9.10.2014

Mä haluun vaan luukuttaa!!


Pitkästä aikaa päästiin osallistumaan ohjattuihin treeneihin. Olin pitkään kovassa flunsassa joka tuntui vaan jatkuvan ja jatkuvan. Sitten olikin jo seuran talkooviikko eikä treenejä pidetty.

Pikkuinen rata vaikutti ihan mukavalta, ei mitään uutta tai liian vaikeaa, mutta kuitenkin aina vahvistettavia asioita.

Ekan putken jälkeen kakkosella vastaanottamassa koiran puoleisella kädellä, vähän Nita hämmästeli, koska on tottunut aina päällejuoksussa vastakäteen, mutta tuossa kohtaa ei juuri vaihtoehtoja ollut. Siitä rata jatkui ajatuksena antaa koiralle tilaa ja olla itse hurjasti EDELLÄ. Nelosella päällejuoksu ja putkeen. Kutoselle takaakierto-twist, mutta neiti näpsäkkä oli aivan jotain muuta mieltä asiasta. Hänen Korkeutensa halusi vain luukuttaa suoraan! Aivan siis röyhkeästi selän taakse toisto toistonsa jälkeen. Yhä uudestaan. Ja uudestaan. Alkoi jo naurattaa, että tälläinen päivä sitten. Piti ihan karjaista tulemaan käteen kiinni, josta nami palkka ja työntö takaakiertoon. Seuraavalla toistolla taas "mami mä haluun vaan luukuttaa <3". Siinä alkoi jo yleisöäkin naurattaa, että ilmeestä näkee päätöksen vain mennä suoraan ihan se ja sama missä mä olen. Kiitos Nita :D
Noh siitä sitten ehkä päästiin eteenpäin ja turhankin epäreilu kohta pituudelta käännös putken vasempaan päätyyn. Voittekin arvata menikö homma niin, etenkin kun Nita oli luukutus-tuulella. No ei aivan kun elokuvissa.

Päivän ratatreenit oli siis aivan pakko ottaa huumorilla, koska ei siitä olisi muuten itkemättä selvinnyt. Vai, että sellaista menoa vaihteeksi. Ei voinut muuta kuin koiralle höpöttää ilmoisesti mielipuolinen hymy naamalla, että kiitos näistä treeneistä. Nauruhan pidentää ikää? Ette siis pääse musta eroon ikinä :P

*******tähän tulee vielä videokooste kouluttajalta******

Pikkuisen tauon jälkeen katsoimme toisen kouluttajan kanssa meidän keppien ja kontaktien tilannetta.
Kepeissä edelleen kuja, mutta hyvin pieni enää. Vauhtia alkaa olemaan ja sitä saatiin vielä lisää kun muutettiin vain omaa juoksutyyliäni normaaliksi. Olen ilmeisesti juossut hassusti, joka hidastuttanut Nitaa.
Kontaktit ovat olemassa niin kauan aikaaa kun olen itse vieressä, eli niitä taas jälleen kerran vahvistetaan eroon omasta paikastani ja Nita keskittymään onoff-asentoon ja vapautukseen. Tämän vahvistaminen ei taida loppua ennen kuin on toinen jalka haudassa. Kyllä se tästä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti