Koira osaa, ohjaaja ei

Otsikossa onkin kiteytettynä viimeiset kaksi perjantain ohjattua agilitya. Koira tekee kyllä - ja nimenomaan miten itse ohjaan, eli aivan muuta kuin on tarkoitettu.

14.2 Nita oli mukavan rento ja menevä, oli hyvin kuulolla ja sieti omat mokailuni. Radalla sai juosta ihan kiitettävästi, mutta oi voi noita omia mokia.. Puomi ei napannut yhtään, kuun asento tähtiin verrattuna ilmeisesti väärä :)

21.2 Nitalla oli taas vähän hassu päivä, keskittyminen ei ollut todellakaan huipussaan vaan meno oli aika haahuilua. Lisänä omat mokat - ihan oikeesti! En olekkaan ollut noin huolimaton pitkään aikaan, pitäisi itseä potkaista persauksille :) Mutta ah keinu on hieno! Pakkovalssit onnistuivat ihan hyvin, mutta toiselle toinen niistä oli kyllä tarpeeton ja tein jälleen yksinkertaisesta asiasta liian vaikeaa (miksi?). Videon lopussa Nita bongasi jotain nameja esteen alta.

Alla koosteet treeneistä, iso kiitos kuvaajille! Kyllä sitä vain omat virheensä tajuaa vasta videolla. Ihan naurattaa tuo meno :D Ei ole kyllä parhaat päivät olleet, ei tosiaankaan.

Kotiharjoituksena olisi etupalkan opettaminen ja sen tuominen kontaktitreeneihin. Vielä olisi pe treenit edessä, oma toimiset viikonloppuna sekä ensi tiistaina olisi tarkoitus epiksiin osallistua. Jospa ryhdistäydytään siihen mennessä!

Hyvän olon ja kunnon merkitys

Tulin juuri iltakävelyltä Nitan kanssa. Olo ei ollut todellakaan mikään raikkain tai kevein - aivan päinvastoin. Jään itse itselleni jatkuvasti kiinni huonosta syömisestä, liian vähistä yöunista, vähäisestä liikunnasta ja totaalisesta piittaattomuudesta. Ei hyvä - oletteko huomanneet itsessänne samaa?

Olen ollut viime aikoina pitkään väsynyt, jaksamaton ja hieman kärttyinen. En pysy tavoitteissani enkä ole saanut haluamani asioita tehtyä. Olen stressannut erinnäisistä syistä koko alkuvuoden enkä edelleenkään tiedä mitä kevät tuo tullessaan. Pieni ajatus takaraivossa on jyskyttänyt tämän olevan aivan itseaiheutettua. Jos tekosyiden keksiminen olisi kilpailulaji, olisin aivan varmasti maailmanmestari. Tekosyyt huonoon syömiseen; "herkut lievittää stressiä", "olen nämä ansainnut", "maanantaina sitten", "viikonloppuna saa herkutella", "ryhdistäydyn heti huomenna", "kaapissa ei saa olla mtn herkkuja saatavilla". Kuulostaako tutulta? Vetoan aina tunnesyömiseen sekä tapasyömiseen, syön kun olen iloinen, surullinen, masentunut tai stressaantunut. Arkiliikuntani pitää kyllä painoni kurissa, mutta hyvää oloa se ei tuota.

Hyvä olo on avain kaikkeen. Hyvä olo tulee hyvästä kunnosta ja fyysisestä olosta. Hyvä kunto ei tarkoita välttämättä kilpaurheilua tai 10km juoksulenkkiä. Se voi tarkoittaa puolen tunnin kävelyä koiran kanssa ilman, että kaipaat koko ajan kotisohvalle.

Olin aikaisemmin täynnä energiaa. Saatoin käydä aamulla juoksemassa lyhyen lenkin ennen töitä, töiden jälkeen tallilla ratsastamassa ja illalla oli vielä energiaa treenata koiran kanssa tai siivota kotona. Olin iloinen ja pirteä, täynnä tarmoa ja odotin vain seuraavaa tekemistä mihin sen iskeä. Huono syöminen ja vain pakollinen arkiliikunta tekee olostani huonovointisen henkisesti. Kävelyllä oloni on epämukava Jaffa-limun tankkauksesta eikä energiani riitä huomioimaan koiraa normaalilenkkiä lukuunottamatta. 

Tämän iltainen kävely herätti. En voi loputtomiin olettaa tuloksien ilmestyvän tyhjästä ja energiatasoni normalisoituvan. Tarkoitan tuloksilla myös ihan koiran kanssa treenaamista, kun energiataso on huono niin ei jaksamista löydy, treenit jäävät ja sitten ihmetellään miksi asiat eivät ole niin kuin haluat niiden olevan.

