8.4.2015

Blogin tulevaisuus?

Huh edellinen teksti on ollut yli kuukausi sitten helmikuun lopussa. Näin hiljaista blogissa ei olekkaan ikinä ollut - tästä syystä olenkin alkanut miettimään blogin tulevaisuutta.

Pitkäaikainen haaveeni viimein toteutui kun ostin oman hevosen. Asia, josta olen haaveillut aivan ratsastusharrastuksen alusta alkaen jo pikkutytöstä. Harrastus vaatii rahaa ja ennen kaikkea aikaa. Hevosen ylläpitäminen on todella iso kuluerä etenkin jos haluaa harrastaa laadukkaasti - joka itselle tarkoittaa valmentautumista, oppimista ja kilpailemista. 

Hevonen on tallilla, joka itselleni on hyvin rakas. Paikka, jossa olen käynyt 12 vuotiaasta lähtien ja nykyään paikkaa vetää aivan ihana ihminen, paras ystäväni. En halunnut harkita muuta paikkaa, mutta paikka vaatii itse tallitöiden tekemistä lukuunottamatta kesä/laidunaikaa. Eli talli vie arki-illoista paljon aikaa itse hevosen liikutuksen lisäksi.
Nitan kanssa käydään normaalisti treeneissä ja Vickyn kanssa on agilityn saloja aloitella kesällä.

Emme siis ole kadonneet tai lopettaneet treenaamista - aika tai oikeastaan jaksaminen/kiinnostus blogin kirjoittamiseen on vain hävinnyt. En haluaisi blogia unohtaa, koska pidän sen pitämisestä, mutta en aio ottaa huonoa omatuntoa kuinka usein postauksia tulee. Kirjoitan silloin kun siltä tuntuu ja on kirjoitettavaa - kukaan ei varmaan halua lukea väkisin kirjoitettua tekstiä?

Eli aika nyt näyttää mihin blogin tie vie, tuleeko tänne kenties vain tärkeimmät/isoimmat kuulumiset kisapostaukset vai mitä?

Kuva helmikuulta :)

28.2.2015

Syypää mun hymyyn


Hups ostin hevosen. Tai oikeastaan ponin.

Siinä onkin suurin syy pisimpään blogihiljaisuuteen tässsä blogissa. Viimeisin postaus oli 30.1, ihan luvattoman kauan aikaa sitten. Oikeastaan tammikuun puolessa välissä päätin toteuttaa nyt ihan aikuisten oikeasti isoimman haaveen ikinä - ostaa oman hevosen tai ponin. 
Sitten alkoikin iso rumba, illat kuluivat töiden jälkeen ilmoituksia lukiessa ja omaan ilmoitukseen vastanneille vastauksia. Koeratsastuksia kertyikin kokonaisuudessaan 12 tai 13, suurin osa oli parin tunnin ajomatkan päässä, joten viikonloput menivätkin autossa istuen. Jo ensimmäisenä viikonloppuna auton mittariin ropsahti 900km ja takana kolmen hevosen selässä käynti. Huh mitä touhua, se oman löytäminen oli yllättävän vaikeaa. En tiennyt tarkalleen mitä halusin, mutta toisaalta tiesin. Muutamassa hevosessa ei ollut mitään vikaa ja olisin voinut löytää itseni todella pitkältä muutamien vuosin päästä, mutta selässä ei tuntunut kotoisalta vaan lähinnä avuttomalta.

Nyt tallissa seisoo 9 vuotias Eestinhevostamma Rediaaria, "Riia".
Poni, joka yksinkertaisesti vain kolahti. Kyseessä on projekti kouluratsastajan näkökulmasta, mutta ponilla on hyvä ote työskentelyyn ja mieletön luonne. Kyllä siitä vielä kiva tulee.

Ostosreissu on ollut rankkaa ja blogin päivittäminen on jäänyt. Nitan kanssa ollaan treenattu normaalisti ja seurakin on tammikuun aikana vaihtunut. Edustetaan nykyään Itä-Helsingin agilityharrastajie (I-HAH). Syy vaihtoon oli vain ja ainoastaan etäisyys, Tattiksen halli on puolet lähempänä kuin Purina, on lämmitetty vaikkakin pieni. Kesällä onkin sitten iso ulkokenttä Kivikossa, matkaa huimat 10min autolla. Totesin vähäisemmänkin ajansäästön olevan nyt tarpeen, koska arki-illat menevät paljon tallilla.

Vickyn treenit ovat häpeäkseni kyllä olleet tauolla varmaankin 3-4vk (hyihyi). Nyt tarkoitus palailla taas takaisin ruotuun.


30.1.2015

Vickyn pentukurssi

Mietin pitkään olenko valmis maksamaan pentukurssista toisen koiran kanssa. Ehdottomasti kurssia suosittelen, jos on ensimmäinen koira kyseessä, mutta toisen kohdalla on yleensä jo paremmat käsitykset mitä haluaa tehdä sekä mitkä keinot mahdollisesti auttavat saavuttamaan tavoitteen.


Kaverini kuitenkin vinkkasi harrastuskoiran pentukurssista, joka vaikutti hyvin lupaavan kuuloiselta meidän molempien mielestä. Toki hintaakin oli vajaa 100 euroa. Kurssille ilmoittauduttiin ja odottelinkin sitä innolla. Nyt kuitenkin kun kolme kurssi kertaa on takana, tuntuu kurssi rahan hukkaukselta ainakin meidän osalta.

Ajattelin etukäteen, että jos ei muuta niin saadaan satasen edestä häirötreeniä - noup. Neliön muotoinen sisätila on jaettu viiteen "lokeroon", jotka on peitettu näkösuojalla sivuista. Vicky käytännössä näkee vain yhden koiran, se joka on edessä huoneen toisella puolella. Kovin isosta häiriöstä ei siis voida puhua,

Ensimmäisellä kerralla katsottiin kuinka hallussa on koiran huomion saaminen nimellä kutsuttaessa sekä treenattiin katsekontaktia.
Toisella kerralla jatkettiin katsekontaktin harjoittelemista, sekä namista luopumisesta. Piti saada myös naksuttimen avulla koira kiinnostumaan pahvilaatikosta.
Kolmannella kerralla opeteltiin kosketuskepin käyttö (jota kouluttaja ei kuitenkaan suosittele kisatokoliikkeisiin), haettiin kaikki neljä jalkaa laatikon sisälle sekä äänisiedätystä.

Kaikki hyviä harjoituksia, mutta ei sellaista mitä en olisi osannut opettaa/harjoitella kotona. Siitä syystä kurssi tuntuu turhalta kun odotukset uuden oppimisesta olivat aika korkealla eikä näistä ole hirveästi uutta ideaa saanut nimenoman kisakoiran koulutukseen. Katsotaan mitä seuraavat kaksi kertaa tuovat tullessaan.

Nyt pitäisi alkaa V:n kanssa treenailemaan tokon alkeita pikku hiljaa. V tykkää selkeästi olla edessä esim istumassa eikä hakeutua yhtään sivulle istumaan. Myöskin kun asiat on opetettu operantisti naksuttimen avulla, ei se seuraa namihoukutusta :D ;D En siis voi mennä sieltä missä aita on matalin, vaikka Nitalla perusasennon opetus tuli helposti houkuttelemalla asentoon eikä namikäden häivyttäminen loppupeleissä ollut iso juttu. 
Jatketaan myös etujalat laatikolla-temppua ja koetaan hakea takajalkoihin liikettä. 

Mitä häiriöön tulee, tarkoituksena olisi mennä joku päivä Itikseen pyörimään pennun kanssa ja naksuttelemaan katsekontaktista sekä jos vaikka Ojangossa olisi jotkut agilitykisat menossa mitä voisi käydä tuijottelemassa.


13.1.2015

Spookeilua


Tuttua kauraa, rakettien jälkeiset jälkihuumat kestävät meillä hyvinkin pitkään. Ei siis jatkuvaa lasien kilistelimistä ja juhlimistä tätä vuotta vaan lähinnä Nitan ajatusmaailman selventämistä.
Uusi Vuosi on ajankohta, josta Nitalla kestää lopullisesti toipua hyvinkin pitkään. Se on kyllä palautunut, kykene leikkimään yms mutta on tavallaan ääniherkempi sekä huomattavasti epävarmempi epäilyttäviä asioita tai ääniä kohtaan. Nyt kun taas lunta on mukavasti (kuvat lauantailta), mutta iski plussakelit - tippuu katolta lunta ja osuu kerrostalon räystäisiin. Tätä Nita nyt kummastelee ja säikkyy. 

Kaiken huippu on tällaisten inhottavien asioiden yhdistyminen kaikkeen muuhunkin. Tänään päivälenkillä molempien koirien kanssa, ei Nita suostunut talon vieressä olevaan metsään lähteä. Se oli irti ja kääntyi tyylikkäästi takaisin kotiin eikä tullut edes karjumalla takaisin. Sieltä sen sai väkisin hakea takaisin hihnaan kiinni. Ei auttanut edes Vickyn läsnäolo. Metsässä sitten V:n riehuessa meni mulla aika rattoisasti kiskoessani Nita perässä kun se yritti joka metri vetää uukkarit takaisin. Metsässä ei ole tapahtunut mitään ja siellä on aina hauskaa - no eipä nyt ollut.

Tässä mielentilassa Nita ei ole kovin sosiaalinen pentua kohtaan, joka ärsyttää toki sitäkin kun leikkikaveri uupuu. 
Vicky muuten vaihtaa hampaita ahkerasti ja yllyttää omaa puremisvimmaansa - ihan kuin sitä ei olisi jo ennestään ollut :D


Palaillaan hieman uutisten kera myöhemmin tällä viikolla!

11.1.2015

Vickyn treenejä

Pyhät olivat pitkät ja mukavasti oli koko ajan pieni vapaapäivä töistä. Alla olevat videot ovat vuodenvaihteelta kuvattuja, päiviä en tarkkaan muista. Kuvaushetkellä V 16vk.

Treenilistalla on ollut peruskäskyt istu, maahan, odota, ole hyvä ja katso. Istu alkaa olla hyvin hallussa eikä edes käsimerkkiä juuri käytetään vaan sanallinen käsky on hyvin hallussa. Käskyyn on liitetty myös kriteeriksi katsekontakti eli silmät pois namikädestä. Olen myös palkannut enemmän namia heittämällä kuin kädestä. Maahan meno onnistu vain käsimerkillä ja pennun kynsillä raapien.
Omaa ruokaa odotetaan istuen ja katsekontaktissa - vapautus ole hyvä käskyllä.
Kelien ja jo yhden pissatulehduksen Vicky jo saaneena, ei vielä istumisia sun muita treenata ulkona. Pyrin muutenkin välttämään ja hätyyttämään ettei se kylmällä istu. Ei meinaan halpaa kukkarollekkaan.



Seuraava peruskäskyjen kriteeri on vapautus-sana. Eli istu tarkoittaa istumista kestollisesti pidempään kunnes vapautetaan. Huomaan jo nyt miten "odota" -sana vaan lisääntyy huomaamattaan joka paikkaan sekä minulla että miehellä. Tästä juuri haluaisin pois, mikäli se liittyy peruskäskyyn kuten istu, maahan, seiso. Eri asia kun puetaan yms ja siinä yhteydessä odota-sanan käyttö.

Kuten Nitallakin aikoinaan, olen Vickyn kanssa aloitellut naksuttelemaan etujalkoja laatikolle. Tästä sitten tarkoituksena opettaa takajaloilla pyöriminen ja tömähtäminen perusasentoon. Nitalla kun takapään työskentely on puutteellista vähän eri tavalla opetetun perusasennon vuoksi. Ei siinä mitään, muutenhan Nitalla on tosi varma ja vahva perusasento. Nitan videot aikoinaan löytyy täältä ja täältä.



Vicky on onneksi ihan mielettömän ahne. Siis todella. Sitä on helppo motivoida, mutta se on myöskin kauhean malttamaton. V oppii muutamasta hassusta toistosta ja tarjoaa kovasti itse toimintoja kokeillen mistä tulee palkka. Ihanteellinen siis operantille koulutukselle sinänsä. Tuossa laatikko-hommassa seuraava ongelma onkin pyöriminen, malttamattomuus käy esteeksi kun keskittyminen herpaantuu vain namia ajatellessa. V:tä kun ei ole opetettu seuraamaan namia vaan painotettun luopumiseen, miten siis saada aikaiseksi toivottu pieni askel takajaloilla sivulle laatikolla?

Tänään myös aloitettiin pentukurssi! Siitä omaa postausta myöhemmin :)

10.1.2015

Seppo Savikon rata

Kävimme joulukuussa Laura Juutin pitämän ratatreenin, jossa Seppo Savikko oli suunnitellut radan. Vaikeusaste oli noin 3.lk, mutta ei vaikeimmasta päästä. Kinkkisiä kohtia oli ja etenkin niissä oltaisiin kisatilanteessa mitattu kääntyvyysnopeuksia ja niillä ratkottu sijat.


Itse treeneissä painotettiin onnistumisiin, etenkin alkuun. Hiukan epäilin radan alkua tuon pussi/putki siirtymäväliä, joten aloittelin rataa vasta putkelta. Kutoselle kokeiltiin eri ohjauksia: päällejuoksua, jäämällä normaalisti putken puolelle lähettämään, seiskalla joko kiepautus tai sitten takaaleikkaus ja koira kiertää taaimmaisen siivekkeen. Kaikista luontevinta meille oli päällejuoksu kutoselle ja siitä pyöritys seiskalle. Ysi-putkeen lähetys onnistui joka kerta hyvissä ajoin eikä tarvinnut yhtään käydä saattamassa. Myöskin pakkovalssi kympille meni nappiin! Nro 12 piti aika tiukka valssi tehdä äänimerkein, jotta sain Nitan tekemään tarpeeksi tiukan kurvin. Jaakotus-valssi passaa kanssa, kuhan tietää mitä tekee keinulle - kummalla puolella haluaa olla. Totesin itse, etten ala keinulle väsertämään persjättöä vaan otan mielummin nro 15 takaaleikkauksella. Nro 17 kaare jäi kokoajan pitkäksi, siinä olisi saanut kirittyä aikaa tiukemmalla ohjauksella. Hiukan pimeä putkikulma meni nappiin aina.

Ohjauskuvioita sitten ratkottiin siitä eteenpäin. Renkaalle ei voinut jäädä odottamaan YHTÄÄN vaan oli jo juostava eteenpäin, jotta kerkeisi tekemään pakkovalssin nro 23. Kerran taisin olla ajoissa, mutta tein pakkovalssin huolimattomasti ja peitin riman kropalla, jonka takia Nita lukitsi sen takaakiertona. Lopetettiin rata ennen keppejä. 
(muuten ennen joulutaukoa olevien ratatreenien kepit menivät radalla 4 kertaa, huom 4 kertaa aivan loistavasti!!)

Hirmu kiva rata ja saatiin jälleen paljon irti. 
Joulutauolla käytiin viime sunnuntaina sama rata juoksemassa. Nita vähän vaisu ollut muutenkin uuden vuoden jälkeen (meillä paukutellaan yhä) ja se jotenkin näkyi. Kuitenkin huippuhyvää työtä.
Videolta näen heti kuinka mummohölkkäilen, tossua toisen eteen niin löytyy koirastakin varmasti uusi vaihde. Myöskin ohjauksissa oltava tarkempi. Merkki ja sitten pois alta. Ei jäädä kudeksimaan, jää Nitakin ihmettelemään ja hidastamaan. 

Video on omista treeneistä 4.1 kyseisellä radalla