Osallistuttiin Nitan kanssa odotetulle Timo Rannikon ohjaustekniikoiden kurssille. Tämä oli ensimmäinen ulkopuolisen tahon koulutus mihin osallistuttiin ja hieman kyllä jännitti miten menee ja mitä sanomisia tulee. Onneksi kuitenkin paikkana oli tuttu ja turvallinen kotihalli Purina Areena.
Alkuun rakennettiin rata, piirros oltiin jo saatu etukäteen ja päästy pohtimaan mitä halutaan tehdä. Rata koostui neljästä erilaisesta radasta, josta valkattiin koirantason mukaan. Aikaa oli jokaisella 10min + 10min, joka passasi meille hyvin. Nitallakin riittää paukkuja kun on tauko välissä eikä kyllästy toistoihin.
Ensimmäisellä treenivuorolla valitsin meille helpon radan pätkän eli valkoiset neliöt. Radassa ei ollut mitään ihmeellistä: kakkoselle pakkovalssi, neloselle ennakoiva valssi ja seiskalle jälleen ennakoiva valssi (en tiedä onko tuo ennakoiva nyt oikea termi tähän).
Ensin lähdetiin korjaamaan mun pakkovalssia, joka oli siis 1,5m pielessä! Olen aina jäänyt aika kauaksi siivekkeestä, jotta jätän tilaa koiralle. Paikkaani korjatiin ihan siivekkeeseen kiinni - koiralle paikan merkkaus ja ohjaus rimalle. Kappas sinnehän se koira menikin! Tätä muutamia kertoja hinkattiin ja korostettiin, että mun täytyy lähteä jo rimaa näyttämään ennen kuin koira on merkkipaikalla. Helposti kävi niin, että koira oli jo sylissä ja rima melkein suussa.
Neloselle aikaistettiin valssia ja Nita alkoi kääntymääkin hyvin. Seiskan valssissa olin helposti myöhässä, mutta isompia juttuja tässä ei ollut vaan Nita luki ohjauksen helposti.
Tauon jälkeen halusin lähteä kokeilemaan haastavampaa pätkää eli mustilla palloilla merkattua. Tätä ei ollut missään nimessä tarkoitus kokonaan mennä vaan lähinnä tuo 1-4 ja jatkaa putkelle asti mikäli alku saadaan kuntoon. Itseäni kovasti möllitasoisena hämmästytti miten tuo alku 1-3 saadaan suoritettua sutjakkaasti, jotta pituudelle tulisi suora linja.
Tavoiteena olisi siis vauhdista "heittää" koira ykköselle, kääntyä itse vasemmalle ympäri, juosta katsoen vasemman olkapään yli käsi ojossa persjätäen (tässä vaiheessa juostu kakkosen ohi vasemmalta puolelta) ja tehdä kolmoselle pakkovalssi. Helpommin sanottu kuin tehty.
Nitalle on hieman vaikea tuo vauhdista lähtö, se ei tavallaan ota kunnolla vauhtia ja sitä pitää kauheasti virittää siihen, etenkin tauon jälkeen. Itselläni oli kauheasti ongelmia kääntyä vasempaan (oikea tuntui luonnollisemmalta) ja meni vähän räpiköimiseksi. Saatiin kuitenkin onnistuineita juoksuja kolmoselle asti ja pakkovalssi tässä ihme kyllä onnistui joka kerta. Koira teki tismalleen oikein koko ajan ja itse sähläsin sekä olin selkeästi epävarma mitä tehdä. Toistojen jälkeen tähän saatiin varmuutta. Otettiin sitten toisessa osassa 3-7. Sain kolmoselle lähetettyä hyvin vauhtia ja etumatkaa, pituuden jälkeen persjättö - ohjaus vitoselle ja suunnan näyttäminen kropalla ja takaakierto kutoselle. Takaakierrossa piti huolehtia, että katsekontakti koiraa jää vaikka jatkaisi omaa matkaa muutamalla askeleella - ei jätetä koiraa ns. yksin. Putken jälkeen palkka.
Ihan huipputreenit! Nita sai hyvää palautetta, että se lukee ohjausta helposti ja tarkasti eikä tarvitse järkyttävän vahvoja ohjauksia - vain ohjauksissa, joissa se on kokemattomampi. Sain paljon vinkkiä omaan tekemiseen ja vallan tyytyväisenä lähdettiin kotiin tästä reissusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti