26.9.2013

Harrastekoiran vaikeudet kahden henkilön taloudessa

Meillä koira hankittiin perheenjäseneksi, seuraksi, lenkkeily- ja tallikaveriksi. En ajatellut sen kanssa alkaa tavoitteellisesti mitään lajia harrastamaan, arkitottelevaisuudet vain kuntoon pentukoulun kautta ja vietettäisimme rauhallisen elämän. Toisin kävi kun oma kilpailuvietti ja Nitan innokuus sekä lahjakkuus alkoivat kääntää kelkkaa harrastamisen puoleen.
Tavoitteellisessä harrastamisessa on hyvät ja huonot puolensa. Hyviin puoliin luokittelen hauskanpidon ja innokkaan yhdessä tekemisen koiran kanssa. Suhteeni Nitaan on parantunut huomattavasti harrastamisen myötä ja koira nauttii tekemisestä kanssani. Sitä on sydäntä lämmittävää katsella ja kokea.
Haluaisin kuitenkin käsitellä niitä huonoja puolia, etenkin mitä on ilmennyt kun samassa taloudessa asuu koiran kanssa kaksi ihmistä - toinen treenaa ja toinen ei. Mitä ongelmia voisi syntyä?


Nita on pennusta lähtien ollut tietyllä tavalla kovapäinen ja purkanut energiaa välillä vääriin paikkoihin. Tavaroita se ei ole pentuaikana juuri tuhonnut *koputan puuta*, mutta pöllöenergia purkaantuu sitten lenkillä tyhmyyksiin. Aikoinaan Nitaa oli hieman vaikea pitää irti, koska sen kiinni saaminen oli hankalaa. Se kyllä pysyi lähellä eikä karannut minnekkään, mutta tuntui aina tietävän milloin se pitäisi saada hihnan päähän. Tällöin alkoi järkyttävät hepulijuoksut ympyrää ja vierellä haukkuminen. Tähän olen itse löytänyt toimivan ratkaisun - jonkin aikaa pidin aina herkkuja mukana ja kutsuin koiraa luokse monta kertaa lenkin aikana. Otin esimerkiksi pannasta kiinni, annoin namin ja päästin taas vapaaksi. Hetken aikaa kun tuohon jaksoi panostaa, lopputuloksena oli suhteellisen hyvin hanskassa pysyvä koira vapaana. Nykyään itselläni vastaavia ongelmia ei ole.

Miehelleni on taas niitä ongelmia kasaantunut Nitan kanssa. Hän ei voi juuri pitää Nitaa irti samantapaisen ongelman vuoksi ja Nita purkaa pöllöenergian puremalla pohkeeseen tai tarttumalla lahkeeseen. Sitä se tekee myös hänelle hihnassa.
Mitä tulee vapaana pitämiseen, ongelma on varmasti korjattavissa samalla tekniikalla kun itsekkin olen sen korjannut. Pitäisi olla hyvinkin helppo. Mutta tuo näykkiminen jalasta. En osaa itse jotenkin ottaa tuohon kantaa, koska Nita ei ole ikinä hampailla koskenut lähellekkään lahjetta tai jalkaani. En tiedä mikä kyseisen toiminnan juuri sillä hetkellä laukaisee, joten on ollut erittäin vaikea lähteä neuvomaan miestä miten korjata asia. Kuulemma reilu kieltäminen on lopettanut toiminnan sillä hetkellä, mutta ei kuitenkaan ole poistanut ongelmaa.

Varmasti heidän keskenäinen suhde paranisi, jos mies ottaisi enemmän kontaktia koiraan. Kouluttaisi sitä, vaatisi ja palkkaisi. Nita oppisi työskentelemään ja hakeutumaan samalla tavalla mieheni seuraan kuin itseni. Tekisi arjesta palkitsevaa miehen kanssa. Nitan ollessa pieni, pienikin koulutus ja puuhailu mieheltä auttoi vastaavassa tilanteessa. Nyt tullaan siihen harrastekoiran ongelmaan..


Mieheni on vaikea luoda auktoriteettiä ja koulutuksellista suhdetta Nitaan meidän harrastuksien vuoksi. Mikäli hän antaa samoja käskyjä kuin itse kisatilanteessa, tuloksena on varmasti hämmentynyt koira. Vaadin tietynlaista keskittymistä ja tarkkuutta liikkeissä tavoitteiden mukaisesti. Huomioin oman käytökseni ja elekielen - mieheni tekisi samat käskyt aivan eri tavalla eri tavoitteiden takia.
Vaihtoehtoina on siis miehen "kouluttaa" samoilla käskyillä ja tehdä Nitalle hänen kanssaan toimimisesta kannattavaa. Tällöin on vaarana meidän kisakäskyjen tehokkuus ja oikeaoppisuus.
Tai rakennuttaa meille TOKO:ssa uudet, täysin erilaiset käskyt - jotka eivät mene sekaisin muiden käyttämissä. Tämä taas työllistää ja hidastaa nykyistä kehitystämme huomattavasti. Se voi jopa pilata jo vahvaksi tulleet liikkeeet.


Rajojen testaaminen ja auktoriteetin puute muita ihmisiä kohtaan tuli myös ilmi ollessamme Turkissa. Nita oli hoidossa aikuisella pikkuveljelläni ja myös isäni kävi auttamassa häntä lenkityksien kanssa. Samaa hepulointia ja pohkeista näykkimistä esiintyi viikon edetessä ja energian kasaantuessa. Huoh. Oli ikävä kuulla moista käytöstä kun itse on rentoutunut lomalla. Nita on yleensä ollut hyvin vieraskorea, mutta selkeästi energian kasaantuminen on tehnyt tehtävänsä. Yritän tähän puida myös ratkaisua, jotta he eivät ala karttamaan Nitan hoitamista. Nita-lapsi kun antaa paljon myös iloa ja hellyyttä elämään <3
Nuori koira on kuitenkin aina nuori koira, jotain täytyy mielestäni antaa "anteeksi" ja laittaa iän piikkiin. Totta kai ongelmia korjataan, mutta myös aika korjaa paljon.

23.9.2013

Alanya

Hieman erilaisempi postaus teille lukijoille. Olin kihlattuni kanssa viettämässä viikon irtiottoa ihanan aurinkoisessa ja lämpöisessä Turkin Alanyassa Nitan ollessa hoidossa veljelläni. Alla muutamia kuvia matkastamme, jotka haluan jakaa teidän kanssanne.

VAROITUS! Saattaa lisätä matkakuumetta ;)

















KoivisCup selätetty!

Postaus on todella myöhässä omien kiireiden vuoksi sekä siitä syystä etten ollut Suomessa viikkoon ;) Joten antakaahan anteeksi!

Pari viikkoa sitten meillä oli Koivukylän koiraharrastajien KoivisCupin viimeinen osakilpailu. Meille luotiin jo vähän leikkimielisesti paineita tulevalle koitokselle - olemme sijoittuneet kahdessa edellisessä osakilpailussa, joten mahdollisuus koko Cupin voittoon oli mahdollinen.
En ole yleensä näitä jännittänyt, koska tunnelma on ollut aina ihanan rento kaikkien kannustaessa toisiaan ja tuomarit arvostelevat hyvin mölliluokan sekä ottavat olosuhteen hyvin huomioon. Tällä kertaa kuitenkin jännitin aika paljon.. Samalla kentällä, vain pienen aidan toisella puolella oli jälleen agility menossa samaan aikaan. Kouluttajatkin olivat sitä mieltä, että häiriö on aivan liian suuri möllitasoiselle nuorelle koiralle, jolla on agility pääharrastuksena, mutta tälle järjestelyllä ei voinut mitään. Näillä eväillä oli mentävä.
Kisapaikalle tuleminen aiheutti jo hämminkiä kun Nita paineistui aivan liikaa katsoessaan toisen koiran leikkivän - meni aivan haukkumiseksi ja hihnassa riepomiseksi. Olisin voinut kääntyä jo kotiin.

Luoksepäästävyys oli ihan hyvä, Nita nousi kyllä, mutta iloisesti heilutteli häntää. Tuomari kosketteli vähän ihmeellisesti kuonosta ottaen kiinni, josta Nita ei oikeen pitänyt sietäen sen kuitenkin.
Paikkamakuu järjestettiin onnneksi niin, että agilityssä oli rataantutustuminen käynnissä. Saatiin häiriötön ympäristö. Nita ei noussut paikkamakuusta, mutta meni tuplakäskyllä kun nousi kerran sieltä ylös.

Yksilöarvostelussa agility pyöri tehokkaana vieressä ja voin sanoa, että kyllä jännitti! Kaikki jännitys onneksi katosi kun astuin kentälle ja ensimmäisen liikkeen aikana huomasin, että Nita ei ole häviämässä minnekkään. 
Nita suoritti parasta seuruuta ikinä siltä, oli hyvin innokas eikä taluttimettakaan lähtenyt haahuilemaan. Pientä epäselvyyttä oli yhdessä vaiheessa tuomarin kanssa mikä tehtävä suoritetaan, koska liikkeenohjaajaa ei jostain syystä ollut eikä tuomarin huuto kuulunut kentälle asti.

Piste taulukko näyttää tältä ja voin sanoa olevani hirmu ylpeä Nitasta! Ketkä eivät muista aiemminsta postauksista niin mölliluokassa sai jättää kaksi liikettä pois ja paikkamakuu on minuutin.

Luoksepäästävyys               10
Paikalla makaaminen            8
Seuraaminen kytkettynä       10
Seuraaminen taluttimetta       9,5
Luoksetulo                           10
Seisominen seuruusta            9
Kokonaisvaikutus                 10

Kokonaispisteet kertoimineen olivat 140,5/150, josta napsahti ykköstulos.



Fiilis tuon koitoksen jälkeen oli uskomattoman hyvä! Kyllä sai olla tyytyväinen! Sain itsekkin opetuksen vain luottaa koiraan eikä aina pelätä pahinta.

Ilta oli jo pitkällä ennen kuin saatiin tulokset. Ja kappas! Meille napsahti tämän osakilpailun 1.sija TOKOssa ja lisäksi koko KoivisCupin voitto TOKO puolella. Hirmu hyvä ilta! Super nahkatyttö!

KoivisCupin voitosta saatiin hieno punottu hihna sekä 25e lahjakortti Musti ja Mirriin





11.9.2013

Videota viime viikon päällejuoksusta ja valssista

Huomasinkin, etten ollut kirjoittanut mitään viime tiistain agilitytreeneistä - harjoiteltiin yhtä valssikuviota ja päällejuoksua. Kuvattiin muutamat ototkset kouluttajan iPadilla.

Valssissa tarkoituksena oli olla itse ajoissa, jotta saadaan koiralle vihje hypyn jälkeisestä käännöksestä. Kyllä piti olla tarkka ja nopea! Ensimmäisen harjoituksen ja viimeisen välillä tuntui olevan valovuosi, Nitan kaarros esteen jälkeen pieneni huomattavasti ja varmaan sekunti lähtisi siinä kohtaa ajasta pois. Voisin vielä rauhoittaa omia käsiä ja tehdä laajemmat ja hitaammat käsiliikkeet.


Päällejuoksu on meillä tosi alussa. Viimeksi kun treenasin itsenäisesti, jouduin tätä hinkkaamaan todella kauan ennen kuin sain peräkkäisiä onnistumisia Nitan kanssa. Selkeästi yön yli nukkuminen ja pienessä päässä pohtiminen on auttanut, koska tämä meni jo kerralla nappiin.

8.9.2013

Vantaan näyttelyt 8.9.2013

Käytiin tänään arvostelu hakemassa Vantaan näyttelyuden junnuluokasta. Kehät olivat myöhässä ja pk collieita oli niin hiton paljon, että olimme odottaneet jo monta tuntia pakollisen tuloajan jälkeen, jolloin Nita kärsivällisyys oli etenkin koetuksella. Hyvin se odottaa häkin ulkopuolella, mutta häkissä ei sitten yhtään malttaisi.

Tuomarina oli tällä kerta Lena Danker ja osasinkin arvata, että hän ei liiemmin Nitan mallista tykkää - sen verran pystyin päättelemään urosten arvioinneista.
Nita liikkui kehässä mukavan rennosti, kuumuudella oli kyllä varmasti osaa tähän. Myöskin seisotukset meni mallikkaasti sekä hampaiden näyttäminen. Vähän Nita peruutti tuomarin ottaessa niin kovasti kiinni päästä.
Tulos tältä päivältä oli JUN-EH JUK3 arvostelulla:
"16 kuukautta super feminiininen narttu, joka antaa hieman pitkän vaikutelman. Hyvä kallo, kuono-osa saisi vahvistua. Hyvät korvat. Hieman pyöreät silmät, purenta ok. Pysty lapa, lyhyt kaula. Suora olkavarsi, köyhä eturinta. Hyvä rintekehän muoto, hyvä selkä ja lantio. Turhan pitkä lanne. Liikkuu lyhyellä etuaskeleella, tippuu hieman eteenpäin."

Kuvia ei valitettavasti tältä reissulta saanut, hovikuvaajan ollessa kovassa flunssassa :( Seuraavat näyttelyt ovatkin vasta ensi vuoden puolella.

Onnea myös Nitan superhienolle veljelle Arvolle, joka toi kotiinsa VARA-SERTIN :)

5.9.2013

Tokohirmu

Mites on nyt niin käynyt, että olemme innostuneet tokoilusta? Eihän näin pitänyt käydä.
Nita on osoittanut selkeitä lahjoja kyseistä lajia kohtaan ja kaipa olen niitä saanut koulutuksella kaivettua esiin. Aikaisemmin olin hylkäämässä koko lajin, koska en saanut motivoitua Nitaa tarpeeksi enkä saanut intoa siihen tekemiseen. Laji on kuitenkin pikkutarkkaa hiomista, josta täytyy tehdä koiralle kivaa ja mieluista tekemistä. Muuten tulos on lahna. Enkä nyt tarkoita kalaa :)
Kuten mainitsin aikaisemmin olemme tehneet läpimurron seuruusta maahan menossa! Nyt Nita menee seuruusta maahan yhdellä suullisellä käskyllä aika vahvasti painottaen ja kroppaa käyttäen apuna vaikkakin hieman hitaasti. Mutta selkeä muutos kuitenkin :)
Seuruu on myös lähtenyt paranemaan, etenkin kun olen tajunnut piilottaa lelun vasemman kainalon alle, josta se sitten "vahingossa" putoaa innokkaalle tytölle palkaksi. Nita on saanut ihan uutta potkua :)
Estehyppy on meillä todella alussa. Nita kuitenkin hyppää tokoesteen yhdellä suullisellä käskyllä "este" enkä tarvitse enää käsiliikettä mukaan. Olemme vasta palkanneet sitä suorasta hypystä. Vahvistan sitä vielä reilusti, jotta saadaan hyppyliike kunnolla pitkälle eteen, jonka jälkeen aletaan jatkamaan harjoitusta pidemmälle.
Voisin viikonloppuna ottaa videota meidän ALO-luokan liikkeistämme!

Kesän noutokapulatreeniä

Ohjatuissa treeneissä oli aiheena häiriö. Treenasimme paikkamakuuta, että toinen koira pujottelee ja juoksee ohi metrin päästä. Nitalle tämä oli vaikeaa seisoin itse todella todella läellä palkkaamassa , mutta saatiin kuitenkin hyvä tuloksia. Otettiin myös luoksetuloa, että matkalla oli ripoteltu leluja maahan häiriöksi. Ensimmäisellä kerralla Nita jäi nuuskimaan leluja jätti ne rauhaan kyllä nopeasti , mutta toisella kerralla vain hyppäsi niiden yli iloisena :D
Meitä kovasti tsempattiin treenaamaan, mutta ei ylitreenaamaan ensi keskiviikkoa varten -silloinhan koittaa KoivisCupin kolmas ja viimeinen osakilpailu. Me kamppailemme seuramestaruudesta tasapistein kouluttajamme kanssa pisteet on suhteuttu, koska kilpailemme eri luokissa ja nyt on aika tsempata! En kuitenkaan ota tuosta stressiä, koska Nita on vielä niin nuori ja herkkä häiriölle. Agilitykisat pyörivät kuitenkin taas samaan aikaan, joten en todellakaan odota kummoista tulosta.

3.9.2013

Hössötystä, äidin pieni prinsessa?

Suunnitellessani Nitalle BOT-takin tilaamista aloin miettimään nyky-yhteiskunnan hössötystä koirista, varusteista ja hemmottelusta. Varusteurheiluksihan tämä on menossa, kuten hevospiirit ovat jo olleet edelläkäviöitä.
Mikä sitten on liiallista hössötystä tai varustelua? Onko hienon takin ostaminen liikaa, mikäli se on tarpeellinen? Tarvitseeeko pieni koira mekkoa?
Huomaan itsessäni pienen varusteurheilijan. Kuka tieteää mitä se tulee olemaan kun joskus kauniina päivänä omistan hevosen. Onko väärin panostaa varusteisiin, etenkin niiden ulkonäköön? Parantaako se koiran oloa tai suoritusta? Mielipiteitähän on monia ja yritän ammentaa omat mielipiteeni kirjalliseen muotoon.
Myönnän, että hemmottelen Nitaa. Olin vakuuttanut itselleni ennen pennun tuloa, että noin iso koira ei ole sohvalla eikä sängyssä. En voinut sietää tuttavien isoja koiria, jotka hyppäävät sohvalle pieneen vapaaseen tilaan ja suoraan sanottuna puskien ihmistä pois sohvalta.
Lopputuloshan on nyt se, että Nita on sohvalla ja sängyllä.. Puolustan itseäni siinä määrin tässä lipsahduksessa, että Nita ei tule sohvalle/sängylle ilman lupaa ja siellä käyttäydytään siivosti. Jotkut koirat hakee sohvasta valtapaikkaa, josta tarkkailla kuningaskuntaa. Nita käyttää sohvaa vain nukkumiseen äipän kainalossa. Siellä ei riehuta, leikitä, syödä tai muuten sikailla tai tulee lähtö samantien.
Nitan varusteet ovat aika viimeisen päälle. Kunnon merkkiset ja laadukkaat pannat, hyvät takit sekä laadukas ruoka. Kesällä tuli tarve ostaa pelastusliivit veneilyyn ja uimiseen - päädyin ostamaan 3-4 kertaa kalliimmat Hurtan pelastusliivin kuin Hong Kongin liivit. Miksi? Uskon laatuun ja haluan antaa koiralleni parasta. Myöskin istuvuus on huomattavasti parempi Hurtalla ja näin ollen koirallakin on mukavampi olla.
Ostanko itselleni laadukasta ja aina kalliimpaa? En. Ostan mahdollisimman halpaa, mutta hyvännäköistä. Istun nytkin ei-hengittävä kauluspaita päällä, koska se oli reilusti halvempi kuin laadukas, mukava ja hengittävä kauluspaita. En raaski laittaa itseeni rahaa vaan asetan mielummin Nitan tarpeet omani edelle. Kuulostaako tutulta?
Mikäli koira tarvitsee tietyn varusteen, vaikka uuden takin. Miksi se ei voisi olla hieno ja edustava? Mikäli käyttö on perusteltua niin ostan. Olen tilaamassa Nitalle agilitytreeneihin Back On Trackin verkkoloimea, koska miellän sen käytön olevan perusteltua harrastuksessamme edistääkseni Nitan lihasten oikeaa toimintaa. Uskon tässä taas laatuun, BOT loimen olevan parempi kuin Tarjoustalon fleeceloimi lämmitämään lihakset. Onhan BOT loimella toki pieni statussymboli kuten hevospuolella Pikeur, KL tai Bucas. Luomme lisää mielukuvaa mikä on laadukasta ja kannattavaa.
Viikonlopun kisoissa en voinut olla huomaavani agilitykisakoirien pantoja, monella oli rähjääntyneet ja hyvin yksinkertaiset pannat, jotka ajavat hyvin kuitenkin käyttötarkoituksensa. Voivatko koirat sen huonommin vaikka niillä ei ole hienoa koristeltua nahkapantaa? Ei. Onko hienon näköisestä pannasta haittaa koiralle? Ei.
Sitten päästään taas astetta ylemmäs ulkonäöllisissä kysymyksissä. Mikäli pieni koira tarvitsee neuleen viileneviin ilmoihin - ok, totta kai mikäli se on tarpeellista. Miksi se ei voisi olla hieno ja koristeltu, joka saa vastaantulijat pysähtymään ja ihastelemaan? Mielestäni voi hyvin olla eikä kaiken tarvitse olla synkkää ja tavallista - vain siihen käyttöön tarkoitettua.
Mutta hameen laittaminen koiralle? Millä tavalla tuota voi perustella? En näe miten koira hyötyy pinkistä tutu-hameesta? Tässä kohtaa mielestäni mennään yli ja haetaan vain ulkonäöllistä huomioita eikä ajatella onko asia välttämätön. Onhan se toki söpöä nähdä tuollainen hameellinen koira, mutta enemmän se herättää itsessäni sääliä niin koiraa kuin omistajaa kohtaan.
Koira ei välitä on pannassa timantteja vai ei. Koira välittää onko panta mukava päällä vai jääkö se ikävästi karvoihin kiinni tai hiertääkö materiaali. Koira ei välitä onko takki pinkki vai musta. Koira välittää istuuko se hyvin ja huomaamattomasti, suojaako se tuulelta ja pitääkö se lämpimänä, kun oma kroppa ei siihen pysty Suomen ilmastossa. Koira ei välitä minkä merkkistä ruokaa sille syötetään, koira välittää sopiiko ruoka sille ja tarjoaako se kaiken tarvitun.
Mielestäni ei ole väärin panostaa varusteiden ulkonäköön, mutta on mielestäni heräämisen paikka, jos sitä tehdään koiran mukavuudesta välittämättä ja puetaan koiraa turhaan.
Koira on onnellinen kun se saa olla omistajaansa lähellä, tuntea olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi, se saa vatsansa täyteen ruokaa ja iloiset leikkihetket kotona tai harrastuksissa.
Timanttipannalla tai ilman.


2.9.2013

Kiirettä piti

Viime viikko oli aika hulinaa, kalenteri aivan täynnä tekemistä ja olo on myös sen mukainen.
Viikko alkoi maanantaina töiden jälkeen HAU:n talkoissa. Viime viikolla ei ollut treenejä eikä myöskään saanut käydä itsenäisesti treenaamassa esteiden kunnostuksen vuoksi. Ahkerasti maalisudinta siellä liikuttelin koko illan.
Tiistaina viettelinkin synttäreitä - yksi vuosi taas mittarissa ja olen pelottavan lähellä kolmekymppistä.
Keskiviikkona oli ohjatut tokotreenit. Heh hyvä kun edes muistan mitä treenasimme.. Taisimme harjoitella liikkeestä liikkeeseen siirtymistä palkkaamalla vain suorituksen jälkeen suullisesti "sosiaalisella palkalla". Nitan vire nousi yllättävän hyvin ja selkeästi "Jee" hihkumisesta ja pallon heittämisestä on hyötyä. Itse liikkeet (seuruusta seis ja luoksetulo) Nita suoritti oikein mallikkaasti. Otettiin ensimmäinen 2min paikkamakuu, joka meni aivan loistavasti!
Hinkattiin myös paljon seuruuta. Sain ohjeeksi kävellä reippaammin, jotta Nitan on helpompi seurata mukana koonsa puolesta. Oli hyvää seuruuta, mutta en kuitenkaan ole tyytyväinen. Pitäisi tuohon paneutua kunnolla ja aloittaa aika alusta..
Torstaina Nitalla olikin rokotus. Käyttäytyminen eläinlääkärissä oli huomattavasti parempaa kuin aikaisemmin. Ihana nähdä odotustreenin tuloksia, ehkä me ei toivottomia ollakkaan :) Eli päästiin ell huoneeseen ilman vinkaisun vinkaisua tai turhautumista. Neiti antoi hienosti tutkia itsensä läpi ja katsoa hampaat. Vähän kulmiksiin oli kertynyt hammaskiveä, mutta ell sanoi sen olevan todella pientä ja ikenet ovat loistavassa kunnossa. Ohjeeksi saatiin vain puruluiden antamista.
Rokotuspiikit Nita otti vastaan niitä edes huomaamatta - olihan sillä lihapullataivas nenun edessä. Seuraava rokotus onkin vasta kolmen vuoden päästä, mutta uusimme kuitenkin jo ensi vuonna kennelyskörokotteen.
Nita pääsi vielä illalla tallille mukaan, tosin vain hihnassa seisoskelemaan.
Perjantaina olikin ansaitulla vapaalla ja käytiin Nitan kanssa päivällä kaverin hevosen tallilla. Nita sai monta tuntia juosta vapaana. Harmikseni se ei näytä pitävän enää tallin saksanpaimenesta.. Tytöthän ottivat pahasti yhteen viime kevättalvena Nitan juoksujen aikaan. Siitä lähtien Nita on aristellut Viiviä kovasti ja hakeutuu vain pois tilanteesta - mieluiten emännän jalkojen taakse. Oli kuitenkin ilo huomata, että tytöt muutaman kerran juoksivat keskenään kilpaa eikä yhteenottoja tullut. Viivi olisi vain kovasti halunnut leikkiä.
Illalla Nita sai keskitä isoa kasaa vieraita - pidin nimittäin pienet synttäripartyt.
Viikonloppu meni itsellä molempina päivinä HAU:n kisoissa talkootöissä. Opin kaksi uutta työtä, sisäänheittäjän ja tuomarin sihteerinä olemmisen, mistä jälkimmäinen tuli uudeksi suosikiksi. Oli erittäin mielenkiintoista seurata ratoja tuomarin näkökulmasta ja kirjata tuloksia.
Lauantaina kävin Nitan kanssa ottamassa häiriötreeniä tokoiluun pallokentän vieressä. Nitan keskittyminen itse treeniin ei ollut parhaimmillaan, vaikka häiriötä ei ottanutkaan lapsien palloleikeistä. Kuitenkin aivan supertuloksia treeneistä! Saatiin ensimmäistä kertaa liikkeestä maahan pelkällä suullisella käskyllä! Super! Maahanmeno Nitalle ei ole ikinä ollut vahva kun opetin sen aluksi ensin istumaan ja sitten maahan. Ollaan tuota hinkattu liikkeestä pitkään vahvasti avustaen, joten aivan voittofiilis kun aletaan saada vihdoin liikettä kasaan.
Kuten näätte tekemistä on riittänyt eikä iltoja paljon kotona töiden jälkeen olla oltu :) Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille, yritän suunnitella uutta ulkoasua tällä viikolla. Mikäli joku jaksaa bannerin pienellä palkalla tehdä niin komentoikaa! :) Auttaisi hurjasti tätä rähmäkäpälää.