30.9.2014

Keppitreenivideo, toivoa on!

Nitan suuren suuri keppiurakka alkaa vihdoin näyttämään tulosta!
Ongelmanahan on ollut puutteellinen nopeus ja Nitan yritykset "kävellä" keppivälit eli tekniikka ollut aivan hakusessa. Erinnäisiä poppakonsteja on kokeiltu, mutta nyt alkaa vihdoin tulosta tulemaan. Olen potenut kauheaa draamaa meidän mentorille kuinka mikään ei kepeissä toimi ja sitä sun tätä on pielessä..Kuitenkin tilanne alkaa olemaan ihan hyvä. Olen itse taas tehnyt aivan liikaa ja yliajatellut tilannetta.

Note for myself: kepeillä VAIN muutama toisto, pääasia on nopeus ja hauskuus. 
Nitalla tippuu kepeillä vire heti kun tulee virhe ja se joutuu toistamaan kepit. Saatiin vinkkeinä treenata keppejä vain ja ainostaan putkien välissä eli putki-kepit-putki baanalla, jolloin koko ajan on vetona aina ihana putkeen juoksu. Myöskin toistot on pidettävä aivan minimissä vaikka olisi kuinka kiva alkaa niitä hinkkaamaan. Jos tulee virhe, otetaan putken kautta uusiksi virettä ylläpitäen.

Kappas ongelmaa ei olekkaan.
Suosittelen tätä peiliin katsomista jokaiselle, on hyvin avartavaa miksi homma ei toimi :D

Tilanne kujan kanssa on se, että tämän päiväisessä treenissä keppien välirako on noin 15cm. Eli aivan loppusuoralla mennään. Yritän hillitä itseni vaikeuttamasta tehtävää liikaa ja liian nopeasti vaan nyt mennään muutamia treenejä tällä vaikeustasolla vain vauhtia ja kivaa vahvistamalla. 
Videolta kun katsoo niin mukavaltahan tuo meno näyttää. Ei ole enää paljosta kiinni. Viimeinen toisto oli toisesta suuntaa ja vielä "väärältä" puolelta, sinäänsä vähän huono idea loppuvedoksi. Meille tuo keppien oikealta puolelta ohjaaminen on paljon hankalampaa ja jäänyt vähemmälle. Ensi kerralla treenataan siis vain tuota vaikeampaa puolta.

Videossa siis putki-kepit-putki -radanpätkä ja video on pätkitty.

Ihana nähdä, että Nita on saanut keppeihinkin tuota innokkuutta. Se hakee hyvin ekan välin vaikka lähestyminen on aivan suora vauhtiputkelta. Kun maltan vain jäädä itse vähän taakse ja antaa koiralle tilaa tehdä ratkaisu keppivälistä. Viimeistä keppiväliä täytyy vielä toistaiseksi vähän varmistella, sieltä ne virheet usemmiten ovat tulleet. Nitan pujottelu tyyli alkaa olemaan aivan erilainen nyt kun jos vertaa vaikka tähän postaukseen. Katsoin muuten itsekkin nuo vanhat videot läpi, ai että kuinka kauheaa ohjausta ja koira pelastaa. En tiedä miksi kisoihin olen edes lähtenyt noilla kepeillä.

Toivoa siis vielä on!
Hissukseen vielä kujaa kiinni varmistaen kuitenkin yhä sitä nopeutta, intoa ja tekniikkaa. Tarvittaessa palataan pieni askel taakse päin. Kun kepit alkavat vahvistumaan entisestään, täytyy alkaa työstämään suorittamisen itsenäisyyttä, valssia, takaaleikkausta yms kepeille.. Mutta hiljaa hyvä tulee.

28.9.2014

Uuden objektiivin testailua

Lomakko ei todellakaan kiitä, mutta tuli ostettua uusi objektiivi kameraperheeseen. Nythän on käytössä perusrunko Canon EOS 1000D, joka kirkuu päivitystä (kun lompakko kasvaa). Uusi objektiivi on Sigman 50-150mm/f2.8, jolla toivottavasti alkaa myös pikkuisen kuvalaadut paranemaan. Pientä hakuilua on vielä säätöjen kanssa. Rakastan tuota aukkoa 2.8, mutta siinä on syväterävyys alue niin kapea, että on pieniä vaikeukia saada liikkeessä oleva koira tarkentumaan kokonaan. Pitäisikö siis aukon olla eri?
Tuolla valovoimaisella aukolla ja nopealla suljin ajalla liike pysähtyy kyllä hyvin, mutta tuo tarkennuksen kapeaus harmittaa.. Opettelua vaan.

Mitä mieltä olette ensimmäisistä kokeiluista?








Tajusin juuri, että uudessa koneessani ei ole CD-asemaa (kyllä tiedän, kuinka tyhmää!!), joten en saa koneelle ajettua vanhaa Canonin mukana tullutta RAW-kuvien muokkausohjelmaa. Onko kenelläkään RAW-kuvamuotoa käyttävillä vinkkiä mistä moisen saisin ladattua tai ostettua?
Nyt kuvat otettu aina jpg-muodossa, mutta haluaisin niihin vielä säätövaraa tietokoneelle...

24.9.2014

** Uutta luettavaa kehiin, linkitä blogisi **

Muiden blogeista inspiroituneena siivosin myös oman lukulistani puhtaaksi blogeista, jotka on lopetettu, postauksia tulee kerran kolmessa kuukaudessa tai eivät enää kiinnosta. 

Nyt onkin sitten tilaa uusille blogeille lukulistalla! :)
Ehdotelkaas siis omia tai suosikkiblogejanne vapaasti, mikäli blogi vaikuttaa kiinnotavalta, voitte saada minusta lukijan.

Kuva: google.com

Timo Rannikon tekniikkakoulutus 6.9

Timo Rannikko on kouluttajana meille jo entuudestaan tuttu ja olen tykännyt todella kovasti. Hänen opetustyylinsä ja rataprofiilinsa tarjoavat paljon tehtävää, mutta ymmärrettävästi. Aikaisempi postaus hänen tekniikkakoulutuksesta löydätte tästä tai tuolta tunnistevalikosta "Timo Rannikko".
Valitettavasti tälläkään kertaa en saanut koulutukseen hovikuvaajaa mukaan.

Rata muodostui neljätä eri radasta
Viileiden ilmojen jälkeen iskikin todella lämmin päivä, aurinko porotti eikä ulkokentälle juuri tuullut. Osasin siis odottaakkin, että Nita ei ole aivan parhaimmassa vireessä.

Teimme Nitan kanssa ensimmäiseksi radan, joka on merkitty valkoisilla ympyröillä.
Pakkovalssi kakkoselle onnistui hyvin, mutta mokailin jotain aivan omiani helpolle kolmoselle. Tarkoituksena oli lähetää Nita takaakiertoon, ottaa se vastakädellä ja tehdä persjättö. Todellisuus oli jotain aivan muuta ja ajauduin muurin vasemmalle puolelle tehden törkeän näköisen takaaleikkauksen ja lähetyksen putkeen. Nita pelasti ahtaassa paikassa muurin ja hätäisesti ajautui putken painoihin nenänsä kanssa. Homma lähti rullaamaan kun itse maltoin odottaa koiran tulemista kakkoselta, rauhassa heittää takaakiertoon ja tehdä persjättö aivan lähellä siivekettä. Putkeen sain lähetettyä yllättävän kaukaa. Totesin jo rataantutustumisessa, etten kerkeä kasille tekemään muuta kuin haltuunoton ja vastakäännöksen. Se menikin aivan nappiin! Timo kehui omaa työtäni pitää seiskan jälkeen kädet kiinni vartalossa ja korostaa rintamasuuntaa oikealla, jonka jälkeen vapautin kropan ja lähetin koiran hyppyyn kasille. Sain pidettyä hyvän muutaman metrin välin esteeseen, joka antoi aikaa juosta seuraavalle. Nita luki uskomattoman hyvin käännöstä.

Seuraava olikin sitten rata varustettuna mustilla ympyröillä.

Olin ajatellut ykköselle tehdä jaakotuksen saadakseni mahdollisimman tiukan käännöksen koiralle, mutta tässä kohtaa Timo suositteli ihan vain normaalia kropalla kääntämistä, jotta koiralle tulee suorempi ja luonnollisempi linja renkaalle. Myöskin temppujen tekemättä jättäminen antaa ohjaajalle aikaa juosta renkaan ohi tekemään persjätön ja takaakierto-niisto kolmoshypylle. Niistoa hetken aikaan väännettiinkin, jotta siitä saatiin sujuva. Jäin varmistelemaan aivan liikaa ja Nita hyppäsi kovin kulmikkaasti. Putkelle tein ensin vahingossa myöskin persjätön ja yritin ohjata vasemmalla kädellä putkeen. Ongelmana oli se, että jouduin odottelemaan koiraa, jotta saisin tehtyä putken suulla takaaleikkauksen toiselle puolelle. Tätä en siis suunnitellut rataantutustumisessa, mutta jotenkin radan aikana vain huomasin itseni tekevän aivan muuta kuin suunniteltu, tuttu tunne kenellekkään? Korjattiin siis ohjaus oikealle kädelle, jolloin pääsin jo juoksemaan putkesta ohi vastaanottamaan koira muurille. Muurilla valssi, merkkaus kutoselle, koira irrotetaan laajalla käsikaarella seiskalle, johon vaihtoehtoina esim. twist tai saksalainen. Päädyin itse tekemään twistin, joka toimi ihan hemmetin hyvin. Saksalainen olisi varmasti parempi tuohon, jos rata jatkuisi vielä kasihypyn jälkeen vasemmalle. Löysin netistä hyvät kuvat hahmoittamaan noita ohjauksia http://lahjottavat.blogspot.fi/2008/06/twisteri-ja-saksalainen.html

Tauko tuli tähän väliin, jonka jälkeen suoritin vielä tuon mustilla ympyröillä merkatun radan kokonaisuudessaan vielä kerran. Nappiin meni! Niistolla saatiin Nita oikein banaanin muotoiseksi eikä hyppy ollut missään vaiheessa kulmikas. Loppurata sujui kuin tanssi ja twist meni siinä missä muukin. Huippu koira!
Aikaa vielä oli sellaiset 5min, lähdimme tekemään mustilla neliöillä merkattua rataa, joka oli aikamoista pyöritystä. Yliarvioin kuitenkin Nitan vireentason tehtävään nähden eikä harjoituksista meinannut tulla mitään. Nitan vire oli aika maassa eikä keskittyminen riittänyt kuumana päivänä toistoihin pitsinnypläysradalla. Heti kun koira sai edes pätkän hanattaa putkeen niin kas kummaa ei väsymys enää painanut jalkoja. Noh kaikkea ei voi saada ja saatiinkin vinkiksi muistaa tehdä pitsinnypläysradat heti alkuun kun intoa vielä riittää. Koska hanatussuorilla intoa riittää aina.

*******************************************************************************
Rannikon koulutus oli taas lunastanut lupauksensa ja voin vaan suositella. Teemana on aina miten saadaan koiralle luonnollinen ja paras liikerata esteeltä esteelle eikä aina mikä olisi ajallisesti paras. Tämä ajatus mielessä pitäen mietitään yhdessä ohjauksien toteuttamista rataantutustumisessa ja vielä sitten koirakkokohtaisesti.

16.9.2014

Toivepostaus nro 1: Mitä tekisin toisin toisen koiran kohdalla?

Kukaanhan ei koskaan tee virheitä ja kaikkien koirat ovat täydellisiä?
Yeah you wish.

Nita pentuna

Niin olen myös minäkin tehnyt ja tulen varmasti tekemäänkin. Ero on kuitenkin siinä mitä niistä ammentaa, oppiiko niistä, saako niistä ainesta parempaan vai rypeekö itsesäälissä ja mahdollisesti jopa toistaa samoja virheitä? Postauksen tarkoituksena on nyt pohtia rehellisesti mitä virheitä olen tehnyt Nitan kanssa tai nätisti sanottuna mitä tekisin toisen koiran kohdalla toisin.

Alkuun on varmaankin sopiva aika paljastaa, että pääsen näitä kokeilemaan sitten käytännössä hyvinkin pian sillä parin kuukauden päästä meillä onkin toinen nahkapallero :)
Olemme siis avomieheni kanssa varanneet jo parisen kuukautta sitten sopivasta yhdistelmästä pennun ja pentue syntyi sunnuntaina. Yhdistelmä oli sinänsä meille tärkeä sillä se on samalta kasvattajalta kuin Nita ja pentueen isä on Nitan täysveli Arvo eli Sandcastle's Suits Me.
Jos kaikki menee hyvin ja pennut selviävä ensimmäisistä rankoista viikoista, meille kotiutuu loka-marraskuun vaihteessa pieni soopelityttö.

Sitten postauksen aiheeseen. 

Toisten koirien ohittaminen.
Nita ei päässyt koskaan moikkaamaan hihnassa lenkillä toisia koiria tai ihmisiä. Kuitenki se oppi niissä tilanteissa kiihtymään ihan kauheasti ja kaikki olisi pitänyt käydä moikkaamassa läpi. Toisen koiran kohdalla vahvistan kontaktin ottamista minuun jo heti pienestä pitäen ja käyn erityisesti hihnalenkeillä koirien kanssa. Nitan kanssa aina koiratapaaminen tarkoitti riehumista metsässä tai koirapuistossa. Toisen koiran tapaaminen ei siis ollut hillitty lenkki vaan aina vaan super kivaa. Joten voiko koiraa syyttää, että ohitustilanteissa sama innostuminen tulee läpi? Ei - ongelma on ollut hihnan toisessa päässä. Myöhemmällä iällä lisätään tähän toisten koirien päälletulot Nitan kanssa. Alkuun ongelmia ei ollut, mutta eihän se koirakaan huonommilla hermoilla kaikkea kestä tuntemattomien koirien kanssa, joiden käyttäytymisestä ei voinut mennä takuuseen. Nyt vielä juoksujen tulo aiheuttama hormonipää ei vaan kestä ja vieraiden koirien kanssa Nitan mielipide on ratkaista vähänkään epämukava tilanne rähisemällä.
Vältän siis toisen koiran kanssa koirapuistoja ja suoritan sosialistamista tuttujen koirien sekä ihmisten kanssa. Nitan kanssa ei oikein ollut tätä mahdollisuutta kun tuttavilla ei koiria ollut.

Sienna ja Nita viime talvena

Seuraavan koiran kanssa panostan leikkimisen opetteluun. Leikkiminen - jokainen koirahan sen osaa. Vai osaako? Leikkiminen on yllättävän vaikeaa saada siihen tilanteeseen, että koira palkkautuu rehellisesti siitä ja tekee leikkimisen eteen mielellään työtä. Leikkiminen täytyy rakentaa.
Nitan kanssa leikkimistä ei kehittävästi rakennettu vaan oli sellaista normaalia leikkimistä. Eihän meidän pitänyt edes harrastella mitään, joten ei tällainen käynyt edes mielessä ensimmäisen koiran kohdalla.


Rauhassa totutan seuraavan koiran agilityhallin meluun ja vilskeeseen sekä muiden koirien häiriöön. Nitan kanssa kävimme pentuagilitykurssin aivan suljetussa ja hiljaisessa tilassa, jossa toiset koirat olivat näköseinän takana. Nita ei siis juuri saanut häiriötä osakseen. Ongelmaksi se muodostui kun saimme treenipaikan HAU:sta ja paikkana oli Purina Areena. Iso kaikuva maneesi ilman näkösuojia oli aivan liikaa Nitalle. Jätin sen tyhmänä vielä seinään kiinni odottamaan rataanrakentamisen + apupalkkauksien ajaksi. Big mistake. 
Rakennan siis kärsivällisyyttä koiralle ensin tekemällä aivan kaikkea muuta kuin agilitya ensimmäisen vuoden, Käyn kuitenkin paikkoja ja menoa näyttämässä ja panostan häiriössä tekemiseen sekä kontaktin harjoitteluun.

Nita agilityn pentu- tai jatkokurssilta.

Nyt ei suurempia pointteja tule mieleen tätä postausta kirjoittaessa. Voihan niitä vielä ilmetä myöhemminkin. Paljon on kuitenkin mielestäni tehty oikein. Koiran oma luonne ja valmiudet ympärillä tapahtuvaan merkitsevät paljon. Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja voihan sitä olla,että joudun totetamaan ettei vaikka agility ole toisen koiran laji.
Seuraava koira voi olla hyvin vaikea ja temperamenttinen, jolloin lähtökohdat täytyy miettiä uudelleen ja todella ammentaa kokemuksia Nitan kanssa. Tai vaihtoehtoisesti koira voi olla helpohko, jonka kanssa kaikki menee kuin tanssi. Olen itse kehittinyt ja oppinut koiranomistajana sekä harrastajana. Nitan kanssa teimme kaiken ensimmäistä kertaa niin yhdessä kuin ensimmäistä kertaa minä ikinä. 

Yllämainitut asiat ovat sellaisia, joiden korjaaminen huomioon ottaminen vaikuttaa moneen muuhunkin hyvinkin arkipäiväisiin haasteisiin tai erityistilanteisiin kuten irtokoirat, ilotulitukset ym. Aika näyttää miten lähtee sujumaan seuraavan koiran kanssa ja etenkin kahden koiran yhteiselo. Siitä voisikin erillisen postauksen tehdä. Nyt vaan pidetään peukkuja, että kaikki menee hyvin ja saadaan pikku tyttö kotiutumaan meille.

Minkälaisia virheitä te olette huomioineet koirakkona tai mitä tekisitte hieman toisin seuraavan koiran kohdalla?

15.9.2014

Muutama kuva mökkreissulta

Viikonlopun mökkireissulla tuli kuvailtua hyvin vähän. Aika meni totaalisesti levätessä ja turhaan yrittäessä pitää flunssaa poissa. Nyt kuitenkin kuumeessa ollaan kotona ja kahdet treenitkin jäävät välistä. Ai hitsi, että harmittaa.. Noh nyt voin teekupin kanssa kirjoitella muutamia toivepostauksia ja postauksen Rannikon tekniikkatreeneistä :)

Syksyä pukkaa..









Mikä kuvista on suosikkisi? 

10.9.2014

Kiitos ihanista bannereista!

Sain kahdelta lukijalta heidän tekemänsä bannerit ja molemmat olivat todella hienoja!
Todella iso kiitos!! Molemmat päätyvät aivan varmasti blogiin bannereiksi ajallansa. Tulossa siis ulkoasun muutosta..

Bannerin tehnyt Anja /"Paikka ja hyppy"-blogi
Ensimmäinen bannereista tuli Anjalta, joka pitää Paikka ja hyppy-blogia, jossa olenkin jo lukijana ollut jonkin aikaa. Anjan kanssa on tehty yhteystyötä Nuoret Koiraharrastajat Ry:n epävirallisten agilitykisoijen yhteydessä, jossa olin tuomaroimassa.
Banneri on mukavan rauhallinen, mutta kuitenkin kertoo hurjasti blogin teemoista. Mustavalkoinen ja seesteinen alaosa sopii hyvin syksyyn kuitenkin yläosan tuodessa väriä - muttei liikaa ja ollessaan hyvin hienovarainen. Ihanasti näkyy meidän kaikki harrastukset.

