Viime viikko oli aika hulinaa, kalenteri aivan täynnä tekemistä ja olo on myös sen mukainen.
Viikko alkoi maanantaina töiden jälkeen HAU:n talkoissa. Viime viikolla ei ollut treenejä eikä myöskään saanut käydä itsenäisesti treenaamassa esteiden kunnostuksen vuoksi. Ahkerasti maalisudinta siellä liikuttelin koko illan.
Tiistaina viettelinkin synttäreitä - yksi vuosi taas mittarissa ja olen pelottavan lähellä kolmekymppistä.
Keskiviikkona oli ohjatut tokotreenit. Heh hyvä kun edes muistan mitä treenasimme.. Taisimme harjoitella liikkeestä liikkeeseen siirtymistä palkkaamalla vain suorituksen jälkeen suullisesti "sosiaalisella palkalla". Nitan vire nousi yllättävän hyvin ja selkeästi "Jee" hihkumisesta ja pallon heittämisestä on hyötyä. Itse liikkeet (seuruusta seis ja luoksetulo) Nita suoritti oikein mallikkaasti. Otettiin ensimmäinen 2min paikkamakuu, joka meni aivan loistavasti!
Hinkattiin myös paljon seuruuta. Sain ohjeeksi kävellä reippaammin, jotta Nitan on helpompi seurata mukana koonsa puolesta. Oli hyvää seuruuta, mutta en kuitenkaan ole tyytyväinen. Pitäisi tuohon paneutua kunnolla ja aloittaa aika alusta..
Torstaina Nitalla olikin rokotus. Käyttäytyminen eläinlääkärissä oli huomattavasti parempaa kuin aikaisemmin. Ihana nähdä odotustreenin tuloksia, ehkä me ei toivottomia ollakkaan :) Eli päästiin ell huoneeseen ilman vinkaisun vinkaisua tai turhautumista. Neiti antoi hienosti tutkia itsensä läpi ja katsoa hampaat. Vähän kulmiksiin oli kertynyt hammaskiveä, mutta ell sanoi sen olevan todella pientä ja ikenet ovat loistavassa kunnossa. Ohjeeksi saatiin vain puruluiden antamista.
Rokotuspiikit Nita otti vastaan niitä edes huomaamatta - olihan sillä lihapullataivas nenun edessä. Seuraava rokotus onkin vasta kolmen vuoden päästä, mutta uusimme kuitenkin jo ensi vuonna kennelyskörokotteen.
Nita pääsi vielä illalla tallille mukaan, tosin vain hihnassa seisoskelemaan.
Perjantaina olikin ansaitulla vapaalla ja käytiin Nitan kanssa päivällä kaverin hevosen tallilla. Nita sai monta tuntia juosta vapaana. Harmikseni se ei näytä pitävän enää tallin saksanpaimenesta.. Tytöthän ottivat pahasti yhteen viime kevättalvena Nitan juoksujen aikaan. Siitä lähtien Nita on aristellut Viiviä kovasti ja hakeutuu vain pois tilanteesta - mieluiten emännän jalkojen taakse. Oli kuitenkin ilo huomata, että tytöt muutaman kerran juoksivat keskenään kilpaa eikä yhteenottoja tullut. Viivi olisi vain kovasti halunnut leikkiä.
Illalla Nita sai keskitä isoa kasaa vieraita - pidin nimittäin pienet synttäripartyt.
Viikonloppu meni itsellä molempina päivinä HAU:n kisoissa talkootöissä. Opin kaksi uutta työtä, sisäänheittäjän ja tuomarin sihteerinä olemmisen, mistä jälkimmäinen tuli uudeksi suosikiksi. Oli erittäin mielenkiintoista seurata ratoja tuomarin näkökulmasta ja kirjata tuloksia.
Lauantaina kävin Nitan kanssa ottamassa häiriötreeniä tokoiluun pallokentän vieressä. Nitan keskittyminen itse treeniin ei ollut parhaimmillaan, vaikka häiriötä ei ottanutkaan lapsien palloleikeistä. Kuitenkin aivan supertuloksia treeneistä! Saatiin ensimmäistä kertaa liikkeestä maahan pelkällä suullisella käskyllä! Super! Maahanmeno Nitalle ei ole ikinä ollut vahva kun opetin sen aluksi ensin istumaan ja sitten maahan. Ollaan tuota hinkattu liikkeestä pitkään vahvasti avustaen, joten aivan voittofiilis kun aletaan saada vihdoin liikettä kasaan.
Kuten näätte tekemistä on riittänyt eikä iltoja paljon kotona töiden jälkeen olla oltu :) Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille, yritän suunnitella uutta ulkoasua tällä viikolla. Mikäli joku jaksaa bannerin pienellä palkalla tehdä niin komentoikaa! :) Auttaisi hurjasti tätä rähmäkäpälää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti