30.7.2014

Kysely lisätty!

Huikatkaahan ihmeessä mielipiteenne tuossa vasemmalla olevaan kyselyyn minkälaisen ns. erikoispostauksen tekisin. Mikäli teille tulee mieleen jotain muuta kuin kyselyssä olevaa, suunnatkaa ideanne kommenttilaatikkoon :)

29.7.2014

Ehkä sittenkin vesipeto?

Sunnuntaina paettiin hellettä veneellä saareen kera Nitan, Samulin sekä isäni kanssa. Kerrankin sai oleskella ihanassa auringossa ilman, että soijaa pukkaa koko ajan. Pieni tuuli mereltä ja vola. Kesä parhaimmillaan!


Nita on tottunut veneilemään kyllä, mutta perheemme isommalla veneellä. Olen vähän arkaillut pienemmän ns. "avoveneen" kanssa lähtemisestä koiran kera, vene on kuitenkin paljon pienempi, avoin ja matala. Nita kuitenkin oli aivan kuin kotonansa, veneeseen mentiin reippaasti ja koko matka ihasteltiin maisemia tai vaihtoehtoisesti nukuttiin päikkärit pohjalla. Ei huono merikoira siis!



Monet varmaan muistavat tämän blogin aikana, että Nitaa on yritetty saada nauttimaan vedestä ja uimisesta vähän laihoin tuloksin. Viime syksyllä tilanne oli se, että Nita kävi pitkin hampain kepin tai lelun rantavedestä - sen verran syvältä ettei rinta vielä kastu ja tassut ovat tukevasti vielä hiekalla. Monet yritykset saada koira uimaan, eivät tuottaneet tulosta. Tänä kesänä tilanne on ollut sama ja tulimme Samulin kanssa tulokseen ettemme Nitasta uimaria vaan saa. 

Ihme ja kumma saaressa Nita innostui leikkimään vedessä! Olisiko vihdoin helle tehnyt tehtävänsä? Ensinnäkin se hyppäsi suoraan veneestä rantaveteen aivan itse ja meni myöhemmin aivan sekaisin, jos sille roiskittiin vettä samaan tapaan kun lunta. Aivan sekaisin onnesta koko koira! 






Aivan uskomatonta, että Nita oikeasti leikki vedessä ja tuntui nauttivan siitä!



Myöhemmin Nita yllätti meidät vielä aivan totaalisesti, kesken leikin aloin heiluttamaan kaislaa sen nenän edessä ja koirahan lähti uimaan! Siis Nita?!

Uintikuvaat kännykkä materiaalia, järjestelmäkameraa ei sattunut kenellekkään käteen tuona hetkenä.




Muutaman uintikeikan se täysin vapaaehtoisesti teki mamman ollessa aivan onnesta soikeana. Saa nähdä oliko vain tuuria vai toistuuko moinen vesipedon luonne..

25.7.2014

Realistinen ote kisaamiseen

Nyt täytyy ihan oikeasti ravistella itseä ja hakata vähän päätä seinään tämän kilpailunhalun kanssa. Aikuisten oikeasti. Miksi pitää lähteä puolivalmiina kisoihin? Vastaus: ei pidäkkään.

Lyhyestä virsi kaunis: peruin siis sunnuntain molemmat starttimme Lohjan virallisissa agilitykisoissa. Ensinnäkin sinne on luvattu +30 astetta ja kisat ovat hallissa, en tiedä onko ilmastoidussa sellaisessa vai saunaan verrattavissa. Luokkajaot ovat mielestäni suunniteltu huonosti. Miksi jako ei voi olla 1A, 1B, 2A, 2B jne.? Vaan jako on 1A, 2A, 1B, 2B - maksien A-radan rataantutustuminen klo 9.00 ja B-radan tutustuminen vasta klo 13.20. Idea, että jokainen tasoluokka hoidettaisiin kokonaisuudessa pois alta. Tuossa helteessä about kolmen tunnin odottaminen ratojen välillä ja sitten vielä muuten kisavalmiilla koiralla, mutta kepit ovat huonot? Äh.

