna piti jo kuvailla. Luoksetulojen harjoitus leikkien lomassa aloitettiin heti - virtaa riitti pikkuisella! Nita kotiutui hurjan hyvin ja nukkui nätisti ensimmäisestä yöstä lähtien omassa pedissä sen kummenpia vinkumatta.

Kesän aikana päästiin useasti mökkeilemään miehen puolen mökillä sekä oman perheen möksällä. Myöskin veneily ja saaressa olo tuli kesän aikana tutuksi ja kaikki uusi otettiin vastaan iloisilla mielin.

4kk iässä juuri kun rokotukset oli kunnossa, käytiin ensimmäisen kerran Match Show:ssa Vuosaaressa. Seisomista ei juurikaan oltu harjoiteltu, mutta söpöydellä saatiin kolmas sija!

5kk iässä harjoiteltiin jo vähän enemmän seisomista ja ensimmäinen karvanlähtökin alkoi jo vaikuttamaan.
Lokakuussa 2012 aloiteltiin vähän tokon alkeita seuruun opettelulla sekä perusasennolla. Nita tuntui tykkäävän hommasta, mutta vaikeuksia oli pienikin häiriö ja muiden koirien ohittamiset yli-innokkuuden vuoksi. Tehtiin siis hurjasti syksy töitä näiden asioiden eteen.

Joulukuussa 2012 käytiin ensimmäiset "viralliset" näyttelyt nimittäin pentunäyttelyt Helsingin Messukeskuksessa. Sieltä arvosteluna tuli EH ja luokan 2.sija. Paikan päällä Nita käyttäytyi suhteellisen hyvin kovassa hässäkässä, pienesti olisi ollut intoa muiden koirien luokse, mutta noppa pysyi kiinni

Ensimmäinen joulu vietettiin rauhallisissa olosuhteissa ja kuvamalleilun myötä.

Talvella olikin aika verestellä muistoja Nitan veljen Arvon kanssa. Raju leikki on paras leikki.

Kevät-talvesta 2013 tutustuttiin myös lähellä asuvan bloggarin Erican kanssa ja muutamat pentutreffit järkättiin Nitalle ja Neiralle. Tytöillä oli vain kk ikäeroa, mutta Neiraa vähän hirvitti Nitan raju leikkiminen eikä ollut niin kovin innoissaan uudesta tuttavuudesta. Erican blogiin pääset tästä
Nitan ollessa vajaa vuoden ikäinen, aloitimme pentuagility-kurssilla. Nita syttyi lajiin kovasti muutaman kerran jälkeen. Aivan pohjilta lähdettiin kun itsellenikin laji oli täysin vieras. Namikupilla ja lelupalkalla rimat maassa ja satunnaisia kertoja rimat aivan matalalla. Putkesta tuli aivan huippujuttu Nitalle ja irtoamistreeniä tehtiin kovasti. Halli oli rauhallinen ja muut koirat olivat näkösermin takana, joten Nita tottui liiankin häiriöttömään treeniin.
Kevät-kesällä aloitettin agilityn treenaaminen "kunnolla". Harjoiteltiin mm. takaakiertoa puiden kanssa sekä eteen lähetystä.
Vappuna 2013 saimme paikan Helsingin Agility Urheilijoiden seurasta ja kesän treenasimme reippaasti, jotta saimme kovatasoisen ryhmämme kiinni.
Uittoprosessi, kova on ollut yritys kesällä 2013 saada Nita uimaan. Yritys hyvä kymmenen, kvuan osoittamaa tapaa pidemmälle ei päästy :) Keppiä haettiin niin pitkältä, että tassut ylettyivät vielä pohjaan.
Agilityssa aloitettiin möllikisoissa käyminen. Hyvää harjoitusta saatiin uusiin paikkoihin, joka tuli ehdottomasti tarpeen. Nita tarvitsi vielä hurjasti tsemppiä vieraille esteille eikä sitä voinut jättää yksin ratkomaan asioita ollenkaan.

Kesällä 2013 saimme myös Koivukylän Koiraharrastajien jäsenyyden ja aloitimme tokon jatkuvassa ryhmässä. Oltiin tähän mennessä treenattu perusjuttuja alo-luokasta, mutta hurjasti vahvistusta haettiin liikkeisiin. Pääsimme myös starttailemaan seuran toko-epiksissä, jotka koostuivat kolmesta osakilpailusta. Kaikissa sijoituttiin hyvillä tuloksilla ja voitettiin vuoden kovin tokottaja-titteli! Ei uskoisi meistä :D Nitan motivaatio oli korkealla, mutta ulkopuoliset epikset menivätkin sitten penkin alle. Lisää treeniä. Ei jatkettu ryhmää talvikaudella kovan hinnan vuoksi.

Kesäkuussa 2013 käytiin ekat ihka oikeat viralliset näyttelyt junnuluokassa. Nita sai hienosti tulokseksi ERI SA:n, jolla oltiin lopuksi JUK2. Hehkuin ylpeyttä!

Vierailtiin myös loppukesästä muutamissa rally-tokon epävirallisissa kisoissa ja yhdissä "virallisissakin". Itse lajihan ei vielä virallinen Kennelliiton näkemyksellä ollut. Möllikisoissa meno oli aivan huippua eikä koira olisi voinut suoriutua paremmin ja kaikki mokat olivat omia. Virallisessa luokassa otin alkuun liikaa treeniä ja koira pääsi väsähtämään kuumuudessa, saimme raavittua juuri ja juuri tuloksen kasaan. Rally-toko oikeastaan sen jälkeen meillä jäikin
Hallikaudella alkoi agilityssa esteet olemaan kasassa oikeastaan keppejä vailla. Lähdin kouluttamaan ensin 2x2 menetelmällä, jolla ei sitten päästy puusta pitkälle ja hylkäsin metodin meille epäsopivana. Lähdin opettamaan naksuttimella väli kerrallaan etupalkalla. Alkuun vaikutti hyvältä ja Nita oppi nopeasti, mutta en siinä vaiheessa tajunnut vauhdin puutetta.

Nita sai talvella uuden leikkikaverin, niitä ei juuri olekkaan ollut. Kaverille kotiutui talvella pieni Saksanpaimenkoira Sienna, josta tulikin ihan Nitan bestis. Ensimmäisellä kerralla Siennaa kovasti jännitti ja meno meni melodramaattiseksi vinkunaksi ainakun Nita yritti saada pikkuista innostumaan leikkimään. Seuraavalla kerralla meni jo paremmin ja aina Siennan ottaessa massaa panokset vähän tasaantuivat. Nita samoihin aikoihin alkoi olemaan tallilla paljon mukana.

Keväällä alettiin taas käymään talven treenien jälkeen agilityepiksissä ja Ojangossa tulostakin tuli! Yhä mentiin mölliratoja, koska kepit puuttuivat. Kontaktien vahvistus jatkui ja jatkuu yhä, siitä ei taida koskaan loppua tullakkaan.

Keväällä tokoryhmä alkoi taas pyörimään, mutta päästiin läpi kevään/kesän vähän huonolla menestyksellä treeneissä käymään. Syvennettiin jo aikaisemmin opittuja asioita sekä käytiin lisää kapulan pitoa sekä noutoa että uutena asiana tunnareiden harjoittelua. Käytiin myös seuran omalla kentällä episalo-luokka 1 tuloksella. Ilmottauduttiin myös virallisiin, jotka sitten peruin Nitan flegumaisuuden vuoksi. Tokoharrastus alkoi jäädä, koska en saanut Nitaa tsempattua muualla kuin kotikentällä, motivaatio lajia kohtaan alkoi hävitä. Kesän kuumuudet vain jatkoivat eikä Nitaa innostanut enää treenata kovin korkealla vireellä.

Kesän aika startattiin ekat viralliset kilpailut agilityssa kahden startin voimin omassa seurassa, toisena 5 koiraan koskemisesta ja toista HYL keppien vuoksi. Kepit olivat hitaat ja hitaat, joten otin kisakalenterin tyhjäksi ja aloin opettamaan keppejä uudestaan keskittyen vain vauhtiin ja mukavaan menoon. Haettiin omaa tyyliä vinokeppien ja kujakeppien välillä. Kesällä käytiin erinnäisissä koulutuksissa sekä myös oman mentorin pitämänä.

Kesä oli historiallinen siinä mielessä, että Nita vihdoin alkoi uimaan vapaaehtoisesti! Kovasti heitettiin lelua ja keppiä veteen laihoin tuloksin, mutta taisi kuuma ja pitkä kesä tehdä tehtävänsä sillä viimeisinä lämpiminä viikkoina käytiin yhdessä pulikoimassa. Yhtäkkiä koira olikin vedessä eikä meinannut enää tulla pois. Miinuspuolena saatiin sitten pinkiksi värjäytynyt valkoinen rintakehä Hurtan pelastusliiveistä, joka ei tähänkään päivään mennessä ole kokonaan karvasta kulunut pesuista huolimatta. Ilman kuittia ei Hurtaltakaan hyvitystä tule. Mutta loisto kesä!