Puhtaan ruuan syöminen puhdistaa kehoa, tunnen oloni heti monta kiloa kevyemmäksi kun olen muutaman päivän syönyt paremmin ja tankannut vettä. Rutiinit ovat ehdottomasti tärkeitä itselleni tässä, lomalla kaikki hajoaa käsiin. Olen myös huomannut syöväni aivan väärin, kaloreita kertyy päivässä helposti vain 1000 - järkyttävää mutta joskus jopa vain 800kcal. Ja silti olo on kuin kolme BigMac-aterian syöneenä? Hyvä laatuista ja puhdasta ruokaa, kuten paljon salaatteja ja proteiineja kerryttävät ehkä enemmän kaloreita, mutta olo on paljon parempi. Mielestäni kaloreiden tuijottaminen ei ole avain hyvään oloon.

Hyvä kunto henkiselläkin tasolla on pieniä asioita, kuten rappusten valitseminen. Tunnen oloni heti paljon aktiivisemmaksi ja olen ylpeä itsestäni etten sortunut laiskana hissiin. 

Hyvä olo on itselläni avain koiran kanssa tekemiseen. Toivottavasti huolehditte hyvästä olosta ja kunnosta paremmin kuin minä. Tässä olisi itselleni nyt myöhäisen uuden vuoden lupauksen aika.

Hiihtolomailut lusittu

Kotiuduttiin takaisin loskaiseen Helsinkiin torstaina - neljän päivän "hiihtoloma" vierähti Himoksen maisemissa. Harmikseni lunta ei sielläkään paljoa ollut, joten hiihtoladut jäivät vain haaveeksi ja vaihtuivat laskettelerinteeseen. Latujen puuttuminen oikeasti harmitti, kun olin saavani jotain hiihtoinspistä sekä virittää neiti karvalapsi myös suksien eteen. 

Ennen matkaa käytiin Nitalle ostamassa valjaa - ja kyllä luitte oikein, valjaiden vastapuhuja osti koirallensa valjaat. Ironista! Sen verran täytyy omaa takamusta pelastaa, että valjaat eivät tule meillä normaalikäyttöön vaan ovat juoksuharrastustamme varten. Käymme säännöllisen epäsäännöllisesti miehen kanssa juoksemassa koiran kera  ja valjaat ovat ehdottomasti siihen koiraystävällisempi vaihtoehto kuin panta. Juoksulenkillä Nita on luvan kanssa edellä juoksemassa ja saa pientä painetta pitää hihnaan.

Hurtan y-valjaat eivät istuneet kunnolla, koko 70 oli liian pieni ja koko 80 hiukan liian iso. Sniif kun olisin halunnut ne pinkki-turkoosit.. Kassalle löysivät tiensä sitten Rukka-merkkiset valjaat :)

Valjaat olivat kyllä kätevät reissussa kun koira oli lähes koko ajan irti, puolkuristava kun voi helposti tippua pään yli pois koiran ollessa irti. Ja onhan nuo pinkit aika kivat! 

.

Erikoispostaus: Apassionata 2014

Silmänruokaa hevosihmisille ja miksei muillekkin!

Pentutapailua

Käytiin nyt toista kertaa moikkaamassa kaverin saksanpaimenkoirapentua, Siennaa. Neiti on aivan ihastuttava tapaus. Ensimmäisellä kerralla Sienna oli vähän kauhuissaan Nitan isosta koosta ja leikkisyydestä - tästä syystä Nita olikin paljon hihnassa eikä loppupeleissä välittänyt draamaqueen-pennusta. Nyt Siennakin uskaltautui jo leikkimään koon kasvaessa, vaikkakin Nita leikkii turhan rajusti välillä koko ajan.

Pyörittelyä radalla

Perjantaina meillä oli pitkästä aikaa ohjatut treenit pakkasen hellittäessä. Olikin kyllä hyvät!

Päästiin treeneilemaan toisena ja sitä ennen otin ulkona paljon seuruuta, perusasentoa ja liikkeestä maahan. Kyllä lapsukainen vain tekee parhaat seuruut aina agilitytreeneissä! Nita oli hyvillä mielin, rauhallisena, mutta kuitenkin vireessä ja malttoi keskittyä. Tärkeintä on saada se rauhassa radalle.

Rata oli teknisesti meille vähän haasteellinen, itse piti pitää yllä reipasta vauhtia, mutta kuitenkin saatava koira välillä lähelle. Ne paikat mitkä uskoin onnistuvan - ei onnistuneet ja vaaranpaikat menivät loistavasti!

Otin renkaan jälkeen valssin, koska halusin olla rengasta lähellä - se on meillä kuitenkin vielä hiukkasen epävarma radalla maksikorkeudessa. Kolmoselle takaakierto, putken "piilo"kulmaan lähetys onnistui todella hyvin ja hyvän matkan päästä, persjättö 4-5, jotta kerkesin tekemään vielä toisen persjätön vitosputken jälkeen + takaakierto kutoselle. Olin aivan varma Nitan sujahtavan putkihakuisena koirana putkeen ohi kasin, mutta ei! Sain hyvin omalla kropalla käännettyä jälleen takaakiertoon kasille. Sitten olikin hankalaa - yritin jäädä putken vasemmalle puolelle ja saadan Nitan irtoamaan toisella puolella ysille, mutta se ei onnistunut. Kuljin siis mukana blokaten putken suun ja putken puolessa välissä kääntäen kroppaa vasemmalla huutaen "putki" - sinneppä meni eikä väärälle aidalle! Jes! Palkka nro 12 jälkeen. Muutamia kohtia hinkattiin, mm. persjätöt putkille tulivat koutsin ideana saadessani aikaa jatkoa varten.

Puomi sujui ok, Nita himmasi aika paljon ennen alastuloa, päällejuoksulla nro 17, välistäveto ja mokatiinn nro 18. Olin itse myöhässä totaalisesti, sitä hinkattiin ja saatin kun saatiinkin se suoritettua. Keinu oli ekaa kertaa radalla ja Nita lensi siitä kuin supernainen konsanaan yli. Heh. Reippaana vaan uudestaan ja jopa koiruus tajusi hieman (lue: ei juuri yhtään) hidastaan ja saatiin sekin kunnialla läpi.

Hirmu kiva tekninen rata ja ehdottomasti meille mukavasti haastetta. Mokat olivat aivan omaan piikkiin ja koira meni sinne minne pyysin. Nitalla oli välillä mielipiteitä turhan hitaasta vauhdistani ja lähtien "keulien" vain eteenpäin odottamatta yhtään. Oli koutsilla naurettavaa :)

Saatiin vinkkejä kotitreeniin, jolla vahvistetaan puomin kontaktia ja otetaan sille etupalkka mukaan. Katsotaan milloin päästää yksäritreeneihin!

Laiskimusmato iskenyt

Otsikko kertoo kaiken, en voi edes asiaa puolustella. Laiskuus iskenyt totaalisesti ja rakas blogi on joutunut valitettavasti sen kynsiin. Jospa pelastus löytyisi. Nyt kun saimme netinkin vihdoin taas toimimaan.

Itselläni on ollut paljon muutoksia vuoden alussa, niin hyviä kun negatiivisiakin. Ensimmäistä kertaa voin rehellisesti sanoa, että elämä potkii päähän ja persauksiin ihan urakalla - vailla sääliä. Aikani on myös mennyt paljon tallilla, sillä lompakkoani keventää vielä nuori hevonen (ylläpidossa). Tosin hevonen on nyt seissyt tapaturman takia takia viimeisest 5 viikkoa..

Meidän viime päivät

Nitan kanssa ollaan taas tehty säiden armoilla ja oman jaksamisen mukaan. Pakkaset ovat olleet aika kovia, joten agilty lämmittämättömä hallin takia on jäänyt vähälle. Käytiin kerran viime viikolla ottamassa helppo rataa alle, missä kiinnitin paljon huomiota irtaantumiseen ja kauko-ohjaukseen. Koitan Nitaa saada vielä enemmän estehakuiseksi. Uutta on se, että eräs HAU:n kouluttaja on myöntynyt meille mentoriksi! Elikkä jatkossa saadaan yksityisopetusta häneltä aikataulujen ja pakkaskelien mukaan. En malta odottaa, että päästään kunnolla hiomaan ohjauksia, kontakteja ym. Nitan kanssa treeni on ryhmässä aika rajoittavaa, koska en voi samaan aikaan treenata sivussa kun muut ovat radalla Nitan ylikeittämisen takia.

Ollaan myös käyty kerran moikkaamassa blogituttua Ericaa ja hänen koiriansa Neiraa sekä Vienaa. Tapaaminen meni oikein mukavasti ja Neirakin uskalsi Nitan kanssa leikkiä huomattavasti viime kertaa enemmän nyt kun Viena oli mukana :) Ehdottomasti uusiksi! Erican blogin löydät tästä.

Nita todennäköisesti tekee juoksuja, koska se on reilu viikon verran ollut kotona vaisumpi, anteeksipyytelevä, arempi äänille ja jotenkin hassu. Muistaakseni vastaavaa käytöstä oli ennen ensimmäisiä juoksuja. Vaikea sanoa. Muuten Nita käyttäytyy normaalisti eikä mitään poikkeavaa ole sattunut. Ruoka maistuu vähän on/off ja neiti on kovin nirso. Täytyy tarkkailla, onhan tässä jo 9kk mennyt edellistä juoksuista.