*************************************************

Bannerin tehnyt Oona/Le' Ruff-blogi
Toinen blogi on lukijalta Oona, joka kirjoittelee Le' Ruff-blogia. Liityin blogiin juuri lukijaksi ja se vaikuttaakin pikavilkaisulta mielenkiintoiselta - onhan paras laji kyseessä ;)
Tämäkin banneri on ihanasti onnistunut ja yhdistetty haluamani asiat. Kuvavalinnat ovat mielestäni hyvät, joita välttämättä edes itse olisi tajunnut valita. Tykkään kovasti kuvien osittaisesta vaalennuksesta, joka soluttaa kuvat toisiinsa vielä paremmin kuin täysvärisenä. 

Todella iso kiitos ja halaus molemmille, jotka jaksoivat bannerin tehdä!
Olen itse täys käsi näiden kanssa, vaikka kunnon ohjelma löytyykin.. Ei kärsivällisyys ja osaaminen vaan riitä hienon bannerin tekemiseen, jonka takia samaa ulkoasua olette saaneet tuijottaa varmasti kyllästymiseen asti :D

8.9.2014

Kyllä tää on vaan niin siistii

Perjantaina Inka piti meille taas treenejä, aiheena oli tällä kertaa ohjaustekniikka - erilaisia pakkovalsseja. Tulikin meille hyvään kohtaan, koska pakkovalssien oikeaoppinen suoritus on meillä aivan kuun ja auringon asennosta kiinni.

Aloitettiin ensin opetamalla meille jaakotus ja kuinka Nitan tulee koota painopistettä taakse ennen hyppyä, jotta se pystyisi tekemään tiukan käännöksen siivekkeen jälkeen. Jaakotus tapahtuu niin, että ohjaaja kääntyy hyppyn edessä selkä vasten hyppyä ja "kyykistyy" näyttämään pysäytystä, noustessa ylös tulee "vapautus" hypylle ja ohjaaja lähtee siitä lähes heti jatkamaan lähtösuuntaan. Näin saadaan koiralle hidastava/pysäyttävä merkki ennen hyppyä, koira kokoaa painoa taakse ja koska ohjaaja on jo päässyt sujuvasti jatkamaan menoa tulosuuntaan, koira pääsee vapaasti kääntymään hypyssä mahdollisimman tiukasti.
Nita hidasti merkistä niinkin hyvin, että se kielsi hypylle. Jaakotuksessa oikea aika on ehdoton ykkönen, liian myöhään tehdystä ei ole hyötyä ja liian aikaisin tehdystä seuraa monesti kielto.

Yhdistettiin sitten pakkovalssi-jaakotus, pakkovalssi-valssi sekä normaali pakkovalssi. Nita tulee hyvin pakkovalssin merkkiin, mutta vähän välttää hyppäämistä siitä kulmasta, jos olen itse vähäänkään edessä. Mun täytyy vaan oppia luottamaan koiraan ja lukemaan sitä paremmin. Nita teki koko treenien ajan todella hyvin, vaikka tällaisissa yhden esteen harjoituksissa se toisto toistolta hidastuu. Olis vaan niin kivaa tykittää aina rataa?

Sainkin sitten vielä harjoitella samat asiat Inkan bc Sätkän kanssa, koska se on ohjattavuudeltaan niin samanlainen kuin Nita, että käytämme monesti sitä myös treeneissä kun pitää hiota omaa liikettä ja ohjausta. Sätkä tosin ei anna yhtä armeliaasti anteeksi kuin Nita.
Erittäin hyödyllistä oli myös päätä tekemään samat asiat todella nopean koiran kanssa. Inkan sanoin, "koska Nitassa on aivan tuo sama nopeus, se on nähty, niin sun täytyy osata nämä myös nopean koiran kanssa". Sätkä kun jaksaa tehdä toistoja yksittäisillä esteillä vaikka maailman tappiin hirmuisella vauhdilla, sain harjoitella todella paljon omaa liikettä ja etenemää.

Aivan huipputreenit, josta jäi taas paljon käteen. On tää vaan niin meijän laji.


7.9.2014

Innokkaita bannerin tekijöitä?

Olisiko täällä innokkaita bannereiden tekijöitä pientä maksua vastaan? Tai sitten kiinnostusta kilpailua kohtaan, palkinnoksi joku kiva tuote?

Anyone? :)

Extra valssiharjoitus

Ohjatuissa treeneissä riitti tekemistä kun oli kaksi ohjaajaa paikalla. Toisessa "pisteessä" oli kunnon valssiharjoitus - valssia oli joka väliin tungettava vaikka ei haluaisi. Toisessa pisteessä oli sitten keppiharjoitukset sekä takaakiertoon lähetys mahdollisimman kaukaa. Basic-tekniikkoja, joissa aina riittää hiomista vielä tässä vaiheessa.

Valssit tulivat siis putken ja kolmosen takaakierron väliin, takaakierron jälkeen sekä neloselta vitoselle. Ainoa hankala väli oli 4-5, jossa häämötti putken suu houkuttamassa.

Valssi on meille vaikea ohjaus, vaikka onkin ns. helpoin ja useasti ensimmäinen opeteltava ohjaus. Kuitenkin sen oikeaoppinen ja oikein ajoitettu suorittaminen on yllättävän haastavaa, etenkin nopealla maksikoiralla.
Valssissa vaihdetaan suuntaa tai ohjaavaa kättä kääntyen koiraa vasten. Tämä kuitenkin tulisi suorittaa ajoissa. Kuulostaa hepolta? Valssissa on tärkeää ettei jää seisomaan paikalleen vaan nimenomaan nimensä mukaisesti otetaan valssiaskel taakse/sivulle suuntaa/ohjaavaa kättä vaihtaen. Katse pidetään aina koirassa. Tilanteessa on kuitenkin muistettava liikkua ja valssattava ajoissa, joittei koiralle tule ohjaus täysin yllätyksenä ja myöhässä. Esteen päällä seuraavan esteen jo lukitessa ollaan jo pahasti myöhässä. Tästä muodostuukin valssauksen yksi periaatteista eli merkkaus. Tätä ei suinkaan kaikki harrasta, mutta joissain tilanteissa on käydään "merkkaamassa" koiralle ponnistus paikka ennen koiraa ja valssataan siitä. Tällöin koiralle on kerrottu hypättävä este, mutta ohjaaja on jo oikeassa paikassa jatkamassa rataa.
Valssi on vaikea liike meille, koska A) olen monesti myöhässä B) aloitan valssin vasta esteen jälkeen enkä ennen C) Nita hyppää isoja laakeita hyppyjä eikä mielellään kokoa.

Kuvat snap shotteja videosta 
Valssissa välillä 4-5 keskityin aloittamaan valssin jo hieman ennen nelosta ja antamalla Nitalle jarrutusmerkin, joka on meillä voimakas suhahdus. Tätä tehostaen useasti palkkaan muutaman kerran namilla kädestä heti valssin jälkeen, koska näissä ohjauksissa tarvitsen todella koiran "käteen kiinni".



Itse treenit aloitimme Nitan kanssa kepeistä. Saatiin kujakepit raahattua pihalle, joita ei olla edes treenattu vaan kotona vinokepeillä. Purinalla ei kuitenkaan vinokeppejä ole, joten halusin kujia lähteä kokeilemaan. Kujakepit ovat aika hidas, mutta varma tapa opettaa kepit - koska Nita osaa jo pujottelun, mutta vauhti uupuu, kujakepit voivat olla hyvä ratkaisu tähän. Saadaan ne hallilla yhdistettyä rataan helpotettuna niin saadaan myös putki-imulla vauhtia.
Ja hyvinhän ne meni! Videosta jäi ensimmäinen kerta välistä. Kokeilin lähteä jättäytymään itse taakse, mutta Nita on sen verran kiinni siinä ajatuksessa, että palkka lentää aina multa. Tässä siis ehtottomasti otettava etupalkkaa tai apupalkkaajaa edessä.





2.9.2014

KoivisCup, episALO 17.8

Parempi myöhään kun ei milloinkaan?

Elokuussa käytiin Nitan kanssa tokoseuramme Koivukylän Koiraharrastajien vuosittaisessa KoivisCupissa ALO-luokka kokeilemassa. Vuosittaisessa kolmen osakilpailun cupissa ei tännä vuonna osallistuttu kuin kerran työvuorojen vuoksi. Viime vuonna menestyttiin hyvin jokaisessa osakilpailussa ja voitettiin "Koiviksen kovin tokoilija"-titteli, vaikea uskoa meistä eh? Postaukset viime vuodesta: 1. osakilpailu2.osakilpailu ja 3. osakilpailu.

Viime vuonna oltiin mölliluokassa, mutta nyt lähin korkkaamaan ALO-luokan. Nita yleisesti tekee hirveän kivalla vireellä ja motivaatiolla omalla treenikentällä, mutta sitten muualla kun yrittää käydä treenaamassa niin neiti on lähes keskisormi pystyssä. Tämä ehkä kiteyttää myös oman viha-rakkaussuhteen tokoa kohtaan.


Sunnuntaille sattuikin todella lämmin päivä viileiden kelien jälkeen, joten saatoin jo arvata ettei aivan täysillä pysty koira tekemään. Menin jo aamusta talkoilemaan ja Nita sai oleskella metallihäkissä varjossa lakanalla peitettynä osittain. Melkein jopa hiljaa oli neiti, välillä piti yrittää epämääräisiä ääniä komentaa.
Lämmiteltäessä en saanut Nitaa oikein leikkimään tai juuri tekemään mitään. Siltä tuntui olevan veto ihan veke ja kaikki muu kiinnostavan. Suoritukseen lähdettiin siis sekalaisin fiiliksin, mutta kuitenkin asenteella ettei se ota jos ei annakkaan.

Itse suoritukseen:

Luoksepäästävyys 10
-Ei tainnut vilkaistakkaan tuomaria. Pientä häilyvyyttä omaa vuoroa odottaessa pitkään perusasennossa.

Paikkamakuu 9
-Meni hyvin ekalla käskyllä, lonkkalepoon paikalle jättäessä kuten on alkanut tapana olemaan. Nyt kuitenkin harvinaisen levoton. Ei ollut nousemassa, mutta vaihtoa lonkkaa varmaan kolmesti..

Seuraaminen kytkettynä 10
-Lähti hyvin, mutta loppua kohti löysistyi selkeästi. Vähän kiltti arvostelu.

Seuraaminen taluttimetta 9
-Taas lähti hyvin, mutta nopeasti lässähti. Kuumuus ja pitkä odottelu teki selkeästi tehtävänsä. Käännökset aika laajoja ja lopun perusasentoon piti erikseen käskeä. Taas vähän kiltti arvostelu.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 ½
-Hiipi vähän.

Luoksetulo 9 ½
-Harvinaisen häilyvä. Tähän asti meidän luottoliike, josta tullut aina 10. Nyt kuitenkin perusasentoon haki hitaasti vaikka laukalla tulikin.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 ½
-Otti kaksi tai kolme askelta hiipien ennen pysähdystä.

Estehyppy 9 ½
-Karkasi kolmesti esteelle (ei hypännyt) ennen kuin liikkuri kysyi ollaanko valmiita. Itse liike aika hyvä siihen nähden kuinka vähän tätä harjoiteltu.

Kokonaisvaikutus 9 ½
Kuumuus ja pitkä odottelu näkyi selkeästi koirassa, joka ei niin innokkaana enää tehnyt. Muutamia numeroita itse olisin alentanut, mutta ehkä tässä otettiin huomioon erittäin kuuma porottava aurinko ja kuitenkin epistaso.

Yhteispisteet 188/200p 1-tulos, jolla korkattiin 1.sija. Vuoden kovin tokoilija oli tällä kertaa aivan joku muu ihan ansaitusti ;)


Tulevana sunnuntaina olisi sitten meidän ensimmäiset tokokokeet omalla kentällä. Vähän näyttäisi Nita kenties (jos vihdoin ja viimein kiitos!!) aloittaisi juoksunsa ennen sitä, joten saa nähdä onnistuuko osallistuminen ollenkaan..