Harrastekoiran vaikeudet kahden henkilön taloudessa

Meillä koira hankittiin perheenjäseneksi, seuraksi, lenkkeily- ja tallikaveriksi. En ajatellut sen kanssa alkaa tavoitteellisesti mitään lajia harrastamaan, arkitottelevaisuudet vain kuntoon pentukoulun kautta ja vietettäisimme rauhallisen elämän. Toisin kävi kun oma kilpailuvietti ja Nitan innokuus sekä lahjakkuus alkoivat kääntää kelkkaa harrastamisen puoleen.

Tavoitteellisessä harrastamisessa on hyvät ja huonot puolensa. Hyviin puoliin luokittelen hauskanpidon ja innokkaan yhdessä tekemisen koiran kanssa. Suhteeni Nitaan on parantunut huomattavasti harrastamisen myötä ja koira nauttii tekemisestä kanssani. Sitä on sydäntä lämmittävää katsella ja kokea.

Haluaisin kuitenkin käsitellä niitä huonoja puolia, etenkin mitä on ilmennyt kun samassa taloudessa asuu koiran kanssa kaksi ihmistä - toinen treenaa ja toinen ei. Mitä ongelmia voisi syntyä?

Nita on pennusta lähtien ollut tietyllä tavalla kovapäinen ja purkanut energiaa välillä vääriin paikkoihin. Tavaroita se ei ole pentuaikana juuri tuhonnut *koputan puuta*, mutta pöllöenergia purkaantuu sitten lenkillä tyhmyyksiin. Aikoinaan Nitaa oli hieman vaikea pitää irti, koska sen kiinni saaminen oli hankalaa. Se kyllä pysyi lähellä eikä karannut minnekkään, mutta tuntui aina tietävän milloin se pitäisi saada hihnan päähän. Tällöin alkoi järkyttävät hepulijuoksut ympyrää ja vierellä haukkuminen. Tähän olen itse löytänyt toimivan ratkaisun - jonkin aikaa pidin aina herkkuja mukana ja kutsuin koiraa luokse monta kertaa lenkin aikana. Otin esimerkiksi pannasta kiinni, annoin namin ja päästin taas vapaaksi. Hetken aikaa kun tuohon jaksoi panostaa, lopputuloksena oli suhteellisen hyvin hanskassa pysyvä koira vapaana. Nykyään itselläni vastaavia ongelmia ei ole.

Miehelleni on taas niitä ongelmia kasaantunut Nitan kanssa. Hän ei voi juuri pitää Nitaa irti samantapaisen ongelman vuoksi ja Nita purkaa pöllöenergian puremalla pohkeeseen tai tarttumalla lahkeeseen. Sitä se tekee myös hänelle hihnassa.

Mitä tulee vapaana pitämiseen, ongelma on varmasti korjattavissa samalla tekniikalla kun itsekkin olen sen korjannut. Pitäisi olla hyvinkin helppo. Mutta tuo näykkiminen jalasta. En osaa itse jotenkin ottaa tuohon kantaa, koska Nita ei ole ikinä hampailla koskenut lähellekkään lahjetta tai jalkaani. En tiedä mikä kyseisen toiminnan juuri sillä hetkellä laukaisee, joten on ollut erittäin vaikea lähteä neuvomaan miestä miten korjata asia. Kuulemma reilu kieltäminen on lopettanut toiminnan sillä hetkellä, mutta ei kuitenkaan ole poistanut ongelmaa.

Varmasti heidän keskenäinen suhde paranisi, jos mies ottaisi enemmän kontaktia koiraan. Kouluttaisi sitä, vaatisi ja palkkaisi. Nita oppisi työskentelemään ja hakeutumaan samalla tavalla mieheni seuraan kuin itseni. Tekisi arjesta palkitsevaa miehen kanssa. Nitan ollessa pieni, pienikin koulutus ja puuhailu mieheltä auttoi vastaavassa tilanteessa. Nyt tullaan siihen harrastekoiran ongelmaan..



Mieheni on vaikea luoda auktoriteettiä ja koulutuksellista suhdetta Nitaan meidän harrastuksien vuoksi. Mikäli hän antaa samoja käskyjä kuin itse kisatilanteessa, tuloksena on varmasti hämmentynyt koira. Vaadin tietynlaista keskittymistä ja tarkkuutta liikkeissä tavoitteiden mukaisesti. Huomioin oman käytökseni ja elekielen - mieheni tekisi samat käskyt aivan eri tavalla eri tavoitteiden takia.

Vaihtoehtoina on siis miehen "kouluttaa" samoilla käskyillä ja tehdä Nitalle hänen kanssaan toimimisesta kannattavaa. Tällöin on vaarana meidän kisakäskyjen tehokkuus ja oikeaoppisuus.

Tai rakennuttaa meille TOKO:ssa uudet, täysin erilaiset käskyt - jotka eivät mene sekaisin muiden käyttämissä. Tämä taas työllistää ja hidastaa nykyistä kehitystämme huomattavasti. Se voi jopa pilata jo vahvaksi tulleet liikkeeet.

Rajojen testaaminen ja auktoriteetin puute muita ihmisiä kohtaan tuli myös ilmi ollessamme Turkissa. Nita oli hoidossa aikuisella pikkuveljelläni ja myös isäni kävi auttamassa häntä lenkityksien kanssa. Samaa hepulointia ja pohkeista näykkimistä esiintyi viikon edetessä ja energian kasaantuessa. Huoh. Oli ikävä kuulla moista käytöstä kun itse on rentoutunut lomalla. Nita on yleensä ollut hyvin vieraskorea, mutta selkeästi energian kasaantuminen on tehnyt tehtävänsä. Yritän tähän puida myös ratkaisua, jotta he eivät ala karttamaan Nitan hoitamista. Nita-lapsi kun antaa paljon myös iloa ja hellyyttä elämään <3

Nuori koira on kuitenkin aina nuori koira, jotain täytyy mielestäni antaa "anteeksi" ja laittaa iän piikkiin. Totta kai ongelmia korjataan, mutta myös aika korjaa paljon.