Timo Rannikon tekniikka 1.11.2014

Oli kyllä paras Timon rata missä ollaan oltu, saatiin harjoiteltua jälleen juuri oikeita asioita.

En enää muista kummasta me aloitettiin, mutta mentiin Nitan kanssa mustat neliöt sekä mustat pallot.

Kerrataampas nyt vaikka mustilla neliöilla varustettu rata.

Kakkoselle reipas valssi tai jaakotus (riippuen koirasta) ja kolmoselle joko pakkovalssilla tai sitten saksalaisella. Nitan kanssa otettiin kakkosella jaakotus, jonka Nita on oppinut suhteellisen hyvin ääni-hidastuksen kanssa. Sain aika reippaasti etumatkaa kolmosen pakkovalssiin, mutta pakkovalssit kun ovat tunnetusti meille ne vaikeimmat, jäin aivan liian kauaksi aikaa varmistelemaan lukitseeko koira merkin ja hyppääkö se vielä esteen, että tuli jo kiire juosta neloselle. Muutamana kertaan tätä hiottiin, mutta nähtiin parhaaksi kokeilla saksalaista. Timo sai taas piirtää hiekkaan viivaa etten käy liikaa koiraa viemässä takaakierron alkuun ja peitin itse helposti kierettävän siivekkeen koiralta. Aikaisemmin ohjaus ja sitten pois alta. Sitten saksalaisen ns. persjättö kohdassa taas oli ohjaajan moka. Kyllä pitäisi jo luottaa, että koira osaa ja tulee - itse vain liikkua. Nelosella päällejuoksun Nita luki aina moitteettomasti. Putken jälkeen sain aika hienoja hidastuksia kutoselle ja siihen perään epäonnistuneita sylkkäreitä seiskalle. Idea loistava, mutta toteutus taas vajaa. Täytyy muistaa antaa sylkkärissä koiralle enemmän tilaa tulla ja kääntyä.

Mustilla ympyröillä varustettu rata vaati jo enemmän kieputtamista.

Kakkoselle takaakierto (muista antaa koiralle tilaa!), jonka jälkeen Nita pääsi kolmoselle jo aivan liian nopeasti ja jäin jälkeen. Teen takaakierroissa helposti twistmäisen suorituksen, jolla jään varmistamaa koiran tulevan myös eteen yli eikä vain takaa, kun korjattiin takaakierto - käännyn vain paikallani reilusti kolmoselle kohti, tulee koira yhtälailla sieltä yli ja saan reilusti enemmän aikaa 3-4 väliselle välistävedolle. Radassa hankaloitti etteivät 3-5 esteet olleet suorassa linjassa vaan välistävedonkin matka oli pitkä. Käännyin reilusti  ottamaan oikealla kädellä koiran kiinni, jonka jälkeen valssintapainen käännös ja vapautus neloselle. Kovaa kun juoksi sain tehtyä persjätön vitoselle, joka helpotti loppurataa. Muissa tapauksissa kun en kerennyt yrittänyt persjättöä, jouduin tekemään isolla kaarella vastakäännöksen kohti putkea ja vapautuksen kutosen hypyllä. Ei siinä mitään, toimi sekin loistavasti, mutta on huomattavasti epävarmempi ja hieman hitaampi reitti.

Saimme taas hurjasti irti meidän omaan tekemiseen ja kuinka tukea koiraa radalla. Timo painotti moneen kertaan, että Nita on hirveän kiltti mun virheille, koska se vaan niin tykkää tästä. Sitä suuremmalla syyllä niitä virheitä ei saisi tulla. Nitan estehakuisuus sai jälleen paljon kehuja ja kuinka makeita käännöksiä sieltä ajoittain tuli ;)

Timo Rannikon tekniikkakoulutus 6.9

Timo Rannikko on kouluttajana meille jo entuudestaan tuttu ja olen tykännyt todella kovasti. Hänen opetustyylinsä ja rataprofiilinsa tarjoavat paljon tehtävää, mutta ymmärrettävästi. Aikaisempi postaus hänen tekniikkakoulutuksesta löydätte tästä tai tuolta tunnistevalikosta "Timo Rannikko".

Valitettavasti tälläkään kertaa en saanut koulutukseen hovikuvaajaa mukaan.

Rata muodostui neljätä eri radasta

Viileiden ilmojen jälkeen iskikin todella lämmin päivä, aurinko porotti eikä ulkokentälle juuri tuullut. Osasin siis odottaakkin, että Nita ei ole aivan parhaimmassa vireessä.

Teimme Nitan kanssa ensimmäiseksi radan, joka on merkitty valkoisilla ympyröillä.

Pakkovalssi kakkoselle onnistui hyvin, mutta mokailin jotain aivan omiani helpolle kolmoselle. Tarkoituksena oli lähetää Nita takaakiertoon, ottaa se vastakädellä ja tehdä persjättö. Todellisuus oli jotain aivan muuta ja ajauduin muurin vasemmalle puolelle tehden törkeän näköisen takaaleikkauksen ja lähetyksen putkeen. Nita pelasti ahtaassa paikassa muurin ja hätäisesti ajautui putken painoihin nenänsä kanssa. Homma lähti rullaamaan kun itse maltoin odottaa koiran tulemista kakkoselta, rauhassa heittää takaakiertoon ja tehdä persjättö aivan lähellä siivekettä. Putkeen sain lähetettyä yllättävän kaukaa. Totesin jo rataantutustumisessa, etten kerkeä kasille tekemään muuta kuin haltuunoton ja vastakäännöksen. Se menikin aivan nappiin! Timo kehui omaa työtäni pitää seiskan jälkeen kädet kiinni vartalossa ja korostaa rintamasuuntaa oikealla, jonka jälkeen vapautin kropan ja lähetin koiran hyppyyn kasille. Sain pidettyä hyvän muutaman metrin välin esteeseen, joka antoi aikaa juosta seuraavalle. Nita luki uskomattoman hyvin käännöstä.

Seuraava olikin sitten rata varustettuna mustilla ympyröillä.

Olin ajatellut ykköselle tehdä jaakotuksen saadakseni mahdollisimman tiukan käännöksen koiralle, mutta tässä kohtaa Timo suositteli ihan vain normaalia kropalla kääntämistä, jotta koiralle tulee suorempi ja luonnollisempi linja renkaalle. Myöskin temppujen tekemättä jättäminen antaa ohjaajalle aikaa juosta renkaan ohi tekemään persjätön ja takaakierto-niisto kolmoshypylle. Niistoa hetken aikaan väännettiinkin, jotta siitä saatiin sujuva. Jäin varmistelemaan aivan liikaa ja Nita hyppäsi kovin kulmikkaasti. Putkelle tein ensin vahingossa myöskin persjätön ja yritin ohjata vasemmalla kädellä putkeen. Ongelmana oli se, että jouduin odottelemaan koiraa, jotta saisin tehtyä putken suulla takaaleikkauksen toiselle puolelle. Tätä en siis suunnitellut rataantutustumisessa, mutta jotenkin radan aikana vain huomasin itseni tekevän aivan muuta kuin suunniteltu, tuttu tunne kenellekkään? Korjattiin siis ohjaus oikealle kädelle, jolloin pääsin jo juoksemaan putkesta ohi vastaanottamaan koira muurille. Muurilla valssi, merkkaus kutoselle, koira irrotetaan laajalla käsikaarella seiskalle, johon vaihtoehtoina esim. twist tai saksalainen. Päädyin itse tekemään twistin, joka toimi ihan hemmetin hyvin. Saksalainen olisi varmasti parempi tuohon, jos rata jatkuisi vielä kasihypyn jälkeen vasemmalle. Löysin netistä hyvät kuvat hahmoittamaan noita ohjauksia http://lahjottavat.blogspot.fi/2008/06/twisteri-ja-saksalainen.html

Tauko tuli tähän väliin, jonka jälkeen suoritin vielä tuon mustilla ympyröillä merkatun radan kokonaisuudessaan vielä kerran. Nappiin meni! Niistolla saatiin Nita oikein banaanin muotoiseksi eikä hyppy ollut missään vaiheessa kulmikas. Loppurata sujui kuin tanssi ja twist meni siinä missä muukin. Huippu koira!

Aikaa vielä oli sellaiset 5min, lähdimme tekemään mustilla neliöillä merkattua rataa, joka oli aikamoista pyöritystä. Yliarvioin kuitenkin Nitan vireentason tehtävään nähden eikä harjoituksista meinannut tulla mitään. Nitan vire oli aika maassa eikä keskittyminen riittänyt kuumana päivänä toistoihin pitsinnypläysradalla. Heti kun koira sai edes pätkän hanattaa putkeen niin kas kummaa ei väsymys enää painanut jalkoja. Noh kaikkea ei voi saada ja saatiinkin vinkiksi muistaa tehdä pitsinnypläysradat heti alkuun kun intoa vielä riittää. Koska hanatussuorilla intoa riittää aina.

*******************************************************************************

Rannikon koulutus oli taas lunastanut lupauksensa ja voin vaan suositella. Teemana on aina miten saadaan koiralle luonnollinen ja paras liikerata esteeltä esteelle eikä aina mikä olisi ajallisesti paras. Tämä ajatus mielessä pitäen mietitään yhdessä ohjauksien toteuttamista rataantutustumisessa ja vielä sitten koirakkokohtaisesti.

Timo Rannikon ohjaustekniikka 30.3

Osallistuttiin Nitan kanssa odotetulle Timo Rannikon ohjaustekniikoiden kurssille. Tämä oli ensimmäinen ulkopuolisen tahon koulutus mihin osallistuttiin ja hieman kyllä jännitti miten menee ja mitä sanomisia tulee. Onneksi kuitenkin paikkana oli tuttu ja turvallinen kotihalli Purina Areena.

Alkuun rakennettiin rata, piirros oltiin jo saatu etukäteen ja päästy pohtimaan mitä halutaan tehdä. Rata koostui neljästä erilaisesta radasta, josta valkattiin koirantason mukaan. Aikaa oli jokaisella 10min + 10min, joka passasi meille hyvin. Nitallakin riittää paukkuja kun on tauko välissä eikä kyllästy toistoihin.

Ensimmäisellä treenivuorolla valitsin meille helpon radan pätkän eli valkoiset neliöt. Radassa ei ollut mitään ihmeellistä: kakkoselle pakkovalssi, neloselle ennakoiva valssi ja seiskalle jälleen ennakoiva valssi (en tiedä onko tuo ennakoiva nyt oikea termi tähän).

Ensin lähdetiin korjaamaan mun pakkovalssia, joka oli siis 1,5m pielessä! Olen aina jäänyt aika kauaksi siivekkeestä, jotta jätän tilaa koiralle. Paikkaani korjatiin ihan siivekkeeseen kiinni - koiralle paikan merkkaus ja ohjaus rimalle. Kappas sinnehän se koira menikin! Tätä muutamia kertoja hinkattiin ja korostettiin, että mun täytyy lähteä jo rimaa näyttämään ennen kuin koira on merkkipaikalla. Helposti kävi niin, että koira oli jo sylissä ja rima melkein suussa.

Neloselle aikaistettiin valssia ja Nita alkoi kääntymääkin hyvin. Seiskan valssissa olin helposti myöhässä, mutta isompia juttuja tässä ei ollut vaan Nita luki ohjauksen helposti.

Tauon jälkeen halusin lähteä kokeilemaan haastavampaa pätkää eli mustilla palloilla merkattua. Tätä ei ollut missään nimessä tarkoitus kokonaan mennä vaan lähinnä tuo 1-4 ja jatkaa putkelle asti mikäli alku saadaan kuntoon. Itseäni kovasti möllitasoisena hämmästytti miten tuo alku 1-3 saadaan suoritettua sutjakkaasti, jotta pituudelle tulisi suora linja.

Tavoiteena olisi siis vauhdista "heittää" koira ykköselle, kääntyä itse vasemmalle ympäri, juosta katsoen vasemman olkapään yli käsi ojossa persjätäen (tässä vaiheessa juostu kakkosen ohi vasemmalta puolelta) ja tehdä kolmoselle pakkovalssi. Helpommin sanottu kuin tehty.

Nitalle on hieman vaikea tuo vauhdista lähtö, se ei tavallaan ota kunnolla vauhtia ja sitä pitää kauheasti virittää siihen, etenkin tauon jälkeen. Itselläni oli kauheasti ongelmia kääntyä vasempaan (oikea tuntui luonnollisemmalta) ja meni vähän räpiköimiseksi. Saatiin kuitenkin onnistuineita juoksuja kolmoselle asti ja pakkovalssi tässä ihme kyllä onnistui joka kerta. Koira teki tismalleen oikein koko ajan ja itse sähläsin sekä olin selkeästi epävarma mitä tehdä. Toistojen jälkeen tähän saatiin varmuutta. Otettiin sitten toisessa osassa 3-7. Sain kolmoselle lähetettyä hyvin vauhtia ja etumatkaa, pituuden jälkeen persjättö - ohjaus vitoselle ja suunnan näyttäminen kropalla ja takaakierto kutoselle. Takaakierrossa piti huolehtia, että katsekontakti koiraa jää vaikka jatkaisi omaa matkaa muutamalla askeleella - ei jätetä koiraa ns. yksin. Putken jälkeen palkka.

Ihan huipputreenit! Nita sai hyvää palautetta, että se lukee ohjausta helposti ja tarkasti eikä tarvitse järkyttävän vahvoja ohjauksia - vain ohjauksissa, joissa se on kokemattomampi. Sain paljon vinkkiä omaan tekemiseen ja vallan tyytyväisenä lähdettiin kotiin tästä reissusta.