Syksyä kohti alkaa keppitreenit olemaan aivan viittä vaille valmiit! Kujakepeillä lähdetty vauhtia hakemaan putki-keppi-putki yhdistelmillä ja alkaa vauhtia sekä tekniikka löytymään. Koitan malttaa olla kisakalenteria katsomatta ja ilmoittautumatta ennen kuin voin varmaksi sanoa keppien olevan valmiit. Toistoja täytyy saada sekä vielä varmuutta. Syksy on treenejä täynnä ja hallikausi parhaimmillaan.

*************************************************************************************

Mitä mieltä olitte tällaisesta postauksesta? :) Toivottavasti joku jaksoi selata ja lukea loppuun asti. Paljon on tapahtunut, mutta ikäväkseni ei suinkaan kaikesta ole valokuvia ja monet kisat yms ovat vain videolla. Valinnan vaikeus iski todella kuvia valitessa. 
Tässä on kuitenkin karkea runko mitä vuoden 2012 toukokuusta lähtien on tapahtunut. Bloggaaminen Nitaan liittyen alkoi marraskuussa 2012 aikaisemman pystyssä olevan hevosblogin JJ Team:in päälle. Blogin virallinen nimikin on vauhdissa vaihtunut vissiin tämän vuoden puolella. Kohtahan alkaa vuodenvaihde lähenemään ja kuluvan vuoden saavutukset sekä seuraavan vuoden suunnitelmat katsotaan kertaalleen ;)

Haastan kaikki vastaavaan postaukseen!


20.10.2014

Lisää pentukuumeilua

Odottavan aika on TODELLA pitkä! Päästään sunnuntaina 26.10 moikkaamaan tulevaa pentua ja sitten pitäisi vielä viikko pari jaksaa odotella..

Levittääkseni pentukuumetta lukijoillekkin, alla muutama pentukuva Nitasta ;)

5 vk

eka yö kotona, 7,5 vk

7,5 vk

8,5 vk

Veneilemässä, 11 vk

11 vk

Ostoskassiin löysi viikonloppuna tiensä Rukan pieni panta pentupannaksi ja vastaavanlainen kevyt hihna Hööksistä. Mustista ja Mirristä napattiin myös neule mukaan talvipennulle, tajusin tosin vasta kotona, ettei tuossa mallissa ole juuri vatsan peitettä ollenkaan. Täytyy siis vähän neuloa jatkoa..




15.10.2014

Syyskuvia ja ostoksia

Huh syksy tuo aina mukanansa kiirettä, ihan töissä asti, jossa olenkin istunut tällä viikolla joka päivä ylitöissä. Eli juuri ihmeitä Nitan kanssa ei olla keretty tehdä normilenkkien lisäksi.

Viikonloppuna kerkesin kuitenkin inspiroitua ihanista syksyn väreistä ja napsia muutaman kuvan Nitasta kun vielä aurinkokin paistoi. Mitä mieltä olette? :)




Pitihän sitä palkkapäivänä myös hieman ostoksilla käydä. Ostin Nitalle uuden Rukan heijastinliivin, tottakai värissä pinkki, koska aikaisempi liivi ei malliltaa ole oikein istunut pötkölle ja hoikalle koiralle. Nyt ainakin näkyy pimeässä!
Puotiharjun (Itäkeskus) Mustissa ja Mirrissä oli myös Hurtta-toppamanteleita todella hyvässa alessa hajakokoja ja värejä. Vaihtoehdot eivät olleet huimat, mutta päätin ostaa tulevalle pennulle muutaman takin. Talvipentu kun on kyseessä niin on tärkeää suojata pentu kylmyydeltä - etenkin paljaan vatsan. Hurtan manteli maksoi 20 € kpl (alea siis 36 € per takki), ei paha!! Väri ei ollut niin tyttömäinen, mutta menee ;) Koot 30cm ja 36cm löysivät tiensä ostoskassiin.
Vielä pitäisi odottaa reilu viikko ja päästään pikkuista katsomaan, luovutuskin lähenee koko ajan.



10.10.2014

Sinnikkyys palkitaan

Meillähän alkaa kohta olemaan kepit kunnossa! Oikeasti, josko vihdoin!
Kujan tilanne on tällä hetkellä alla oleva; eli siis aivan viittä vaille suorat kepit.


Nyt ollaan panostettu vain siihen, että kapeat kujakepit mennään lujaa ja homma on hirmu hauskaa! Nitan vire on muutenkin noussut x2 viileiden ilmojen johdosta. Kesän se oli enemmän hyljettä muistuttaa, eikä niitä kuuluisia juoksuja kuulu edelleenkään (?!). Mutta nyt alkaa virtaa olemaan ja hallillakin olen malttanut omat treenit pitää oikeasti lyhyeänä ja hauskoina. Pois otsa rypystä!
Kepeissä ollaan yhä pidetty esim. putki-kepit-putki, tai hyppy-kepit-putki aika suoralla linjalla. Putkista tulee hyvää imua ja saan pidettyä virettä yllä keppivirheistä huolimatta.

Tilanne:
* Sisäänmenon onnistumisprosentti suorassa lähestymisessä n. 80-90 %, kulman kautta tulo keppien oikealta puolelta ohjattaessa yhä vaikeampi
* Vaikeampaa puolta treenattu kovasti suorassa lähetymisessä
* Kuja enää noin 10cm kapea
* Nita ei karkaa väleistä, jos juoksen nopeampaa
* Voin jättäytyä taakse kepeille tullessa

Vielä nyt tällä kapeudella treeniä etenkin vaikeammalle puolelle ja sisääntuloja eri suunnista. En tiedä kestääkö leikkauksia? Vauhtia alkaa olemaan ja tekniikkaa tullut hurjasti. Jospa me saataisiin nämä lokakuun aikana kuntoon? Uskon niin!


9.10.2014

Mä haluun vaan luukuttaa!!


Pitkästä aikaa päästiin osallistumaan ohjattuihin treeneihin. Olin pitkään kovassa flunsassa joka tuntui vaan jatkuvan ja jatkuvan. Sitten olikin jo seuran talkooviikko eikä treenejä pidetty.

Pikkuinen rata vaikutti ihan mukavalta, ei mitään uutta tai liian vaikeaa, mutta kuitenkin aina vahvistettavia asioita.

Ekan putken jälkeen kakkosella vastaanottamassa koiran puoleisella kädellä, vähän Nita hämmästeli, koska on tottunut aina päällejuoksussa vastakäteen, mutta tuossa kohtaa ei juuri vaihtoehtoja ollut. Siitä rata jatkui ajatuksena antaa koiralle tilaa ja olla itse hurjasti EDELLÄ. Nelosella päällejuoksu ja putkeen. Kutoselle takaakierto-twist, mutta neiti näpsäkkä oli aivan jotain muuta mieltä asiasta. Hänen Korkeutensa halusi vain luukuttaa suoraan! Aivan siis röyhkeästi selän taakse toisto toistonsa jälkeen. Yhä uudestaan. Ja uudestaan. Alkoi jo naurattaa, että tälläinen päivä sitten. Piti ihan karjaista tulemaan käteen kiinni, josta nami palkka ja työntö takaakiertoon. Seuraavalla toistolla taas "mami mä haluun vaan luukuttaa <3". Siinä alkoi jo yleisöäkin naurattaa, että ilmeestä näkee päätöksen vain mennä suoraan ihan se ja sama missä mä olen. Kiitos Nita :D
Noh siitä sitten ehkä päästiin eteenpäin ja turhankin epäreilu kohta pituudelta käännös putken vasempaan päätyyn. Voittekin arvata menikö homma niin, etenkin kun Nita oli luukutus-tuulella. No ei aivan kun elokuvissa.

Päivän ratatreenit oli siis aivan pakko ottaa huumorilla, koska ei siitä olisi muuten itkemättä selvinnyt. Vai, että sellaista menoa vaihteeksi. Ei voinut muuta kuin koiralle höpöttää ilmoisesti mielipuolinen hymy naamalla, että kiitos näistä treeneistä. Nauruhan pidentää ikää? Ette siis pääse musta eroon ikinä :P

*******tähän tulee vielä videokooste kouluttajalta******

Pikkuisen tauon jälkeen katsoimme toisen kouluttajan kanssa meidän keppien ja kontaktien tilannetta.
Kepeissä edelleen kuja, mutta hyvin pieni enää. Vauhtia alkaa olemaan ja sitä saatiin vielä lisää kun muutettiin vain omaa juoksutyyliäni normaaliksi. Olen ilmeisesti juossut hassusti, joka hidastuttanut Nitaa.
Kontaktit ovat olemassa niin kauan aikaaa kun olen itse vieressä, eli niitä taas jälleen kerran vahvistetaan eroon omasta paikastani ja Nita keskittymään onoff-asentoon ja vapautukseen. Tämän vahvistaminen ei taida loppua ennen kuin on toinen jalka haudassa. Kyllä se tästä!