Nyt oikeasti joku esto SAGI:n kisakalenteriin ja jäitä hattuun. Ensin nyt treenataan kepit hyväksi ja suht vauhdikkaasti vinokepeillä - sitten katsotaan kisakalenteria uudestaan. En kuitenkaan halua pelastelu 0-ratoja, vaan ihan oikealla tekemisellä ansaita mahdolliset LUVA:t.

Olen puhunut.


23.7.2014

Putkiralli

Viime viikon torstaina HAU järjesti epikset Purina Areenalla. Olin itseni ilmoittanut duunariksi klo 17 lähtien ja "tilannut" koiran tuotavaksi hallille klo 19.30. Suunnitelma oli mennä taas mölliluokka Nitan kanssa, jossa ei olisi keppejä, mutta tällä kertaa luokka oli rajattu, oltaisiin kisattu luokan ulkopuolisena virallisten tulosten vuoksi. Ymmärrän täysin ja siirsin starttimme kisaavien luokkaan - palkinto oli niin houkuttava kuin agilityn maajoukkueen jäsenen Ville Liukan koulutus! Kilpailuhimohan siinä heräsi..

Osallistuja määrä epiksissä oli jotain aivan järkyttävää! Jo ennakkoon ilmoittautuneita startteja oli yhteensä 200 kpl. Luokat oli jokaiselle säkäkorkeidelle supermölli, mölli, kisaavat sekä putkiralli. Tein itse tuomarinsihteerin hommia putkirallissa kuin radat ulkona vaan venyivät ja venyivät. Ilmoittautumisia tuli paikanpäällä koko ajan lisää. Maksien piti aloittaa supermölliluokalla aikaisintaan klo 20, tähän aikaan meni vielä minien viimeiset mölliluokan osallistujat.. Huh. 

Ennen kuin tajusin tilanteen, että starttimme olisi lähempänä yötä kuin päivää, oli jo isäni jo kerennyt Nitaa lähteä kuljettamaan hallille. Siinä sitten pyöriteltiin päätä hetken aikaan, että mitäs nyt. Isä ei voinut jäädä odottelemaan niin pitkäksi aikaa, Nita ei kestä olla kentän vieressä, autossa on liian kuuma ilman häkkiä/auki olevaa takaluukkua.. Päätin perua startit ja muuttaa suunnitelman lennossa, käytiin rallittelemassa putkiralli läpi kahteen kertaan!
Putkiralli oli avoin kaikille.





Harmillisesti hyllytettiin molemmat radat. Toisessa aivan heti alkuun Nita roiskahti selän taakse putkeen, olisin kyllä voinut käydä putken suulla kättä näyttämässä ja imuttaa seuraavalle. Toisella radalla Nita otti jostain syystä aivan kauheasti häiriötä lähdössä leikkivästä bortusta. Joudun aika vaativasti herättämään radalla toisen ajatuksia ja epäselvän ohjauksen takia väärään putken päähän.
Hauskaa oli ja oli muuten huippukiva putkirallin ratapiirros! Sai oikeasti muistella mihin mennään eikä vaan puoli kaarteista ympyrää juosta. Suosittelen ottamaan itselle ylös ;)

Kännykän aarteita



Vinokepit

Meidän keppiongelmaa on nyt pohdittu kovasti ja asiaa tarkasteltu monelta kantilta - unohtamatta yön pikkutunneille asti netissä asiaan perehtymistä. Kepit ovat hitaat: check, koira pujottelee: check, koira hakee kepeille: check, tekniikka; noup, vauhtia; noup. Nämä ovat siis ongelman kulmakivet.
Tuntuu turhauttavalta opettaa keppejä täysin alusta uudestaan kun kerran Nita tietää pujottelun merkityksen ja kepeille hakee - ongelmana on nimenomaan vauhti ja tekniikan puuttuminen. Nita astelee askeleet eikä hypäytä jalkoja. Astelemalla on lähes mahdotonta, jollei mahdotonta mennä keppejä mummon hölkkävauhtia kovempaa. Miten ratkaisemme asian?

Sainkin jo täältä vinkkejä miten asiaa voisi lähteä korjaamaan. Verkot joo voisivat ehkä onnistua, mutta tuoko vähän turhan paljon häivytettävää? Kepit alusta 2x2 menetelmällä? Kerran jo todettu ettei vain yksinkertaisesti meille sovi, varmasti ihan omasta osaamattomuudesta kiinni tämän menetelmän kanssa. Kujakepit? Vinokepit? Ohjurit? Ohjureita ei taida meidän hallilla edes olla.. Kujakeppejä harkitsin seuraavaksi, jossa pääpaino on nimenomaan vauhdissa ja ajatuksessa eteen. Kaverini kuitenkin ehdotti vinokeppejä, jotka voisivat olla ratkaisu tähän. Ei mennä ns. liikaa taaksepän keppejen uudelleen opettelussa ja vinokepit auttavat koiraa hyvin hakemaan liikettä omaan kroppaansa sekä hypäyttämään jalkojansa.

Löysin hyvän hidastetun videopätkän YouTubesta, jossa näkee hyvin koiran jalkojen hypäyttämisen. Tuohon kun vertaa Nitan pujottelua, niin selkeä ero on jalkojen käytössä. Nita yrittää askeltaa kaikki välit.



Vinokepit ovat siis sotasuunnitelma tähän! En tiedä ovatko meidän hallin kujakepit samalla myös vinokepeiksi taipuvat, mutta ainakin meillä on nurmikkoon tökättävät omat kepit. Niillä päästään hyvin alkuun. Alla vielä kuva, jonka otin Googlen kuvahausta. Tuossa ilmenee hyvin vinokeppien eri vaiheet, tosin eivät täysin tuossa järjestyksessä. Koitan ottaa treenejä mahdollisimman paljon videolle tänne jaettavaksi.

Kuva: Google.fi "Vinokepit"
Lohjan kisailmon olen jo kerennyt laittamaan ja sinne nyt lähdetään starttaamaan vaikka kepit menisivät miten. Tuleepahan hyvää kisakokemusta noin muuten, etenkin kun en ilmoittautumismaksuja enää takaisin saa. Onko joku lukijoista tulossa myös Lohjalle? Onko kokemuksia Lägi-Areenan hallista, onko kovin kuuma kesällä? 

17.7.2014

Keppitreeniä

Aamulla käväisin hallilla ottamassa keppitreeniä,siinä sivussa sitten muutakin. Mut voi ne kepit. Miten voi ollakkin hankalaa :D 

Kuvat ja videot ovat iPhone-laatua..


Otettiin Nitan kanssa vaatimustasoa reippaasti alaspäin ja kuvioihin otettiin takaisin 4 pujottelukeppiä. Tarkoituksena on hakea nyt sitä vauhtia ja ennen kaikkea oikeaa pujottelutekniikkaa, joka ikävä kyllä tulee maksikoiralla ainakin vasta kun vauhtia on jo jonkun verran. Oikotietä onneen ei taida valitettavasti olla (sen mieluusti käyttäisin!). Vauhtia ollaan saatu vinkulelulla hetsaamalla ja Nita pujottelee nyt 6 keppiä ihan jees. Mietityttää vain kuinka paljon vauhtia uskallan tältä yksilöltä vaatia ja pitkään vähäisillä kepeillä treenaaminen monesti aiheuttaa ennakointia. Huoh. 

Alla pieni pätkä aamun kepeistä, nyt ajatuksia ja vinkkejä kehiin!


Vertailuna vielä viime viikolta neljän kepin treeni.


Vielä lopuksi loin päässäni ratakiermuran valmiiksi sijoitetuille esteille. Nyt täytyy kyllä sanoa, että olipa koiran ohjaaminen helppoa! Nita toimi kuin ajatus ja ohjaaminen oli niin vaivatonta kunhan muisti itse vain liikkua. Renkaalta otin vastakädellä, jonka jälkeen ohjaus vasta kakkoselle. Tuli mielestäni mukavempi ja tarkempi tie. Vitoselle takaakierto + valssi, ei ongelmaa. Keinu tosi hyvin! Ymmärsi hidastaa eikä tehdä liito-orava lentoja kohti maan kamaraa. Putki-puomi erottelu meni todella hyvin, saatoin lähelle, mutta ei mitään epäselvyyttä. Sitten olikin juoksemista enkä kuitenkaan kerennyt ysi aidan toiselle puolelle... Tuloksena oli siis "heitto" kympille, jonka jälkeen hyvin irtoava takaaleikkaus (piru vie kun toimi kuin oma mieli!!) seuraavalle, josta sujahdus tyylikkäästi hitusen pimeään putkikulmaan. Ah mun koira <3



3.7.2014

Tekevälle sattuu

Pikainen postaus meidän huonosta tuurista.

Nita oli eilen tallilla mukana ja käytiin taas maastolenkki kävelemässä koiruuden sekä hevosen kanssa. Päätin lähteä vielä extempore-reissulle uittamana koiria kavereiden kanssa. Reissussa mukana Nita, Sienna ja kaksi Tanskandoggia. Reissu alkoikin kivoissa merkeissä koirien juostessa ihan täysiiiii kyllästymiseen asti ennen kuin oltiin edes rannassa asti. Höpsöt.

Nitahan ei ole vesinokkaeläimestä periytynyt lapsonen, joten se tuttuun tapaansa tyytyi kahlailemaan ja mukamas olemaan vesileikeissä mukana. Antoi muiden leikkiä lelullakin ok, kun kerran neitiä ei kiinnostunut moisen noutaminen vedestä. Olemattomasta kahlailusta huolimatta taisi mennä merivettä tai roskia kurkkuun kun Nita alkoi yökkäilemään. Tämähän on siis tilanne, jota kukaan nainen ei halua jakaa vaan olla rauhassa - samaa mieltä taisi olla myös Nita. Toinen Tanskandogeista sattui kävelemään aivan Nitan ohi kerran ja sitten toisen kerran kesken neidin yökkäilyn. Tämä oli aivan liikaa herkälle omatunnolla ja piti aloitta rähisiminen. Noh vastassa oleva (tuttu kuitenkin) nuori doggi ei ajatellut jäädä yhtään vähemmälle, joten rähinäkonsertti siitähän tulikin sitten. Siennakin yritti tilannetta pelastaa menemällä väliin.
Tanskandogilla kun ei tarvitse olla kuin suu auki ja pienemmän koiran juosta siihen niin sitten sattuu. Tuloksena oli kulmahampaan kokoinen kirjaimellisesti reikä Nitan kaulassa. Just.

Kulmurin reikä on onneksi todella siisti eikä vuoda yhtään. Soitin vielä päivystävälle eläinlääkärille tikataanko moisia ollenkaan, kuulemma ei. Saatiin ohjeeksi huuhdella 2-3 kertaa päivässä erittäin laimealla betadinella ruiskun kanssa. Mahdollisesti tarvitsisi antibioottikuurin, mutta ei kuitenkaan tikkejä. Aina auttavaa Miisaa ja omaa eläinlääkäriä vielä konsultoitaessa (sekä yön yli seuratessa) putsaillaan itse ja laitellaan antiseptistä Bacibact-pulveria. 

Nyt pientä treenitaukoa ettei koiran syke nouse korkealle ja aiheuta verenvuotoa. Ihme kyllä haava on täysin kuiva..

En vaan käsitä tätä tuuria näiden elukoiden kanssa. Nimimerkillä hevonen myöskin levossa..